Luvattoman pitkä aika edellisestä blogauksesta. Toisaalta ihan ymmärrettävää sillä välillä tulee hetkiä, jolloin ei jaksa kirjoittaa. Lenkkeilyt ovat jääneet vähiin ja luistelu meren jäälläkin odottaa – lenkkeilykaveri puuttuu. Loppukesästä on kulunut sen verran aikaa, ettei kaikkea asioita muista tähän blogiin kirjoittaa. Yritän kuitenkin pääpiirteittäin muistaa aihealueittain asioita.
Harmonikan rakentaminen
Oma harmonikkaprojekti edistyy pikku hiljaa. Alkuperäisestä aikataulusta olen myöhässä. Pääsyy oli yhdessä alihankkijassa. Yrityksellä oli kovat lupaukset ja preferenssit, mutta toimitukset olivat liian hitaita. Kun ensimmäinen toimitus saapui, oli osat tehty väärin. Uusintayrityksellä toimitus oli hidas ja laatu huono – se siitä alihankkijasta. Välillä on tullut huokailtua rakentamistouhun mutkissa. Nyt kuitenkin toinen tahti kellossa, kun on uusia toimittajia käytössä.
Soittimen tekeminen on kuitenkin paljon muuta kuin vain soittimen tekemistä. Pitää tehdä huoltoja, jotta elää, pitää ostaa sitä, pitää ostaa tätä, pitää tehdä muotteja, pitää muistaa levätä ja syödäkin joskus. Oikeastaan pitäisi olla työntekijä, niin voisi painottaa osaamista yhteen asiaan. Tietyllä tavalla odotan hieman kärsimättömästi sitä hetkeä, että saan esitellä soittimen julkisesti. Odotan tapahtumaa innolla, sillä soittimen eteen on nähty paljon vaivaa.
Keskustelin erään kerran Marko Valtosen kanssa yleisesti soittimien rakentamisesta. Hän on kyllä aivan oikeassa, että ensin pitää rakentaa yksi soitin, sitten toinen, kolmas ja niin edelleen. Aikamoista harhaa, että ensimmäinen soitin olisi täydellinen vaikka kuinka yrittäisi. Jokainen keskustelu erinäisien henkilöiden kanssa on avartanut näkemystä soitinrakentajana. Vanhoja perusfaktoja on ponnahtanut esiin sieltä täältä, mutta toisaalta omat näkemykset ovat saaneet vahvistusta. On hyvä, että ihmiset puhkaisevat sitä kuplaa, jossa tuntuu hetkittäin elävän.
—
Olen miettinyt paljon tätä harmonikan rakentamista. Jos 2011 olen uuden soittimen kanssa markkinoilla, niin saan tehdä vielä paljon työtä. Tällä hetkellä tunne on se, että soitinrakennuksen yhteydessä tarvitsen työvoimaa. Yksin ei pysty tekemään kaikkea. Ehkä 1 – 2 työntekijää…
Harmonikkojen huolto ja korjaus
Olen tyytyväinen, että ensimmäinen yrittämisen vuosi on takana. Kaikkeista konkreettisimmin vuoden kokemus tuntui tammikuun alussa, kun tein 2010 vuoden työhinnaston. Toki hinnoittelussa on vielä oppimista ja viilaamista, mutta nyt tiedän vuoden takaista paremmin, mitä ihmiset kysyvät usein.
Viikon päästä on tilinpäätöksen aika. Lievää tappiota on tulossa, mutta se nyt on ollut tiedossa jo ennen yrityksen perustamista. Yrityshän perustettiin täysin nollasta. Jokainen viikko tuntuu näyttävän vain paremmalta vaikkakin huollot tulevat pienissä ryppäissä. Joitain perustyökaluja puuttuu vielä ja tarvikevarastot ovat jossain kohtaa olemattomat, mutta lähtöpääoma huomioon ottaen tilanne on hyvä.
Erityisen kiitollinen olen niille opettajille Turun alueella, jotka ovat ottaneet minut vastaan ammattilaisena. Ilman teitä ei toiminta olisi lähtenyt käyntiin. Kiitos!
—
Vyatskaja-mallin soitin, joka on rakennettu ilmeisesti Vjatka-nimisessä kaupungissa.
Ostin vuoden vaihteessa itselleni vanhan 1800-luvulta loppupuolelta olevan olevan harmonikan. Tämä soitin tulee kulkemaan minun mukanani erinäissä esittelyissä. Parasta on, että soittimen saa korjattua täysin soittokuntoiseksi sen omilla alkuperäisillä kielillä. Palje on mitä todennäköisimmin tehty uudestaan joskus – tai se on uskomattoman hyvin säilynyt (ainakin kulmanauhat ovat ”uudehkot”). Restaurointiin tosin täytyy tehdä pieniä ostoja, joihin ei tällä hetkellä ole varaa, mutta kun aika tulee, niin soitin korjataan soittokuntoiseksi. Yksi lusikka täytyy myös tehdä bassopuolelle.
Vyatskaja on diskanttipuolella a-duurissa ja järjestelmä on samanääninen. Basso on vaihtoääninen a/d-duurisoinnuilla. Kaikki kielipenkit ovat makaavia kielipenkkejä ja kielet ovat kiinnitetty niihin aikoinaan nauloilla ja kuumaliimalla. Valitettavasti oheinen kuva on otettu matkapuhelimen kameralla – oma kamera hajosi tuossa marraskuussa, enkä ole vielä uutta ostanut tilalle.
—
Aloitin oman leikekirjan pitämisen ja täytyy myöntää, että alku on hyvin lupaava. Artikkelit ovat olleet tärkeitä minulle ilmestyessään ja nyt niillä on pientä muistoarvoa. Määrällisesti artikkelit ovat ehkä puolet harmonikkoihin liittyviä ja puolet partioharrastukseeni liittyviä. Oikeastaan elämäntapoja ja -tehtäviä taitavat ollat kummatkin…
Alkaneena vuonna olen monessa paikassa näytillä oman pienen ”kioskini” kanssa. Näistä kaikista tapahtumista toivon mukaan tulee jotain pientä leikekirjan täytteeksi:
7.-8.3. Hanuriristeily Silja Europalla,
20.3. klo 11.00 alkaen Varsinais-Suomen nuorten harmonikkakilpailut Tanssitalo Pyrkivällä Turussa (Tuureporinkatu 2, Turku | Linja-autoasemaa vastapäätä, Konserttisalin vieressä ).
28.3. Harmonikkakonsertti Naantalin Kuparivuoren urheilutalolla.
8.5. Harmonikkaorkesterien ja -yhtyeiden SM-kilpailut Lohjan Laurentius-salissa klo 11. alkaen. (Tämä todennäköinen, blogauksen aikaan vielä varmistamaton)
29.6.-4.7. Sata-Häme Soi -festivaalit Ikaalisissa.
Kulttuuria
Viime vuonna tuli tunne, että tämä ala on aikamoinen kulttuurikehto. Syksyllä sain muutamien ihmisten avulla koottua Naantaliin harmonikkakerhon. Aivan alkuajoissa soittajia oli noin 15, mutta osa soittajista oli paikalla tietoisesti kokeilumielellä. Nyt tammikuun alussa kerhossa on ohjaajan lisäksi 10 viikoittain soittamassa käyvää työikäistä ja eläkeläistä. Miesvaltaisessa kerhossa on myös kaksi naista, mikä on ihan mukava asia. Uusia jäseniä saa mennä mukaan toimintaan – oikeastaan tämä on jopa suotavaa pitkällä aikavälillä.
Ensimmäinen NHK:n keikka oli pikkujoulusoitto Naantalin VPK:n tiloissa Luolalan teollisuusalueella. Soitto tapahtui viiden henkilön voimin ja ilmeisesti olimme niin hyviä soittajia, että kesällä on uusia soittoja tulossa. Jäsenten yhteissoittotaidot ovat kehittyneet noin puolessa vuodessa hyvin paljon. Keväällä on tulossa Naantalin Kuparivuorelle iso harmonikkakonsertti, jossa soittajia on kolmesta harmonikkakerhosta: Kyröstä, Raision työväenopistosta sekä Naantalista.
Itse en varsinaisesti käy soittamassa Naantalin kerhossa, mutta silloin tällöin käyn katsomassa, että kaikki asiat ovat hyvin. Kerhon jäsenet täällä, kuten myös Raisiossa, saavat soittaa heille sopivaa musiikkia. Itse kaipaan jotain erilaista kuin valsseja ja humppia. Jotain uutta ja kokeellista. Jotain, mistä voi saavuttaa jotain selvää mielihyvää.
—
Kesällä olleet Reissumies-näytelmät jatkuivat Naantalin Kristofer-salissa aivan tammikuun alussa viidellä näytöksellä. Olin yllättynyt, että näinkin pienestä paikkakunnasta tuli niin paljon katsojia niin pienellä mainostuksella. Jos kesällä katsomot olivat täynnä 100-110 katsojalla, nyt paikalla oli parhaimmillaan yli 60. Ei ollenkaan huonosti. Naantalin teatteri on antanut lisäväriä tekemääni harmonikkatouhuun. Teatteri-ihmiset ovat olleet erittäin mukavia. Ensin toki piti tottua teatterin oudoilta tuntuville tavoille, mutta kun tutustuminen oli tapahtunut, niin kipakat ja kaksinaismieliset hanurivitsit kävivät vastineeksi teatteri-ihmisille. Ensi kesänä Naantalin teatteri tekee myös näytöksiä, mutta harmillisesti näyttää siltä, että partiovelvollisuudet Kilkkeellä (Hämeenlinna, Evo) on esteenä. Aikataulut kuitenkin tarkentuvat vielä.
Jos minusta ei täällä blogissa kuulu mitään pitkään aikaan, niin älkää murehtiko. Se on tietyllä tavalla hyvä merkki – silloin on paljon tekemistä.
Voikaahan hyvin.