Työn alla

[Vsku]

Aattelin postailla uuden topicin ku näyttää olevan vähä hiljasta täällä. Ihan ajankulukseni kans.

Mitä biisejä teillä on työn alla? Vai onko jo 2-rivisen soittointo hiipunu männä päivistä?

Minä opettelen Krapulakatrillia, Kuortaneen Menuettia ja Polskaa ja satunnaisia sopivan sävellajin irkkukappaleita kuten Fermoy lasses, sheehan's ja Drag her round the road.

Krapulakatrilli:
http://www.youtube.com/watch?v=V4f9cq5XBGg

Mukava kappale. Vieläkö joskus oppis soittaan yhtä nopeasti ja tarkasti.

[htoyryla]

Kyllä kaksirivinen on soinut. Konstan parempaa valssia olen harjoitellut vähitellen, kun olen sitä soittanut karmoskalla ja viisiriviselläkin. Ja nyt aloin katsoa polskia, tuommoisen Knäppandansin -kappaleen löysin. Mutta kun ei nuo tanssit ole verissä, niin meikäläisen mukana tuskin pystyisi tanssimaan. Tulee liikaa fermaatteja sekaan. Siis välillä jotkut nuotit jäävät liian pitkiksi. Joskus liian lyhyiksi, ja välistä tulee muutama liikaa.

En nyt enää rupea tänne postaamaan näytteitä räpellyksistäni. Niitä löytyy muualta.

C/F-peli kiinnostaisi minuakin, niitä oli tarjollakin mutta ilman molleja.

[htoyryla]

Minusta tuntuu aina, etten saa jenkan ja polkan poljentoa sellaiseksi, kuin miten se vanhoilla pelimanneilla menee, mutta jatketaan harjoituksia!
 

Mä en edes yritä olla pelimanni tuossa mielessä, toivotonta kun ei ole siihen kasvanut ja ikäni aivan muuta musiikkia kuunnellut. Parempi silloin että rehellisesti soitan niinkuin itte tykkään.

[Vsku]

Mulla on kans sama ongelma saada kunnon poljentoa kappaleisiin. Alkanu se kuitenkin pikkuhiljaa löytymään. Jos polkkaa meinaa soittaa pelimannityyliin niin pitäisi painottaa joka ikinen nuotti soitossa. Käytännössä palkeeseen vain enemmän voimaan eli varovaisia nykäisyjä. Kuulostaa helpolta mutta todellisuudessa...

Sitte yksittäisten nuottien tulisi erottua hyvin eli nuotti ehtii sammua ennen kuin seuraava syttyy. Kuulostaa taas helpolta mutta ei ainakaan mulle sitä ole. Haitarinopettajani sano että kutakuinkin sillain kuin soittaisit kappaleen vain yhdellä sormella. Tällöin edellinen nuotti ehtii sammua ennen kuin seuraava syttyy.

Hyvin hyvin sekavasti selitetty tyypilliseen tapaani  Vaikeahan se on selittää kun paras vaihtoehto olisi että joku näyttää ja soittaa. Mutta nyt näin.

[Vsku]

Jos polkkaa meinaa soittaa pelimannityyliin niin pitäisi painottaa joka ikinen nuotti soitossa

Pitäisi ja pitäisi. Se on siis yksi tyyli muiden joukossa . Eihän se mikään sääntö ole mutta jos haluaa perehtyä pelimannityyliin niin jossakin vaiheessa tuo kyllä varmasti nousee esille.

[htoyryla]

Sitte yksittäisten nuottien tulisi erottua hyvin eli nuotti ehtii sammua ennen kuin seuraava syttyy. Kuulostaa taas helpolta mutta ei ainakaan mulle sitä ole. Haitarinopettajani sano että kutakuinkin sillain kuin soittaisit kappaleen vain yhdellä sormella. Tällöin edellinen nuotti ehtii sammua ennen kuin seuraava syttyy.

Kyllähän tämmöinen pitäisi osata vaikkei pelimannityyliä havittelekaan. Soittimen kuin soittimen hallintaan kuuluu osata niin staccato- kuin legato-tekniikat. Siis että sävelet lyhyinä ja erillisinä ja sitten pitkinä ja toisissaan kiinni.

Mulla on klarinetin kanssa ollut tuo sama ongelma. Klarinetissa tehdään kielellä se että sävel alkaa ja loppuu täsmällisesti. Jostain syystä tuo kielen käyttö on mulle ollut hankala klarinetissa, tulee tuhnuinen ääni, vaikka se fonin kanssa toimii. Suukappaleen asento on niissä sen verran erilainen. Sitten kun säveliä aloittaa ja lopettaa puhalluksen ja kurkun avulla, siitä ei tule yhtä täsmällistä.

[Vsku]

Totta turisette. Minäki soittelen lähinnä omaksi iloksi (joskus myös muiden riesaksi). Tärkeintähän kuitenkin on se että itse tykkää soittamisesta ja vielä kehittyykin. Mukavahan se on oppia uusia soittotyylejä ja tekniikoita joita voi sitte hyödyntää kappaleisiin. En osaa itsekkään kovin mainittavasti polkkaa soittaa vaikka se ihan kohtuulliselta kuulostaakin. Tosin ei oo kyllä harjotteluakaan takana paljoa. Mukavaa se kuitenkin on.

[htoyryla]

Kokeilin tässä tuolla Castagnarilla soittaa tuommoista aika tiukkaa staccatoa, että sävelet soivat lyhyinä ja rytmikkäinä. Sillä pelillä se tuntuu jotenkin sujuvankin. Taitaa olla myös pelistä kiinni tuo. Noilla Venäjän karmoskoilla ei vastaava onnistu alkuunkaan, edes noilla paremmilla. Vaikka se ääni syttyisikin, niin ei se ainakaan sammu riittävän jämäkästi. Yhdessä noista, vielä aivan uusi peli, tuntuu niinkuin ääni jäisi kaikumaan hetken aikaa.

[Vsku]

Kokeilin tässä tuolla Castagnarilla soittaa tuommoista aika tiukkaa staccatoa, että sävelet soivat lyhyinä ja rytmikkäinä. Sillä pelillä se tuntuu jotenkin sujuvankin. Taitaa olla myös pelistä kiinni tuo. Noilla Venäjän karmoskoilla ei vastaava onnistu alkuunkaan, edes noilla paremmilla. Vaikka se ääni syttyisikin, niin ei se ainakaan sammu riittävän jämäkästi. Yhdessä noista, vielä aivan uusi peli, tuntuu niinkuin ääni jäisi kaikumaan hetken aikaa.

Tuon on pakko olla totta. Omistan kans yhden karmoskan. Sillä ei kyllä nuo lyhyet staccatot oo onnistunu. Ääni tulee viiveellä eikä oikeen mielellään sammu. Pääsin kerran testamaan Castagnaria ja huomasin että kieli reagoi paljon nopeammin. Sytty heti ja sammu heti. Varmaan siinä on juurikin se syy miksi ne on niin suosittuja soittimia. Minulla on Lasse Pihlajamaa 2-rivinen ja varsinki "valssi" äänikerralla kielten sammuminen on tuottanut hieman ongelmia. Kun taas LM rekisterillä tulos on aivan eri.

[squeeze]

Peleistä vielä sen verran, että luovuin kokonaan G-vireisestä ja jätin vain tuon C-vireisen pelin...on sen ääni niin kaunis.

C-virehän on mukava. A/D peli on alkanut kiinnostamaan kuin myös Bb/Eb. Ihan sen takia ettei se ole niin matala sävellaji mitä G on tai niin korkea mitä C on.

[Vsku]

Harjoitteluhan kuuluu päivän rutiineihin aivan kuin syöntiki. Innostus kasvaa joka kerta enemmän ja enemmän. Joo, kappaleista: Hullu Sakari ja Maria Kalaniemen Hambo vid Fäbodan olisi nyt työn alla. Jotenkin kiinnostaa nuo kolmijakoiset kappaleet ja niiden opettelu. Sitten vielä pitäisi työstää pari oman kappaleen aihiota kuntoon, mukavasti keksii yhden tai kaksi osaa kappaleeseen ja sitten loppuu ideat. Toinen olisi sottiisi ja toinen mahdollisesti katrilli.

Krapulakatrilli onkin yllätys yllätys siirtynyt tuonne ikuisuuskappaleiden joukkoon. Ehkä se siitä aikanaan lähtee.

Nyt vielä kaiken kukkuralle iskenyt armoton haitarikuume. Pitäisi uutta saada vaikka kämppä näyttää enemmän musiikkiluokalta kuin asunnolta... Liekö tälle soitinhulluudelle koskaan stoppia tulee...

[Vsku]

Sain tuossa eilen illasta lainaan Castagnari Lillyn. D/G vireisenä, suomalaisilla bassoilla paitsi että f# (G/C haitarissa H molempiin suuntiin) tulee vain vetämällä ja työnnöllä tulee C duuri. Melkosen erikoinen peli. Yksi äänikerta diskantissa ja tietyillä sävelillä kuulostaa melko pitkälle concertinalta. Kokokin on ellen sanois jopa huvittava. A4 arkki yhtä leveä kuin haitarin näppäinrivi ja pituus ehkä n. 2/3 arkin pituudesta.

Sehän on sitte selvä että valtavan kokoinen G/C ristibasso pääsee lepotauolla ja reenailu tasabassoon alkaa. Varmaan pitäisi irkkubiisejä alkaa taas opettelemaan jos sitä pitää käydä jameissa soittamassa.

Kerrassaan mahtava piristys arkeen saada uusi "perheenjäsen" hetkeksi.

[htoyryla]

Olen käymässä Pohjois-Ruotsissa, ei ole soittimia mukana, ja eilen sattui kohdalle täkäläinen durspel, eli käsittääkseni Hohner semmoisena kun ne tehtaalta tulevat. Kokeilin pari tuttua kappaletta, yritin pitää mielessä että se yksi nappi on eri päin. Soitto onnistui välillä hetken aikaa, sitten hetken tuntui että kaikki on hukassa. Vahvisti minun käsitystäni että ei ole ainakaan vielä järkevää minun opetella sitä systeemiä. Ei kohta osaisi enää soittaa sillä tutullakaan systeemillä.

[htoyryla]

Jännästi alkaa tuo peli avautua... kohta vuoden sitä soittanut. Nyt huomaa miten paljon sillä pystyy soittamaan kaikkea. Otan nuottikirjan ja selailen, kokeilen meneekö, ja mitä pitää "sovittaa" että saisi menemään. Pysyn vakaasti kannassani että nuoteista on minulle apua. Soittelin just Tauben Änglamarkkia ja huomaan että opin siitä paremman soinnutuksen kuin mitä selkärangasta tulisi. Näin, vaikka tuossa ei ole kuin nuo muutama sointua.

Mutta tämä ei tietysti toimi jos soittaa diskanttikäden ehdoilla. Pitää ajatella bassopuolta ensin, palkeen suunta sen mukaan ja sen mukaan miten sormet menevät diskantissa. Aina ei tietysti onnistu ja silloin pitää yksinkertaistaa. Vähitellen tuo tuntuu menevän aika automaattiseksi, ei ihan vielä sujuvaksi mutta kivalta tuntuu.

Tästä vois tulla vaikka se ensimmäinen soitin jota opin soittamaan. Viimeksi taisin sanoa noin klarinetista joitakin vuosia sitten.

[htoyryla]

Tänään sama kokemus edelleen, tuosta että nuoteista löytyy rikkaampi soinnutus kuin selkärangasta. Merikannon Laula tyttö, kaksirivisellä. Soinnutus vaihtelee mollin ja duurin välillä mutta sitä pystyy ihan tarpeeksi hyvin seuraamaan. Palkeen suunnat vain menevät vähän eri lailla kuin jos soittaisi ihan suoraan niinkuin on tottunut.

En nyt tarkoita että pitäisi vain soittaa nuoteista enkä varsinkaan että pitäisi soittaa just niinkuin nuotteihin on kirjoitettu. Mutta että on hyvä välillä vähän rikkoa piintyneitä malleja ja löytää uusia.

Lopulta tietysti on niin, että kappaleeseen löytää kunnolla tulkintaa vasta kun nuotit voi panna syrjään (vaikkei panisikaan). Mutta sehän on eri juttu.

[Johan]

Olen myös kokenut niin, että tulkinta alkaa vasta, kun nuotit ovat ahterin alla;-)