Harmonikan rakentaminen
Vuosi 2019 on ollut omiaan kasvattamaan omaa tietotaitoani. Olen käsityömestarikoulutuksen aikana päässyt syventymään uuden liiketoimintasuunnitelman tekemiseen, ja nyt viimeisinä näyttötöinä myös tuotteen valmistukseen.
Harmonikan valmistus ei ole halpaa. Yksittäisien osien tekeminen laadukkaasti käsin on hidasta, ja alihankkijoita käytettäessä sarjojen tarvitsee olla riittävän suuria, jotta yksikkökustannukset saadaan painettua alas. Tämän vuoksi alle 10 harmonikan sarjaa ei kannata tehdä. 20 kappaleen sarja on niin ikään kannattavuuden kynnyksellä. Toki tähän lukuun liittyy paljon muuttuvia tekijöitä, joista suurin osa kulkee valmistusmenetelmissä, mutta myös henkilöstön tarpeessa kuin myös siitä, millaisia harmonikkoja tehdään. Omissa laskelmissani on kyse myös työkaluinvestoinneista, jotka pitää saada kuolletettua pois.
Oma harmonikka on ollut minulla suunnitelmissa vuosia. Siinä mielessä tämä ei pitäisi harmonikkakansalle tulla uutena yllätyksenä. Oikeastaan ensimmäiset hahmotelmat kunnon viisirivisestä tein Ikaalisten opiskeluaikoina 2006–2008. Nyt, kun olen joulukuusta 2018 alkaen tehnyt harmonikkaa 3D-suunnittelulla, ja syyskuusta alkaen vienyt asioita käytäntöön ja testaukseen, alan olla vakuuttunut alan haastavuudesta. Samalla motivaatio vanhan korjaamiseen on vähentynyt, kun uusi kiintää silmissä, melkein jo hyppysissä!
Kehityöstyön aikana ymmärrys materiaaleista on kasvanut hurjasti. Kielipenkkien osalta olen tehnyt lukuisia mittauksia niin painekäyttäytymisen osalta mutta myös äänen spektrin osalta. Paljon on vielä opittavaa, mutta nyt pystyn jo perustelemaan itselleni, miksi teen niin kuin teen ja missä on seuraavat kehityskohteet. Alkaa tuntua jo siltä, että olen ammattilainen harmonikanrakennuksessa. Vielä on kuitenkin matkaa.
Kehityskohteisiin liittyen pitää mainita huhtikuun alussa Frankfurtin musiikkimessut. Harmona-tehtaan panostukset yliopistotutkimuksen kautta harmonikan painon pudottamiseen ja kestävyyteen ovat omaa luokkaansa. Arvostukseni Harmonaa kohtaa kasvoi matkan aikana paljon. Saa nähdä, missä vaiheessa myös italialaiset palkeet alkavat olla pahvin sijasta kerrosrakenteisia.
Monille italialaisille valmistajille viime vuosien talouskriisi oli heräte. Taantuman takia tuotekehitys on monessa yrityksessä ampaissut uuteen kukoistukseen. Se on positiivista asiakkaan näkökulmasta, mutta välillä tuntuu, että yritykset menevät ojasta allikkoon. Annan esimerkin: osa yrityksistä on tehnyt monia osia hiilikuidusta, mutta en usko, että yritykset ovat tarkkaan laskeneet muutosta materiaalien ominaispainon osalta. Hiilikuitu on hyvä korvaamaan alumiinia, sillä se on sitä kevyempää (alumiini noin 2,7 g / cm³, hiilikuitu noin 1,7–1,85 g/cm³). Näin ollen esimerkiksi häkki tai konserttisoittimien takatuen muuttaminen alumiinista hiilikuituun on ihan perusteltua. Sen sijaan esimerkiksi bassokannen muuttaminen puusta hiilikuituun tai alumiinin menee ojasta alikkoon. (Painava puu on noin 0,5–0,8 g / cm³). Toki näiden materiaalien osalta pitää muistaa vahvuudet, työstettävyys, kierrätettävyys, materiaalin hinta, saatavuus ja niin edelleen. Toistaiseksi hiilikuitua ei voida kierrättää laajassa mittakaavassa. Se on myös öljypohjainen tuote.
Kesä
Kesän nostona pitää ehdottomasti mainita Ikaalisten Sata-Häme Soi -tapahtuma, joka tänä vuonna onnistui kääntämään kurssiaan. Muutamia vuosia tapahtuma meni kovaa vauhtia alamäkeen, ja konkurssi oli lähellä. Ikaalisten kaupunki kuitenkin tuli apuun. Omasta näkökulmastani olen paljon toiveikkaampi tapahtuman jatkosta kuin vuosi sitten. SHS-organisaation ja Harmonikkaliiton välinen yhteistyö on alkanut taas toimia. Kesällä 2018 en edes käynyt paikalla, koska harmonikkamessuja ei järjestetty. Kuulemani perusteella paljoa nähtävää ei ollut. 2019 SHS-juhlat olivat jo toista luokkaa, kun tapahtuma pääsi yli 4000 myydyn lipun rajan kävijätavoitteiseenseensa. Ohjelma oli kuitenkin karsittu ihan minimiin. Esimerkiksi kirkossa ei ollut konsertteja ollenkaan. Nyt vuodeksi 2020 ohjelmatarjontaa on näytetty lisätyn.
Olin itse viime kesänä SHS-juhlilla harmonikkamuseon isäntänä. Vaikka en sitä kautta varsinaista yrityksen myyntityötä tehnyt, niin siitä huolimatta museolla oleminen oli antoisaa! Tunnelma oli välitön, ystävällinen ja vapautunut. Välillä toki oli ahdasta, kun huoneisto meni aivan täyteen soittojen aikana. Pidin itse myös kolme esitelmää harmonikan historiasta juhlien aikana.
Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit tuli myös käytyä läpi. Olin ystäväni luona Evijärvellä yöt, ja päivät näytteilleasettajana juhla-alueen keskellä. Jos SHS ja KMF tapahtumia vertaa keskenään, niin puhutaan kahdesta täysin eri mittaluokan tapahtumasta. Siinä, missä SHS-juhlilla maksaneita kävijöitä oli yli 4000, niin Kaustisella muusikoita oli pelkästään 4340 kappaletta ja myytyjä lippuja 17321 kappaletta.
Näillä näkymin KMF jäänee ensi kesältä väliin kuin myös Folklandia-risteily. Sen sijaan Kultaisen- ja hopeisen harmonikan semifinaalien siirtyminen Ikaalisiin maaliskuulle tiettänee matkaa sinne. Mutta näistä sitten lisää myöhemmin.
Muuta mukavaa
Tuli mentyä naimisiin eilen 10.10.2019. Lapset ovat 1 ja 3 vuotta vanhat. Ensi kesänä pitäisi mennä juoksemaan Rovaniemelle Jukolaa.
Asiakkaita on ollut kuluvana vuonna hieman vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Sääli sinänsä. Tällä hetkellä työjonoa on kuitenkin jonkin verran.
Itse aisiassa haluaisin kertoa niin paljon harmonikkaan liittyviä asioita, että oikein intoa pukkaa. Toisaalta ikä on tuonut sen, että edetään asia kerrallaan. Kerron kyllä, kun kerrottavaa on.
Kaikkea hyvää kaikille.