Syyskuulumisia

Vuodet 2009–2013 olivat tasaisia nousuvuosia. Joka vuosi liikevaihto kasvoi. 2013 oli itse asiassa niin hyvä vuosi, että tuloilla pystyi elämään normaalia elämää. Jäi rahaa vähän sivuunkin. 2014 on ollut hyvin erilainen vuosi. Kesä oli tappioaikaa, syysruuhkat nollasivat tappion ja tällä hetkellä on taas tasaista olemista. Muutamia korjauksia silloin tällöin, ja on ollut aikaa omille projekteille. Syksy on kuitenkin ollut sen verran väsyttävä, että ihan täysitehoisesti ei ole jaksanut töitä tehdä. Yritykseni perustamisen jälkeen tämä kuluva vuosi on ensimmäinen vuosi, jolloin liikevaihto ei ole kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna.

Nostoja

Alkuvuodesta minulla oli korjattavana kaksiäänikertainen intialainen urkuharmoni. Soitin on mekaniikaltaan läheistä sukua urkuharmonille. Suurimpana erotuksena soitinmallien välissä on se, että intialaisessa urkuharmonissa ilmaa ei pumpata soittimeen jaloin vaan kädellä. Varastopaljekin puuttuu. Asiakkaalla lienee käynyt vähän hassusti, sillä hän osti soittimen uutena, mutta soittimessa olleet ilmavuodot, epävireydet, näppäimien epätasaisuus ja muut esiin tulleet seikat tätä asiaa puoltaneet. Käytetty mikä käytetty. Soitin laitettiin hyvään soittokuntoon viritystä lukuun ottamatta.

Intialaisen urkuharmonin virityksen perusperiaatteet toimivat täysin samoin kuin harmonikoissakin, mutta ylä- ja alaäänten yhteensovittaminen lienee vaikeampaa soittimen painekäyttäytymisen takia. Netistä löytyneen vinkin perusteella virityksessä korkeat sävelet tulisi virittää pienemmällä paineella ja matalat sävelet isommalla paineella. Matalien äänien kohdalla vireystaso saattaa heittää jopa neljännessävelen verran, kun vertailukohtana on matala ja korkea ilmanpaine. Kun kokeilin soitinta, niin täytyy kyllä sanoa, että tätä peliä ei ole suunniteltu soitettavaksi kuin harmonikkaa tai pianoa – ja onhan se ihan eri soitinkin. Yksinkertaisesti laaja-alaiset soinnut vievät ilmaa ihan mielettömästi, jolloin soittaminen virityksen mukaan on mahdotonta.

Nimestään huolimatta intialainen urkuharmoni on länsimaisittain viritetty tasavireiseksi. Alfred Mirekin kirjassa Reference Book on Harmonicas’ Diagram soitin mainitaan englaniksi nimellä Harmonica-Harmonetta ja se on päivätty harmonikan sukupuuhun vuosiin 1835–1850. Asiakkaan soitin ja kirjasta löytynyt kuva Harmonica-Harmonetasta olivat keskenään lähes identtiset.

***

Ammattilaisen ongelma harmonikkojen korjaamisessa on täydellisyyteen pyrkiminen. Hyvä on parhaan pahin vihollinen, sanotaan. Tässä on vinha perä, sillä aika ajoin täytyy taipua ja todeta, ettei työ onnistu tai työn edetessä eteen tulee jatkuvasti pieniä vastoinkäymisiä. Fakta on, että kun harmonikkoja korjaa työkseen, jokainen korjaus maksaa asiakkaalle ja jossain kohtaa hintalappu on sitä luokkaa, että on pakko laittaa peli poikki. Usein tulee pohdittua myös omaa ammattitaitoa ja sitä, missä kohtaa koulutusta pitäisi täydentää.

Tänä vuonna työpöydälleni on tullut muutama haasteellinen harmonikka, joista yksi oli erityisen haasteellinen. Kyseessä oli venäläinen konserttiharmonikka. Soitin on laadultaan keskinkertainen, mutta siinä on suuri slaavilainen sielu. Soittimen isot kielilaatat ja soittimen muu rakenne on kuitenkin korjauksen kannalta hyvin haastava. Mikäli soittimesta hajoaa rekisterikoneisto, niin se on hyvin pian heipparallaa. Pintakoneiston vielä korjaa, mutta rekisterilistoja on turha lähteä korjaamaan, sillä niitä ei saa pois rungosta. Korjauksen edetessä viritykseen, tultiin toisen ison murheenkryynin äärelle. Muutoin sain soittimen vireeseen, mutta kun oli lopputarkastuksen aika ja viimeisen kerran kielipenkkien kiinnitys edessä, kahdesta kielipenkistä irtosi kiinnitykseen tarvittavat ulokkeet. Liimauksen pettämistä ei voinut mitenkään etukäteen huomata. No faktahan on se, että kun sellainen pala irtoaa, se liimataan uudestaan kiinni. Tämän jälkeen soitin ei enää ole vireessä. On aivan mahdotonta saada kielipenkin tismalleen samaan kireyteen, mitä se oli ollut.

Aina voi tuudittautua siihen, että tein parhaani ja kustannukset soittimen korjaamiseen tuli vastaan. Mutta kyllä nämä vaan jäävät mieleen opettavaisina kokemuksina. Ja juuri tämän vuoksi toivon asiakkailta palautetta onnistuneista töistä ja epäonnistuneista. Ilman palautetta korjaustyö on aika omassa maailmassa olemista. Tähän asti hyvästä työstä on tullut enemmän palautetta kuin huonosta.

***

Sitten on muutamalle kuvalle paikka. Kuvat ovat vuoden mittaan eteen tulleista soittimista.

Päivityksiä

Vapaalehdykän foorumi päivitettiin toukokuussa uuteen versioon. Vanha foorumi joutui hyökkäyksen kohteeksi ja paras tapa kiristää turvatoimia oli päivittää koko foorumi uuteen versioon. Samalla uusi ulkoasu otettiin käyttöön. Foorumin päivityksen yhteydessä selvisi, että kaikki ei asiat eivät olleetkaan ihan mallillaan. Kävi ilmi, että jo serverin vaihdon yhteydessä osa kuvatiedostoista oli mennyt käyttökelvottomaksi vääränlaisen tiedostosiirtoformaatin takia. Kiitos tästä FileZillalle, joka oli päivityksen myötä vaihtanut asetuksia ja kuvien siirto tapahtui ei-binääristi. Tästä foorumin liitekuvat eivät sitten tykänneet yhtään. Kuvatiedostot ovat yhä olemassa, joten jos joku keksii miten ne voidaan korjata, niin sitten tämäkin ongelma ratkeaa parhain päin.

Loppukesästä foorumille lisättiin harmonikat listaava ominaisuus. Muusikoiden.nettiä lukuun ottamatta muut isot yksityismarkkinat ovat saatu mukaan tähän. Keltainen pörssi, huuto.net sekä tori.fi lähtivät ilomielin mukaan. Foorumin sivupalkkiin listattuja harmonikkoja on ollut myynnissä päivittäin 150–170 kappaleen välissä. Käytettyjen harmonikkojen osalta asiakkaiden tekemä omatoiminen hintaseuranta on tullut paljon helpommaksi. Ylihinnoittelutkin tulevat näkyviin nopeasti. Tätä listausta voidaan laajentaa harmonikkaliikkeiden käytettyjen soittimien valikoimilla, mutta toistaiseksi näin ei ole tehty. Iso kiitos Hannulle, joka on toiminut koodauksen mestarina tässä projektissa.

Vapaalehdykän tieto-osion osalta olen alkanut pohtia uutta versiota. Aika tarkalleen 10 vuotta sitten aloin tehdä ensimmäistä Vapaalehdykkä-sivua, josta 2006 alkaen aloin kehitellä harmonikkasivustoa. Tällä hetkellä pääsivusto on tehty ihan lähes puhtaasti omalla koodilla, mutta julkaisualustan ja tietokantojen mukaan ottaminen helpottaisi päivitystyötä. Samalla pitäisi sivustot päivittää siten, että ne toimisivat erilaisilla näyttöpäätteillä ja mobiilisti. Foorumi on jo tehty tällä tavalla.

Erityisesti päivitystä vaatii kovan suosion saanut harmonikkagalleria. Kuvia on muutama tuhat ja kaikki kuvat ovat pienennetty sivustoon sopivaksi käsipelin. Tämä johtuu siitä, että kun sivustoa suunniteltiin, pidättäydyttiin vanhassa tekniikassa, eikä menty uuteen tekniikkaan ihan heti. Uudessa versiossa kuvat pitää saada korkealaatuisina kuvina mahdollisimman isossa muodossa ja automaation täytyy olla ihan toista luokkaa kuin nyt. Tämä asettaa päivitystyön laajuuden ihan uuteen uskoon. Pitää löytää alkuperäiset kuvat ja rakentaa koko galleria uudestaan.

Suomalaisen harmonikan historia

19.11.2014 klo 11:00 Helsingin Musiikkitalossa on Suomalaisen harmonikan historia -kirjan julkaisujuhla ja tiedotustilaisuus. Tämä on ensimmäinen kirja, jota olen ollut kirjoittamassa. Ja onhan tätä tehty kuin Iisakin kirkkoa. Minä ja Rauno Nieminen kirjoitimme kirjaan peräti 90 sivua harmonikanrakentajista ja harmonikkatehtaista. Se on paljon, peräti 22,5 % koko kirjan sisällöstä. Silti paljon jäi kansion ulkopuolelle.

Kirjaprojekti taisi alkaa 2009 syksyllä, sillä muistan käyneeni tekemässä ensimmäisiä kunnon haastatteluja 2010 talvella. Nyt tästä ruohonjuuritason työstä on saatu kirja, jonka ovat toimittaneet Marko Tikka ja Vesa Kurkela. Kuvia on paljon, mikä on hyvä juttu.

Kuten olen monissa yhteyksissä aikaisemminkin sanonut, on tämän kirjan teon yhteydessä tullut omiin arkistoihin materiaalia erittäin paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkan työtäni Rauno Niemisen kanssa. Meiltä tulee aikanaan pelkästään harmonikanvalmistajiin keskittyvä kirja. Uskoisin, että tästä tulee erittäin kattava ja hyvä teos, minkä jälkeen 1800- ja 1900-lukuja ei sen jälkeen tarvitse tutkia. Ei ainakaan Suomen harmonikkateollisuuden osalta. Tällä hetkellä tämä syvällisempi kirjaprojekti on osaltani lähes valmis. Työn alla on Suomen Soittimen historia. Tämän jälkeen on kuvasuunnitelman teko, kuvaaminen, taitto ja projektin taputtelu. Mitään aikamääreitä en laita, mutta 1–2 vuotta varmaan menee vielä. Sitten ollaan onnellisia ja siirrytään elämässä eteenpäin.

Muuta elämää

Tietenkin muutama sana nykyisestä elämäntilanteesta on paikallaan. Elokuussa tyttöystäväni muutti asumaan kämppääni. Yksiön 37,5 neliötä ovat nyt aika hyvin hyötykäytetty, kun tavaroita on järjestelty hyllyihin ja ylimääräisiä tavaroita on laitettu kierrätykseen tai kokonaan pois. Yksi hylly vielä laitetaan seinään kiinni.

Koska tyttöystäväni tulee Färsaarilta, hän on maahanmuuttaja. Hän on pohjoismaalainen, mutta silti EU:n ulkopuolelta. Hänellä on halua oppia suomen kieli, tehdä töitä ja olla osana yhteiskuntaa. Valitettavasti Suomi on kuitenkin aivan kauhea maa maahanmuuttajalle. Ei ihmiset, vaan toimistojen byrokratia.

Yhteiskuntaan liittäminen on kauheaa. Pitää käydä neljällä luukulla: Kela (Y-77 lomake), Maistraatti (kotipaikkakuntailmoitus), Verotoimisto (verotiedot ajan tasalle) ja TE-keskus (työttömäksi työnhakijaksi asettuminen ennen kuin pääsee kotouttamiskoulutukseen). Ja sitten kierrokselle:

Verotoimisto oli ainoa toimisto, jossa palvelun avulla veroasiat meni kerralla oikein. Koska tuloja on nolla, niin veroprosentti on huima 1,0 %.

Maistraatissa täytimme ilmeisesti ensimmäisellä kerralla väärän paperin, joten maistraatissa oli kahden pysähdyksen taktiikka. Kysymys oli siitä, että tyttöystäväni ja minä asuimme jo viime kesänä yhdessä neljä kuukautta, joten muuttoilmoitus ei mennyt tällä kertaa samalla kaavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Homma hoitui kuitenin ihan kivasti eikä tässä sen kummallisempaa päänsärkyä saatu.

Verotoimiston ja maistraatin tavasta toimia voidaan todeta se, että Suomi osaa liittää ihmisen lomakkeille ja olevaksi olevaksi dataksi järjestelmään. Hyvä toiminta loppuikin sitten näihin toimistoihin.

Kela on tärkeä paikka. Kelan asiakkaaksi pääsevät pääsevät osaksi sosiaaliturvaa. Lomake Y-77 täytetään silloin, kun halutaan liittyä sosiaaliturvan piiriin. Ilman tätä lomaketta ulkomaalaisen täytyy olla rikas pärjätäkseen Suomessa. Y-77 -lomakkeen käsittelyaika on 2–3 kk, joten odottamista on ollut. Saamiemme ohjeiden perusteella laitoimme kaavakkeen heti sisään kuin suinkin oli mahdollista. Ensimmäinen kierros oli sikäli turha, että saimme kieltävän päätöksen. Syy oli siinä, että emme täyttäneet lain pykäliä. Olemme avopari. Tällaisen liiton muodostaa kaksi henkilöä, jotka ovat asuneet yhdessä yhtämittaisesti vähintään kuusi kuukautta. Vaikka muuton hetkellä meillä oli noin kaksi vuotta yhteistä taivalta, ei tällä menneellä historialla ole mitään väliä. On siis asuttava vähintään kuusi kuukautta yhdessä, oltava yhteinen lapsi tai oltava naimisissa, jotta paperit menee läpi ensimmäisellä yrittämällä. Muitakin lain tuomia mahdollisuuksia on, mutta ne eivät olleet meidän kohdalta relevantteja (esim. työperäinen maahanmuutto).

Ei tässä Kelan ensimmäisessä päätöksessä ole mitään muuta vikaa kuin omaa päänsisäistä harmitusta. Harmituksen taustalla on se, että tyttöystäväni on kotimaansakin sosiaaliturvan ulkopuolella. Sen perusteena on se, että asuu fyysisesti Färsaarilla. Tyttöystäväni ei saa mitään tuloa mistään. Olemme siis eläneet käytännössä hänen pienillä säästöillään nämä viimeiset kuukaudet, sillä omat tuloni eivät riitä kahden henkilön täysimittaiseen ylläpitoon. Nuori ja köyhä pari – todellinen vuosisadan romanssin alku.

Seuraavan kerran hakemus Kelalle lähtee ensi viikolla, sillä tyttöystäväni sai töitä. Huonoa ja vähäpalkkaista mainosten jakamista ja sitäkin vain 4-6 tuntia viikossa, mutta tärkeintä on, että saa edes joitakin kymppejä ruokaan. Tämän lisäksi itse sopimus on tärkeä. Tämän perusteella tyttöystäväni pääsee sosiaaliturvan piiriin. Lain mukaan ainakin pitäisi päästä. Se on eri asia, jos Kela löytää jonkun kieltävän syyn.

Tämä Kelasta. Päästään astetta vaikeampaan asiaan.

TE-toimisto on kauhea paikka. Poliittiset päätökset ovat ajaneet pienituloisia ja vähäosaisia aivan turhan ahtaalle. Eihän rikkaat näitä palveluja edes käytä! Jos Kelan tehtävä on auttaa, TE-toimiston tehtävä on tulkita lakia mahdollisimman tiukasti ja ottaa ihmisarvo pois kaikilta toimiston asiakkailta.

TE-toimiston ensimmäinen vastaanotto, suomen kielen tasokoe ja alkuohjaus toimi kohtalaisesti. Olisikohan ensimmäiset sovitut tapaamiset olleet parin viikon sisällä ja koko ensimmäinen vaihe oli takana noin kuukaudessa. Sitten alkoi kello tikittää kotouttamiskoulutukseen pääsyyn. Näillä näkymin tyttöystäväni pääsee kotouttamiskoulutukseen tammikuussa eli viisi kuukautta tänne muuton jälkeen. Voi mennä kuusikin kuukautta. Kotouttamiskoulutus on valtion tärkein työkalu, millä ulkomailta tullut henkilö saadaan integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Kuukausien odottelu turhauttaa. Ilman tuloja ja sosiaaliturvaa tilanne suorastaan on kauhea. On helppo uskoa, että järjestelmä on suopeampi pakolaisille kuin kahdelle pohjoismaalaiselle, toisiaan rakastaville, ihmisille. Toivon todella, että resursseja siirretään sinne, missä niitä tarvitaan.

TE-toimistolta alkoi tulla kapuloita rattaisiin. Sellaisia kapuloita, mitä ei missään nimessä olisi toivonut. Tyttöystäväni nimittäin jätti opinnot kesken Islannissa ja sai sieltä koulun päättävän lapun. Koulun keskenjättämiselle oli painavat henkilökohtaiset syyt. Tämä saatu todistus ei kuitenkaan ole Suomessa riittävä paperi kertomaan, ettei enää opiskele täyspäiväisesti. Lain mukaan on oltava yhden vuoden verran aikaa viimeisestä kurssista tai saadusta opetuksesta, jotta henkilö katsotaan lopettaneen täysipäiväisen opiskelun. Siis yksi vuosi! Tästä ihanasta yllätyksestä tuli 12 kk karenssi työttömyyskorvaukseen. Menee huhti-toukokuulle vuoteen 2015 ennen kuin tyttöystäväni on mahdollista saada työttömyyskorvausta. Tämä on sikäli paha asia, että kotouttamiskoulutus on täyspäivästä työtä ja koulutuksessa olevat henkilöt saavat työttömyyskorvausta, eivät opintorahaa. Käytännössä siis 3–4 kuukautta pitäisi olla koulussa opiskelemassa suomenkieltä ja paikallista kulttuuria ennen kuin voi edes saada mitään tukea. Se on rankkaa.

Laissa määrätyt karenssit ovat kyllä niin pahaa myrkkyä ihmissielulle kuin vain oikeistolainen poliitikko voi keksiä. Ihan oikeasti jokin tolkku pitää laissa olla! Suhteutetaan asiaa: nuori ja köyhä opiskelija jää 1-2 kk säästöillä vuodeksi ilman tuloja mikäli hän ei löydä työtä. Ja kuten sanottu, työn saaminen ilman suomen kielen taitoa on käytännössä mahdotonta. Verrataan tätä työttömään, joka kieltäytyy TE-toimiston määräämästä työpaikasta. Siitä tulee 2–3 kk karenssi. Se on pientä verrattuna tähän vuoden karenssiin. Järjestelmä suorastaan hakkaa nuorelta ihmiseltä toivon tulevaan. Nopeammin työelämään – ja pah. Ei onnistu.

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että Kela leikkasi asumistukeani. Toivon todella, että perustulokokeilut johtavat perustuloon. Se helpottaisi byrokratian rattaisiin joutumista, antaisi ihmiselle ihmisarvon takaisin ja selkiyttäisi järjestelmää. Se antaisi ihmiselle mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää.

Palatakseni tähän sosiaaliturvan ulkopuolelle olemiseen: yllä mainittuun rahanpuutteeseen on kaksi loogista vaihtoehtoa. Joko riittävän hyväpalkkaisen työn saaminen tai sosiaalitoimiston asiakkuus. Pimeästi tehtävä työkin on nyt vaihtoehtojen listalla. Ja voin sanoa, että työn saaminen ilman suomenkielen taitoa on äärimmäisen vaikeaa, mahdotonta jopa monilla aloilla. Ilman ammatillista koulutusta vielä haasteellisempaa, kuten tässä tapauksessa. Jostain syystä tyttöystäväni ei kuulunut nuorisotakuun piiriin, joten sekin poliittinen ohjelma on meidän kohdaltamme tyhjä arpa.

***

Eiköhän tämä avautuminen riitä tältä erää.

Joulut.