Bandoneon

Astor Piazzolla – Bandoneón. Hieno kappale kaikin puolin. Abstaktia ja vapaamuotoista alkusoittoa, kunnes lopulta syntyy melodia ja mukaansa tempaava syke.

Itse sain projektiksi – en soittaa bandoneonia vaan – korjata hajonnut bandoneon. Eikä siinä mikään pieni vika ollut, vaan välipohjat olivat halki. Soitin itsessään on varmaan 1900-luvulta, aito Alfred Arnold, mutta kovin huonolaatuisesta puusta oli välipohjat tehty. Nykyään välipohjat taitavat bandoneoneissa olla pääosin päärynää, mutta tässä tapauksessa kyseessä oli kuusi.

No – eipä siinä muuta kun töihin. Onneksi asiakas itse oli ollut niin näppärä käsistään, että oli saanut aikaiseksi uudet välipohjat. Piti siis vain siirtää koneisto vanhasta välipohjasta uuteen. Helposti sanottu, mutta ei se niin helppo prosessi itsessään ollut. Ensinnäkin tarkoituksena oli pidättäytyä alkuperäisissä materiaaleissa, mikä tarkoitti luuliiman ostamista ja sen käytön opettelemista. Lämpötilan säätäminen ja oikean sitkoksen tekeminen luonnistui aika nopeasti – liian kuumassa lämmössä liima alkaa denatoroitua ja menettäen samalla liimauskykyä. Haudevesiastian tekeminen oli siis yksi ensimmäisistä tehtävistä.

Bandneonin mekaniikka ja kielet ovat kaikki kiinni yhdessä levyssä – kielet ovat toisella puolen ja näppäinkoneisto toisella puolella välipohjaa. Alussa hieman jännitti, että miten osat irtoavat vanhasta välipohjasta. Lämmitin hiustenkuivaajalla liimasaumoja ja varovasti irroitin osat yksi kerrallaan. Lämmön hyöty ei tuntunut olevan kovinkaan suuri, joskin kipeimmissä paikoissa se taisi auttaa juuri sen verran kuin oli tarve. Kielipenkeissä oli halkeamia, jotka piti korjata ennen kielipenkkien uudelleen asentamista.

Suurin hidastaja työn tekemisessä oli tuttu, mutta silti tuntematon soittimen rakenne. Soitinta oli joskus aikaisemmin korjattu, mistä aiheutui pientä päänvaivaa. Joitakin ruuveja oli vaihdettu alkuperäisistä uppokannoista kupukantaisiin ruuveihin ja siitäkös niitä ilmavuotoja tuli. Meni paljon aikaa ymmärtää, miksi mikäkin ääni vingahtaa paineen ollessa korkea. Mitään vikaa ei näkynyt missään. Niin ikään uudet välipohjat olivat muutamia millin kymmenöksiä eri kokoiset kuin alkuperäiset levyt, niin koko soittimen tiiveys ulkolaitojen kohdalta piti tiivistää – mutta miten? Lopulta vastaus oli niinkin yksinkertainen kuin hiominen. Toki tiivistenahkat tuli vaihdettua siinä samalla.

On se kumma, miten noita työkaluja kertyy pöydälle tilaa viemään…

Vaikka koneisto tuli bandoneonin kumpaankin päätyyn hyvin, niin silti osa näppäimistä tuntui harottavan vähän sinne sun tänne. Mekaniikka oli siis pielessä taas millin jotain osia, mutta vaikutus virhekohdasta varsien toiseen päätyyn oli melkoinen. Koneistoa ei viitsinyt alkaa uudestaan repimään irti, joten näppäimien sijainteja oli muutettava hieman.

Työn edetessä soittimen rakenne tuli tutuksi. Monissa kohdissa oli mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten venttiilinahkojen niskojen viiltäminen. Nahkat nimittäin yleensä ajan mittaan käpristyvät suksenkärjelle kielen kärjen kohdalta, mutta tässä soittimessa moisesta ei ollut näkyvillä kovinkaan monessa kohtaa. Toisaalta mietin, että nahkat toimivat ihan ok, mutta koska kielissä itsessään oli paljon putsattavaa ja laitettavaa, niin nahkoista oli vain haittaa. Siispä vanhat pois ja uudet tilalle.

Lopulta projekti oli valmis viritystä lukuun ottamatta. Viritys olisi onnistunut varmasti itseltänikin, mutta koska kyseessä olisi ollut kuitenkin pieni aluevaltaus ja muita töitä oli reippaasti menossa, niin passasin virityksen toiselle henkilölle. Hänen piti viritys alunperinkin tehdä.

Mitäs ne muut projektit sitten olivat? No muun muassa oman haitarin rakentamista. Sen rakentamisessa oli pitkä tauko ja viikon uudelleen lämmittelyn jälkeen on alkanut tulla tulosta. Edelliseen runkoon verrattuna nyt tehty vedos on paljon parempi ja tarkempi. Laadullisesti muutamat osat alkavat olla sitä tasoa, mitä niiden pitäisikin olla lopputuotteessa. Silti työskentely on hidasta. Nyt löytyi mittavirheitä jos jonkin moista – virheiden korjaaminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin pintapuolisesti voisi kuvitella. Ihan kuten bandoneonin korjaamisessa ollut pieni mittavirhe osoitti mittavirheen merkittävyyden: se saattaa kertaantua tai se ilmenee jossain muualla ennalta arvaamattomassa paikassa.

Odotan innolla, että soitin tulee valmiiksi. Halu tehdä soitinta jatkuvasti on kova, mutta koska välillä täytyy tehdä korjauksia hengissä pysymiseksi, niin työ on hieman hitaampaa kuin haluaisin.

—

Ehkä ennen joulua en kirjoittele tälle foorumille, joten toivotan hyvissä ajoin hyvät joulut ja uudet vuodet.