Tunnelmia somessa
Vuoden 2016 Sata-Häme Soi on kirvoittanut poikkeuksellisen paljon elehdintää sosiaalisessa mediassa. Paljoa siihen ei tosin tarvita, koska someviestintä on ollut kohtalaisen vähäistä aikasempina vuosina. Monet eivät näe somen kommentteja, mikäli eivät ole verkostoutuneita Facebookissa. Twitterissä Sata-Häme Soi näkyy lähinnä organisaation oman tiedotuksen kautta.
Tässä joitain kommentteja:
Pettynyt ja vähän vihainenkin olo Ikaalisten reissun jälkeen. Äänentoistossa on ollut ennenkin puutteita samaisessa hallissa. Mutta mikäpä pakko sinne on mennäkään……
Festivaalilla on tapahtunut jonkinlainen hengen muutos viime vuosina. Valitettavasti poissa ovat niin talkooväki kuin ulkomaiset vieraatkin. Katseen voisi kääntää juhlien johtoon.
Ilma oli viileähkö ja väkeä melko vähän, luultiin että se johtui siitä, että oli vasta 1. varsinainen festivaalipäivä? Myöskään instituutin nuottikauppa ei ollut auki, mitä suuresti ihmettelin.
Tangomarkkinat vaikuttaa varmaan tosi paljon. Sama väki on yleensä kiertänyt molemmat tapahtumat. SHS on kohta profiloitumassa pelkästään iltakonserttien pitopaikaksi. Huippuesiintyjiä kyllä ja salit täynnä. Mutta missä on perinteinen haitarimeininki soitteluineen ja ilonpitoineen. Taitaa tienvarren asuntovaunuparkissa olal kovempi meno kuin puistossa.
Tapahtumia toden totta oli päällekkäin: Sata-Häme Soi -festivaali, Tangomarkkinat, Suomi Areena ja Pori Jazz. Ylipäätään Suomi on täynnä tapahtumia kesällä. Itse menisin mielelläni aina Turun Ruisrockiin, mutta se on SHS:n kanssa päällekkäin. Työt ovat vieneet voiton vapaa-ajasta. Vähän pohjoisempanakin tapahtuu: Metallimusiikin Jalometalli, Nallikari Summer Party ja folk- ja bluesmusiikin festivaali Juurihoito järjestetään muutaman kilometrin päässä toisistaan lähellä Oulun keskustaa. Ylikiimingin Nuijamiesten lavalla vietetään lauantaina LavaPop festaria. Tässä ihan pintaraapaus viime viikon tapahtumista, joihin törmäsin aivan sattumalta uutisissa. Pori Jazz tosin jatkuu vielä SHS-juhlan päätyttyäkin.
Mutta ei sovi kaikkea negatiivista ottaa esiin, ellei katso myös positiivista puolta. Monet someviestit olivat myös tapahtuman hehkutusta – pääosin tosin esittäjiltä, jotka ovat innoissaan tulevasta esiintymisestään. Tuu kattoo oli näiden viestien pääpointti. Esiintyjät siis tuntuvat kokevan SHS:lla esiintymisen positiivisena mahdollisuutena. Positiivista on myös, että SHS:n oma some-elämä on aktivoitunut. Plussat siitä. Se oli riittävän ajantasaista tapahtuman aikana ja oikeanlaista hehkutusta. Näin pitääkin olla. Monet festareilla olleet ovat myös jälkeenpäin kehuneet tunnelmaa.
Mielestäni tämän Ylen toimittajan reportaasi kuvaa hyvin festivaalipuiston päivällä meininkiä. Vain sitkeimmät sissit ovat paikalla. Ne, jotka todella rakastavat harmonikkamusiikkia. Ne, jotka eivät ole pienporukoissa esimerkiksi karavaanialueella. Yritystä on. On ohjelmaa, mutta sateen pitäminen lämpimässä on parempaa ohjelmaa kuin harmonikkakerhojen valssit päälavalla. Pitäähän iltakonserttia varten vielä vaihtaa vähän paremmat vaatteet päälle. Oma arvioini medianäkyvyydystä on se, että sitä on hyvin, mutta ei riittävästi ja se on myös hieman vääränlaista. Nykyinen meno ei riitä tapahtuman uudistamiseen, eikä ihmisten houkuttelemiseen paikalle. Toisin sanoen markkinointi ontuu.
Kuten sanottu, sää oli kylmää ja koleaa festaripäivinä. Lauantaina päivä oli poutainen ja ehdottomasti festareiden paras päivä. Epäsuotuisa sää yhdistettynä puiston jokseenkin epäonnistuneeseen ohjelmakokonaisuuteen, muihin päällekkäisiin tapahtumiin, kävijöiden keski-ikään ja muihin vaikuttaviin tekijöihin, niin uskoisin, että puiston käyttö oli tappiollista. Perjantai-iltana työkaverini sai tekstiviestin noin puoli kymmenen illalla. Puistossa oli vain 30 asiakasta. Toki kuulin myös, että Ikaalinen-salin konserttien jälkeen väki oli kokoontunut ainakin yhteislauluihin.
Puistoa käytetään tällä hetkellä päiväsaikaan avoimena ja iltaisin maksullisena alueena. Puiston käytössä lienee tulevaisuudessa kaksi vaihtoehtoa. Joko jatketaan samalla tavalla, mutta esiintyjiin panostetaan tai puistosta poistetaan aidat ja alueen käyttötarkoitus pohditaan täysin uudestaan. Bileet ja pössis ovat siirtyneet pois alueelta, miten saada ne takaisin? Tänä vuonna korostettiin paikallisuutta ja perinteitä. Ei toiminut. Paneelikeskustelu ei mielestäni mitenkään edistänyt festivaalin tarkoitusta. Vai onko koko puisto edes tarpeellinen muuta kuin harmonikkakerhojen esiintymisille?
Konserttitarjonta
Puistossa on keikkoja, saleissa ja kirkossa on konsertteja. Edellä oleva virke kertoo mikä oli tämän vuoden tapahtuman ydin. Lasse Pihlajamaan 100 -vuotiskonsertti, Seminolan Onni Laihasen 100-vuotistribuutti, Guardia Nueva Valkoisessa ruusussa ja ranskalainen Peirani & Parisien duo. Kaikista näistä sain kuulla mitä ylistävämpiä kommentteja. On selvä asia, että yleisö löytää edelleen tiensä huippukonsertteihin nauttimaan korkeatasoisesta musiikista. Lasse Pihlajamaan konsertti oli täynnä kuulijoita ja tunnelmat keikan jälkeen olivat monille soittajille olleet erittäin positiiviset. Kuulijoiden musiikkimaku on selvästi fiinimpää kuin mitä puistolavalla saa kuulla. Myös kuulijoiden korkea ikä kertoo siitä, että mukavuudenhalu on mennyt vesisateen edelle.
Omalta osaltani kävin katsomassa Seminolan konsertin Omalla tuvalla. Sali oli aivan täynnä. Osalla tuli tippa linssiin konsertin loppupuolella sen jälkeen, kun Marko Tikka oli kertonut Rantakoivun ala -valssin syntytarinan siitä, miten Onni Laihanen ei saanut mielitiettyään saatille. Kappaleen ensisävelet saivat aikaan kylmiä väreitä myös minussa, joka ei ole elänyt tuota aikaa. Seminola on yhtye, jonka soundi on kuin suoraan savikiekolta. Aivan, kuten pitääkin.
Kultaisen ja hopeisen harmonikan sekä pelimannimestaruuskilpailuihin en ota kantaa sen enempää, koska en näitä päässyt näkemään. Monille AlfaTV tuntuu edelleen olevan tuntematon (= etukäteismarkkinointi ontuu). Itse olen jo pudonnut kärryiltä kuka kilpailee ja kuka voittaa missäkin sarjassa. Facebookissa sattumalta huomasin, että Anniinahan se voitti. Onnittelut vielä kertaalleen hänelle!
Harmonikkamessut
Harmonikkamessut olivat tänä vuonna hiljaiset, aivan kuten puistokin. Oikeastaan kyseessä oli kaikkeista hiljaisin messuvuosi sen jälkeen, kun olen tullut mukaan 7 vuotta sitten. Messujen aukioloaikoja oli supistettu alusta yhdellä päivällä ja lopusta kahdella tunnilla. Se oli ihan hyvä ratkaisu tällä kertaa. Näytteille asettajia oli yhteensä kahdeksan, joka on vähän aikaisempiin vuosiin verrattuna. Harmonikkaristeily tuntuu yhdistävän ihmiset yrityksiin paremmin kuin Ikaalisten SHS-juhla.
Mengascinin musettepelissä oli peräti seitsemän kielipenkkiä diskantissa.
Vaikka nyt tulee kauheasti surkuttelua, niin kyllä siellä messuilla kauppaa käytiin. Vaikka tunnelma oli lattea, tiedän, että osa firmoista jäi selvästi plussalle. Oma yritykseni on sikäli erikoisessa asemassa muihin paikalla olleisiin yrityksiin nähden, että myyn vain aineetonta palvelua. Ne, joilla on myynnissä harmonikkoja, remmejä tai muita oheistuotteita, voivat laskea tuloksen eri tavalla kuin minä. Saattaa mennä kuukausia, jopa vuosikin, ennen kuin messuilla saatu näkyvyys reaalisoituu asiakkaan tilatessa huoltopalvelua. Tänä vuonna en avannut kassalipasta kertaakaan messujen aikana.
Aloin pohtia vuosi sitten omaa osallistumistani Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleille. Lähden sinne tiistaiaamuna. Tunnelmat ovat hyvin todennäköisesti aivan toiset kuin SHS-juhlilla. Viisi päivää soitinrakentajien huoneessa lienee elämyksellinen. Mitä sitten iltaisin tapahtuukaan, niin se on eri asia.
Joitain erikoisuuksia tuli nähtyä messuilla. Bugari julkaisi oman puurunkoisen digiharmonikan, jonka ytimen muodostaa Rolandin FR-8. Törmäsin myös 59,5 cm korkeaan 1920-luvun Ballone Buriniin ja oheisessa kuvassa näkyvään Mengascini-harmonikkaan, jossa oli peräti seitsemän kielipenkkiä. Rekisterimerkintöjen perusteella soittimessa piti olla viisi äänikertaa, mutta kun kieliä laskee, niin neljähän siinä oli. Massiivinen, mutta hieno musettepeli.
Tällä kertaa tällaisia tunnelmia. Toivottavasti ensi vuosi on SHS-juhlan osalta parempi kuin tämä vuosi.