Miksi remmit?
Harmonikkaa on ajateltava soiton aikana osana kehoa tai sen toimintaa, sillä harmonikka on jatkuvassa kosketuksessa kehon eri osiin. On tärkeää, että harmonikan ja kehon väliset liitoskohdat ovat kunnossa. Väärin säädetyt remmit aikaansaavat soittajalle usein jatkuvia jännitystiloja lihaksistoon, yleensä niska- ja hartia-alueille. Kipua voi esiintyä vain soittimen ollessa sylissä, mutta pidemmän ajan kuluessa jännittyneet lihakset jumiutuvat ja kiputiloista saattaa tulla pysyviä.
Väärä soittoasento on suuri osasyy soittamisen kiputiloille, jota väärin säädetyt remmit korostavat. Jos olet huomannut soiton aikana ylimääräisiä kipuja, tarkista soittoasentosi ja säädä remmejä tarvittaessa. Mikäli tilanne ei parane itsestään ja kiputilat jatkuvat tehdyistä muutoksista huolimatta, ota yhteyttä jäsenkorjaajaan, naprapaattiin, fysioterapeuttiin tai vastaavaan ammattilaiseen kipujen poistamiseksi. Ota huomioon, että kiputilat eivät välttämättä tule pelkästä soittamisesta, vaan ne voivat juontua esimerkiksi työasennoista tai pelkästään liikunnan puutteesta. Kipua tai jopa ahdistuneisuutta saattaa esiintyä myös lyhytaikaisesti kehon rasitustason ollessa korkea, joten älä tee hätiköityjä päätöksiä yhden soittokerran perusteella. Monipuolinen liikunta ehkäisee ongelmien syntymistä.
Aseta olkaremmit oikein
Suuntaa antava kaavio remmien kiinnityspisteistä.
Nykyaikaisissa piano- ja näppäinharmonikoissa on kaksi olkaremmiä, vasen ja oikea. Remmit kiinnittyvät harmonikan diskanttipuolen ylä- ja alaosaan lähelle rungon takaosaa. Remmien ensisijaisena tehtävä on pitää soitin tukevasti soittajan lähellä niin palkeita vedettäessä kuin työnnettäessäkin. Ne estävät palkeenkäytöstä syntyvät sivuttaiset liikkeet, joskus myös pystysuuntaiset liikkeet.
Usein olkaremmien välillä menee yksi tai kaksi poikkiremmiä, joiden tehtävänä on auttaa olkaremmien pysymistä soittajalle sopivassa kohdassa. Erityisesti seisten soiton aikana poikkiremmit ehkäisevät hartioiden eteenpainumista antaen samalla soittajalle tuetun tuntuman soittoon. Soitinta ei kuitenkaan saa yrittää pitää paikallaan vain takaremmin avulla. Tämä koskee myös istuen soittoa, jolloin soittimen on levättävä soittajan sylissä. Lasten ja aloittelevien hanuristien on suositeltavaa käyttää poikkiremmiä.
Olkaremmit eivät saa puristaa missään vaiheessa kehoa. Vastapainona remmien turhalle kireydelle on harmonikan roikottaminen miltei polvissa asti. Tällaisessa tapauksessa soittajalla on myös väärä soittoasento, mutta useilla iäkkäillä soittajilla soittimen laskeminen remmien avulla alas on ainoa asento, jossa he pystyvät soittamaan. Yleisesti ottaen löysistä remmeistä on haittaa, sillä esimerkiksi paljetremolo on käytännössä mahdotonta soittaa liian löysillä remmeillä.
Oikean pituuden olkaremmeille löytää kokeilemalla: aseta remmit aluksi hieman löysälle. Istu ja tunnustele soitinta sylissäsi soittoasennossa – soita vaikka Säkkijärven polkka. Nouse seisomaan ja tunnustele soitinta. Jos soitin liikkuu radikaalisti seisoma- ja istuma-asennon välillä, kiristä remmejä. Soittimen tule olla vaakasuorassa asennossa perussoittoasennon aikana. Tee karkeat säädöt olkaremmien isoilla keskisoljilla ja hienosäädä remmien pituus ylä- ja alakiinnityskohtien soljista. Soittajan oikealle olkapäälle tuleva remmi on yleensä hieman pidempi kuin vasemman olkapään päälle tuleva remmi. Vältä liikakiristämistä.
Oheiseen kuvaan on piirretty soittimen remmien kiinnityspisteen pysty- sekä korkeuslinjat punaisella värillä. Kiinnityspisteet eivät ole kiveen kirjoitettuja faktoja sillä kiinnityspisteet ovat jokaisella hieman erilaiset. Esimerkiksi lapsilla kiinnityspisteet ovat käytännössä kehon keskilinjassa. Niin ikään soittimen mittasuhteet verrattuna soittajan kehon mittasuhteisiin pitävät kiinnityspisteet muuttuvina myös aikuisilla. Käytännössä soittimen remmien sijainti on aavistuksen kehon keskilinjasta vasemmalla. Oikeanpuoleinen remmi soittajasta katsottuna on vasenta remmiä vain hieman pidempi – puhutaan joistakin senttimetreistä. Soittoasento kertoo remmien säädöt.
Kun soittamisessa mennään erittäin pitkälle teknisesti, myös remmien merkitys muuttuu. On helppo ajatella, että remmit ovat soittimen kehoon sitouttajia. Ikään kuin soittimen diskanttiosa olisi osa liikkumatonta kehoa, ja vain bassopuoli tekee liikettä. Remmejä ja koko soittamista voidaan ajatella myös energiaminimin kautta. Tässä lähtökohtana on soittimen hallitseminen siten, että keho käyttää mahdollisimman vähän energiaa. Soitinta tasapainotellaan vasemman jalan päällä, jolloin soittimen suhde soittajaan on liikkuva. Remmit antavat vain tarvittavan tuen, eikä diskanttiosaa lukita keskivartaloon.
Millaiset ovat hyvät remmit?
Hyvien remmien tulee olla käyttäjälleen sopivan mittaiset ja niiden pitää antaa soittajalle tukeva tuntuma soittimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että remmejä kokeiltaessa niissä täytyy olla riittävästi säätövaraa niin remmien lyhentämiseksi kuin pidentämiseksikin. Joissakin remmimalleissa käytetään muovisia pikalukkoja, joilla remmien pituutta voi täysin portaattomasti säätää. Tällaisia remmejä säädettäessä on kuitenkin hankala palata tarvittaessa takaisin tismalleen vanhoihin säätöihin, koska käytössä ei ole neulasolkia. Muovisolkien hyvä puoli on myös se, että ne eivät naarmuta harmonikan pintaa niin helposti kuin metallisoljet. Remmien säätöjen ollessa oikeat, metallisoljet kannattaakin peittää solkisuojilla. Metallisoljet ovat kuitenkin vahvat ja ne kestävät hyvin rankkaa käyttöä. On todennäköisempää, että remmien pehmusteet ja nahkakiinnikelenkit kuluvat käyttökelvottomiksi ennen kuin sen metalliset soljet ovat hajalla.
Niin olkaremmien kuin bassoremminkin tulee olla pehmeät. Erityisesti tekonahkapäällysteiset remmit jäykistyvät ajan mittaan, jolloin nahka saattaa haljeta ja tehdä remmeihin teräviä taitteita. Pelkästään jäykistyneet remmit ovat epämukavat ja ne saattavat hangata ihoa ärsyttävästi niin olkapäiden kuin vasemman käden ranteen alueellakin. Tällaisessa tilanteessa kannattaa hankkia soittimeen uudet remmit, eikä kuunnella toisen soittajan sanoja: ”kyllä käsi tottuu siihen”. Kyse on kuitenkin soiton mukavuudesta, eikä soittimen ulkonäöstä. Nykyisin remmien pehmustusta ympäröi pääsääntöisesti pehmeä kangas, jolloin remmin ihonpuoleinen kosketusosa pysyy pehmeänä ja käyttömukavana pitkän aikaa.
Olkaremmien valikoima voidaan jakaa karkeasti leveän ja kapean mallin remmeihin, kun ei puhuta remmien leikkuista. Mitä leveämmät remmit ovat, sitä laajemmalle alueelle soittimen massan luoma paine jakautuu olkapäiden alueella. Puhekielessä asia voidaan ilmaista niin, että soitin tuntuu kevyemmältä. Leveimmät mahdolliset remmit eivät kuitenkaan ole automaattisesti parhaat remmit soittajalle, sillä joillekin kapeat remmit asettuvat paremmin kuin leveät remmit. Fyysisesti pienille soittajille kapeat remmit istunevat paremmin kuin leveät remmit.
Erilaisia olkaremmimalleja
Suoralla leikkuulla olevat remmit.
Remmejä on erilaisia. Ohessa on esitelty Suomessa valmistettuja remmejä. Kuvakollaasin oikeanpuoleisessa kuvasta näemme, millaiset ovat perusremmit eli niin kutsuttu suora malli. Remmit jatkuvat suorana ylä- ja alaremmin kiinnikkeen kohdalla. Tällaiset remmit tulevat useimmiten uuden soittimen mukana. Huono puoli remmeissä on se, että seisten soitossa remmit saattavat puristaa kylkiluiden alta. Poikkiremmiä on yleensä myös pienimmissä remmeissä. Soittimen luoma paine jakautuu tasaisemmin kehoon poikkiremmin kanssa kuin ilman poikkiremmiä. Poikkiremmin sijainnin tulee olla jokaisella soittokerralla sama. Tämän remmimallin ehdoton etu on, että se sopii kaikille ja siksi se onkin harmonikkaa ostettaessa vakioremminä.
Kaareva leikkuu auttaa seistensoitossa.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa ylä- ja alaremmin kiinnityskohta on leikkaava. Leikkuun ansiosta saadaan suoria remmejä tukevampi soittotuntuma. Poikkiremmi on alaremmin suorana jatkeena, jolloin soittimen paino siirtyy olkapäiltä osittain lantiolle. Tässä mallissa ei ole erillistä poikkiremmiä suoran mallin tapaan. Malli on myös sangen iso, joten se ei sovi pienille soittajille.
Kolmas esiteltävä remmimalli on PasiPro-lantioremmit. Remmimalli on Pasi Hirvosen aloitteesta valmistettu ja ne on tehty ergonomiaa ajatellen. Valmistuksen ja suunnittelun on tehnyt Sirpa Oksa. Muihin remmimalleihin verrattuna PasiPro:t siirtävät soittimen luoman painon hartioilta tehokkaasti lantiolle, jolloin soitto tulee huomattavasti kevyemmäksi. Remmit sopivat erityisesti seisten soittoon. Istualtaan soitossa, soittimen muotoilusta riippuen, oikean jalan sisäreiden tuki saattaa hävitä tai vähentyä merkittävästi. Paksu lantioremmi tulee soittimen alakiinnikkeeltä suoliluun päältä lantion yläosaan, jossa se jatkuu lantioremminä. Tässä remmimallissa on muita remmimalleja enemmän säätövaraa, sillä mallia valmistetaan eri kokoja (XS, S, M, L jne.).
Lantioremmillä otetaan soittimen painoa hartioilta lantiolle.
PasiPro-remmien säätöjen löytäminen soittajalle vie paljon aikaa, joten ohessa omista henkilökohtaisista kokemuksistani tehdyt lyhyet ohjeet. Ohjeita voi käyttää yleisellä tasolla muidenkin remmimallien säätämiseen.
-
- Valitse sinulle sopivan kokoiset remmit. Aseta remmien säädöt isohkoksi sinulle ja ota soittoasento istuen. Pidä takaremmi avoimena.
- Säädä remmejä siten, että soitin pysyy jatkuvasti pystysuorassa istuma- sekä seisoma-asennossa. Kun remmit ovat mielestäsi suurin piirtein hyvät, laita lantioremmi kiinni. Suoliluun päälle tulevien remmien tulee olla symmetrisesti oikealla ja vasemmalla puolella kehoa! Oikeanpuoleinen lantioremmi on pitempi kuin vasemmanpuoleinen remmi. Oikeanpuoleisen remmin ylimääräinen pituus jää vatsan puolelle, jolloin lantioremmien soljet ovat samassa kohdassa oikealla ja vasemmalla puolella lantiota. Säädä remmejä lisää tarvittaessa.
- Soita haitaria ja tunnustele soittimen käyttäytymistä kehon kanssa seisoma- ja istuma-asennossa. Säädä lisää tarvittaessa. Soitin kääntyy sylissä, kun palkeet ovat avoimena, joten älä vaadi, että soitin olisi koko ajan täysin pystysuorassa asennossa.
- Kun lantioremmi on kiinni, paino siirtyy hartioilta lanteelle. Yläkehosta tulee suhteellisen vapautunut ja soittotuntuma on alussa outo. Soitin ei saa liikkua merkittävästi seisoma-asennon ja istuma-asennon välillä. Löysä remmi on helpompi havaita kuin liian kireällä oleva remmi.
- Suoliluun päälle tuleva paksu lantioremmi ei saa missään kohdassa painaa soittajan kehoa. Mikäli alaremmi painaa jostain, on se todennäköisesti liian kireällä. Löysää remmiä tai vaihda remmi tarvittaessa astetta isompaan.
- Mikäli tunnet ahdistusta tai selvästi havaittavaa rasitusta, pidä riittävän pitkä tauko ja kokeile säätää remmejä myöhemmin uudestaan.
On olemassa myös Neotech-merkkisiä Accordion harness strap -nimisiä olkaremmejä. Kyseiset remmit ovat neoprenisia ja ne venyvät joitakin senttimetrejä. Neotechin remmejä en kuitenkaan suosittele soittajalle, joka soittaa paljon seisten tai istuen vaativia kappaleita. Remmien venymisen takia soitin liikkuu aksenttien aikana turhan paljon ja paljetremolokin on epämukava soittaa. Seistensoiton aikana soittimen massa tulee täysin remmien varaan oli kyseessä venyvät remmit tai ei – remmit eivät lunasta lupaustaan ”Makes your insrtrument feel up to 50% lighter” eli ”tekee soittimestasi 50 % kevyemmän tuntuisen”. Mikäli haluaa soittimen massan tuoman paineen vähenevän hartioilla, eli saada hartioille keveyden tunnetta, täytyy paine jakaa isommalle pinta-alalle ja siirtää painealuetta hartioilta lantion alueelle (lantioremmit). Istuen paras keino on pitää soitin oikeassa soittoasennossa, jolloin soittimen paino on täysin vasemman jalan päällä.
Neotechin harmonikkaremmejä on kahta eri kokoa: isoa ja keskikokoa. Keskikoon remmi on hyvin muotoiltu hartia-aluetta vastaavaksi, ja remmeissä on runsaasti säätövaraa. Pehmeä neopren-osa on noin puolen metrin mittainen, jonka alaosasta alkaa ohut pituussäätöremmi. Pituuden säätäminen onnistuu täysin portaattomasti.
Claudio Jacomuccin suunnittelemat ergonomiset harmonikkaremmit ovat myös tutustumisen arvoinen tuote. Jacomucci on luonut tuotteen pohjautuen Alexander-tekniikkaan, ja tuotteen suunnittelun tarkoituksena on varmistaa, että remmit eivät vedä hartioita eteenpäin ja että painojakauma on järkevä. Remmit muistuttavat enemmänkin kahteen osaan jaettua valjasta – remmeissä on vyötäröosa ja hartiaosa, eivätkä nämä osat ole tekemisessä toistensa kanssa. Alaremmi on kuin harmonikkaan kiinnitetty vyö ja yläosa on olkapäiden ja kainalon ympäri kulkeva kokonaisuus. Näitä remmejä suositellaan käytettäväksi, mikäli hallitsee Alexander-tekniikan perusteet.
Bassoremmi
Bassoremmissä on vain yksi säätömahdollisuus: löysääminen tai kiristäminen säätöruuvin kautta. Bassoremmin tulee olla kireähkö. Liian kireä remmi aiheuttaa verenkiertohäiriöitä ranteesta sormenpäihin ja kireyden tunne voi aiheuttaa myös ahdistuneisuutta. Vasemman käden on pystyttävä liikkumaan pystysuunnassa helposti muutenkin kuin ranneliikkeen avulla.
Paljetta vedettäessä ranne ei saa nousta bassomaskista suuresti eikä remmi saa puristaa rannetta. Hyvänä mittana bassoremmin kireydelle voitaneen pitää kahden sormen mahtumista ranteen ja remmin väliin. Mikäli bassoremmi on säädetty ruuvista kireälle ja se on edelleen liian löysä, on remmiä lyhennettävä toisesta päästä. Tämä ei ole mahdollista kaikissa remmimalleissa.