Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Se, etten ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan, ei tarkoita sitä, ettenkö olisi ajatellut asiaa ja voivotellut itseäni ja omaa saamattomuuttani. Nyt on puristettava noin vuoden paketti ulos. Ehkä olisi hyvä summata syksy 2011 ensin.
Mennyt syksy ja talvi 2011-2012 voidaan jakaa kahteen isoon asiaan: taloprojekti ja harmonikan mallintaminen.
Taloprojekti sai alkunsa oikeastaan monta vuotta sitten. Naantalin keskustassa on nimittäin paljon vanhoja puutaloja, ja aina silloin tällöin käyn kävelyllä ystäväni kanssa ja keskustan taloja tulee ihailtua juttelun lomassa. Näillä iltapromenadeilla tulee pohdittua kuinka kivaa tuossakin talossa olisi asua, vaikka tiedän hyvin, että tämän alueen talot ovat hyvin kalliita.
Syksyllä 2011 huomasin, että yksi ihastelemani talo oli tullut myyntiin. Kyseessä oli ränsistynyt 100-vuotias suojelutalo isolla tontilla. Tietenkin halusin mennä katsomaan talon kunnolla. Vuokraemäntäkin tuli mukaan, sillä hänellä ja minulla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Talo tuli möyrittyä kunnolla läpi, kuntokartoitukset katsottua, tutkittua netistä vanhojen talojen kunnostustietoutta ja tehtyä laskelmat muutamalla skenaariolla.
Hullun hommaa niinkin ison talon ostaminen olisi ollut, etenkin kun remonttien hinta olisi ollut paljon enemmän kuin itse talon ja tontin arvo. Uuden talonkin olisi tontille saanut rakentaa. Hullummaksi asian teki se, että näillä tuloilla ei todellakaan saada lainaa pankista – puhumattakaan siitä, että pankki näkee vanhan puutalon aina riskisijoituksena. Asia tuli lopulta haudattua loka-marraskuussa 2011, mutta ei pahalla mielin. Monta asiaa tuli opittua ja arvostukseni vanhoihin puutaloihin kasvoi. Samalla tuli laskettua myös mitä maksaa harmonikkatehtaan perustaminen, kun lähtökohtana on perinteisien puutyövälineiden ja mentelmien käyttö. Talon alakertaan nimittäin olisi saanut mahdutettua harmonikkatehtaan.
Taloprojektin aikana alkoi kuuden kuukauden projekti, missä yritykseni nimissä työskenteli etätyöntekijä. Tarkoituksena oli mallintaa ideoimani harmonikka entistä paremmin. Alku vaikutti lupaavalta, mutta projektin edetessä tapahtui monta asiaa.
Ensinäkin osakokonaisuudet tulivat haasteelliksi. Harmonikasta löytyi parannettavia kohtia paljon jo pelkästään siitä syystä, että omat piirostekeleeni olivat kaksiuloitteisina ja tehtävä työ oli kolmiuloitteinen. Monien asioiden ymmärtäminen ja korjaaminen etänä tuntui haasteelliselta. Jatkossa tiedän, että suunnittelun ja toteutuksen tulee olla siellä missä minäkin. Tuotteen suunnittelu kun ovat neuvottelujen tulosta. Toinen asia alkoi tulla esiin pikku hiljaa – piirustusten tekijän ja minun luonteiden erilaisuus ja lähestymistavat asioihin. Tällä kertaa kemiat eivät menneet yksiin, eikä tavoitteet kohdanneet.
Jälleen tuli opittua monta asiaa. Näiden kahden projektin jälkeen olen oikeastaan tullut hiljalleen yhteen isoon tulokseen: tarvitsen lisää koulutusta. Keväällä 2013 ehkä haen jatkokoulutukseen. Jotta pystyy rakentamaan kunnon viisirivisen harmonikan, pitää tuntea metallit, niiden työstotavat, toleranssit ja muutenkin mekaniikka paljon paremmin kuin mihin Ikaalisten harmonikkalinja antaa valmiudet. 3D-suunnittelu ja cnc-teknologia pitää myös oppia. Toki pieniä vaihtoäänisiä harmonikkoja pystyy tekemään Ikatan opeilla, mutta ei enää isoja viisirivisiä, missä metallia käytetään enemmän kuin puuta.
Saa nähdä mitä tulee. Harmonikkatehdas tai harmonikkojen rakentaminen on yhä haaveena, mutta koska rahoittaja sulki rahahanat aikoja sitten, on projekti jäänyt. Torso, mikä torso tällä hetkellä, turha sitä on pelätä sanoa. Lisäkoulutuksella voinen päästä siihen, että pystyn itse rakentamaan harmonikan. Toisekseen on otettava huomioon rahoitus ja se, että perinteisin työmentelmin harmonikkoja ei kannata lähteä tekemään. Ei näillä teknisillä ratkaisuilla.
Jatkokoulutukseen ja harmonikkaprojektin lykkääminen tuonnemmaksi on ihan hyväksi tällä hetkellä. Elämä on mennyt eteenpäin ja yritän nyt tehdä yhden asian kunnolla loppuun ja sitten vasta siirtyä seuraavaan asiaan. Tällä hetkellä prioriteettina työelämässä minulla on – harmonikkojen korjaamisen ohella – harmonikan historian kirjoittaminen. Tutkimusryhmämme tuotos on kirjana ensi vuonna, joten tekstit täytyvät olla valmiina tämän vuoden loppupuolella. Töitä siis piisaa.
—-
Yritän jatkaa tekstiä lähipäiviän, jotta saan näitä blogin nimen mukaisia asioita myös ujutettua historiaan :-)