Työhuone

Ensimmäisessä blogauksessani oli muutama muuton yhteydessä otettu kuva. Tänään otin kolmen kuvan sarjan työhuoneestani ja tein kuvista panoraman ihan teitä lukijoita varten. Monia ihmisiä kiinnostaa sangen paljon tällainen mekaniikkaan liittyvä työ. Luonani on käynyt muutama henkilö vartavasten tutustumassa työhöni. Luonnollisesti olen otettu, että työni kiinnostaa, mutta aikaa pitkäaikaiseen rupatteluun ei aina ole. Päivät ovat minulle tehokasta työaikaa. Jos kiinnostaa rupatella haitariasioista pitkiä aikoja, niin voidaan mennä sopivana ajankohtana johonkin Naantalin vanhan kaupungin ravintolaan ottamaan virvoitusjuomia ja puhumaan haitarijuttuja läpi. Tämä on oikeastaan kauhean kiva idea siinä mielessä, että kesäiltaisin on mukava istuskella kauniissa ja idylisessä Meri-Naantalissa ja tutustua uusiin persooniin.

—–

Harmonikankorjaus ja -rakennus ei ole salatiedettä, eikä minulla ole mitään salattavaa, mitä tulee ammattitaitoon. Kerrotut asiat ovat aina kerrottuja asioita, mikä on eri asia kuin se tietotaito mikä on niin sanotusti hyppysissä. Ainoa asia, mistä vaikenen on tekeillä oleva tuotekehittely, sillä tässä on kyse omasta tulevaisuudestani. Teen työni kunnolla ja julkaisen tuotoksen tarinan oikeassa kohdassa – näin tein esimerkiksi Vapaalehdykän kanssa.

Ajattelin kertoa työhuoneestani ja siellä olevista tarvikkeista. En ole rahallisesti varakkaasta perheestä, joten olen oikeastaan kaiken käytössäni olevan materiaalin joutunut tavalla tai toisella itse ansaitsemaan. Erityisen kiitollinen olen niistä käyttötarvikkeista, jotka olen saanut ilmaiseksi käyttöön väliaikaisesti tai lopullisesti omaksi.  Monet 1990-luvun alussa nuoruuttaan eläneet ovat tietyllä tavalla samassa tahtotilassa kuin minä – laman jäljet näkyvät 90-luvun sukupolvien käytöksessä.  Uskonkin, että kyseinen sukupolvi tulee näkymään tulevaisuudessa monella positiivisella tavalla, sillä jo nyt kyseinen sukupolvi näkyy tilastokeskuksen tilastoissa mielenkiintoisin tavoin. Alla olevan kuvan voi klikata isoksi.

Olin Turussa talonmiehen sijaisena kesällä 2001 ja ansaitsin kuukauden kesätöistä muistaakseni noin 3 000 markkaa. Kuvan vasemmassa laidassa on 2800 markkaa maksaneiden stereoiden ohjausyksiköt. Kaijuttimet eivät näy kuvassa. Stereoiden hankkiminen oli sen kesän tavoite ja sain juuri sen, mitä halusin.

Työhuone

Stereoiden yläpuolella, hyllyn päällä, on 2006 varusmiespalveluksen lopussa saamani pöytästandardi. Taisin saada sen positiivisesta asennoitumisesta musiikkiin ja muiden kannustamisesta. Standardin takana on kuudennella luokalla tekemäni puulaiva. Taisin olla ainoa siitä ryhmästä, joka sai täyden 10 kyseisestä työstä. Hylly, jolla standardi ja laiva ovat, ei ole minun oma, vaan käytössäni toistaiseksi. Samoin on ikkunoita vasten olevien pöytien laita sekä työkaluhylly (liimoja ja sen sellaisia näkyy) ja aivan kuvan oikeassa laidassa oleva hylly. Äidiltäni olen saanut sohvan ja sen edessä olevan pöydän ja maton. Kaareva työpöydän sen sijaan olen tehnyt itse, ainakin lähestulkoon. Kyseinen pöytä oli nimittäin menossa kaatopaikalle Ikaalisissa, mutta onneksi ymmärsin kysyä pöytää itselleni. Verhoilin pöydän sekä rakensin siihen viritys- ja valopöydän. Virityspöytä ei ole mikään maailman kaunein työn taidonnäyte, eikä se vastaa haitareiden akustista ympäristöä. Mikään tällainen rakennelma ei vastaa soittimen omaa akustista ympäristöä ja siksi lopputarkastus tehdään aina soittimen ollessa koottu. Irrallinen virityspalje on ihan näppärä monissa kohdissa, mutta itselläni se aiheutti hartioiden turhaa jäykistymistä. Toisekseen irtonaisella palkeella työskennellessä työergonomia on hyvin kaukana ideaalitilanteesta. Pöytä sentään on hieman parempi vaikka siinäkin voisi tehdä muutamia juttuja toisin.

Virityspöydän päällä on haitarin diskanttipuoli ja sen edessä on viritysmittari. Mittarin ei tarvitse olla mikään älyttömän kallis ja kehityksen kuuminta kärkeä, koska mittarit ymmärtävät vain perussävelen. Virityksessä mitari on apuväline sillä viritys tapahtuu eri intervallien yläsävelien huojuntoja kuuntelemalla. Korva on ainoa työväline, mikä kykenee havaitsemaan nämä yläsävelet luotettavasti. Tämäkin vain silloin kun korvaa on harjoitettu kuuntelemaan oikeita ääniä. Jotkin tietokoneeseen asennettavat mittauslaitteet ovat ihan mielenkiintoisia, sillä niistä näkee sävelkäyrän. Tästä huolimatta esimerkiksi huojuntojen virittäminen loppuun asti on korvapeliä.

Takaseinää vasten on pitkä hylly, jolla olevat haitarit kävin hakemassa sunnuntaina Tampereelta. Kyseiset soittimet sekä paljon muuta kuvassa näkymätöntä tavaraa on noin 30 vuotta haitareita korjanneen Viitasen varastosta.  Suuri kiitos lahjoituksesta. Yksikään soitin ei ole soittokunnossa vaan soittimet ovat tarkoitettu varaosiksi. Tarkoitus olisi käydä jossain kohtaan soittimet tarkkaan läpi. Tarvikkeita on niin paljon, että pitäisi jostain saada pieni varastotila käyttöön. Esimerksiki matalalla pöydällä olevat laatikot tavaroineen pitäisi käydä läpi ja laittaa jonnekin sopivaan paikkaan.

Ehkä tässä tämän erän annos. Ei kaikkea makeaa yhdellä kertaa :-) Voikaahan pyöreästi.

Viljo

PS. Eräs asiakas toi minulle Kukkola & Kumppanit -merkkisen haitarin. Soitin on Kukkolan viimeinen malli eli 1950-luvun puolesta välistä. Musta, kantikkaat näppäimet. Soitin on vailla uutta omistajaa – soitin täytyisi myös remontoida perusteellisesti. Jos kiinnostaa, niin otapahan yhteyttä. Galleriasta löytyy ko. soittimen kuva (toistaiseksi Kukkola & Kumppanit -kuvasarjan viimeinen kuva).