Kolmannes

Kolmannes tulee ensi vuonna täyteen, ainakin jos elän 90-vuotiaaksi asti. Oman ikäpolveni keskimääräinen elinajanodote on runsas 70 vuotta. Kolmekymmentä tulee plakkariin siis ensi toukokuussa, ja elän todellakin elämäni parhaita aikoja. Viime vuosikin jakautui ikään kuin kolmeen osaan. Koska tämä on vuoden 2015 ensimmäinen ja ainoa blogaus, on se kohtalaisen pitkä summaus vuoden tapahtumista. Toivottavasti pystyn kirjoittelmaan vähän usemmin jatkossa. Teknisistä syistä johtuen tämä blogaus on tulee lukijoiden tietoon vasta uuden Vapaalehdykän julkaisun myötä, ei julkaisuhetkellä.

Vuosi 2015

Yritystoiminta

Kulunut vuosi oli kolmijakoinen yritystoiminnan osalta. Ensimmäinen puolisko muodostui alkuvuodesta: oli aika hiljaista. Yleensä helmikuulle tuleva kauden ensimmäinen asiakaspiikki meni oikeastaan maaliskuulle, minkä jälkeen elämä oli sangen tasaista aina kesään asti. Toinen kolmannes oli kesä, kun korjauksia alkoi kertyä jonoksi asti. Työtohinan katkaisi viiden viikon loma Japanissa (23. Maailmanjamboree = partioleiri + omaa lomaa). Viimeinen kolmannes oli syksy. Kun aloitin työt loman jälkeen elokuussa, tuli asiakkaita niin kovalla syötteellä, että osa töistä menee tammikuulle asti. Sitten pitäisi alkaa taas uusi sykli. Hyvä juttu. Yrittäjänä paras juttu on, jos töitä on tasaisesti läpi vuoden. Tästä vuodesta tuli paras sitten yritystoiminnan aloittamisen 2009.

Vuoden mittaan on ollut jos minkäkinlaista korjaamista. Tässä muutama nosto:

Yksi vakiasiakkaista toi minulle kevättalvella korjattavaksi puurunkoisen viisirivisen standardibassosoittimen. 1980-luvulla valmistunut soitin oli lakattu polyesterilakalla eli muovilla. Pinta oli monista kohdista kolhiintunut, mutta pahin ongelma oli pinnoitteen kermoittuminen. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että juuri polyesterilakan kermaantuminen on tyypillistä saman aikakauden italialaisissa huonekaluissa – ja kun soitin oli italialainen ja lakkakerroksia oli vähintäänkin yhtä paljon kuin huonekaluissa, oli tilanne aika helppo ratkaista. Ei auttanut muu kuin hioa runko puupuhtaaksi. Soitin pinnoitettiin polyuretaanilakalla, jotta jatkossa korjattava vika ei ole ainakaan lakasta kiinni.

Toinen nosto liittyy harmonikkaan, jonka sain hoteisiini kesäkuussa. Luokseni tuli naisasiakas, jolla oli mukana kolmiäänikertaisen melodiabassoharmonikka. Soitin piti virittää. Harmonikka oli oikeastaan asiakkaan pojan, joka on edennyt soitonopiskelussa ihan mukavasti. Kaikki oli hyvässä kunnossa, joten virityksen esitöitä ei tarvinnut paljoakaan tehdä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että harmonikka ei pysy vireessä. Olin aloittanut soittimen virittämisen bassopuolelta ja kun havaitsin epävireisyyden tulleen takaisin pariinkin otteeseen, otin yhteyttä asiakkaaseen. Koska soitin oli siinä iässä, että vahat olivat kovahkot, mutta murtumia ei ollut, päätimme tehdä testauksen vahojen osalta. Vahasin testimielessä muutamasta kielipenkistä kielilaattoja uudelleen kiinni, mutta tästä ei ollut hyötyä. Kun soitin ei pysy vireessä, niin se ei pysy vireessä. En voinut jatkaa työtä, joten soitin uudestaan asiakkaalle. Edessä olisi koko kielisarjan vaihto tai uuden soittimen hankkimine. Mikään ei oikein tuntunut pysyvän kohdillaan. Tällä kertaa minulle selvisi, että asiakkaan poika oli juuri täyttänyt 16-vuotta ja hänen ainoa syntymäpäivälahjatoiveensa oli saada soitin viritetyksi. Oma ammatillinen voimattomuuden tunne on oma lukunsa, mutta kun en pystynyt täyttämään syntymäpäiväsankarin toiveita, niin kyllä se harmitti.

Kolmas mainitsemisen arvoinen kohokohta oli Alpenote-harmonikaan yhden lisärivin tekeminen. Tilasin uusia kieliä Italiasta, ja kun kielet tulivat, pääsin työsarkaan kunnolla kiinni. Kyseessä oli helikon-bassoinen diatoninen kolmirivinen, johon tein neljännen rivin asiakkaan toiveiden mukaisesti. Koneistosta löytyi juuri sopivasti tilaa näppäinriville, mutta täytyy kyllä sanoa, että oli työläs projekti! Jokainen uusi näppäinvarsi piti vääntää muotoonsa yksi kerrallaan, eikä mitään muottia voinut käyttää. Tilaa oli minimaalisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki mahtui kivasti soittimen sisälle. Rakenteesta ja tilanpuutteesta johtuen sisärivi on hieman äänekkäämpi kuin muu koneisto, mutta koska rivejä käytetään vähän vähemmän kuin muita rivejä, ei tästä lisä-äänestä ole juurikaan haittaa.

Harmonikkakirja

Suomalaisen harmonikan historia -kirja ilmestyi joulumarkkinoille 2014. Vuosi on kulunut ja uusi kirjani on hyvällä mallilla. Olen entuudestaan syventänyt omaa ammattialahistoriatietoutta. Valitettavasti en ole koko syksynä päässyt tekemään kirjaa, koska harmonikan korjaamista on ollut niin paljon. Apurahalla olisin saanut aikaa tehdä tätä työtä. Kuvausmatkoja pitää vielä tehdä, minkä jälkeen kollegani ja oma tekstini pitää toimittaa kokonaisuudeksi. Tämän jälkeen on jäljellä taitto. Kun kirja aikanaan julkaistaan, lähden mielelläni luennoimaan aihealueestani vaikkapa harmonikkakerhojen kerhoiltoihin.

Kävin keväällä etsimässä tietoa Suomen Soittimesta. Löysin samalla Yrjö Siltasen oikeudenkäyntipapereista hänen mielentilatutkimuksensa. Siltasesta on oikeastaan enemmän tietoa kuin monesta muusta harmonikka-alalla olleesta henkilöstä. Hänestä saisi tehtyä ihan oman kirjan tai vaikkapa elokuvankin. Kolmannen kirjan aihio / idea on siis olemassa.

Kesäkuussa sain vihdoin ja viimein käsiini myös Laadulla Luottamusta -videon. Laitoin sen YouTubeen muiden katseltavaksi. Tämä filmi digisoitiin yksityisarkistosta – konkreettinen esimerkki siitä, miten työtä tekemällä historia saadaan takaisin eloon.

Sata-Häme Soi

SHS-juhlat olivat niin perinteiset kuin olla ja voi. Tämän vuoden osalta minulla ei ole paljoa kerrottavaa. En tainnut käydä ensimmäisessäkään konsertissa. Jos olisin, niin varmasti kertoisin niistä konserteista. Totuus vaan on, että kun hoitaa yritystä pitkän päivän messuhallissa, ei sieltä pääse yhtäkkiä kuuntelemaan konserttia.

Yleisesti ottaen tuntuu, että SHS-juhlien pöhinä on hävinnyt. Se tunnelma, mikä oli vielä runsas viisi vuotta sitten festaripuistossa, on kadonnut. Vaikka osallistuminen näytteilleasettajaksi oli itselleni hyvä sijoitus, oli ilmassa merkkejä, että jotain tarvitsee tehdä. Samanaikaisesti Kaustisten suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja sen vetovoima on lisääntynyt. Omalta osaltani kiinnostuksen syyt ovat kahdenlaisia: Olen lukenut parina vuonna peräkkäin kävijäennätyksistä ja siitä, miten Kaustisilla ei ole enää yöpymäpaikkoja. Toisaalta hyvä pöhinä on siellä. Pitää mennä sinne, missä on flow. Tämän takia aloitin syksyllä yrityksen mainostamisen Kansanmusiikki-lehdessä.

Ensi kesänä olen varautunut olemaan näytteilleasettajana sekä Sata-Häme Soi -tapahtumassa että Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. Oma yritykseni on sen verran pieni ja toiminnanala oikea, että sovin kumpaankin tapahtumaan hyvin. Remmit tulevat myyntiin ainakin Kaustisille. Melodiabassoharmonikkojen myyjillä ei puolestaan Kaustisilla ole paljoa markkina-aluetta, sillä tapahtuman luonne on – noh – kansanmusiikkiin painottunut. Harmonikka ei ole keskiössä, vaan se on soitin muiden joukossa. (Tämä ei tarkoita sitä, etteikö MB-soittimillä voisi soittaa kansanmusiikkia.)

Coupe Mondiale, Turku

Turussa järjestettiin Coupe Mondiale -harmonikkakilpailu 6.–11.10.2015. Logomossa pidetty harmonikan maailmanmestaruuskilpailu oli itselleni iso projekti, paljon isompi mitä ulospäin näytti. Luonnollisesti, kun sain tietää syksyllä 2014 kilpailun tulemisesta Turkuun, juttelin Harmonikkainstituutin Kimmo Mattilan kanssa, että olen käytettävissä kilpailun aikana. Kalenteriin päätyi niin valmistelutyöt kuin loppuristeilykin. Kaikki mahdollinen aika oli hyötykäytettävä, sillä mahdollisuudet olivat isot. Mattila järjesti asiat siten, että olin tapahtuman virallinen harmonikankorjaaja. Ja miksi en olisi ollut paras valinta? Oma yritykseni oli vajaan 15 km päässä tapahtumapaikasta, joten isonkin ongelman edessä, minullä olisi kaikki työkalut ja materiaalit käytettävissä. Kokemustakin on tullut vuosien saatossa sen verran, että ylimääräinen häsläys on ohi. Tänä vuonna on tuntunut, että olen todellinen ammattilainen – ja ylpeä siitä.

Korjauksia tuli joitakin kappaleita niin kisaajilta kuin muutamilta suomalaisiltakin. Pieni kauhunhetki tuli loppukonsertissa: Olin seuraamassa konserttia yleisön seassa, puhelin täysin mykkänä ja värinättömänä. Sattumalta katsoin puhelimen kelloa, kun minulle soitettiin kaksi kertaa – sitten tuli tekstiviesti. Back stagella oli päällä pieni painajainen, kun seuraavaksi soittovuorossa olevan venäläisen Akko-harmonikka oli hajonnut. Kaikki työkalut olivat jo pakattu autoon, mutta niitä ei ollut nyt aikaa hakea. Käskin järjestäjiä pelaamaan aikaa, jotta saisin edes viisi minuuttia aikaa korjata soittimen. Näin toimittiin – muutama huomasikin, että yhden soittoesityksen ja puheen paikat oli vaihdettu suorassa tv-lähetyksessä. Sain onneksi nopeasti selville, että bassopuoli oli hajonnut. Onneksi vain näppäin oli taipunut, mutta se riitti pieneen paniikkiin. Back stagelta löytyi onneksi pari ruuvimeisseliä ja pihdit, niin sain takakannen auki ja väännettyä näppäimen suoraksi. Luojan kiitos alumiini kesti taivutuksen. Venäläisissä koneistoissa käytettyyn pehmeään alumiiniin kun ei ole luottamista.

***

Takaisin itse tapahtuman alkuun.

Coupe Mondialen valmisteluihin kuului monen monta asiaa. Ensimmäinen jutuista oli saada  yrityksen markkinointimateriaalit ajan tasalle. Uusin käyntikortit toukokuussa. Samalla suunnittelin uuden graafisen ilmeen, jonka olen ottanut käyttöön asteittain. Sata-Häme Soi -juhlilla käytössä oli kunnon esittelypöytä sekä taustasermi. Tämä oli välineistön sisäänajo Coupe Mondialea varten.

Kun suunnittelin uutta graafista ulkoasua, otin huomioon monta asiaa: ulkoisessa ilmeessä näkyvät harmonikat edustavat kaikkia yleisimpiä harmonikkatyyppejä, eikä mistään ei käy suoraan ilmi, mikä soitinmerkki on kysessä. Tarkoitus on viestiä, että korjaan ja huollan kaikenlaisia soittimia eri aikakausilta olematta osa minkään tuotemerkin rasitetta. Uusien markkinointimateriaalien hyvä puoli on, että elementit toimivat niin yhdessä kuin erikseen. Jos tilaa on hyvin rajatusti, voin käyttää vaikka vain esittelypöytää ilman taustaseinää. Graafisen ilmeen kuvat ovat luonnollisesti kaikki itseni ottamia.

Graafisen asun päivitykseen liittyi myös tavoite, jonka mukaan olisin saanut yritykseni nettisivut päivitettyä Coupe Mondialeen mennessä, mutta tässä en onnistunut. Syy oli oikeastaan se, että kyseessä ei ole pelkkä yritysten nettisivujen päivitys, vaan koko Vapaalehdykän päivitys ja modernisointi.

***

Mikä se Coupe Mondiale sitten on?

Coupe Mondialen suojelijaksi saatiin tasavallan presidentti Sauli Niinsistö. Tapahtuman jälkeen Kimmo Mattila kutsuttiin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tämä on perusteltu palkinto Mattilalle, joka on tehnyt erittäin paljon töitä harmonikkakkulttuurin eteen. Harmonikansoiton ”MM-kisojen” saaminen Suomeen oli myös iso ja ansiokas saavutus. Onnittelut Mattilalle vielä kerran hyvästä työstä!

Vapaalehdykän päivitys

Vapaalehdykän päivitys on iso juttu. Kun aloin tehdä sivua inttiaikana 2006, käytin senaikaista koodausta. Ei ollut padeja tai kosketusnäytöllisiä puhelimia. Tämän vuoksi nettisivut eivät ole suunniteltu responsiivisiksi eli skaalautuviksi. Myös näyttöjen tarkkuus on parantunut paljon, joten galleriassa olevat kuvatkin ovat vähän hölmön pieniä. Nettiyhteydet nopeentuvat väistämättä, joten dataa voi tämän puolesta syöttää enemmän kuin nyt.

Uusi versio Vapaalehdykästä pohjautuu WordPress-pohjalle. Samalla selkiytän hallinnointia. Vuosina 2009–2015 käytin WordPressiä vain blogissa. Nyt kaikki sivustot siirtyvät samaan hallintapaneeliin (multisite), joka helpottaa ylläpitoa huomattavasti. Foorumi pysyy omassa alustassaan.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, syksy on ollut erittäin työntäyteläinen ja sen takia nettisivujen päivitys on viivästynyt. Tällä hetkellä menossa on sivujen tekstiosioiden siirto, muokkaus ja oikoluku. Tämän jälkeen alkaa kaikkien kuvien siirto. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, niin en siirrä nettisivuilla olevia pieniä kuvia, vaan lisään mahdollisimman paljon alkuperäiskuvia. On paljon mukavampaa tutkailla kuvia, kun ne saavat skaalautua käyttäjän välineistön mukaan.

Yritykseni nettisivut ovat valmiina ja odottavat vain muun sivuston valmistumista. Gallerian osalta käynee niin, että julkaisen uuden sivuston ensin, josta on linkki vanhaan galleriaan. Kuvia on niin paljon, että päivitystyö ottaa aikaa. Toivon todellakin, että tämän jälkeen tekninen ratkaisu kestää seuraavat 10 vuotta.

***

Ohessa vielä tässä syksyllä tekemäni video työskentelystäni. Miksi? Koska voin. Oikeastaan syynä on tämä uusi puhelimeni. Olin nimittäin vuoden viimeisenä päivänä 2014 Färsaarilla jänisjahdissa, jonka aikana silloinen puhelimeni sai yliannostuksen myrskyvettä taivaalta ja puroista. (Kun keskellä Atlanttia on talvimyrsky, niin se on talvimyrsky.) Heti tammikuussa hankin kaveriltani puhelimen 10 eurolla, mutta se oli niin surkea, että päätin, ettei näitä yrityshommia voi huonolla puhelimella tehdä. Tutkailin markkinoita ja ostin sellaisen puhelimen, josta todella pidän. Tässä on aika mukavasti ominaisuuksia, joten miksi ei tehdä videota. Laadussa on toki parantamisen varaa.

Muuta vuodelta 2015

Syksyllä onnellisuuteni taso on kohonnut. Kyllä se vaan on niin, että kun kotona on asiat kunnossa, ja töitä on paljon, antaa se paljon henkistä hyvinvointia ympärilleen. Toki lähipiirissäni on yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä, joita olen kuitenkin yrittänyt auttaa edes vähän. On sykähdyttävää nähdä Facebook-feedissä itsetuhoisia viestejä. Tuskallisempaa on olla satojen kilometrien päässä ilman mahdollisuutta päästä auttamaan toista, edes kuuntelemaan, mitä toisella on mielessä.

Auttamista on muutenkin ollut paljon ilmassa. Partiossa on Jamboreeta lukuun ottamatta ollut normaalia toimintaa. Olen toiminut sudenpentu- ja tarpojaikäisten viikkotoiminnan johtajana ja antanut aikuista tukea mitä olen pystynyt. Jamboreella olin Suomen Jamboreejoukkueen saunamestarina ja minulla oli 15 tiimiläistä. Runsas kaksi vuotta kestänyt projekti oli mukava ja haasteellinen. Haasteellinen projekti oli erityisesti henkilöstöjohtamisen näkökulmasta. Kaiken maailman kondomi-gatet (ks. iltapäivälehdet) tuli matkan varrella koettua, mutta ne olivat oikeastaan aika hauska lisä kaikkeen muuhun toimintaan. Kaiken kaikkiaan kolmessa Japaniin viedyssä saunassa saunoi runsaan viikon aikana  1700–1800 löylyttelijää. Kansainvälisyyttä kerrakseen. Pääsin jopa MTV3:n Kymmenen uutisten kevennykseen.

Partio vie myös mielenkiintoisin paikkoihin. Syksyllä alkoi kaikkien tietoisuuteen painanut pakolaisaalto, jonka hoitoon Lounais-Suomen Partiopiirin alueelta on saatu paljon henkilöresurssiapua; siellä täällä aktiiviset yksittäiset henkilöt ovat päättäneet ryhtyä auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua. Itse olin antamassa omaa aikaani ihan kärkijoukoissa, muutamia viikkoja ennen kuin SPR sai toiminnan rullaamaan nykyiseen malliin. Ja mikä olisikaan parempaa radikalisoitumisen ehkäisyä kuin tutustua toiseen ja vaihtaa kertoa suomalaisesta kulttuurista? Itse olen tehnyt luonto- ja kulttuuriretkiä, niissä olen parhaimmillani, koska tunnen lähialueet hyvin. Retkien aikana olen saanut kuulla tarinoita pakolaisten kokemuksista ja elämää koskevista kysymyksistä (esimerkiksi ”mihin kaupunkiin minun pitäisi muuttaa, jotta saan oman ammattialani töitä?”). Parasta tässä on se, että kaikki viranomaiset, virastot, kunnat, lukuisat yhdistykset, seurakunnat ja järjestöt puhaltavat yhteen hiileen. Toiminta on tärkeää ja ihmiset tekevät sitä omasta vapaasta tahdostaan.

Välillä vähän henkilökohtaisempaa menneeltä vuodelta: Oma liikkuminen on lisääntynyt. Olen seurannut omaa liikuntakäyttäytymistäni HeiaHeian avulla vuodesta 2012 lähtien. Liikkumiseni on kasvanut jatkuvasti, mikä on erittäin hieno asia! Vaikka olen ollut aina urheilullinen, on takavuosina ulos lähteminen ollut vaikeaa. Lähteminen ei tunnu enää haasteelta, vaan menen ulkoilemaan ihan mielelläni. Juoksemisessa olen siirtynyt ”pakkojuoksemisesta” tekniikkaharjoitteluun. Saa nähdä, ehdinkö ensi kesänä Lappeenrannan Jukolaan. Keväällä pitäisi taas aloittaa metsäjuoksutreenit. Kanta-astunnasta olen siirtynyt päkiäastuntaan.

Tuleva vuosi 2016

Ensi vuosi on varmasti hieno! Syitä on monia. Ensimmäinen ja tärkein seikka on oma perhe. Saan avovaimoni kanssa lapsen heinäkuun lopussa. Kun ajattelen omaa itseäni, niin olen kyllä tietoisesti havainnut suhtautumiseni muuttuneen moneen asiaan. Muutunkohan joskus ihan oikeasti aikuiseksi? Iltaisin rentoudun avovaimoni kanssa. Vietetämme yhdessä aikaa vaikkapa kiipeillen, geokätköillen tai kotona löhöten. Olemme suunnitelleet vaika mitä hienoa asioita lapsen hyväksi. Kasvatuksessa ei tunnu olevan mitään ristiriitoja vaan olemme hyvin samanmielisiä siitä, miten kasvatamme esikoistamme. Tässä voin toki mainita, että pyrimme ekologisuuteen. Hankimme / toivomme muilta kierrätettyjä leluja ja muita tarvikkeita. Miksi ostaa käyttötavaroita uutena, kun niitä piisaa muutenkin joka paikassa? Halvemmallakin pääsee, kun kierrättää. Hygieniatuotteet ovat toki asia erikseen.

Tulevan lapsen takia olemme aloittaneet uuden asunnon etsimisen. Vaikka nykyinen koti on mielettömän hyvällä paikalla ja pohjaratkaisu on äärimmäisen hyvä, ei tila riitä perheen koon kasvaessa. Pohdinnan alla on, että otammeko ison kaksion vai saman tien kolmion. Lapsen edun kannalta ylimääräiset muutot olisi syytä välttää. Enkä usko, että esikoinen jää ainoaksi lapseksi, joten lisätila tulee hyötykäyttöön ennemmin tai myöhemmin.

Partiossa jään viikkotoiminnasta tauolle kevään jälkeen. Tämän jälkeen olen johtanut kahta ryhmää tammikuusta 2009 kesään 2016. Vapaaehtoistyössä puhutaan tuhansista ja taas tuhansista työtunneista. Oman muksun synnyttyä aloitamme perhepartiotoiminnan. Tällaiselle toiminnalle on ollut kysyntää ja koska oma elämäntilanne muuttuu sopivasti perhepartion kannalle, niin miksi ei. Siitä hyötyvät niin lippukunta, lapset kuin myös aikuiset. Itse odotan erityisesti vertaistukea ja kokemuksia muiden perheiden arjesta.

Joulukuusta 2016 tammikuun loppuun 2017 olen näillä näkymin Uudessa-Seelannissa. Kyseessä on kahden kuukauden työrykäisy historiallisten harmonikkojen korjaamisessa. Alustavan sopimuksen mukaan koko perhe pääsee mukaan. Asiasta on lyöty kättä päälle Coupe Mondialen aikana ja nyt keskusten tarkemmasta sopimuksesta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsemme matkaan. Mitään paperiahan ei ole vielä allekirjoitettu.

Kaikkea hyvää kaikille!