Harmonikan valmistaminen

Viime kirjoituskerrasta on pitkä aika. Tämän vuoksi tulee normaalia pidempi kirjoitus. Koittakahan pysyä kyydissä.

Markkinointia

Menneen kuukauden aikana olen pyrkinyt tuomaan itseni esille julkisuudessa. Naantalissa ja tässä lähiseuduilla julkaistavat Rannikkoseutu ja Kaupunki Uutiset tekivät minusta pienet artikkelit helmikuun alussa. Harmonikka on näyttänyt kiinnostavan ja toisen lehden toimituksesta sanottiin, että he ovat yleensä tehneet uusista yrittäjistä juttuja. Tämä jos jokin on positiivista ja yksityisyrittäjille erittäin tärkeä asia. Lehtien yhteislevikki on noin 41 000 kappaletta, mutta asiakkaita ei levikistä huolimatta tullut montaa – markkinointi näillä kanavilla ei ole ollut kohdennettua.  Tästä huolimatta harmonikasta kiinnostuneita ihmisiä on soitellut ja osa on tullut käymään työhuoneessani. Tuntuu siltä, että lehdistä olevat artikkelit on noteerattu ja tieto yrityksestäni on kiirinyt lähiasukkaiden tietoon. Normaalille lukijalle jutut ovat olleet todennäköisesti hyvin ohimeneviä ja nopeasti unohtuvia, mutta harmonikkaväki lienee noteerannut artikkelit hieman paremmin. Parilla lehtiartikkelilla ei kuitenkaan saada aikaan asiakaskuntaa eikä yrityksen elintärkeätä tulovirtaa. Tunnetuksi tuleminen vaatii paljon pitkäjänteistä työtä.

Laitoin helmikuun alussa viestiä myös Turun Sanomille, jolla on valtakunnallisesti merkittävä levikki. Parin viikon odottelun jälkeen olin ehtinyt tulla siihen tulokseen, etten saisi toimituksesta vastausta. Sain kuitenkin puhelinsoiton, jota luulin hetken ajan puhelinmyynniksi. Hyvin nopeasti selvisi, että kerran viikossa ilmestyvään Turun Sanomien Treffi-liitteeseen haluttiin tehdä pintaa syvällisempi artekkeli minusta. 25. helmikuuta ilmestynyt Treffi-liite olikin aikamoinen jysäys. Minusta oli etusivun kuva ja aukeaman kokoinen artikkeli lehdessä. Fiilikset olivat mahtavat: vietin yhden päivän onnen kukkuloilla: ”Yay!!” Olisiko voinut – jälleen kerran – käydä yhtään tämän paremmin? Turun Sanomien keskimääräinen päivälevikki on 250 000 kappaletta.

Viikolla yhdeksän, eli juuri ennen suurta Harmonikkaristeilyä, ilmestyi myös Hanuri-lehti, jossa oli niin ikään aukeaman juttu yrityksestä.

Harmonikkaristeily

Olin suurella Harmonikkaristeilyllä vuoden tauon jälkeen. Vuosi sitten olin Castelfidardossa harmonikkatehtailla työharjoittelussa. Ensivaikutelma oli, että itsensä täysin päihin juoneet laivaörveltäjät olivat vähemmässä kuin aikaisempina vuosina. Monet ihmiset olivat tästä huolimatta hyvin tukevassa tuubassa. Eräskin henkilö oli sammunut hyttinsä eteen ja autoin hänet sänkyyn nukkumaan. Olen vähän alkoholia käyttävä ihminen, joten omassa päässäni ollut sunnuntai-illan pieni sekavuuden tunne tuli väsymyksestä. Risteily alkoi nimittäin sununtai-iltana ja olin ollut perjantaista sununtai-iltapäivään asti partioleirillä Laitilassa. Luonnollisesti leiriyöt tuli vietettyä kamiinalämmitteisissä teltoissa. Toimintaa ja touhua oli ollut leirillä hyvin paljon, joten jo laivaristeilyn alkaessa minulla oli selvästi univajetta. Kunnialla selvitetty risteily päättyi 12 tunnin yöuniin kotona.

Risteily oli oman yritykseni ja Vapaalehdykän ensimmäinen konkreettinen markkinointimahdollisuus, mikäli nettimarkkinointia ei oteta huomioon. Käyntikortteja ja flyereita tuli jaettua ihan mukavasti, joskin enemmän olisi saanut mennä. Flyereita jaettaessa tuli mieleen, että ei hyvää päivää – ihmisethän ovat niin vanhoja, että en tiedä hyötyvätkö nämä mitään tästä mainoslapusta. Osaavatko nämä ihmiset edes käyttää tietokonetta saatikaan internettiä? Muutamia risteilijöitä kiinnosti kertomani jutut hyvin paljon – toisaalta osa sanoi, ettei heillä ole edes tietokonetta kotona.

Monet keskustelut alkoivat: ”Hei, oletko sinä se Viljo? Sinusta oli artikkeli lehdessä.” Turhaa työtä ei ole siis tullut tehtyä. Keskusteluista on päädytty myös kalenterimerkintöihin. Uusista asiakastöistä olen luonnollisesti kiitollinen. Työn tasaisuus takaa elantoni.

Risteilyllä ollut harmonikkamusiikki oli monin paikoin sitä samaa kuin ennenkin. Risteilyvieraat olivat niin ikään niitä samoja kuin aikaisempina vuosina. Nämä tekijät ynnättynä yhteen varmistaa myös harmonikkakulttuurin ylläpitämisen nykyisenlaisena. Risteilyllä sain soittaa Turun Harmonikkakerhon riveissä keikan laivan infopisteen vieressä seitsemännellä kannella. Soitimme harmonikalle valtavirrasta poikkeavaa harmonikkamusiikkia: elokuvamusiikkia, kevyttä rockia, raskaampaa rockia, poppia ja niin edelleen. Saamani kommentit keikasta ovat olleet hyvin positiivisia. Haluan, että tähän musiikkityyliin löytyy soittajia ympäri Suomea tulevina vuosina, sillä se on yksi osa soittokulttuurin elinvoimaisuuden säilyttämistä. Soittamamme musiikki oli minulle uutta kokoonpanon puolesta (viisi haitaria, basso ja rummut) ja musiikkityylillisesti. Ennen keikkaa jouduin kotona lukemaan nuotteja ja harjoittelemaan kappaleita toisin kuin monien suomi-valssien, humppien, foxien jne. kohdalla. Saman kaavan musiikki on tylsää. Toivon, että pääsen soittamaan vastaavaa musiikkia joskus tulevaisuudessakin ja, että minulla olisi ollut enemmän aikaa treenata tämänkertaisia keikkakappaleita.

Risteily oli osaltani hyvin onnistunut tilaisuus ja odotan Vapaalehdykkän kävijämäärien kasvavan.

Uuden harmonikan synty

2006 aloittamani Vapaalehdykkä-projekti oli ajateltu julkaistavaksi 2009 alussa. Projektin etenemisen aikana ilmoitinkin harmonikka-aiheisen sivuston tulemisesta ainakin muusikoiden.netin Harmonikka-huoneessa. Asiasta keskustelin myös monien lähipiirissä olevien ihmisien kanssa kasvotusten, sähköpostein ja puheluin. Monissa tilanteissa mainitsin, että sivusto julkaistaan 1.1.2009. Olin varma pystyväni kokoamaan Vapaalehdykkää riittävästi julkaisupäivään mennessä. En ole pettänyt julkisesti, enkä henkilökohtaisesti, antamiani lupauksia kertaakaan. Teen aina lupaamani asiat niin hyvin kuin osaan. Vapaalehdykän osalta en ole saanut ensimmäistäkään pettynyttä palautetta. Kaikki saamani palaute on ollut positiivista ja sivustoa kehittävää kritiikkiä.

Turun Sanomissa oli Treffi-liiteen etusivun otsikkona 25. helmikuuta: ”Vaatimaton tavoite – Viljo Mannerjoki päätti uudistaa harmonikan s. 12-13”. Tämä vaatimaton tavoite on ilmoitettu myös muissa yllämainituissa lehtijutuissa. Se on myös julkinen lupaus tehdä harmonikkoja Suomessa. Kuten Vapaalehdykän kohdalla, en aio pettää lupauksiani.

Olen saanut inspiraatiota harmonikan tekoon monestakin suunnasta. Aloittasessani harmonikkaopinnot IKATAlla 2006 sanoin rakentavani viisirivisen harmonikan. Silloin oli motivaatiota, muttei tietotaitoa, jota minulla on nyt. Taidettiin minua ehkä pitää hieman hullunakin. Hyvä niin. Ensimmäiset luonnokset suunnitelussa olevasta haitarista olen tehnyt 2006-2007 talvella ja tällä hetkellä on valmisteilla ensimmäiset tarkat piirrustukset. Projekti on kiinnittynyt minuun enemmän ja konkreettisemmin kuin yksikään nainen tällä hetkellä.

Tuleva soitin on kromaattinen viisirivinen ja tuotteen on tarkoitus tulla markkinoille 2011.  Mitään höpö-höpö-juttuja en julkisuuteen päästä ja voin tällä hetkellä vain sanoin vakuuttaa, että tuleva soitin on huipputuote. Uutta harmonikkaa kannattaa odottaa, sillä se on suuremman odottelun arvoinen asia kuin Vapaalehdykkä.net. Paljon suuremman.

Muuta mukavaa

Tällä hetkellä olen Suomen nuorin harmonikanrakennuksen artesaaniksi valmistunut alalla oleva yrittäjä.  Eräs kaverini sanoi, ettei kannattaisi mainostaa olevansa nuori, koska se liitetään usein sanaan kokematon. Ystäväni kommentistä huolimatta olen ylpeä nuoresta iästäni. Voin ilolla todeta, että minulla on vielä paljon oppimista. En työskentele nopeudella ja olen ylpeä siitä arvostuksesta ja huomioista jota olen saanut jo tähän mennessä tehdystä työstä, jotka olen tehnyt parhaan taitamukseni mukaan. Olen iloinen myös siitä, että voin sanoa itseäni harmonikanrakentajaksi. Suomessa näitä henkilöitä on oikeastaan vain kolme, joista kaksi tekee diatonisia soittimia. Tämän hetkinen työni on huoltopainotteista, mutta tulevaisuudessa rakentaminen on päätyö.

Lopetan tämänkertaisen haitarimanifestini tähän. Tällä kertaa taitaa jäädä juttu kuvittamatta, mutta eiköhän niitä kuvia ehdi laittaa myöhemminkin :-)