On jotenkin outoa, miten ihmisen energiatasot voivat muuttua pienessä hetkessä. Kuuntelin äsken nimittäin hienon Prelude to l’Enfant Prodigue -nimisen harmonikkakappaleen. Ennen kappaletta olin miettinyt jo pitkän tovin, että mitähän sitä alkaisi tehdä näin myöhään illalla. Tällä välin, kun muut juhlivat juhannuskokkojen ympärillä, humaltuvat tai saattavat saada etusivun kuolinilmoituksen, ajattelin kirjoittaa omaan blogiini ajatuksiani ja kuulumisia.
Ajatellessani tämän hetkistä olotilaani tulee eittämättä mieleen se, että olen suomalainen mies. Minulla on ollut tapana usein juhlapyhinä mennä vertauskuvallisesti luolaan ja tulla sieltä aikanaan takaisin normaaliin maailmaan: Jokaisella miehellä on oma alue, missä hän saa tehdä omia juttujaan kenenkään häiritsemättä. Rakentelua, musiikin kuuntelua, kävelyä vesisateessa, soittamista – melkein mitä vaan. Jostain syystä vuodenvaihde on se yö vuodesta, jolloin saatan istua yksin hämärässä huoneessa ja vain ajatella pitkään, hartaasti ja vieläpä kirjoittaa ajatuksiani muistiin. Tällä kertaa ei ole uusi vuosi – hyvää juhannusta!
Täytyy myöntää, että maailmankuvani on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut jonkin verran. Partioharrastukseni kautta olen syventynyt opettamiseen ja vaikuttamiseen – tämän vuoksi kirjastosta tarttui kourallinen hyviä kirjoja luettavaksi. Akelana olen syventynyt lasten kehittymiseen ja kehittämiseen. Lippukunnanjohtajana puolestaan olen alkanut pohtia arvovaikuttamisen tärkeyttä ja mahdollisuuksia. Harrastukseni kautta haluan syventää tietämystäni arvoista.
Sisäinen arvokasvaminen on tärkeää. Olen aina jossain määrin halunnut olla arvostettu henkilö. Nyt, kun tiedän kohtuu tarkkaan, mitä tapahtuu seuraavien vuosien aikana, niin olen alkanut määrätietoisesti kouluttaa itseäni tulevaa varten (siksi siis filosofiaa ja psykologiaa kirjaston hyllystä).
Arvovaikuttamiseen liittyen tein eräänä iltana mielikuvaharjoituksen. Tuloksena oli seuraavanlainen tilanne: olen luovuttamassa erittäin suurta rahallista lahjoitusta Elämä lapselle -tyylisessä hyväntekeväisyyskonserttissa päälavalla. Kentällä velloo tuhansittain ihmisiä ja minulla on elämäni tilaisuus pitää pieni puhe:
”Tiesittekö, että tämän lahjoituksen turvin olen ostanut itselleni halpaa puheaikaa? Laskin tuossa lavan takana, että tämä muutaman minuutin pieni puhe maksaa yli 200 euroa sekunnilta. Halpaa…
Hyvän tekeminen pitää olla ihmisen päätavoite. Jokainen ihminen on erilainen ja kullakin on erilainen elämänvaihe menossa. Antamani lahjoitus on tarkoitus käyttää viisaasti paremman elämän puolesta. Samalla haluan olla esimerkkinä kaikille ihmisille, teille nuorille, että jokainen teistä pystyy tekemään tämän hetkisestä maailmasta paremman paikan. Jokaisen täytyy vain ymmärtää omat henkiset resurssinsa ja fyysiset voimavarat ja lähteä tekemään töitä. Hyvää voi tehdä monella tapaa.
Ensi vuonna, mikäli tämä hyväntekeväisyyskonsertti järjestetään, aion lahjoittaa vielä enemmän rahaa hyvään tarkoitukseen. Samalla haastan jokaisen suomalaisen ja suomalaiset yritykset lahjoittamaan omia voimavarojaan, ei välttämättä vain rahaa, hyvään tarkoitukseen. Erityisesti suomen rikkaat, poliitikot, bisnesmiehet ja rahallisesti menestyneet urheilijat: haastan teidän tekemään lahjoitustani suurempia lahjoituksia tulevan vuoden aikana. Tehkää lahjoitukset tyylikkäästi. Näyttäkää, että te olette hyviä ihmisiä. Tiedän, että teillä on varaa näyttää se.
—
Toivon, että jokainen täällä konsertissa oleva ihminen oppii yhden asian.
Tutkikaa itseänne. Miettikää, mistä olette tulleet. Jokaisella on oma historia – tutkikaa sitä. Kun tiedätte oman historianne, tiedätte missä olette juuri nyt. Kun tiedätte missä olette, tiedät myös miksi olette ja kuka olette. Tämän itsetutkiskelun jälkeen jokaisen on helppo ottaa elämälleen tavoite ja alkaa elää tavoitetta kohti. Täysillä eläminen on tämän hetken ja valitsemanne tavoitteen välistä elämistä. Tavoite tulee olla niin kirkkaana mielessä, että teille tulee pienoinen pakkomielle saavuttaa se. Tuli elämäänne mitä tahansa, niin tavoite pysyy mielessä. Tämä on se voimavara, millä yksittäinen ihminen jaksaa painaa päivästä toiseen.
Ihan viimeiseksi kerron, miten maailmasta tulee parempi paikka: hoitakaa ensin itsenne kuntoon; oppikaa tuntemaan itsenne. Olette tavallaan sipulin ydin, ja kun tämä ydin on kunnossa pitäkää hyvää huolta kolmesta lähimmäisestä ihmisestä, sipulin seuraavasta kerroksesta. Jos saatte pidettyä hyvää huolta näistä kolmesta, niin voitte ottaa taas muutaman ihmisen autettavaksi, siirtyä sipulin seuraavaan kerrokseen ja niin edelleen.
Nyt kuitenkin jätän lavan. Kiitän ja kummarran. Tehdään maailmasta parempi paikka!
—
Nojuu – tavoitteet täytyy olla korkealla :-)
—
Haitaritöitäkin olen tehnyt, enkä vain haaveillut.
Viisirivisen suunnittelu on hyvässä vaiheessa. Näillä näkymin saanen ensimmäisen prototyypin tehtyä kesän tai alkusyksyn aikana. Tulette yllättymään soittimen korkeasta tasosta, sillä parempaa ei ole markkinoilla nähty ikinä (luonnollisestikaan). Soitin tulee aikataulussa 2011 markkinoille.
Reikä diskantin olkaremmikiinnikkeen kohdalla.
No entäs tämä harmonikan huolto ja restaurointi eli työt, mistä saan palkkaa? Töitä oli alkukuukausina hyvin, mutta myönnettäköön, että huhti- ja toukokuu olivat aika hiljaisia kuukausia. Tällä hetkellä tosin töitä piisaa useaksi viikoksi eteen päin.
Otetaan nyt esimerkiksi seuraavat kuvat menneen viikon töistä. Ensimmäisessä kuvassa on diskanttirungon yläosa olkaremmien kiinnikkeen kohdalta. Läpipultattava remmikiinnike oli hajoittanut runkoon noin 10 x 20 mm kokoisen reiän sekä repinyt osan selluloidi-pinnoitteesta irti. Haitaria oli yrittänyt korjata joku ammattitaidoton kyläseppä, sillä reikää oli yritetty paikata jollain elastisella aineella. No – eipä se oikein kestänyt se ratkaisu ja jälleen kerran korjattavana on itse ongelma ja toisen korjausyritykset. Tällä hetkellä runko on korjattu ja soitin on viritettävänä.
Samainen kyläseppä oli myös vaihtanut yhden kielen bassokielipenkkiin. Tulos oli se, että vaihdettu kieli oli mennyt väärään kohtaan ja kaksi muuta kielilaattaa olivat vaihtaneet paikkaa. Laastilla tai jollain kitin omaisella aineella kiinnitetyt kielilaatat olivat suorastaan kuvauksen arvoinen asia. En turhaan ole sanonut, että katsokaa haitarin sisään, ennen kuin ostatte soittimen. Tässä tapauksessa soitin oli vielä korjattavissa.
—
Nämä nyt haitariasioista tällä kertaa. Elokuussa olen soittamassa Reissumies-näytelmässä Naantalin Teatterin leivissä. Esityksiä on kahdessa viikossa 11 ja tällä hetkellä näyttää siltä, että esityksestä on tulossa hyvä. Näytelmän tekeminen on ollut mukavaa, vaikkakin osa illoista ovat venyneet aika pitkiksi.
Sata-Häme Soi -juhlat alkavat tiistaina. Itse olen menossa koko juhlaviikoksi Ikaalisiin ja soitan juhlien aikana Raision harmonikkakerhon kanssa tanssiteltassa, harmonikkanäyttelyssä ja ymmärtääkseni vielä kylpylällä.
Näemme, kuulemme, soitamme.
Viljo