Paolo Soprani 4 äänikert. Voiko tästä kuvasta määritellä valmistusajankohtaa

[Ojiek]

Kormatut messinkijalat,  Bassossa yksi pitkä painettava koplari. Diskantissa takana ylös alas kiskossa liukuva koplari + kahvan reunassa kaksi pitkää painettavaa koplauslevykettä.

Selluloidin väri tummanharmaa -tai siniharmaa hyvin tummahko, helmiäisväri. Paljekangas ei tapetti, vaan täysvalkoinen.

Malli ja kuviointi identtinen minun 3 äänikertaisen punaisen Paolo S:n kanssa, jossa on vipukoplari aivan kuin ylös alas keinuvipukytkin keskellä. Sen on tiedetty olevan v. 1940 valmistettu.
Mutta tämän rekisterivivut ovat eri systeemiä ja minulle harvinaiset, että ovat kahdessa eri paikassa ( sekä kahvan takana sellainen joka oli käytössä -20 ja -30 luvullla, ja sitten lisäksi kahvan reunassa nuo pitkät kämmenkoplarit) jokainen koplaa eri suljinliuskoja.

Jos jollekin on malli tuttu, olisi mielenkiintoista tietää ikä, onko vanhempi kuin 70 vuotias käyttäjänsä joka on mallia -41   ?

On muuten hieno ääni ja myös voimaksääninen peli joka soi vähällä ilmalla. Ilmeisesti silloin jo on osattu tehdä kielet hyvin ja hyvästä materiaalista. Viritystäkään ei voi pahoin moittia.

[Johan]

Katsoppa liite linkistä, siellä on Anitalla hyvin samantyylinen peli, jonka valmistuvuodeksi on arvioitu
1940.

http://acordeon-anipas.blogspot.com/search/label/Italy%20Paolo%20Soprani%20aprox.%201940

Olen ollut yhteydessä ym. plogin pitäjän kanssa muutamia kertoja, koska meillä on jonkin verran samojen valmistajien pelejä kokoelmissamme.

[Ojiek]

Kiitos linkistä.

Juuri samanlainen, myöskin punainen väriltään on minullakin,- sillä erolla vain että tuo minun
3-äk. "Pikku-Paolo" on suoralla kahvalla. Tässä Anitan ppelissä se näyttää olevan kaareva.
1940 minunkin tuota  mallia on arvioitu.
Nyt vain tässä 4 äänikertaisessa on rekisterivaihdot senverran eri tavalla, kuten kerroinkin, että se voisi viitata joko uudempaan tai vanhempaan. Toisaalta tuo useamman kielipenkin vaihtokoplaus tuo tieysti rakennemuutoksia pakolla, ja ei siitä selviä vipukytkimellä kuten silloin kun tarvitaan kytkeä vain 3 penkin välillä.

Minulla on kaksikin Hohner Tango 5 mallia, ja niissä on samoin saranoituna kolme kämmenellä läpsäytettävää kahvan sivussa olevaa n. 10 sm. pituista rekisterivaihtajaa, mutta ei tätä kaikkien vanhinta systeemiä sen rinnalla, eli takan olevaa ylös alas kisko "luistia".
Näistä Hohnereista on puhuttu että olisivat 1935-1937 vuosilta. Onko sitten niin... mene ja tiedä. Voisin niistäkin ottaa tähän kuvan kunhan ehdin. Ihan vain samantyyllisyyden merkeissä.

Kiitos vihjeestä.

[Johan]

Tässä kuva Hohner Tango V C rot, 41/120 4/4 äänik, koplarit 3/1, paino 9kg, tuotanossa 1938-39.
Koplarit tehty kuvaamallasi tavalla, samanlaiset koplarit on myös Hohnerin Organola IIC malissa 1938.

[Johan]

Eksyn hieman otsikon aiheesta, mutta tässä toinen Hohner Tango VC, koplarieita nyt diskantissa kolme koko kahvan mittaista liukukoplaria, yksi takana, kasi kahvan reunassa. valmistusvuodeksi ilmositettu nyt 1941-43. Koplarien rakenteesta päätellen voisi olla aikaisempi malli. Minusta tuo edellien Tanco V malli alkaa jo muistuttaa aika lailla ensimmäistä Morino mallia.
Olisi kiva tietää tämän liukukoplarillisen todellien valmistusvuosi. Hagströn on myynyt ko. mallia myös mallinimellä Granesso.

[Ojiek]

Kiitos Johan kannanotosta josta siteeraus :

"Tässä kuva Hohner Tango V C rot, 41/120 4/4 äänik, koplarit 3/1, paino 9kg, tuotanossa 1938-39. "

Juuri tuon mallin mukaisia Tango V minulla on kaksi . ( en tiedä onko "maskissa" ollut joku kirjain tuon V merkin perässä) Musetto tyyppinen viritys tässä on
Toisessa on tuollainen häkki kuin sinun liittämässä kuvassakin, toisessa taasen mustaa muovista ( tai selluloidia) olevaa reikälevyä, mutta kaarevat reunukset sitten kyllä samaa punaista selluloidia, mutta tehtaan valmistamalta alkuperäiseltä näyttäisi. On kai mahdollisesti eri häkeillä tehty silloin. Näissä on juuri se koko kahvan reunan vievä 3 lla pikällä koplaus levyllä.

Olen muuten pitänyt näiden Hohner Tango V mallien soinnista. Soi tosi kevyesti ja ääneen saa tarvittaissa volyymia jos niin haluaa, ja on kaunisääninen. Tango tyyppisiä ääniänähän tämän tyypin virityksestä ei oikein löydy, joka niitä kaipaa. Kevyt soittaakin tämä on jopa painon puolesta. Näiden jälkeenhän Hohneritkin alkoi painaa pari kiloa enmmän, ja nuo pari kiloa katkaiseekin " kamelin selän" helposti.

En ole mikään super tuntija haitareille, mutta minun kokoelmassani nämä mallit ovat olleet minulla soitetuimpia pelejä Atalanticin rinnalla, kun saksalisista haitareista puhutaan.

Tämän tyypin koplarirakennetta tarkoitin juuri tuolla isomman Paolo Sopranini kohdalla,
mutta tässä Hohnerissa ei vain ole takana sitä kiskoa joka monista vanhemmista peleistä tunnetaan, ja se on lisksi tuossa Paolossa, joka viittaa "vanhaan aikaan ".

Mutta mielenkkintoa nämä aina herättää.

[Ojiek]

Näinhän tuo asia on, mutta ei nämä eri mallien tiedot ja tutkimukset,- vaikka ne joskus kiinnostavia on, saa nousta elämän tärkeimmiksi asioiksi.

Hyvä kun vanhoja pelejä on ja vielä parempi jos ne saadaan pysymään soittokuntoisinakin.
Onpahan sitten jälipolvillakin tietoa, että edelliset sukupolvet ovat osanneet raudasta, mehiläisvahasta, nahkasuikaleista, puusta  ja "kuttaberkasta" tehdä soittimia joita venyteltiin ja paineltiin ja niistä saatiin näin syntymään paperille piirrettyjen merkkien mukaisia ääniä jonka tahdissa jossakin on kuultu ja nähty ihmisten jopa hyppivän yläpystyä lattioilla ja laudasta tehdyillä lavoilla.

[Ojiek]

Kuvassa Hohnerin Tango V johon koplari mallia pienin eroin rinnastin tuon Paolo Sopranini kanssa.