Hävettää, että en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Parhaiten minua voi seurata Facebookissa sivulta Harmonikan huolto ja restaurointi. Sinne on ollut helppo laittaa pieniä postauksia liittyen harmonikan korjaamiseen. Tässä blogissa olen yleensä tarttunut hieman syvällisemmin aiheisiin ja teen sen tälläkin kertaa. Kahdessa vuodessa onkin tapahtunut tosi paljon.
Perhe
Ehdottomasti isoin asia on ollut oman perhetilanteen muuttuminen. Elokuussa 2016 syntyi perheemme esikoinen. Kliseisesti sanottuna: se muutti maailmaa. Ensimmäiset kuukaudet menivät kuin usvassa. Tein paljon asioita, mutta tuntui, etten oikein osannut tarttua mihinkään syvällisesti. Työarki muuttui myös. Aikaisemmin olin saattanut huhkia töitä 10 tai jopa 12 tuntia päivässä. Tämä muuttui viimeistään 2017 syksyllä, kun esikoinen meni päiväkotiin. On ollut pakko sopeuttaa toiminta päiväkodin antamiin aikaraameihin. Nykyisin teen tehokkaita kahdeksan tunnin työpäiviä. Kuopus puolestaan syntyi runsas neljä kuukautta sitten, heinäkuussa 2018. Tietynlaiset arkirutiinit ovat pysyneet samoina, joten niin isoa rytmimuutosta elämään ei tullut kuin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Perheen osalta merkittävää on myös, että avopuolisoni sai 2017 syksyllä vakituisen työpaikan. Se rauhoittaa mieltä, kun tuloja on koko perheelle tasaisemmin kuin vain, että minä pienyrittäjänä yrittäisin kannatella kaikkea. Vuosi 2016 oli poikkeuksellinen harmonikkojen korjaamisen osalta. Tuona vuonna asiakkaita oli noin 90 (siis sellaisia, jotka jättivät harmonikan korjaukseen. Varaosaostajat yms. nopeat korjaukset eivät ole muistissa) ja liikevaihto teki oman pienen ennätyksensä. Voittoa tuli liikevaihtoon nähden noni 25 %. Se on hyvin se. Ongelma on lähinnä siinä, että se volyymi, mikä tapahtui vuonna 2016 pitäisi olla vakio joka vuosi, jotta elämä olisi mukavaa. 2017 ja nyt kuluva vuosi ovat olleet asiakasmääriltään hieman vaisuja. Vuoteen 2016 lienee vaikuttanut Kari Ahvenaisen työsaran lopettaminen. Hän lopetti yritystoiminnan muistaakseni 2015. Kari lienee ohjannut tai asiakkaat ovat muuten hakeutuneet muiden korjaajien luokse. Muuta syytä tähän huippuvuoteen en ole keksinyt. Valitettavasti asiaa ei voi enää Karilta kysyä.
Yritystoiminta
Lienee sanomattakin selvää, että lapsiperheellisenä jatkuva ja säännöllinen tulo olisi riemuvoitto. Kesä 2018 osoitti kuitenkin, että vaikka yritystoiminta on ollut vakiintunutta, ei tällainen pieni yritys mahda mitään, jos asiakkaita ei vain tule. Tänä kesänä ongelmana oli valtaisat helteet. Kuumuus yksinkertaisesti oli liikaa, ja se tyrehdytti asiakasvirran heinäkuulta elokuun loppuun asti. Se on pitkä aika ilman tuloja. Samaa sanoi paikallinen suutarikin. Hän odotti innolla loskaista syksyä, jotta työkausi alkaisi kunnolla. Hän teki töitä kesän aikana vain kolmena päivänä viikossa ja piti ruhtinaalliset kaksi viikkoa lomaa. Tästä huolimatta työjonoa ei vain ollut. Ei yhtään. Syyskuussa harmonikka-asiakkaita oli taas sopivasti. Toivotaan, että jatko menee myös hyvin, sillä joulu-tammikuu ovat vuoden hiljaisinta aikaa. Asiakasmäärien pudotus näkyi myös vapaalehdykän kävijätilastoista. Muutos oli dramaattinen, sillä normaalista kävijämäärävirrasta tippui noin 4/5 pois. Se on paljon se.
Ikaalisten harmonikkamuseolla marraskuussa 2018.
Harmonikkojen korjaamisessakin on tultu eräänlaiseen käännepisteeseen. Vanhoja harmonikkoja on tullut yhä vähemmän työpöydälle. Liekö sitten kyse satunnaisesta vaihtelusta vai siitä, että Suomen konekanta on nyt sellaisessa kunnossa kuin asiakkaat haluavat. Yhä useammin perikunnat soittavat ja kysyvät edesmenneen sukulaisensa harmonikan arvoa. Otatko myyntiin? Tätä kysytään käytännössä joka kerta. Perikunnat mieluummin myyvät kuin korjaavat ja säilyttävät isäpappansa harmonikkaa. Ihan ymmärrettävää. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vanhoista soittimista on ylitarjontaa. Käytettyjen Stradella-bassosoittimien hinnat laskevat ja samalla muodostuu kohtaanto-ongelma, kun nuoret soittavat yhä enemmän ja enemmän melodiabassoharmonikoilla.
Yritykseni täyttää 1.1.2019 kymmenen vuotta. Haitari.fi-lehteen tulee artikkeli yritystoiminnastani, ja ensi vuoden alkuun olen buukannut jo kuusi tapahtumaa, joihin menen näytteilleasettajaksi. Folklandia, Harmonikkaristeily, Minä soitan harmonikkaa -kilpailut, Turku Accordeon, Forssan kilpailut… Eli pieni juhlakierros alkamassa! Sata-Häme Soi-juhlien osalta on viimeisen vuoden aikana ollut niin kova myrsky, että täytyy katsoa osallistunko tapahtumaan. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali on kyllä kalenterissa. SHS-juhlien käänteistä kannattaa lukea Aamulehdestä ja Hanuri-lehdestä. Olen henkisesti valmistautunut olemaan mukana, mikäli tapahtuma on ensi kesänä harmonikkatapahtuma. Mikäli festari menee enemmän yleisfestarien suuntaan, ei kaltaisillani erikoisyrityksillä ole tarvetta olla läsnä koko tapahtumassa. Nyt kuitenkin seurataan mediaa ja katsotaan, mitä tuleman pitää.
Aikanaan ennustin, ettei Suomen markkinat vedä kahta harmonikkaristeilyä vuodessa. Alkuvuonna 2019 ei ole enää SHS:n järjestämää harmonikkaristeilyä, vain Harmonikkaliiton. Tämän myötä myös SHS-tapahtuman taloudellinen tukijalka mureni. Risteilyn tuotoilla oltiin paikattu kesän tappioita. Vuonna 2018 SHS-juhlat teki tappiota ja Ikaalisten valtuustossa tehtiin päätös uudelleenjärjestelyihin (voit katsoa pöytäkirjat Ikaalinen.fi). Koska festivaalien liikevaihto sukelsi, ei se saa enää valtioltakaan isojen festivaalien tukea. Tämä tulee varmasti näkymään ohjelmatarjonnassa tai festivaalin pituudessa. Nyt tapahtumalla on pakkorako tehdä uudistuksia. Kesä 2018 meni läpi uuden toiminnanjohtajan tulikokeena, mutta sanoisin, että kesä 2019 näyttää säilyykö meillä Suomessa suuri harmonikkatapahtuma vai ei.
Koulutus
Testiharmonikat melkein valmiina harmonikansoiton opettajien syysseminaariin. Seminaari pidettiin Järvenpäässä. Testiharmonikkojen tekemiseen kuuluin noin 50 tuntia.
Toinen suuri muutos tässä kuluneen kahden vuoden aikana on hyvin henkinen. Aloitin kesällä 2017 käsityömestaritutkintoon valmistavan koulutuksen Raision seudun koulukuntayhtymässä eli Rasekossa. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä millaisessa takalukossa olinkaan. Minua pitkään seuranneet varmaankin muistavat, että vajaa kymmenen vuotta sitten olin suunnittelemassa harmonikkaa. Tämä unelma mureni, kun alkoi finanssikriisi, ja rahoittaja vetäytyi. Jälkiviisaana on myös hyvä sanoa, että miten luja usko nuorella miehellä on ollut verrattuna niihin taitoihin, joilla yritin tehdä tuotekehittelyä. Kun projekti jäi, alkoi harmonikan historian tutkiminen (Suomalaisen harmonikan historia, 2014). Harmonikan valmistaminen jäi unelmaksi.
Nyt tilanne on toisin. Vajaan 1000 harmonikan käyminen työpöydällä on tuonut näkemystä niin soittimiin kuin asiakaskuntaankin. Harmonikan historian tutkiminen on syventänyt alan kehityksen ymmärtämistä (Tähän liittyen: uusi kirja on tulossa, mutta julkaisuaikaa ei ole vielä. Kirja on minun tekstien osalta valmis). Käsityömestarikoulutus avasi tätä henkistä lukkoa, johon olin joutunut. Oli unelma, muttei tietotaitoa sen toteuttamiseen. Kuten sanottu, nyt on toisin. Teen mestaritutkinnon lopputyönä lasten- tai nuorten harmonikan. Millainen soitin on, en ole vielä päättänyt, mutta teen työtä tämän eteen valtaisasti. Viime viikonloppuna olin Järvenpäässä Harmonikansoiton opettajien syysseminaarissa (Lue tapahtumasta lyhyesti tästä). Järjestin tunnin mittaisen workshopin aiheena lasten harmonikat. Alussa esittelin harmonikan rakenteen ongelmakohtia, minkä jälkeen opettajat kävivät läpi neljä työpistettä learning café -menetelmällä. Saadut kommentit ja toiveet on merkitty muistiin. Opettejien huomiot harmonikan muotoilusta ovat erittäin tärkeitä, sillä en itse olisi tällaisia näkökulmia itse keksinyt.
Ensi viikolla olen mittaamassa oppilaita Naantalin musiikkiopistossa. Tavoitteena on ymmärtää eri ikäisten kasvua ja mittasuhteita. Näiden tietojen perusteella voin päättää lopputyöni harmonikan koon reunaehdot. Pelkät julkiset kasvukäyrät eivät anna riittävästi tietoa. On siis selvä, että kohta on kerätty riittävästi tietoa tietoa lopputyötäni varten. Tämän jälkeen suunnittelen toteutettavan soittimen, minkä jälkeen on luonnollisesti tuottamisen aika.
Käsityömestarityön tekemiseen kuuluu myös yritystoiminnan kehittäminen. Toisin sanoen tämä on pitkälti liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Olen lukenut yllättävän paljon erilaisia liiketalouden kirjoja ihan hinnoittelun psykologiasta lähtien. Olen myös keskittynyt puiden solubiologiaan ja muihin puiden ominaisuuksiin, 3D-tulostamiseen ja niin edelleen. Jotenkin tuntuu, että vasta nyt on ammattilainen, kun pystyy selittämään vaikkapa miten harmonikan kieli toimii (siis oikeasti fysiikan ilmiöiden kautta, ei vain yleisellä tasolla). Yllättävää, että samalla, kun keskittyy johonkin asiaan syvällisesti, tulee halu tietää aina vain lisää. Puuasioiden kautta olen alkanut yhä enemmän ymmärtää luonnon monimuotoisuuden merkitystä. Kumma juttu, miten sitä harmonikanrakentajana ja tuotekehittelyä tehdessä huomaa, että sisältäpäin kömpii jonkinasteinen luonnonrakastaja. IPCC:n uusin raportti järisytti Suomen mediaa ja sitä kautta ihmisten ymmärrystä luonnon tilasta. Omalta osaltani pohdin, että mitä minä voin tehdä, jotta luonto voisi entistä paremmin. Uskoisin, että tulevaisuudesssa lähi-sana tulee uuteen arvostukseen. Lähiruoka, lähimetsät, lähellä tuotettu ja niin edelleen. On järkevä tehdä valintoja, jotka ovat mahdollisimman ekologosia myös harmonikan rakentamisessa.
Toivottavasti ei mene kahta vuotta seuraavaan blogitekstiin. Voikaa hyvin ja soittakaa harmonikkaa.
PS. Vaikka vapaalehdykkää on viime aikoina muutettu paljon, ei näköjään kaikkia ongelmia ole saatu pois. Galleria on siis tällä hetkellä hyvin vajaavainen ja tämän blogin pääsivukin pitää katsoa kuntoon.