Mehiläisvahan ja hartsin suhde?

[Timo Jauhiainen]

Kaikenmaailman ohjeissä  näkyy kielivahan "resepteissä" hartsin määräksi kaikkea mahdollista 10- 50%  painosta.   Tosin yksiselitteinen tuo paino ei ole,  koska sekoitusastia lienee se oikea mitta kuitenkin.  No,  mitä enemmän hartsia, sitä enemmän kestää käytössä lämpöä vaikkapa auringonpaisteeseen unohdettuna.   Toinen kriteeri  lienee juoksevuus.  

Mutta mikä olisi  optimaalinen suhde.  Tuo 10-50 % on melkoisen väljä mitta.  Onko kokemuksia??  Vaikuttaako hartsin osuus vahan ikääntymiseen??  Muistan tosin erään ohjeen jossa mainittiin vain mehiläisvaha pelkällä venetsian tärpätillä parannettuna!!

Toki vahassa tarvitaan muitakin aineita,  pellavaöljyäkin hitusen.  Ja siitä salaisesta pussista hyppysellinen..siitä tosin en kerro vaikka varpaasta väännettäisiin.

[ftamt]

Kolmas aine on Venetsian tärpätiksi kutsuttu pihkaöljy. Tein aikoinani seoksen, jossa oli kolmasosa kaikkia kolmea ainetta ja se oli aika hyvä suhde.Aikoinani sain vahaa ilmaiseksi
työkaveriltani, joka oli silloin mehiläistenhoitaja. Helpommalla ja halvemmalla vahaa saa
Italiasta jonkun siellä käyvän mukana. Onkohan automatisoiduissa apteekeissa enää kotikemistin tarvikkeita? Ennen sai koviakin happoja ym., kun tein hopeointia lasiin.
Toivo

[huru.ukko]

Olen tästä joskus aikaisemminkin kysellyt, minusta Italiasta tuodut vahat ovat aika pehmeitä eivätkä kovetu mielestäni tarpeeksi, jäävät sellaiseksi ihmeelliseksi kitiksi.
Sain joskus Pirjantin Jussilta vahaa joka oli minusta paljon kovempaa.  Minulla on Kuusankosken kuningasmallin kielipenkit, Vahaus on erittäin hyvä, eikä ole kuivunut,
Mikä lienee parasta.??  Nämä vanhat mestarit tosiaan sotkivat vahansa itse ja kai jokaisella oli vähän omat reseptit. Jussi kertoi että iso-isäni pisti myös lorauksen spriistä joukkoon
Kai se vahan kovuus vaikuttaa oleellisesti myös sointiin..

[Timo Jauhiainen]

Unohdin mainita, että saksalaisissa kirjoissa mainitaan ligniittivaha,  siis jonkinlainen ruskohiilivaha.  Mitä sitten lieneekään, on  se kuitenkin eräänä  seosaineena sikäläisissä kielivahoissa.  Mainitaan jopa nykyisten saksalaisten vahojen tuote- ja turvaselosteissa.  Määristä en tiedä, enkä oikein siitäkään, mitä tököttiä se on. 

Muuten nuo vahahöyryt eivät ihan terveellisiä ole,  tuli mieleen noista tuoteselosteista.  Myrkyllisin lienee hartsi.

[ftamt]

Kyllä nuo vanhanajan raaka-aineet ovat puhtaita luonnontuotteita. Hartsi on kuivunutta kuusen pihkaa, kuten myös meripihka alunperin. Kovuutta saa hartsia lisäämällä. Sain oman reseptini 30 sitten henkilöltä, joka oli ollut Dallapén virittäjänä 1930-40-luvuilla.Orkesterilla oli tuohon aikaan oma musiikkikauppa ja verstas ja se oli Viipurin pelien ja myöhemmin Kouvolan pelien pääedustaja Helsingissä.
Toivo

[Viljo]

Ensisijaisesti vahasta pitäisi päästä eroon. Ei nauloja kielien kiinnittämiseen vaan ruuveja... Harmonikka on yksi niistä harvoista soittimista missä vahaa käytetään. Ei bandoneonissa, ei oikeissa ja arvokkaissa concertinoissa, ei urkuharmooneissa, ei uruissa.... Vaha on varmasti lyönyt itsensä läpi aikoinaan työstönopeutensa takia.

Nojoo, se siitä..

Vahaseoksesta häviää sidosaineita ja siitä tulee kovaa mitä pidempään pitää pannua kuumana. Tämän vuoksi sinne voi aina tarpeen mukaan lorauttaa vähän parafiiniöljyä. Jos laittaa liikaa, niin sitten vaha on kyllä tahmeaa mutta kielet ei kyllä pysy kunnolla paikallaan.

Vahasta häviää öljyjä ja muita seosta notkistavia aineita koko ajan. Vanhetessaan vaha kovettuu pinnasta alkaen. Ohut kerros vahaa on huonompi asia kuin paksu kerros, mikäli halutaan pitkäikäiset vahat haitariin. Pelkkä seos ei siis riitä oli se kuinka hyvä tahansa.

[Viljo]

Nii juu - Nestor Kukkola keitteli itse Viipurin tehtaan vahat ja näiden tutkimieni lähteiden valossa täytyy sanoa, että se oli kyllä aika älytöntä arpapeliä. Välillä onnistui, välillä ei.

Vahan tutkimisen ja oikean seoksen etsiminen onkin sitten työlästä. Vaha kun kertoo todellisen luonteesa siellä 20 vuoden kuluttua valmistuksesta...

[ftamt]

Itse laitan omiin peleihini kielet kiinni nahan päälle pienillä nauloilla, jos kielipenkkien väleissä on tarpeeksi puuta. Työ on tarkkaa ja aikaa vievää, mutta lopputuloksena on kirkkaampi sointi ja huoltoystävällinen kielipenkki, josta saa laatan siitisti tarvittaessa irti.
Olen hankkinut itselleni Amerikasta monien tuhansien naulojen varaston. Sieltä saa vielä
pieniä erikoisnauloja, joita ei ole galvanoinnilla pilattu. Varmistan naulojen kiinnipysymisen
tekemällä niihin lievän mutkan. Ensimmäisellä kerralla sitä ei tarvitse, mutta jos laatan jou-
tuu irroittamaan jostakin syystä, on naulan reikä uudelleen kiinnittäessä hieman väljä.
Toivo

[Timo Jauhiainen]

Tuo nahan päälle naulaaminen on elegantti ratkaisu.  Ranskassa sitä on suosittu - luulisin, koska ainoat pelit mitä minulla tuolla tavalla alunperin tehtyjä ovat ranskasta.  Gavagnolo Cassotto 1950 ja Maugein 30-luku.  Ja juu yksi tsekki 20-30-luvuilta, sekin Pariisin kautta minulle tullut.

Kyllä saat tarkkaan naulan napauttaa, jos penkkiä ei ole suunniteltu naulattavaksi!!  Ihailtava taito ja vakaa käsi?? 

[ftamt]

Tuo kielilaattojen naulaaminen oli ennen 1930-lukua yleisin tapa kiinnittää ne penkkeihin.
Esimerkiksi vanhoissa Dallapé- ja Cooperativa-harmonikoissa tehtiin näin.Alusnahan tilalla on käytetty tiivisteenä myös ohuempaa pegamoidia. Tässä kuva naulaamastani Cooperativan penkistä. Peli oli pahassa kunnossa myös kieliltään.

[PaRisto]

Moro,

Mulla on tuollainen halpa Weltmeisteri 2 äänikertainen fionetta ja siitä meinaa ropista kielet irti. Oliskohan mahdollista saada jostain kautta hommaan sopivaa "alusnahkaa" sekä kielien läpiksi sopivaa tavaraa. Nythän siinä on muoviset läpyskät, ajattelin et samallahan ne vaihtais luonnonmateriaaliin. Tietty on noita kauppoja missä nahkaa myydään mutta millaista laatu vaatimusta materiaaleille kaivataan. Jotenki ei viitsisi raahata tuota oikeelle korjaajalle hintansa takia. Tosin jos ammattilainen tekee sen halavalla , niin mikäs siinä mutta veikkaan että tollasen urakan hinnat heiluu 400 - 600 eken hujakoilla. Tietty viritys olis paikallaan, mut se on eri juttu.

t. PaRisto