Pienikin voi olla kaunista ja jopa hyvää.

[Ojiek]

Olen aina ihailut hyviä pieniä harmonikkoja.
Tässä kuvan Paolo Sopranossa joka kuvassa, on minun mielstäni ainakin kotisoittajan ja keräilykärpäsen pureman miehen kohdalla molempia - sekä kauneutta että laatua moneen
tarpeeseen riirrävästi. Ja kun selkäkin alkaa sanella omia ohjeitaan - tämän painon se
sietää.
Vaikka olenkin etsinyt harmonikkoja aikaa laajalta alueelta, ei tämän ikäisten
laatupelien saanti ole aivan itsestään selvyys. Kohdalleni vain sattui tämä muutama vuosi sitten ja ystäväyys pelin ja minun välillä on jatkunut.

Mitä mieltä ammattimaiset, huoltoihin perehtyneet olette, onko esimerkiksi kielien rakenne  ja materiaali jo tuolloin -30 ja -40 luvulla ollut yhtä hyvää tasoa kuin nyt, vai onko laadussa edistytty paljonkin kielien ja kielilaattojen valmisuksessa?

Tämä soitin on ainakin kieliltään tosi herkkä ja vähällä henkäyksellä soiva, ja viritystarpeetkin ovat olleet olemattomat, koska ei tätä näy pahemmin kielilaattojen suhteen raaputetyn.

[ftamt]

Kielien laadussa on menty eteen- ja taaksepäin. Siinä mielessä ollaan menty eteenpäin,
kielet ovat vanhoihin aikoihin verrattuna paljon tarkemmin työstettyjä ja laatuluokkia on enemmän. Itse olen todennut ja muutkin ammattilaiset ovat todenneet, nykyinen kieliteräs
on pehmeämpää, jotta se olisi nopeampaa työstää. Ennen vanhaan työ oli halvempaa joten
kielien valmistamiseen käytettiin enemmän aikaa kielisarjan silti ollessa kohtuuhintainen. Kyllähän hyviä kieliä tehdään edelleen parhaista raaka-aineista, mutta niiden hintataso on
korkeampi. Jo 1930-luvulla tehtiin hyviä kovalaattakieliä, joiden teräs on erittäin kovaa.
Siinä on tietenkin oma vaaransa kielen katkeamiseen, jos siinä on pieni murtuma ja vahvakätinen soittaja. Laatan kovuuskaan ei vaikuta niin paljon soivuuteen, jos kieliteräs
on hyvälaatuista. Esimerkiksi hyvissä Dixin kielissä on aika pehmeät laatat, normaalia alumiinia. Myös kielien koko vaikuttaa soivuuteen hyvin paljon. On tehty lyhyitä ja pitkiä
kieliä.Kapeita ja leveämpiä kieliä eri paksuisina. Sekä myös kärkeen kapenevia, suorakai-
teen muotoisia ja jopa kärkeä kohden hiukan leveneviäkin kieliä. Kieliä on vielä poikittain
hiottuja,vinottain hiottuja ja pitkittäin hiottuja. Joskus kaikki tekijät ovat osuneet kohdal-
leen ja monien kokeilujen jälkeen on löytynyt todella hyvä kielisarja. Joskus tapaa 1930-
40-lukujen peleissä kielisarjoja, joiden viritys on tehtaan jäljiltä pysynyt lähes muuttumat-
tomana. Kielien sointiin vaikuttaa myös kielinahkojen laatu ja nahoitus, sekä kielipenkkien
rakenne ja sen puuaines. Sointiin vaikuttaa välikansi, soittimen runko ja sen koko kieli-
penkkeihin nähden. Myös kielien kiinnitys vahalla,nauloilla tai ruuveilla kielipenkkiin vai-
kuttaa asiaan. Tässä kaikkien tekijöiden yhteensovittamisessa on niin paljon tutkittavaa,
että ihmisikä ei siihen riitä. Käsittääkseni hyväsointisia harmonikkoja on syntynyt koke-
muksen kautta, mutta paljon myös hyvällä tuurilla. Sekin pitää vielä ottaa huomioon,
missä olosuhteissa soitinta on pidetty. Aivan identtisetkin haitarit voivat soida aivan eri
tavalla. Tässä joitakin ajatuksia. Sanokaa, jos olen unohtanut vielä jotakin pois. Kuitenkin
kielien lisäksi sointiin vaikuttaa hyvin monta tekijää. Meikäläisen korvakin kuulee eri päi-
vinä saman soittimen eri tavalla. Olisikohan tuo mielialasta tai muusta johtuvaa?
Toivo

[Ojiek]

Toivo,- kiitos sinulle hyvästä ja selkeästä "luennosta" jonka  vain asiat tunteva kykenee
antamaan ulos. Monia asoita tietysti itsekukin noista olemme jotenkin oivaltaneet, mutta
nyt ne tuli tarkasti vahvistettua.

-kn-

[ftamt]

Tuosta tulikin mieleeni, että kukaan ei ole vielä aloittanut vitsiosastoa, vai onko soittajilla vitsit vähissä?
Toivo