Tarkkuutta

Olen laittanut Vapaalehdykän galleriaan Frankfurtin messuilla ottamiani haitarikuvia. Kuvien laittamisessa on kova työ, koska jokainen kuva on käsiteltävä erikseen: soitin ei välttämättä ole alkuperäisen kuvan keskellä tai värit ovat oudot. Kuvan kokoa pitää muuttaa sekä luoda thb-tiedosto, siirtää ne oikeaan offline-kansioon, luoda ja tarkistaa kuvatekstit sekä siirtää ftp:llä serverille.

Tarkkuus on asia, jota painotan monessa asiayhteydessä. Gallerian kuvia valmistellessa julkaisua varten käyn läpi mahdolliset tietoaukot mitä tulee esimerkiksi vuosilukuihin tai mallinimityksiin. Hyvin usein löytyy myös runkoyhteneväisyyksiä eri mallien välillä, joten nopeasta kuvan läpikäymisestä saattaa muodostua hyvin pitkä sessio, jossa tarkastan valmistajan taustoja mahdollisimman hyvin pienenkin epäselvyyden hälventämiseksi.

Ihmisen kärsivällisyys on yleisesti ottaen välttävä. Laadukasta työnjälkeä ei saavuteta yhdellä kerralla ja kaikki-tänne-heti-nyt-maailmassa monet turhautuvat ensimmäisen yrityksen jälkeen. Vaikka kärsivällisyyttä riittäisi, niin jokin laittaa monet ihmiset hutiloimaan – itsekritiikin puutetta. Otetaan esimerkki: Harmonikan pinnan työstämisessä aloitetaan suhtkarkeilla välineillä, mutta loppupeleissä viimeistely tehdään äärettömän tarkasti – työn jälkeä nostetaan vaiheittain. Ensimmäisellä kerralla ei kannata edes yrittää saada täydellistä jälkeä.

Tänään galleriaan laittamani Brandoni-merkkiset haitarit kiinnittivät huomiotani. Ajattelin tarkistaa kuvissa olevien soittimien tarkat mallit ja laittaa ne gallerian kuvatietoihin. Lopulta totesin, etten aloita tuntien sessiota yhden mallin ympärillä. Syynä tähän oli se, että yhtä pientä soitinta lukuun ottamatta valmistajan soittimissa luki Kingline Cassotto, vaikka malleissa on selvästi eroja. Katsoin valmistajan kotisivuja ja sieltä löytyviä malleja. Tuskastuin näkemästäni listasta: 150-W BP, 184 Series, 185 Series, 186 Series ja niin edelleen. W tarkoittaa usein puurunkoa (Wood), P-kirjain pianomallia ja B-kirjain näppäinmallia (button), mutta mitä ihmeen numerosarjoja nuo ovat? Kiinnostus loppui lyhyeen.

Suorastaan harmillista, että soitinvalmistajien merkinnät poikkeavat toisistaan erittäin paljon. Jotta olisin saanut kuvatietoihin tarkat soittimien tiedot olisi pitänyt alkaa laskea näppäimiä ja rekisterimääriä ja vertailla näitä valmistajien antamiin tietoihin. Tämän jälkeen alkoi arvelluttaa se, että onkohan etsimäni malli valmistajan kotisivuilla oikeassa kohdassa, kun valmistajan teknisien tietojen mukaan kyseessä oli eri soitin kuin tietojen vieressä ollut kuva. Kaikissa kohdissa ei ollut edes kuvaa, joten työ kannatti jättää kesken (toistaiseksi).

Samankaltaisia epätarkkuuksia löytyi myös Ballone Burinilta, jonka esitteissä on joitakin huolimattomuusvirheitä (mm. corpact, kun olisi pitänyt lukea compact). Beltunalla puolestaan kaikkia soitinamalleja ei ole ilmoitettu kotisivuilla tai esitteissä. Valmistajan kotisivua oli harmillista tutkailla, kun mikään ei ollut sopivasti järjestyksessä ja tietyn mallin etsiminen oli työlästä (flash-tekniikan huonoja puolia).  Pieniä, mutta silti niin tarkkoja asioita. Paras PR on nimittäin pienet hyvin tehdyt asiat, eivätkä asiat, jotka vain näyttävät hienoilta.

Tarkistin Italialaiset harmonikanrakentajat -listalta myös Ballone Burinin sekä Brandonin tehtaiden avainvuosilukuja ja niissäkin oli eroja. Esimerkiksi Burinin tehtailun aloitusvuosi on tehtaan mukaan 1920, mutta listan mukaan 1922. Listan on ymmärtääkseni laatinut Castelfidardon harmonikkamuseon johtaja erinäisiä arkistoja koluamalla. Tässä vuosilukuasiassa virhe voi olla monessa kohtaa, eikä tietoa tehtailta yleensä saa – harva tehdas edes vastaa sähköposteihin tällaisissa asioissa. Brandonin kohdalla aloitusvuosi sekä yrityskauppojen vuodet eivät näyttäneet menevät yksi yhteen eri lähteistä vertailtuna…

Vuodatus seis ja takaisin sorvin ääreen,

Viljo