Viipurilainen Kukkamalli

[poikkikulma]

Onpa komea tuo Viipurin Kravatti en ole ennen nähnytkään ainoastaan sen pikku kravatin, tämä näyttää kyllä minusta aidolta mutta vaikeahan se on kuvasta pelkästään sanoa mutta hienon näköinen peli on .
Kouvolan kultabrokadi sen sijaan mielestäni ei ole aidon näköinen en tiedä sitten onko näitä brokadejakin eri varisiä mutta Veikko Ahvenaisen kouvolan komialla kravattimallilla levyn kannessa on ainakin se kultabrokadi kravatti Veikolla sylissään sen tiedän varmasti , värimuunnelmiahan voi olla Jukka Suutarin kokelmassa on saman näköinen kravatti kuin tämä tässä kuvassa mut onko täsmälleen samanlainen pitänee verrata kuvia . Hienoja pelejä kuitenkin ovat molemmat .

[Viljo]

Sinibrokadia löytyy kultaisen lisäksi.

http://www.vapaalehdykka.net/index.php?spgmGal=Viisiriviset_harmonikat/Oy_Harmonikka&spgmPic=63&spgmFilters=&k=galleria&sivu=spgm#pic

[ftamt]

Tuo Kouvolan Kravatti näyttää myös maalatulta ja voi olla maalattu lasimaaleilla. Alkuperäinen kultabrokaidi ei ole Kouvolassa ollut näin ruskehtava. Viipurin kravatti on pinnoiltaan koskematon ja paremmalla värillä, kuin tuo Viipurin peleistä halvin yleensä oli. Tämän on myös harvinaisempi versio siinä mielessä, että Soitintehtaan nimi on kravattikuvion ulkopuolella.Kuulin aikoinanani jostakin, Kouvolassa käytettiin hopeabrokaidia, joka vanhemmiten on kellastunut kultabrokaidiksi. Tämäkin asia täytyisi tutkia varjopaikoista diskantin takapahvin alta tai bassoremmin päiden alta. Viipurissa käytettiin huonolaatuista kultabrokaidia, jossa on pienempirakeinen metallipulveri kirkkaiden pintojen välissä.Pintaselluloidi on siinä mielessä huonompaa, että
se on kellastunut ruman ruskeaksi ja metallihiukkasiin päässyt ilmaa läpinäkyvien pintojen
väliin. Ohut pinta lohkeilee helposti ja pulveri varisee välistä pois. Ilmaa ja kosteutta saadessaan brokaidihiukkaset ovat toisin paikoin tummuneet ja muuttuneet osin vihreäksi.
Yleensä aina viipurilaiset kultabrokaidipintaiset pelit ovat pinnoiltaan pahassa kunnossa ja täynnä pientä pintaporetta.Harmonikan konservoijalle mahdoton paikka, eikä silloin ole paljoa tehtävissä. Samanlaisia selluloidilevyjä ei enää valmisteta ja värien määrä on enti-
sestään supistunut teollisuuden siirryttyä Kiinaan. Harmonikan pintojen kojaajia on monenlaisia. Tuunaajia, entisöijiä ja konservaattoreita. Konservaattorin jäljiltä ei helpolla
huomaa, että joku rikkinäinen kohta tai paikkaus on tehty. Tällaista nimitystä ei voi joka
korjaajalle antaa. Viljon lisäksi en tiedä nykykorjaajista muita, joiden työn laatu täyttää nämä korkeat vaatimukset.Voi olla muitakin, mutta en ole nähnyt heidän kädenjälkeään. Hyviä amatöörejä kyllä on, jotka kunnostavat omia kokoelmapelejään. Tällaiseksi kai voisin itsenikin luokitella.
Toivo

[ftamt]

1950-luvulla Kouvolassa käytettiin punabrokaidia myös.
Toivo

[Viljo]

Ohhoh. Kiitos nyt kovasti olalle taputtelusta 

[poikkikulma]

Toivolta tuli uutta tietoa tähän Brokaidi asiaan en oikein ymmärtänyt mitä tuo brokaidi tarkoitaa myös noista väreistä soittimissa kiitos siitä ja Viljollekin , näitä kravatteja näkyy olevan monen varisiä siis kouvolan kravatteja katsoin Jukka Suutarin kokoelman Kravattimallia erilaiset värit on tähän verrattuna sitten tuola muusikoiden net torilla on myynnissä myös luultavsti joku brokadivärin kravatti onko se kulta en ole oikein väristä varma hienon näköinen ainakin sekin ja näyttäisi aidolta ei maalatulta, siinä on myös soitintehtaan soitin samalla sivulla mikähän malli se mahtaa olla en tiedä kyllä Tovo ja Viljo varmaan parhaiten tuntevat jos katsotte , mistähän Olli on mahtanut tuon kravatin kuvan löytää jonka liitti tänne onko se jossain myös myynnissä , harmittaa kun pilataan kauniita ja ehkä hyviäkin soittimia noilla maaleilla ainoastaan suuren voiton tai rahan takia nämä ovat nuorimmatkin jo yli 70 vuotiaita iältään on todella  suuri vahinko pilata niitä tolla tavoin kun ne voisi restauroida ihan asiallisestikin ja muutenkin kunnostaa ja niistä olisi iloa vielä pitkään käyttäjilleen . En osaa siirtää tänne noita linkkejä kun en ole tietokone ekspertti pitänee opetella tätä käyttöä lisää .Mielenkiintoisaa asiaa on paljon kuitenkin täälä   

[Hannu S]

Täytyy vain suuresti ihailla tuota Toivon tietämystä vanhojen soittimien suhteen! Ihan kuin piste iin päälle Toivon kirjoitukselle laitan kuvan omasta Kouvolan kravatin kultabrokaidista, mikä lienee alkupään tuotantoa valmistusnumerosta ja kielistä päätellen. Kuvaa tarkkaan katsoessa näkee kuinka, kuten Toivo kirjoitti, "Ilmaa ja kosteutta saadessaan brokaidihiukkaset ovat toisin paikoin tummuneet ja muuttuneet osin vihreäksi".

Soitin on samanlainen kuin Veikko Ahvenaisen, mutta palkeisiin on laitettu keltaiset nauhat ja paljeremmit on joskus uusittu. Viljon kanssa olikin jo aiemmin juttua, että jossakin vaiheessa tehdään ehkä uudet alkuperäisen mukaiset palkeet vanhojen entisöinnin sijaan. Myös kangasverhoilut vaihdoin lähelle alkuperäistä sinistä, mutta nekin täytyy vielä uusia, kunhan jostain saisi täysin alkuperäistä vastaavaa kangasta.

Tv, Hannu S

[Hannu S]

Tuosta soittimen tuunaamisesta. Viimeiset 50 vuotta harmonikat ovat olleet pääsääntöisesti ikävystyttävän mustia ja näppäimet mustavalkoisia. Siihenkin alkaa kyllästyä aikanaan. Vaihdoin Bugarini uuteen siniloimu Silverin ja heti ensimmäiseksi tuunasin siitä näppäimet. Ohessa kuva. Menikö pilalle?

[olli]

Poikkikulmalle: Kultaprokadi oli joitain vuosia sitten myynnissä huutonetissä.  Muistaakseni hintapyyntö oli 3000 euroa.  Peliä en ole "luonnossa" nähnyt.  Sain kuvan myyjältä, nimi ei ole enää tallessa.  Panepa C griff vielä kuva kokonaisesta pelistäsi, siis siitä Silver Bugarista!

[Hannu S]

Olli, ohessa kuva Bugarin Silver Plus Casotosta, missä näppäimet on tuunattu.

[Viljo]

Mun mielestä uusia soittimia tohtii laittaa ihan niin paljon kimalletta ja eri värejä kuin vain lystää. Ja jos olisi vaikka 1980-luvun peli, niin antaa mennä vaan. Raja menee mielestäni siinä, että historiaa ei saa pyyhkiä: jos soitin on ollut alusta asti tietynlainen, niin se saa olla myös sellaine jatkossa. Silloin soitin on osa jotain tiettyä aikakautta ja kertoo ajan hengestä tuleville sukupolville.

Jos nyt ajatellaan vaikka amispoikia, jotka rässäilevät vm. -86 Toyota Corrollaa tai Nissan sunnyä, niin eipä tästä paljoa haittaa ole. Mutta jos joku saa käsiinsä edes kohtuukuntoisen auton 1950-luvulta, niin ei sitä kukaan lähde madaltamaan, vaihtamaan isotuumaisiin vanteisiin tai lisäämään takaspoileria. Kaikki tietävät, että se ei oikein kuulu asiaan. Vähän vastaavasti voisi ajatella harmonikkojenkin kohdalla.

[Hannu S]

Samaa mieltä Viljon kanssa. Vanhaa arvokasta hyväkuntoista peliä ei pidä mennä tuunaamalla "siistimään". Tuossa minunkin Kravatissa brokaidi hiukkasten muuttuminen paikoin vihertäväksi on ajan patinaa ja kuuluu asiaan. / TV, Hannu S

[olli]

Samaa mieltä Viljon kanssa. Vanhaa arvokasta hyväkuntoista peliä ei pidä mennä tuunaamalla "siistimään". Tuossa minunkin Kravatissa brokaidi hiukkasten muuttuminen paikoin vihertäväksi on ajan patinaa ja kuuluu asiaan. / TV, Hannu S

Olli, ohessa kuva Bugarin Silver Plus Casotosta, missä näppäimet on tuunattu.

Kaunis on!
Joo, entisöidä kannattaa, jos on varaa.  Mulla on profiilikuvan Kouvolan Kravatti vuodelta 1939.  Ei ole ollut varaa entisöidä, mutta täydellinen kieliremontti ja viritys tehtiin.  Joten soiva peli.

[poikkikulma]

Kyllä on mukavaa nähdä noista teidän kuvia vanhoista soittimista , todella hienoja ihmettelen kovasti tässä että näitä vanhoja hyviä pelejä löytyy vielä noin paljon ja varmasti ovat mahtavia soitella , en ollenkaan osannut ajatellakaan että näitä soittimia on näin paljon vielä olemassa ja hyvässä kunnossakin vielä Ollille kiitos vastauksesta sinullakin on se hieno Kravatti fiilistellä , Viljon kanssa olen ihan samaa mieltä ja vamaankin kaikki että nämä pitää hoitaa ja kunnostaa oikein eikä hyötymistarkoituksessa näistä on iloa vielä pitkään . Kyllähän haitareitä löytyy uusia mutta ei ne uudet ole mitään näiden vanhojen soittimen rinnalla ero on kuin yöllä ja päivällä.
Tarpeeksi kauan kun soittele näillä vanhoilla soittimille niin tuntuu ettei näillä nykyhanureilla enää osaa soittakaan niin iso ero niissä on . Laita vaan Pietrodeiro Viipurilaisesi tarina tänne mielelläni haluan "kuulla" sen on tosi komea peli varmasti mukava ja kevyt soitella .

[ftamt]

Tässä elvistellään Viipurilaisen Suomi harmonikan kanssa. Pelille ei ole tarvinnut tehdä pintatöitä ollenkaan, vain virityksen tarkistus. Lievosen Akin mukaan tämä on aivan ensimmäistä sarjaa numero 25. 6-äänik basso, ei vielä ilmanappulaa, palkeenpitimet kiinteät ei kääntyvät. Dixin kielet, joiden laattojen päällä kaikissa T-kirjain. Yksi ensimmäisiä porrastettuja pelejä. Tiivis kuin pullo ja soi hyvin.Tämä on alunperinkin päällystetty tiheäkuvioisella keltaloimuisella selluloidilla. Tätä väriä olen onnistunut ostamaan pieniä paloja Kanadasta.
Toivo

[Hannu S]

Hieno on Toivon peli. Olen katsellut tuota kuvaa tuolla Galleriassa ja ihastellut. Hyvä esimerkki siitä korkeatasoisesta käsityöläistaidoista soittimen koristelussa. Kouvolalaisessa ihmetyttää tuo ilmanäppäin. Kukkamallissanikin nro 274 on jo ilmanäppäin, mutta vuoden 1939 H-mallissa (samanlainen kuin pietrodeiron hienosti entisöity) sitä ei ole. Tv, Hannu S

[poikkikulma]

Ei voi muuta sanoa kuin että upean näköinen soitin , tämä on siis sama mikä on galleriassa . Onko näitä saman sarjan soittimia olemassa vielä muita tämähän on 25 numero siis numerosarjasta alaspäin , tarkoitaako Hannu sitä Riikinkukkomallia ,H-mallin tiedän kyllä jaa siinäkö ei olekaan sitä ilmanäppäintä kummastipa ne niitä on valmistaneet . Kyllä tuolla Toivon kelpaakin elvistellä  ihan kateeksi käypi  . Mahtavaa että ainakin yksi on täydellisessä kunnossa vielä tänä päivänä . Olen yhden kerran nähnyt Unto Jutilalla Viipurin Kukkamallin mutta siitä on niin kauan jo aikaa etten muista enää millainen se oli saattoi olla samantapainen kuin tuo kuvassa ja oli hyväkuntoinen sen kohtaloa en tiedä enään missä se nykyään on Jutilahan kuoli jo vuonna 92 , mutta hän toi sen kerran näytille , satavarma en ole oliko se Viipurilainen vai Kouvolalainen mutta kukkakuvioinen ainakin oli samantapainen kun tuo Toivon soitin . No niitä Cooperativin soittimiahan tietysti löytyy vanhempiakin mutta aitoja Viipurissa tehtyjä ei varmaankaan montaa tämän saman sarja soittimia enää ole vai onko ? tasakahvamalleja .
Kiitos Toivolle hienosta kuvasta .

[ftamt]

Kyllä tämä on se gallerian peli. Viipurilaisia on vielä paljon tallella. Juuri tätä alkupään sarjaakin tiedän ainakin kolme. Vanhin numero 4, joka on alunperin ollut tasakahva, on Marko Tikalla. Siinäkään ei muistaakseni ole ilmanappulaa. Kokemäellä yhdellä keräilijällä on muuten samanlainen tasakahva, mutta kaarevassa tekstissä lukee Soitin Oy.Sitten se kolmas oli edesmenneellä keräilijällä Olavi Laineella.Se on identtinen omani kanssa eli myös alunperin porrastettu ja numero 26. Se oli minulla korjattavana, koska edellinen korjaaja Majaniemi oli tuhonnut siitä kielipenkkien pohjat hiomalla vaihtajaliuskat näkyviin. Sitten ne oli liimattu umpeen, joten se soi vain valssiäänillä. Tässäkään ei ollut alunperin ilmanappulaa, vaan joku oli tehnyt sen jälkeenpäin karkeatekoisesti.Tuon pelin aikaisempi omistaja oli ihmetellyt remontin jälkeen vaihtajan toimimattomuutta, kun oli vielä maksanut kovan hinnan remontista. Tämä omani on lähtöisin alunperin Orimattilasta ja noin 30 vuotta jouduin odottamaan ennen kuin sain sen. Hyviä pelejä vielä paljon, mutta loistokuntoisia erittäin vähän. Tässä mainoskuva, jossa Viljo Vesterinen soittaa samanlaista Soitin Oy:n nimellä olevaa tasakahvaa. Viipurin kukkamalleissa oli siis pieniä eroja samankin sarjan peleissä. Tunsin Unto Jutilan hyvin. Se Viipurin Suomi Harmonnikka ei ollut hänen, vaan
se oli lainassa levyä varten.
Toivo  

[poikkikulma]

Kiitos Toivolle historiikista tosi mielenkiintoisaa lukea soittimien tarinoita , onpas ollut tökerö korjaaja kun on tehnyt tuollaisen vahingon arvokkaalle soittimelle tuliko siitä vielä sinun korjaus taidolla  hyvä peli saitko kuntoon . Kärsivällisyyttä on ollut odottaa tuota soitinta 30 vuotta kannatti kyllä varmasti    . Olin itse nuorena Unto Jutilan oppilaana kun Toholammille perustettiin kansalaiopiston toimesta Harmonikkakerho Jutila oli silloin v 75 muuttanut Toholammille kun löysi vaimon sieltä samoihin aikoihin Kalajoen Särkät soi tapatumalla alkoi jotain ongelmia en muista enää mitä se oli niin juuri Unto Jutila puuhasi sen tapahtuman sitten Toholammille kun oli itse myös muuttanut sinne asumaan . Samalla alkoi sitten vetämään meidän harmonikkakerhoa ja olikin hyvä vetäjä sekä antoi opetusta samalla , en muistanut tuota enää että se soitin oli Jutilalla lainassa hän toi sen näytille silloin kerhoomme . muistin nyt sen kun lueskelin näitä tarinoita ja katselin kuvia, tosiaan hänhän teki myös levytyksiä ym paljon samaan aikaan ja opetti paljon , oppilaita oli monessa paikassa . Hyvä asia että näitä vanhoja soittimia on sälynyt vielä näihin päiviin asti kunnossa eivät ainakaan vielä pääse häviämään  .

[Hannu S]

Tarkoitan juuri riikinkukkomallia. Vuonna 1936 N. Parviaisen Oy Harmonikalle tekemässä puuveistoksessa on sama soitin kaikkia yksityiskohtia myöten. Kuva teoksesta löytyy Oy Harmonikan historiikkikirjasta. Kukkamallien kuviointejahan on useanlaisia. Täysin samanlaisella kuvioinnilla olevaa soitinta en ole tavannut. Kait niitä on, mutta näyttää olevan kuvioinniltaan aika harvinainen, kun en ole onnistunut toista näkemään. Jos joku tietää jossain sellaisen, niin olisi mukava tietää. Tv, Hannu S