Tämä soitin on hyvin mielenkiintoinen monensta syystä. Tarina kertoo, että soittimen tilasi Ioriolta 1890-luvulla Yhdysvalloissa asuva suomalainen maahanmuuttaja Jaakko Luoma (”Jak Luoma” basson paljekarmissa). Jaakon viimeisenä toiveena vaimolleen oli soittimen vieminen Suomeen. Soittimen ensimmäinen omistaja lienee kuitenkin Valentino Cazzola, eikä Jaakko Luoma, sillä Cazzolan nimi on kaiverrettu diskanttikahvan metalliosaan. ”Jak Luoma” -teksti on selvästi jälkikäteen soittimeen lisätty koristelu. Tämän lisäksi soittimeen on aiottu tehdä kuudes rivi, mistä on selviä merkkejä viidennen rivin sisäpuolella. Ensimmäisen omistajan nimen laittaminen soittimeen oli muodissa vielä 1940-luvulla.
Tarinasta huolimatta soitin on tehty vasta vuoden 1910-tienoilla New Yorkissa. Asia on varmistettu suoraan valmistajalta.
Iorio-soittimien historia alkaa 1872 Italiasta, missä Iorio Accordions -yrityksen perustajajäsenet tekivät kirkkourkuja. He alkoivat rakentaa harmonikkoja 1898 ja lopulta he muuttivat Yhdysvaltoihin 1907. Uuden tehtaan nimi oli Iorio Accordion Co. Töissä olivat Fran ja Augusto Iorio, Alex De Lisi, Candido iorio ja Biagio Quattrochioche. Yrityksellä oli myös muiden soittimien myyntiä, ja aikanaan myös Auguston Vandido-poika oli auttamassa. He asuivat Jamaikassa, New Yorkissa. Vuonna 1959 Iorio-tehdas esitteli Accorganin eli harmonikkasähköurun. Iorio Accorganeita eli sähköurkuharmonikkoja rakennettiin Castelfidardossa 1964–1977
Suomen Harmonikkamuseon kokoelman perustaja Tauno Ylönen hankki kuvan soittimen 2001. Soitin piti laittaa tuolloin kuntoon, mutta se anastettiin ja oli hävinneenä useita vuosia, kunnes syksyllä 2007 se palautettiin Ikaalisiin. Olen itse laittanut kyseisen soittimen museokuntoon. Bassonäppäimet olivat maalattu punaiseksi ja näppäinlauta oli maalattu valkoiseksi. Kuten kuvasta näkyy, palautettiin entinen ulkonäkö takasin näkyviin. Soitin ei ole enää soittokunnossa.
Toinen seikka, mikä tekee juuri tästä soittimesta erittäin mielenkiintoisen on se, että se on aikaansa nähden erittäin edistyksellinen: siinä on neljä äänikertaa, joista kaksi on cassotto-kuilussa ja läpät ovat kolmessa rivissä. Näppäinjärjestelmä on c-järjestelmän muunnos, eli nk. suomalainen näppäimistö. Ääniala on es-a³. Soitinta on aikoinaan korjattu kotikonstein, mistä on sisuskaluissa ja ulkopinnassa jälkiä. On hyvin vaikea sanoa, että onko näppäinjärjestelmä ollut sama alusta asti. Se on mahdollista, mutta soittimelle on tehty aikoinaan täydellinen remontti, joten varmuutta ei voida saada.
Basso on viisiäänikertainen 3+3-basso, eli soittimessa on kolme perusbassoriviä (mollivaihto) ja kolme sointuvassoriviä (M, m ,7). Diskantti ja bassonäppäimistöt ovat porrastettuja ja diskantin kahvan ulkolaidassa on yhden äänikerran rekisterivaihtaja (16′-cassottoääni). Soitin on ollut valmistuessaan 30–50 vuotta kehityksen edellä, sillä porrastus otettiin laajamittaisesti käyttöön diskanttipuolella vasta 30-luvulla ja cassotto-kuilu nousi 1950-luvulla suosioon.
Soittimen ulkopuolella lukee ”A. Iorio & Figli NY”, mikä on italiaa ja tarkoittaa Suomeksi ”A. Iorio ja pojat NY”. Jokaisessa kielipenkissä on tekijä ilmoitettu englanninkielellä osoitteen kera.