Muutoksia

Täytyy kyllä sanoa, että en ole ikinä eläessäni näin kovaan prässiin joutunut kuin mitä viimeinen kaksi kuukautta on ollut. Kahdessa kuukaudessa on tapahtunut ainakin nämä asiat:

• yrityksen ja kodin muutto vuoden vaihteessa,
• parisuhteen vakiintuminen,
• Ko-Gi -työn valmistuminen (nappulat 22.3.),
• Vapaalehdykän serverin vaihtaminen,
• verkkokaupan perustaminen,
• harmonikan historian tutkimuksen materiaalin jättäminen,
• poikkeuksellisen suuri harmonikkojen ryysis töissä sekä
• normaalit akelan ja lpkj-pestin tekeminen lpk:ssa.

Uudet yritystilat ovat siis Naantalin kaupungintalon parkkipaikan vieressä, katutasossa. Tilat ovat samankokoiset kuin Luostarinkatun kiinteistössä oli, mutta asettelu on järkevämpi. Kovan työkiireen takia sisustus on vielä hieman kesken. Ison huoneen jaan väliseinällä, mutta seinäke on vielä kaupassa. Lattiasuojat työpöydän alle uupuvat niin ikään. Lattian laminointiakin olen harkinnut, jotta sisätila tulisi vähän mielyttävämmäksi. Ikkunateippaukset tulevat kunhan ulkolämpötilat antavat myöden. Sanotaan näin, että naftit nämäkin tilat ovat, mutta sijainti huomioon ottaen, tämä oli ainoa järkevä vaihtoehto.

Vapaalehdykän serverien vaihtaminen ei ollut suunniteltu asia, mutta siirto-operaatioon päädyttiin, kun tietokantoja sekä domaineja piti lisätä verkkokaupan perustamisen takia. Aivan tyylipuhdas vaihdos ei ollut, mutta tulihan tehtyä. Nyt verkkosivut tuntuvat toimivan ihan ok, mutta Vapaalehdykän foorumin kuvaongelma ei ole vielä ratkennut.

Muutoksien yhteydessä on luonnollisesti ajateltu vähän kaikkea: yrityksen mainoksien ulkoasut ovat uudistettu ja yrityksen laajentamista on niin ikään alettu tehdä. Ensimmäiset mainokset ilmestyvät juuri sopivasti ennen Frankfurtin musiikkimessuja. Tämä oli myös yksi osasyy asioiden kiireellisyyteen – kaiken pitää olla valmista ennen mainoksien julkitulemista. Samalla Harmonikan huolto ja restaurointi tmi Viljo Mannerjoki on saanut rinnalleen aputoiminimen Freedom Ergonomics. Aputoiminen kautta tehdään kaikki verkkomyynti. Uusia domaineja ovat www.harmonikanremmit.fi ja www.ergonomicstraps.com, joka julkaistaan piakkoin. Lisää domaineja on tulossa myöhemmin. Vapaalehdykän osalta seuraavaksi uusitaan foorumi ja toiminimen sivut. Foorumin osalta odotetaan seuraavaa foorumin julkaisuversiota.

Harmonikan historia Suomessa -tutkimus on edennyt huimasti. Tutkimukseen tarvittavat tekstit ovat palautettu tutkimusryhmän koordinaattorille. Tekemäni tekstit ovat todellisia lyhennyksiä todellisesta tutkimuksesta. Kouvolan, Viipurin, Lahden harmonikkatehtaiden sekä Sameli Elomaan historiassa on niin paljon tietoa, että oma kirja täytyy julkaista muutaman vuoden kuluttua. Rauno Nieminen on niin ikään samassa veneessä. Tekstejä on niin paljon, että myöhemmin julkaistava kunnollinen historia on tarpeen. Eräs knoppitieto on muun muassa se, että jatkosodan aikana Oy Harmonikan materiaaleja siirrettiin turvaan Kouvolasta ja maahan haudattiin isoissa laatikoissa paljon messinkiputkia. Pahaksi onneksi ne päästivät veden sisään ja talven tullen jäätynyt vesi halkaisi messinkiputket. Kovan materiaalipulan takia näitä bassokoneiston osia tinattiin kasaan ja korjatut osat asennettiin valmisteilla oleviin harmonikkoihin. Näitä koneistoja näkee aina silloin tällöin vieläkin liikenteessä.

Flutina

Muuton, verkkokaupan ja tutkimustyön lisäksi harmonikkoja ollut korjattavana ennätyksellisesti. Iso kiitos asiakkaille! Työjono on melkein kaksi kuukautta tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että isot täysremontit ja viritykset aikataulutetaan, mutta pieniä korjauksia voin ottaa jatkuvasti sisään. Tässä pari kuvakollaasia teksteineen viimeaikojen isoista projekteista.

Sain syksyllä korjattavaksi Ranskasta Suomeen tuodun flutina-harmonikan. Arviolta soitin on 1850–1860 -lukujen tienoilta. Tällaiset vanhat soittimet pitävät kyllä mielenkiintoa ammattiin yllä sillä soittimen rakenne oli minulle täysin tuntematon. Meni tovin aikaa ennen kuin ymmärsi miten koko soitin edes avautuu. No – hienostihan se avautui: diskantin koneisto ja välipohja ovat rungon muodostamassa urassa. Yllätys oli kyllä melkoinen kun rakenne alkoi selvitä. Kielipenkkejä oli kaksi, kummassakin kaksi äänikertaa (sisä- ja ulkoriville oma kielipenkki). Rakenne oli sinänsä hassu, että rekisterikoneisto katkaisi ilmavirran kielikammion sivusta, eikä nykytavan mukaan sen alta. Tämän takia kielipenkistä löytyi kolme ilmakanavaa. Kielet itsessään olivat messinkiset ja muutamat kielet olivatkin menneet poikki. Messinkilaatat olivat samankaltaiset kuin urkuharmooneissa: yksi kieli, yksi laatta ja laatta asetetaan kielipenkissä sille tehtyyn uraan. Bassopuolella kielet olivat naulattu omiin makaaviin kielipenkkeihin. Sointuja ei bassopuolella ollut vaan yksikielisen perusbasson lisäksi ”sointubasson” muodosti kaksi ääntä. Kummatkin bassonäppäimet alaspainettuina syntyi siis kaksi raapivaäänistä sointua: Vedolla C2-G3-H3 ja työnnöllä G2-G3-C4. Soittoa vaikeuttavasti sointu- ja bassonäppäimet olivat toisin päin kuin nykyajan yksirivisissä. Flutinasta ei saanut enää virityskuntoista, mutta jonkinlaiseen soittokuntoon sen sain. Viritystasoa en mitannut kiireestä johtuen.

Huomionarvoista soittimessa on sen laatu. Ulkoapäin se näyttää hienolta, mutta sisältä paljastuu miten liimaukset ovat tehty huonoilla muoteilla. Kielipenkkien väliseinien sijainti toisiinsa nähden on paras esimerkki tästä. Myös saha, jolla soitinta on tehty, on ollut huono verrattuna nykypäivän (pyörö)sahoihin. Tikkuja oli suuntaan jos toiseenkin juuri leikkuukohdissa.

En tiedä miten soitinta on viritetty, muttei sitä enää voinut virittää. Kielipenkkien liimaukset eivät olleet enää kunnossa ja ilma-aukkoja oli tullut sinne sun tänne – vieläpä niin pahoissa paikoissa, ettei niitä enää voinut korjata. Flutina tehtiin ilmatiiviiksi ja rytyssä olleet venttiilit uusittiin. Lopputulos oli ”ihan ok”. Ehkä hieman tunkkainen ääni jäi, kun venttiilit ovat isot suhteessa kieliin. Alkuperäiset venttiilit olivat liimattu ohuesta huovasta ja nahkasta. Virityksen ongelmallisuus on siinä, että soitin voidaan käytännössä virittää vain, kun kielipenkit eivät ole soittimessa kiinni. Kielipenkit ovat rakenteeltaan kuitenkin sellaisia, että tarkan virityksen saaminen on mahdotonta – puhumattakaan siitä puristuspaine-erosta, mikä on vapaan kielipenkinpohjan ja paikalleen puristetun kielipenkinpohjan välissä.

Kielipenkkien kanssa olen tehnyt paljon töitä viimeaikoina. Korjattavana oli viipurilainen poikkikulmaharmonikka, josta kielipenkit olivat aika katastrofaalisessa kunnossa. Oikeastaan soittimessa oli hyvin paljon laitettavaa. Ohessa kuvasarja kielipenkkien korjaamisesta.

Näin tällä kertaa harmonikkapuolella. Monia asioita jäi varmasti kertomatta, mutta pystyyhän näitä aina uudestaan kirjoittamaan! Lopuksi mainittakoon, että partiossa oma Ko-Gi -työni suuntautui Lounais-Suomen Partiopiirille. Tehtäväni oli kehittää menetelmiä piirille ja piirin valmiutta olla vaikutusvaltainen aloitteentekijä lapsia ja nuoria koskevassa keskustelussa. Sangen mielenkiintoista on siis ollut. Tehtävän raportointi on ollut yksi isoista asioista, jotka olen tehnyt jopa päiväsaikaan. Raportin laajuus kuulemma vastaa jotain kandityötä…