Olosuhteet

Kosteus ja lämpötila

Selluloidipäällysteiset harmonikat ovat vanerirunkoisia ja puupintaiset harmonikat ovat viilutettua vaneria tai täyspuuta. Täysin muovirunkoisia haitareita on rakennettu muun muassa Itä-Saksassa. Myös metallirunkoisia harmonikkoja on myös olemassa. Soittimissa puun kosteuseläminen on ongelmallinen asia, koska jatkuva kosteuseläminen vaikuttaa soittimen toimintaan. Esimerkiksi 1900-luvun alun viisirivisissä soittimissa näppäinkampa tehtiin puusta, joka ajan mittaa taipuu jokseenkin banaanin muotoiseksi. Näissä soittimissa näppäimet voivat jumittua täysin paikalleen tai välykset tulevat isoiksi. Puun kosteuseläminen näkyy maalipintaisissa soittimissa usein liimattujen liitosten elämisenä. Normaaleissa ja nopeissa olosuhdemuutoksissa ongelmia soittimeen ei tule, joten voit huoletta kuljettaa soitintasi sisältä ulos vuodenajasta ja säästä riippumatta. Runkoon tulevat muutokset liittyvät pitkälti säilyttämisolosuhteisiin sekä vuodenaikojen vaihteluihin.

Toinen suuri ongelma kosteuden kanssa on kielien ruostuminen. Erityisesti merivesi-ilmasto on myrkkyä kielessä käytettävälle jousiteräkselle. Jos huomaat kielissä tummia laikkuja, olet huomannut ruostumisen esiasteen. Tästä ei kuitenkaan ole vielä olennaista haittaa soittamiselle. Jos kieliin tulee pahasti ruostetta, on ne syytä vaihtaa. Kosteus täytyy huomioida säästä ja vuodenajoista riippumatta. Jos olet soittanut vesistöalueella, kasvihuoneessa tai muussa hyvin kosteassa paikassa, anna kosteuden normalisoitua soittimessa ennen soittimen laittamista säilytykseen laukkuunsa. Laukku toimii kumisaappaiden tapaan – kosteus ei pääse pakenemaan laukusta. Meri-ilmaston ulottuu noin 50 km rannikolta sisämaahan päin. Meri-ilma vaikuttaa myös alumiiniin. Vaikka alumiinia suojaava oksidikerros suojaa pintaa hyvin korroosiota vastaan, meri-ilmastossa olevat suolot pehmentävät alumiinioksidikerroksen, jolloin metallia suojaava pinta häviää. Huonosti pidetyjen harmonikkojen alumiineissa voi havaita pistesyöpymää. Tämän muodostumiseen tarvitaan katalyyttia, joka puolestaan on yli 80 % kosteusprosentti. Mikäli pidät soitinta saaristo-olosuhteissa, huomioi erityisesti kosteusprosentti, jossa harmonikkaa säilytetään.

Lämpötilanvaihtelut vaikuttavat soittimen toimintaan. Varsinkin pienissä kielissä voidaan havaita lämmön vaikutus kielien toimintaan. Tuodessasi soittimen ulkoa sisätiloihin, kaikki äänet eivät välttämättä toimi kunnolla. Tämä johtuu kielien kohmettumisesta. Anna soittimen lämmetä kunnolla ennen soiton aloittamista. Voit avata ja sulkea palkeen muutamia kertoja tyhjennysnappi pohjassa, jolloin lämmintä ilmaa siirtyy soittimen sisälle. Mitä enemmän soittimessa on massaa, sitä kauemmin soittimen olisi syytä lämmetä.

Pakkasessa – tai ylipäätään kylmässä – ei ole suositeltavaa soittaa, koska soittimen kielet kangistuvat ja käytetty vaha alkaa kovettua kielipenkeissä ja läpissä. Tällöin soitin on erityisen herkkä kolhuille. Suositeltava soittimen käyttö- ja säilytyslämpötila on 15–25 Celsiusastetta varjossa. Pohjoisilla leveyksillä kuitenkin soitin joutuu talvella tuon tuosta pakkaseen, joskus hyvinkin pitkäksi aikaa, jolloin soitin ehtii kylmettyä. Anna soittimen lämmetä rauhassa riittävästi ennen soittamisen aloittamista. Pitkään kylmässä olleen soittimen on hyvä antaa lämmetä noin tunnin ajan. Kielilaatat ovat kielipenkeissä kiinni pääsääntöisesti vahalla, joka alkaa kovettua ja haurastua jo kevyessä pakkasessa. Kylmää soitinta on sen vuoksi käsiteltävä varovaisesti, jotta kielilaatat pysyisivät paikallaan ja vahan murtumisilta vältyttäisiin. Pienikin vaurio vahassa vaikuttaa soittimen vireyteen.

Kylmyyden ohella myös kuumuus on ongelma. Suorassa auringonvalossa tai autossa oleva soitin saattaa lämmetä liikaa, jolloin vahaukset alkavat pehmetä, ja jos lämpötila nousee tarpeeksi, vaha alkaa sulaa. Suorassa auringon paisteessa harmonikka saattaa mennä myös erittäin pahasti epävireeseen. Soita kesäaikaan siis aina varjossa! Sen lisäksi, että kuumaa soitinta on pirullista soittaa, auringonvalo (UV) vaikuttaa selluloidin väriin. Valkoinen selluloidi kellertyy muutamassa vuodessa ja muiden värien ongelmana on värien haalistuminen. Paras suoja värivaurioille on pitää soitin valolta suojattuna laukussaan.

Soittimen säilytys

Ajan mittaan soittimen käyttökunto heikkenee käytetään soitinta tai ei. Ensimmäiset nahistuvat osat ovat kielilaatoissa kiinni olevat nahkaventtiilit. Ikääntyessään ne kääntyvät kielilaatasta ulospäin eivätkä siksi toimi kunnolla. Toinen heikko kohta ovat vahaukset, sillä vaha kovenee ajan mittaa ja vahauksiin tulee helposti murtumia. Vahaus täytyy uusia 15 –20 vuoden välein soittimen soittokunnon ylläpitämiseksi. Osassa soittimissa vahat kestävät kuitenkin tätä pidempää. Vahat pitää tarkistaa aina soitinkohtaisesti.

Paras tapa säilyttää soitinta pitkäaikaisesti on pitää se laukussaan kosteudelta ja lämpötilanvaihteluilta suojattuna huoneen lämmössä. Älä jätä soitinta patterin viereen sillä liika lämpö ei ole hyväksi. Ulkovarastointi on niin ikään huono vaihtoehto. Kerrostaloissa kuiva huoneilma talviaikaan on joskus ongelma, joka havaitaan esimerkiksi cassotto-kuilun tiiviyden heikentymisenä. Ongelma saadaan hallintaan huopanahkat vaihtamalla, jolloin soitin kestää enemmän kosteuselämistä. Suositeltava harmonikan säilytys- ja käyttölämpötila on 15-25 astetta kosteuden ollessa 40–70 %.

Mitä harmonikka ei kestä?

Selluloidi antaa harmonikalle kestävän pinnan, mutta pinta naarmuuntuu käytössä. Rakennevaurion tullessa yksivärinen selluloidi voidaan korjata siten, että korjausta hädin tuskin huomaa. Loimuselluloidin korjauksesta jää aina selvä korjausjälki. Naarmuuntumisen estämiseksi kannattaa välttää kovia asioita kuten metallia (kellot, isot vyönsoljet, remmien kiinnitysholkit) ja nylonia. Nylon-kangas on kovaa, ja harmonikkarepun pieni liike harmonikkaa vasten  tekee pieniä naarmuja. Kannattaa käyttää pehmeitä liinoja kantovälineen ja soittimen välillä. Solkisuojia kannattaa käyttää varsinkin, jos soitin on puurunkoinen.

Selluloidi on muokattavuutensa takia ymmärrettävästi paljon käytetty pinnoite, mutta selluloidilla on huonoja puolia, kuten sen paloherkkyys sekä pinnoitteen vaikutus soittimen sointiin. Selluloidia työstettäessä käytetään asetonia, joka on myös terveydelle haitallinen aine. Oheinen kuvasarja näyttää, miten kaksi selluloidipäällysteistä yksirivisen koppaa palaa, kun ne asetetaan hiilloksilla olevaan nuotioon. Selluloidi palaa nopeasti, eikä siitä jää mitään jäljelle kuten puusta jäisi tuhkaa. Paloprosessin aikana muodostuu hengitykselle vaarallisia kaasuja sekä sangen mustaa savua. Kuvat on otettu 10 sekunnin välein eli näkyvissä on 30 ensimmäistä sekuntia.

Kuvien turvin opimme selluloidista, ettei soitinta kannata pitää tulen lähellä. Niin ikään voimakkaat kohdevalaisimet saattavat lämmittää selluloidin syttymispisteeseen – ja näin on myös käynyt. Selluloidin notkistumispiste on noin vajaa 100 °C ja syttymispistettä ei kannata kokeilla. Soittimen kanssa ongelmia muodostuu jo 50–60 celsiusasteen tienoilla, jolloin kielipenkkien vahat alkavat pehmetä. Vältä siis harmonikan ylilämpeämistä.

Tositarina kertoo, että Rolf Harris oli keikalla Maidenhead & Bray Cricket Clubilla elokuussa 2002 ja paikalla oli noin 300 hengen yleisö. Rolfin harmonikka syttyi tuleen, kun soitin oli ollut liian kauan voimakkaan kohdevalaisimen lähellä. Soitin saatiin sammutettua nopeasti ja Rolf tarkisti soittimen kunnon ja kokeili ääniä. Soittimen pinta oli vaurioitunut, mutta äänet toimivat. Keikka vedettiin loppuun asti kyseisellä haitarilla.

Sivun ylälaidassa olevassa kuvassa on tulipalossa ollut haitari. Tulipalon sattuessa soitin oli kantolaukussaan, eivätkä liekit päässeet nuolemaan soittimeen pintaa. Korkea lämpötila kuitenkin teki soittimelle hallaa ja soittimesta tuli käyttökelvoton. Yllättävää kuitenkin, että kielet pysyivät paikoillaan ja kielipenkkien vahaukset näyttivät lähes koskemattomilta. Sisälakkapinta puolestaan oli halkeillut kauttaaltaan.