Vanhan 1-rivisen huoltoa

[mahu]

Sain käsiini vanhahkon 1-rivisen haitarin ja olin aika yllättynyt avattuani pelin.
Liitteenä kuvat kielipenkeistä. Ilmeisesti tälläisiä "huuliharppu" tyylisiä kielilaattoja ei ole enää hetkeen käytetty haitareissa?

Noh, ajattelin kuitenkin että olisko hyvä kielilaattoja liottaa vaikka tinnerissä tjms? Sitten uudet nahkat ja mehiläisvaha/naula yhdistelmällä kiinni, nyt vahaa ei ollut mutta jotain outoa märkää siinä on.

Tämän jälkeen siirryn palkeiden kimppuun, mutta siitä sitten myöhemmin?

[ftamt]

Itse käytän kielien puhdistuksessa asetonia. Sillä lähtee varmasti, kun ensin tylsällä terällä
raaputtaa suurimmat vahat ja liimat laatoista pois. Onhan sitä nähnyt kaikenlaista pikeä ja
vahaa kielilaattojen kiinnityksessä. Tuollaiset yhtenäiset vanhat sinkkilaatat ovat siitä pahoja,
että jos kieli katkeaa, niin samanlaista ei hevin löydy, varsinkaan messingistä. Silloin on pak-
ko tehdä uusi kieli, kun et voi mistään vastaavaa pitkää laattaa löytää. Nykyisin käytössä
olevat yksittäiset kielilaatat ovat huoltoystävällisempiä. Omatekoisesta korvaavasta kielestä
et saa kuitenkaan yhtä hyvää. Onneksi sitkeät messinkikielet harvoin katkeavat verrattuna
koviin teräskieliin. Peli taitaa olla saksalainen. kun laatoissa on myös saksalaistyylinen naula-
kiinnitys vahan lisäksi. Ikäkin viittaa 1920-luvulle tai sitäkin vahenhempaan aikaan, jolloin
vielä käytettiin sinkkilaattoja ja messinkikieliä. Tässä ajatuksia näkemistäni kuvista. Katso
minunkin laittamaa uutta kuvaa Viola Turpeisen nuottikeskussa.
Toivo

[Viljo]

Laitatko yleiskuvan soittimesta. Nuo kuuden kielen kielilaatat viittaavat nimittäin "alkuperäiseen" accordioniin - siis silloin 1800-luvun alkupuolella oli jo tuollaisia monen kielen kielilaattoja. On niitä käytössä yhä. Yleiskuva nimittäin auttaisi vähän soittimen iän arviointia. Voi olla varhaisempaa tuotantoa kuin 1920-luku.

Multa löytyy Westerlundin-musiikkikaupan Suomeen tuomia messinkikieliä jonkin verran. Ne ovat urkuharmooninkieliä, joten mittasuhteet voivat poiketa radikaalisti haitarinkielistä. Tuolta löytyy niin yksittäisiä kieliä kuin valmiita urkuharmoonin kieliä. Irralliset kielet ovat aika korkeisiin ääniin. Ja nämä ovat muuten yhä niin niin hyvässä kunnossa ja laatu on niin korkea, että ei nykypäivän versioista erottaisi. Tai jos erottaa, niin niittauksen viimeistelyssä: osassa on niitti lakattu / maalattu ruostumisen estämiseksi.

[Viljo]

Niin juu - minäkin käytän asetonia. Olen huomannut, että sinolista saattaa jäädä kielilaatan päälle tahmea pinta, jolloin pienet kielinahkat tarrautuvat laattaan kiinni hieman. Venttiiliä nostamalla huomaa, miten mokkapuolen hitusia on laatassa kiinni.

[ftamt]

Jäi sanomatta, että minullakin on rasiallinen pieniä messinkikieliä noin 34 millin pituisesta 17
milliin ehkä nelisensataa kappaletta ja muutama hassu bassokieli joukossa. Pienimmät ja
suurimmat koot varmaankin puuttuu. Suurin osa käyttämättömistä kielistä on messingin
värisiä, mutta joukossa on myös lähempänä kuparin väriä olevia messinkikieliä. Nämä ovat
erään helsinkiläisen harmonikankorjaajan jäämistöä. Luultavasti nämäkin on Fazerin tai
Wersterlundin maahan tuomia. Pienissä kielissä on yksi niitinreikä ja bassokielissä kaksi
reikää. Eli kahdelta kaverilta löytyy sitten näitäkin varaosia, jos tulee tarve kielistä.
Toivo

[Johan]

Joitakin aikoja sitten jouduin auttammaan "hengenahdistusta" ja kielien pärinää potevaa intialaista
pöytäharmonia, peli saatiin soittokuntoon ja siinä oli mielenkiintoiset messinkikielet.
Oliskohan siltä ilmansuunnalta mahdollisesti saatavana sellaisia kieliä, joista olisi aihioiksi sitten kun messinkiset kielet muuten alkavat olla kortilla.
Valmistajia ja malleja näkyy olevan kovasti, joillan valmistajilal oli harmonikkojakin ohjelmassaan, kun kolusin sikäläisiä sivustoja etsiskellen teitoja tuollaisista pöytäharmooneista.
Laadusta sen verran, että "kädenjälki" näkyi vahvasti noissa keilissä ja kun niitä sitten vertaa harmonikan kieliiin joita on tottunut näkemään, ei luulisi niistä puhdasta ääntä saavan lainkaan;)

[mahu]

Kuvasta näkee että isoimpien kielien nahkoissa on mattopuukon viiltoja, olikos tästä puhetta ennemmin että se olisi ensiapukeino käpristyneille nahkoille? Itse tosin vaihdan uusiin.

[ftamt]

Olihan siitä puhetta. Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella käytän mieluummin alkuperäisiä
nahkoja jos suinkin mahdollista. Ne ovat yllättävän pitkäikäisia ja parempia kuin nykyiset
ohuet nahat. Hyvä vanha nahka on paksumpi ja alapuolelta pehmeämpi, kuin nykyinen
ohut kovaksi parkittu nahka. Mataliin ääniin on vaikea löytää uusista täysin äänettömiä
kielinahkoja. Vanha pehmeäpohjainen nahka ei lähde helpolla pärisemään laatan pinnalla.
Vanhaa nahkaa täytyy pyöritellellä rullalle molemmin päin ja sitten suoristaa. Sitten näkee
paremmin, toimiiko nahka vielä. Jos pintapuoli on vielä joustava, eikä liiaksi kovettunut,
niin todennäköisesti se on vielä käyttökelpoinen. Kovettuneeseen pintaan voi tehdä tiu-
haankin kevyitä viiltoja. Alapuolen karvapuolen kunto on kuitenkin se tärkein, että se on
säilyttänyt lähes alkuperäisen pehmeytensä. Lika ja pöly lähtee helpolla antamalla nahalle
kunnon luunappeja. Vähän sottaista hommaa, mutta lopputulos on hyvä. Kyllä hyvä nah-
ka ainakin 100 vuotta toimii, kun niitä vahauksen vaihdossa koulitaan. Siinä tarvitaan vain
pelisilmää, mikä käy ja mikä ei. Rahaakin tässä säästyy, kun vältetään turhia nahan
vaihtoja. Tämä oli tällainen yleinen arvio nahoista. Näistä kuvista päätellen nämä kielina-
hat alkavat jo olla tiensä päässä, mutta pitäisi olla paikan päällä tilannetta arvioimassa.
Vanhat nahat eivät aina ole päältä niin kauniit eikä koko sarja aina samanvärisiäkään, mutta
toimivat silti hyvin pitkään.
Toivo

[Viljo]

Ymmärrän Topin pointin hyvin, mutta itse toimin eri tavalla. Joissain soittimissa nimittäin on nahkoja 2-3 tai jopa 5 eri korjaajan jäljiltä, joten usein sisuskalut ovat aika rumat suoraan sanottuna. Osa nahkoista voi olla hyviä, osa huonoja, jostain ei välttämättä tiedä ennen kuin viritystä valmistele... Tällaisissa tapauksissa ja vähän vähemmästäkin vaihdan nahkat. Loppu peleissä yhden soittimen nahkat eivät maksa paljoa, muutaman kympin luokkaa. Toinen seikka on sitten se, että vanhoja nahkoja elvyttäessä menee enemmän aikaa kuin uusien asentamisessa.

Uusissa venttiileissä on paljon tasoeroja ja suurin ongelma on niiden löysyys - on käytetty väärää kohtaa vuodasta, jolloin venttiilit ovat ihan löysiä. Aivan kaikkia tällaisia tapauksia ei huomaa venttiileja asentaessa, mutta virityksen yhteydessä kaikki vähänkään liian löysät venttiilit tulevat esiin ja ne voidaan vaihtaa parempiin.

[mahu]

Tässä lisää kuvia, kurkkasin myös koneistoihin, hienoa työtä, eikä ole käyty näperöimässä ainakaan taidottomasti. Voin koneistosta laittaa lisää kuvia myöhemmin.

[ftamt]

Tosiaan vasta virittäessä huomaa nahkojen sopivuuden ja olen samaa mieltä, jos nahkoja on
monen korjaajan jäljiltä.Ajattelinkin täysin tehtaan jäljiltä olevia nahkasarjoja, joita niitäkin
näkee hyvin pidetyissä peleissä. Entisöijänä haluaisin haitarin olevan niin päältä kuin sisältä
alkuperäisen näköisen. Alapuolelle olen useinkin laittanut uudet ja päälle vanhat, jotka on
tarvittaessa helppo vaihtaa myöhemmin toisiin, jos tarvetta ilmenee. Otan joka tapauksessa
talteen hyväkuntoiset nahat myöhempää käyttöä varten.Varmaan olen monen mielestä liian
tarkka, kun haluan "konehuoneenkin" näyttävän alkuperäiseltä. Ainakin silloin haitari on hy-
vin entisöity, kun kukaan ei huomaa sitä millään tavalla korjatun. Tämä tietenkin edellyttää
sitä, että kohde on riittävän hyvä korjattavaksi. Romuihin ja muutenkin arvottomiin soitti-
miin ei kannata tuhlata aikaansa. Se on eri juttu, jos sitä tekee opiskelumielessä. Epäonnis-
tuessa ei tapahdu suurta vahinkoa.
Nämä kuvat auttoivat iän määrittämisessä. Jollei tätä peliä ole jälkikäteen päällystetty ja
nappuloita vaihdettu, niin ulkoasu viittaa 1920-30-lukujen vaihteeseen. Kulmahelat ja
sisäkalut taas paljon vanhempaan aikaan. Tällainen loimuselluloidi ja umpinaiset näppäi-
met tulivat 1930-luvun alussa yleisesti käyttöön. Selluloidia käytettiin koristelussa jo
puupintaisten haitareiden kukkakuvioissa. Amerikassa harmonikkoja päällystettiin jo 1910-
luvulla mustalla tai valkoisella yksivärisellä selluloidilla. Italialaiset alkoivat tehdä loimu-
pintaisia harmonikkoja 1920-luvun puolivälin jälkeen loivakuvioisella muistaakseni sellu-
loosa-asetaatti-nimisellä muovilaadulla, joka ei sula asetoniin. Dallapé ja Cooperativa
siirtyivät vuoden 1932 malleissa käyttämään kuvan kaltaista jyrkempikuvioista loimu-
sellululoidia, joka tietenkin liukenee asetoniin. Jotenkin tulee mieleen, että onko tämä
peli modernisoitu vuosikymmeniä sitten pinnoittamalla se selluloidilla vai onko tehdas
tehnyt vanhanaikaista mallia 1930-luvulle saakka? Tässä sitä taas pähkinää purtavaksi.
Kommentoikaa!
Toivo

[mahu]

Haitarin väliseinät eli levyt joissa kielipenkit ovat kiinni ovat vaneria, bassopuolella taisi olla oksakohdan koneelliinen paikka, en uskoisi että niitäkin olisi 1800-luvulla tehty?

[Armando Bugari]

Haitarin väliseinät eli levyt joissa kielipenkit ovat kiinni ovat vaneria, bassopuolella taisi olla oksakohdan koneelliinen paikka, en uskoisi että niitäkin olisi 1800-luvulla tehty?

Kyllä tuo minusta näyttää (amatööri) pikemminkin 40-50 -lukujen peliltä (Hohner?). Valistakaa tietävämmät?

[Viljo]

Yep.

Olen vissiin yhden tai kaksi soitinta vaihtanut vahat siten, että en ole edes nahkoja irrottanut. Tällöin lähtötilanne tosin täytyy olla ihanteellinen: vaha on oltava kovaa eikä pölyä saa olla tolkuttomasti, koska kielien putsaaminen sisäpuolelta venttiilien kera on työ, johon ei kannata ryhtyä. Siis, kun puhutaan soittimen kaikista kielistä.

Sen olen huomannut, että jousitukset auttavat antamaan nahkoille paljon elinikää. Olisiko se ollut Piginin soitin, missä oli jousitukset laitettu miltei pienimpiin nahkoihin asti... Iso työ, mutta kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä.

[ftamt]

Mitä enemmän katselen näitä kuvia, niin kyllä tämä on aika vanha peli, mutta se on uudelleen
päällystetty osittain selluloidilla ja ruuvikiinnitteiset nappulat on vaihdettu pois. Kulmaraudat ovat hyvä apu tunnistuksessa. Onko niissä sahalaitainen reuna? Näitä kuvissa näkyviä erikoisia kulmaheloja olen nähnyt ihan 1900-luvun alun peleistä. Saksalainen tämä on, mutta
ei mielestäni Hohner. Ennemmin HB tai joku muu. Nämä vanhat 1-2 riviset ovat tutkimaton
alue ja monissakaan soittimissa ei näy valmistajan nimeä, joten ainakaan minusta ei ole niiden asiantuntijaksi.
Toivo

[risto]

Uudelleen päällystäminen selluloidilla tuntuu aika kaukaa haetulta vaihtoehdolta ja silloin se sijoittaisi pelin myöhempään historiaan (Milloin selluloidia ruvettiin käyttämään?). Minusta nimittäin ennemminkin näyttäisi, että nuo eriväriset ja ehkä kokonaisuuteen sopimattomat korotusraamit palkeiden ja päätyjen välissä ovat jälkeenpäin asennettu jostakin syystä. Kun kielipenkit diskantissa ovat noin matalat luulisi nimittäin, että korotuspalat ovat kielipenkkien toisiinsa törmäämisen kannalta ihan tarpeettomat ja siten ne eivät olisi alkuperäiset. Tämä ajatus vain yhtenä mahdollisena spekulaationa.

[Viljo]

Aika vekkuli kokonaisuus. Palje ei ole alkuperäinen eikä sen karmit. Karmien ja rungon kulmien metallit ovat yleensä samankokoiset. Nyt paljekarmien kohdalta raudat tulevat pidemmälle. Ja väritys on rungon tyylistä radikaalisti poikkeava Niin ikään paljekankaan muotoilu on sellainen, että tulee mieleen enemmän joku 1960- ja 1970-luvut... Pyöreäkuvioista funkkista tuo kangas? Tuli nimittäin mieleen Alvar Aalto...

Minua nyt hämää tässä noiden kielipenkkien asettelu ja kielet. Makaavia kielipenkkejä ei mielestäni pitäisi olla käytetty kauheasti 1930-luvun jälkeen 2-rivisissä (cajunit poissulkien). Kielet viittavaat jonnekin 1900-luvun alkuun, mutta selluloidi ehkäpä jonnekin 1950-1960-luvuille. Mikä on vanhin selluloidipäällysteinen kaksirivinen, minkä olette nähneet?? Omat näkemäni menevät jonnekin 1950-luvulle...

[risto]

Niin, nuo matalat diskanttikielet voivat tosiaan johtua siitä, että olisi cajunhenkinen peli, jossa isot bassokielet.

Ei mutta uudelleen kuvia katsoen, bassotkin makaavat....

[risto]

Kun siinä kerran ei ole mitäänlaista merkkiä valmistajasta, peli saattaa myös olla selluloidin aikakaudella (itse) koottu vempain käyttäen erilaisia vanhoista haitareista purettuja osia. Yksi mahdollinen spekulointi lisää...

[mahu]

En usko että olisi kasattu erillisistä osista, koska haitarissa on jokapaikassa luku 140-145 eli jotain sarjatuotantoa on.

Tässä kuvia metalliosista