Näin löydät sopivan harmonikan

Vara valita

Markkinoilla on lukuisia harmonikkamerkkejä, joista kuuluisimmat ovat Italialaisia. Saksalaisia ja venäläisiä harmonikkoja löytyy myös paljon Euroopan markkinoilta. Muita harmonikantuottajia löytyy muun muassa Kiinasta ja Brasiliasta. Italialaisten harmonikkojen brändätty ylivalta antaa helposti kuvan, että Italiasta tulee kaikki soittimet ja ne oikeat soittimet. Pitkät valmistusperinteet eivät aina kerro laadusta. Soitinta valittaessa on syytä unohtaa valmistusmaa ja soittimen merkki ja painottaa käytännön tasolla vaikuttaviin seikkoihin. Tästä huolimatta on hyvä tietää hieman markkinoiden päälinjoja. Alla oleva ryhmitys on tehty 1900-luvun suurten historiallisten linjojen mukaan. Soitintekninen ryhmittely on jätetty tästä listasta pois.

• Historialliset harmonikat. Harmonikat, jotka ovat tehty ennen 1950-lukua. Vielä 1940-luvulla harmonikkojen tekniikka oli samankaltaista kuin 1930-luvulla ja tätä aikaisemmin. Ennen 1930-luvun alkua suurin osa harmonikoista Suomeen tuli Saksasta. Myös italialaisia ja kotimaisia harmonikkoja tehtiin 1920-luvulla. Historiallisten soittimien arvo vaihtelee rajusti eri tuottajien ja mallienkin välillä.
• Halvat tuontiharmonikat. Halpoja harmonikkoja tuli markkinoille erityisesti 1950-luvulla. Suurimmaksi osaksi tämän aikakauden harmonikat valmistettiin Saksassa ja Italiassa. Oma lukunsa on Neuvostoliiton aikaiset niin kutsutut turistiharmonikat, joita suomalaiset turistit toivat matkamuistoina erityisesti 1970-luvulla. Vaikka tuotenimi olisikin länsimainen, voivat harmonikat olla tehty Kaukoidässä. Halpa tuontiharmonikka ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö soitin olisi hyvä soittajalleen. Halvat tuontiharmonikat olivat uusina halpoja – ja sitä ne ovat yhä.
• Korkealaatuiset harmonikat Tähän kategoriaan voidaan laittaa suurin osa Suomessa valmistetuista harmonikoista ja monet italialaiset merkit. Myös parhaat saksalaiset harmonikat ovat korkealaatuisia. Korkealaatuisten harmonikkojen hinta on yleensä korkea. Ikääntyessään soittimien arvo kuitenkin tippuu huomattavasti ja huonokuntoisina hinnat ovat sangen matalat.

Mistä liikkeelle?

Harmonikan oston kannalta on tärkeää miettiä vaatimukset, jotka soittimen tulee täyttää. Yleensä valintaperusteita on äänikertojen määrä, käytettävä sormio, äänialan riittävyys, massa, hinta ja soundi. Kaikista näistä osatekijöistä voi lähteä liikkeelle erikseen, mutta soittimen valinnassa on kysymys kaikkien osa-alueiden sopivasta yhteensovittamisesta. Ominaisuuksia painottaa miltei automaattisesti, sillä kaikkien vaatimuksien yhteensovittaminen täydellisinä nostaa nopeasti seinän vastaan.

Alla harmonikan ostajan tarkastuslista:

• Selvitä itsellesi mitä todella tarvitset ja miksi
• Selvitä sopiva budjettisi
• Selvitä saatavuus (käytetyt, uudet)
• Punnitse mahdolliset oston riskit (esim. yksityinen vs. ammattimyyjä)
• Testaa soitin kunnolla (vireys, sointi, koneistojen toiminta, tiiveys)
• Katso soittimen sisälle ja arvioi sisäosien kunto ja siisteys
• Kokeile useaa harmonikkaa, vertaile
• Tee kaupat sopivasta soittimesta

Ensimmäinen rajoitus soittimen valinnassa ennen muiden vaatimusten asettamista on soittajan fyysinen koko: soitin ei saa olla liian iso soittajalleen. Liian iso soitin on, varsinkin kasvuiässä olevalle, huono asia. Liian iso soitin aiheuttaa nuorelle soittajalle huonon soittoasennon, jolloin kehoon saattaa tulla ajan kuluessa erilaisia kiputiloja. On muistettava, että soittoasento on olemassa ilman soitinta, mutta soittimen kanssa asento näyttää ja tuntuu loogiselta. Toisin sanoen soitin ei saa olla soittoasennon määräävä tekijä. Vanhemmiten painavan soittimen kantaminen ja syliin nostaminen hankaloituu, joten totuttua pienempi soitin voi olla hyvä ratkaisu harrastuksen jatkamiseksi. Pienen soittimen haittapuoliin opiskeluvaiheessa liittyy rajoitettu ääniala: liian pienellä äänialalla ei voi soittaa kaikkia kappaleita.

Koska harmonikkaa soitetaan pääsääntöisesti istualtaan, hyvä suuntaa antava mittari soittimen maksimikorkeudelle on reisien tason ja kainalokuopan välimatka. Voit mitata tämän välin seuraavasti: Ota soitin syliin istuessasi ryhdikkäästi kummatkin jalat tukevasti maassa. Laita oikea käsi soittimen päälle siten, että kyynärpää tulee palkeen oikealle puolelle ja kämmen ulottuu basson ilmanäppäimen kohdalle. Mikäli olkavarsi on vaakatasossa tai hieman sen alle, on soittimen korkeus hyvä. Pidä keho mahdollisimman rentona.

Soittimien korkeus vaihtelee hyvin paljon. 1910–1920-luvuilla tehdyt kromaattiset Dallapèt ovat hieman mallista riippuen noin 40 cm korkuisia, kun puolestaan 1930-luvulla tehdyt kukka-, kravatti- ja funkismallit ovat korkeudeltaan jopa 50 cm. Niin kutsutut täysimittaiset haitarit ovat nykyään korkeudeltaan hyvin usein 42–45 cm. Pianoharmonikat ovat näppäinharmonikkoja korkeampia suurten koskettimien takia. Tällöin soittimen korkeus saattaa nousta jopa 53 cm:in asti. Konserttisoittimien korkeudet asettuvat usein 45–50 cm väliin.

Suurien konserttisoittimien kohdalla oikea soittoasento korostuu ja tärkeämmäksi osatekijäksi fyysisen koon tilalle tulevat käyttöominaisuudet. Edellä mainittu soittimen korkeuden mittaaminen ei välttämättä päde tällöin. Konserttisoittimen rinnalla on hyvä pitää pienempää soitinta, sillä arvokkaalla bajanilla ei ole mukava soittaa rantakoivukeikkoja soittimen painon ollessa 12–15 kg ja soittimen arvon ollessa hyvien autojen hinnoissa.

Äänikerrat

Soitinta voi lähteä etsimään pelkästään äänikertojen perusteella. Äänikertoja etsimällä, etsitään soundeja. 10-vuotiaalle ei voi antaa 4-äänikertaista soitinta soittimen painon takia. Lapsille sopivia soittimia ovat 1- ja 2-äänikertaiset soittimet, opiskelijoille ja harrastelijoille 3- ja 4-äänikertaiset ovat varteenotettavia äänikertavaihtoehtoja. Viisiäänikertainen soitin on myös mahdollinen opiskelija- ja harrastekäyttöön, mutta tällöin peruste viidennelle äänikerralle lienee soundi. Koon ja painon kautta voimme peilata myös äänikertojen määrää ja tarvetta. 1- ja 2-äänikertaiset soittimet ovat 3–9 kiloa, 3-äänikertaiset 9–12 kiloa ja 4-äänikertaiset 10–15 kiloa. Melodiabassoharmonikat ovat hieman painavampia kuin standardibassoharmonikat. Arviolta standardibassoharmonikat ovat maksimipainoltaan 12 kg, viisiäänikertainen on hieman neliäänikertaista painavampi.

Äänikertoja löytyy cassotto-mallia ja pintaäänikertamallia (ei-cassotto-malli). Cassotto-äänikerrat ovat pehmeämpiä ääneltään kuin ei-cassotossa olevat äänikerrat. Painon puolesta cassotto-mallit ovat noin 0,5 kg painavampia kuin pintaäänikerralliset mallit.

Äänikerroista kannattaa yleisesti miettiä tarvittavia äänikertoja ja niiden yhdistelmiä. Joillekin niin kutsuttu tangoäänikerta ja valssiäänikerta ovat tärkeitä. Tällöin neliäänikertainen soitin on hyvä vaihtoehto. Toisaalta klassisen musiikin opiskelija ei tarvitse vibratoäänikertoja toisin kuin useat humppamuusikot, jolloin kolmiäänikertainen melodiabasso on varteenotettava vaihtoehto. Mitä äänikertoja ja niiden yhdistelmiä tarvitset? Onko tarpeellista olla 14 koplaria diskantissa jos kaikkia ei tarvitse?

Ääniala

Äänialat ja tietyt äänikertavaihtoehdot muodostavat jokaiselle ostajalle yksilölliset vaatimukset. Ammattilaiset sekä pitkälle harrastustaan vieneillä vaatimukset ovat kovemmat kuin harrastelijasoittajalla: diskantissa on päästävä korkeisiin ja mataliin ääniin. Diskantissa ja bassossa kielien herkkyyden ja paineensietokyvyn tulee olla sopivassa suhteessa toisiinsa. Mitä enemmän äänialaa ja äänikertoja sitä enemmän soittimelle muodostuu hintaa ja painoa.

Harrastelijasoittajan ei tarvitse kovinkaan paljoa murehtia äänialan riittävyydestä. Kun äänikertoja on kolme tai neljä, ääniala on diskantissa todennäköisesti riittävä, usein 46–47 ääntä. Mallistot ovat nykyään niin laajoja, että joka ikäkaudelle on portaattomasti soitinvaihtoehtoja. Siitä huolimatta voitaneen yleistäen sanoa, että täysikokoisissa melodiabassoissa on yli 50 soivaa ääntä diskantissa. Konserttiharmonikoissa soivia ääniä on 64.

Sormiot

Käytössä olevia sormioita on lukuisia. Soittimen valinnan kannalta on oleellista tietää, millä sormiolla haluaa soittaa. Yleisin Suomessa käytössä oleva sormia on nk. Suomalainen sormio, joka on C-järjestelmän muunnos.

Suomen markkinoilla näppäinharmonikkojen valikoimat ovat pianoharmonikkoja laajemmat – näppäinharmonikkoja löytyy pienistä soittimista suuriin soittimiin. Pieniä pianoharmonikkoja lasten tarpeisiin ei ole tarjolla yhtä runsaasti kuin näppäinversioita. Syynä tähän on esimerkiksi markkinoiden kysyntä ja tarjonta, mutta myös pianoharmonikkojen näppäimistön koko. Voit lukea lisää erilaisista sormioista täältä.

Soundi

Jokaisella soittajalla on oma käsityksensä hyvästä soundista, joten ei ole syytä tarkemmin käsitellä ja kuvailla miltä eri äänikerrat ja soittimet kuulostavat. Muutama yleinen asia on soundiasioiden selkiyttämisen takia listattu alle:

• Cassotto-äänet ovat pehmeämpiä kuin pintaäänikertojen äänet.
• Äänikertavaihtoehdoilla saadaan aikaan erilaisia soundeja. Mitä äänikertoja tarvitset?
• Yleistäen voidaan sanoa, että soittimen kielien koko vaikuttaa soundiin.
• Soittimen materiaalit vaikuttavan soundiin. Yleistäen: kovat pinnat kuten metalli ja muovi tekevät kovan äänen, puu ja muut pehmeät materiaalit tekevät soundista pehmeämmän. Häkillä on yllättävän suuri vaikutus soundiin. Kokeile eri soittimia.
• Voit pyytää virittäjää muutamaan viritystä haluamaasi suuntaan. Virityksellä voidaan vaikuttaa eniten huojuviin äänikertoihin. On huomattavaa, että viritykselläkin on rajansa, eikä näin ollen kovin isoja muutoksia ole järkevää alkaa tehdä.

Oikeanlaista soundia etsittäessä kannattaa kokeilla runsaasti erilaisia soittimia. Kaikki isot harmonikkatapahtumat ovat erinomaisia tilaisuuksia kokeilemiseen, sillä useat jälleenmyyjät ovat kokoontuneena yhteen paikkaan, jolloin vertailu on helppoa.

Hinta

Harmonikka pitää hintansa kohtalaisen hyvin, joten erityisesti hyvän soittimen osto on järkevää. Vertaa soittimien hintoja uusien ja käytettyjen osalta niin vältyt ylihinnoittelulta. Saatat tehdä todellisia löytöjä. Voit tarkastaa myyntihintoja esimerkiksi erilaissta nettimyyntipalveluista. Tämän lisäksi Harmonikkaliiton julkaisemassa Haitari.fi-lehdessä on ilmoituksia sekä jälleenmyyjien verkkosivuilta löytyy harmonikkoja hintoineen.

Käytetyt soittimet ovat yleisesti ottaen halvempia yksityisillä markkinoilla kuin ammattia harjoittavista liikkeistä ostaessa. Yksityiset eivät yleisesti ottaen anna takuita soittimen toimivuudesta toisin kuin monet soitinliikkeet. On myös huomioitava, että yksityinenkin myyjä saattaa olla nettikaupoissa harmonikkamyynnin ammattilainen, jolloin soittimen hinta saattaa olla hinnoittelu eri tavalla kuin miten yksittäisen harmonikan myyjä tekisi. Usein hintapyyntö ammattimaisesti myyvillä on korkeampi kuin yksittäisten harmonikkojen myyjillä. Harvinaista ei ole sekään, että soitinmyyjä esittäytyy nettimyyntitilanteessa yksityisenä henkilönä. Huuto.netissä lukuisien huutojen kautta soittimen lähtöhinta saattaa kivuta lähtöhintaa huomattavasti korkeammaksi. Kun etsit soitinta, käytä aikaa ja vertaa hintoja huolella. Se on nykyteknologian kanssa helppoa ja nopeaa. Ammattivälittäjän tunnistaa helposti usean soittimen samanaikaisesta esille panosta ja paikkakunnasta, josta ilmoittaja on.

Ensimmäisen soittimen valinta lapselle on tärkeä asia neljälle osapuolelle: ostajalle, aloittavalle käyttäjälle, soittimen myyjälle sekä opettajalle. Usein ensimmäinen soitin ostetaan opettajan ehdotuksen mukaan jälleenmyyjältä tai suoraan opettajalta. Opettajilla on yleisesti ottaen hyvä ymmärrys sopivasta soittimesta aloittelevalle lapsisoittajalle, joten opettajaa kannattaa kuunnella. Opettajan suosittelemaa soitinta kannattaa harkita, mutta suositusta vastaavia soittimia kannattaa kysellä myös jälleenmyyjiltä. Vertailu antaa pohjaa erityisesti pienten soittimien hintoihin. Aloitteleville sopivien käytettyjen soittimien hinnat alkavat noin 500 eurosta, mutta hintataso kasvaa nopeasti uusien harmonikkojen muutamaan tuhanteen euroon asti. Jälleenmyyjillä on yleisesti ottaen yksittäisiä opettajia isompi varasto käytettyjä harmonikkoja, joiden seasta saattaa löytyä erittäin edullisia vaihtoehtoja.

Ostajaosapuolta kiinnostaa usein hinta, ei niinkään soittimen laatu ja sen ominaisuudet. On kuitenkin virheellinen tapa ajatella, että lapsen ensimmäinen harmonikka voi olla mikä tahansa halpa turistiharmonikka, joka saattaa olla pahasti epävireinen ja jossa on paljon pieniä vikoja. On pienoinen ihme, jos tällaisella soittimella lapsen kiinnostus harrastusta kohtaan saadaan ylläpidettyä seuraavaan soittimeen hankintaan asti. Toki halvalla harmonikalla voi aloittaa harrastuksen.

Harmonikka on soitin, joka on soitannassa jatkuvasti kosketuksissa kehoon. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että soittimia pääsee konkreettisesti kokeilemaan ennen sen ostamista. Harmonikka-alan yritykset ja -tapahtumat ovat tämän vuoksi nettimyyntiä parempia ostopaikkoja.

2010-luvun aikana on harmonikkamarkkinoille on muodostunut niin kutsuttu kohtaanto-ongelma. Suuret ikäpolvet pienenevät, jolloin heidän käyttämiään harmonikkoja tulee myyntiin paljon. Tämän vuoksi standardibassoharmonikkojen hinnat ovat aika alhaisia nykyään. Samaan aikaan useat nuoret harmonikansoittajat aloittavat melodiabassoharmonikalla. Näitä ei ole niin paljoa käytettyinä myynnissä kuin standardibassoharmonikkoja, ja sen vuoksi melodiabassojen hinnat voivat olla kohtalaisen korkeat. Monet yritykset kuitenkin tarjoavat lainasoittimia, mikä on hyvä juttu soittajien kannalta.

Huomioitavaa uutta harmonikkaa etsittäessä

Kun etsitään hyvää harmonikkaa, on syytä vaatia yleistoiminnaltaan kunnollista soitinta, jossa hinta–laatu-taso on kohdallaan. Asiakas pystyy arvioimaan soitinta kokonaisuutena, mutta valitettavasti vasta monet tekniset ratkaisut tekevät soittimesta hyvän. Parhaissa soittimissa on käytetty oikeanlaisia materiaaleja oikeanlaisin teknisin ratkaisuin, jolloin soittimen kestävyys ja äänenlaatu on saatu hyviksi. Monesti puhutaan soitinrakennuksen pitkistä traditioista ja laadukkaista materiaaleista, mutta määreinä nämä ovat erittäin epätarkkoja, eivätkä ne kerro soittimen laadusta mitään. Asiaan on hyvä perehtyä pintaa syvällisemmin.

Asiakkaan on hyvä olla vaativa, jotta hän saa mitä haluaa. Asiakkaan oma laadunvalvonta on hyvä jatke maahantuojan ja valmistajan laadunvalvonnalle. Alle on listattu muutamia kohtia, jotka on hyvä tarkistaa ennen soittimen ostoa:

• Kaikki äänet soivat hyvin ja ovat vireessä ennen soittimen vastaanottoa. Kokeile kieliä vaihtelevalla paineella ja käy oktaavit läpi. Korkeiden ja matalien äänien on sytyttävä pienellä ilmavirralla eivätkä ne saa mennä tukkoon liian helposti – rasita soitinta. Vaadi hyviä kieliä.
• Näppäinten iskumitan ja jousituksen on oltava sinulle sopiva (voima näppäimen alas painamiseen sopiva). Kokeile erilaisia näppäimistöjä, bassonäppäimistö mukaan luettuna, sillä niissä on eroja. Painalluksen lisäksi kuuntele koneiston toiminnan ääniä.
• Kielipenkit voivat olla tehty muovista tai puusta. Muovisia kielipenkkejä löytyy lähinnä halvoista soittimista.
• Soitin ei vuoda ilmaa. Tarkista palkeen kulmat ja palkeiden liitoskohdat runkoon. Vuotoja tai haamuääniä ei saa syntyä kovalla paineella soitettaessa.
• Diskantin näppäinvarret ovat alumiinia. Näppäinvarret voidaan tehdä vääntämällä tai stanssaamalla muotoonsa. Stanssatut näppäinvarret ovat väännettyjä huomattavasti kestävämpiä. Tämä pätee myös cassotto-kuiluun menevien varsien liitoksissa. Valmistusmenetelmää tärkeämpää on kuitenkin tarkistaa koneiston välykset. Näppäimet eivät saa liikkua paljoa ilman, että läppä liikkuisi. Kokeile siis rivien 4 ja 5 ylösalaisen liikkeen löysyys ja rivien 1-3 sivuttaisliike (läpän heiluminen).

Joitakin asioita huomaa vasta pitemmän ajan kuluessa. Kysy kokemuksia foorumeilta ja myyjiltä eri merkeistä.

Käytetyt harmonikat

Käytettyjä harmonikkoja on myynnissä harmonikkaliikkeissä sekä yksityisillä markkinoilla. Ostaessasi yksityiseltä varmistu, että soitin on

• vireessä,
• ei varastettu (Uusissa soittimissa takuupaperit ja laatusinetit mukana. Seuraa foorumeita ja alan lehtiä.),
• ikäänsä nähden hyvässä kunnossa,
• huollettu (todellinen viritys- ja tarkistushuolto, ei vain remmien vaihto uusiin).

Tarkista ennen ostoa:

• kielien toimivuus kuten uusissa soittimissa,
• kielien kunto vähintään silmämääräisesti,
• kielinahkojen tarkistus (erit. 10 vuotta vanhemmat soittimet),
• kielipenkkien vahaukset (erit. 10 vuotta vanhemmat soittimet),
• näppäimien heilumattomuus (Erityisesti bassokoneistoon tulee välystä ajan mittaa. Näppäimien pystysuora liike ilman jousivoiman tuntemista, on merkki huollon puutteesta ja sen tarpeesta).

Kielipenkkejä tarkistettaessa joudut avaamaan soittimen. Tarvitset pihdit tai ruuvimeisselin palkeen kiinnitystavasta riippuen. Pidä soitin seisonta-asennossa ja ota niitit pois palkeen läheisyydestä diskantin puolelta varoen, ettei runkoon tai niittiin tule työkaluista jälkiä. Niittejä on yleensä kuusi, mutta joskus myös kahdeksan kappaletta. Pidä niitit tai ruuvit järjestyksessä, jotta voit laittaa ne samoihin reikiin paljetta kiinnitettäessä. Kun niitit ovat irti, nosta diskanttiosa irti. Ennen tämän toimenpiteen tekemistä remmit on hyvä ottaa irti rungosta työskentelyn helpottamiseksi.

Näet kaikki kielipenkit yhdellä silmäyksellä kielipenkkejä irrottamatta. Kielistä tulee tarkistaa niiden yleiskunto. Tummat läikät kielissä on ruostumisen esiaste. Ruoste ei ole hyvä juttu. Voit halutessasi kokeilla kielien joustavuutta keskikokoisilla ja isoilla kielillä. Hyvän kielen tuntomerkki on muun muassa, että kieli on napakka, eikä taivu aivan niittikannan läheltä. Voit arvioida myös kielien laatuluokitusta. Vältä kieliin koskemista sormilla, jotta ne eivät tule likaiseksi sormien rasvasta. Tarkista silmämääräisesti kielien taipumat. Runsaasti taipuneet kielet on helppo huomata. Tällaiset kielet voivat olla huonoja värähtelyn aloittamisessa.

Muutama syy olla tarkkana…

Ohessa vielä muutama havainnollistava kuva, miksi soittimen sisälle pitää katsoa ennen ostoa.

Oheisessa soittimessa yleismies Jantunen on päättänyt, että tätä harmonikkaa ei enää avata koskaan. Sanottakoon, että palkeen irroitamiseen bassosta vierähti aikaa kolmen ihmisen voimin, tiedoin ja taidoin 20 minuuttia. Diskanttiosasta palje sentään irtosi ilman suuria ongelmia. Mallisoitinta ei tiettävästi korjattu enää soittokuntoon.

Onni onnettomuudessa oli se, että soitin ei ollut maksanut kuin 200 markkaa. Palkeen täydellisestä tiivistämisestä oli ollut sentään yksi positiivinen, tai ei niinkään positiivinen, asia ajan saatossa: soitin oli pudonnut järveen, mutta soittimen sisäosiin ei ollut päässyt yhtään vettä. Yllättävää myös, että basson kielipenkkeihin ei oltu koskettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Sisältä löytyi kiinnitystavan lisäksi kielilaattoja väärin päin asennettuna. Pienimmät kielet käännetään diskantissa ylösalaisin muihin kieliin nähden, mutta tällöin on kyse vain pienimmistä kielistä, joiden kielilaatat ovat messinkiä tai niklattua messinkiä. Tällöin kielet ovat niin pieniä, ettei venttiilinahkaa tai -muovia käytetä.

Vaikka soitin on halpa turistipianoharmonikka Saksasta, todistaa se hyvin niitä yllätyksiä, mitä soittimen sisältä voi löytyä. Vaikka kielilaatat olivat silikonihenkisellä aineella kiinnitetty, muutama kielilaatta putosi paikoiltaan soitinta tutkittaessa. Älä siis osta harmonikkaa kokeilematta ja näkemättä sitä omin silmin. Nettimyynnissä on helppo vedättää ihmisiä näyttämällä kuvia toisesta soittimesta. Vaadi kokeilumahdollisuutta ja itsellesi suotuisia kauppaehtoja. Harmonikoissa hintojen ollessa huokeat, varmista tuotteen kunto.

Mikäli et ole varma soittimen alkuperästä tai epäilet myyjän lainkuuliaisuutta jätä kauppa tekemättä. Epäilyksien herätessä tarkista myyjän henkilöllisyys ja laita myyjän henkilöllisyys muistiin mahdollisien lisäselvityksien varalta.