Säveltäminen ja sovittaminen

[olli]

Viime sunnuntaina tuli ansiokas radio-ohjelma, jossa oli vieraana Pentti Lasanen.  Ohjelmasta jäi mieleen yksityiskohta: toimittaja kysyi sovittamisesta ja säveltämisestä.  Lasanen totesi, että se sovittaminen on varsinaista säveltämistä.  Siis kun saa melodianpätkän, josta pitää saada kappale aikaan, se on varsinaista työtä.  Monet kevyen musiikin säveltäjät ovat luoneet (luova työ) jonkin kappaleen päämelodianpätkän, jonka sitten ammattilainen on hionut lopullisen muotoon (eli siis ammattitermillä: sovittanut).  Tuli mieleen, että meikäläinen on säveltäjä.  Olen "sovittanut" melodioita hanurille harrastusmielessä.  No leikki sikseen, harrastelija mikä harrastelija.  Mutta mielenkiintoinen näkökulma tämä Lasasen mielipide.  Ottakaapa kantaa!

[Johan]

Minulla on ollut ilo osallistua Lasasen vetämälle viikonvaihteen kestäneelle sovitusta koskevalle kurssille ja arvostan miehen näkemyksiä ja otetta musiikkiin erittäin korkealle.
Vertailemalla esimerkiksi eri sovittajien esim. harmonikalle tekemiä sovituksia samasta sävellyksestä saa helposti käsityksen siitä, mistä sovittamisessa on kysysmys ja mien erillaiset voivat olla näkemykset sman asian ympärillä.
Oman käsitykseni mukaan taitava sovittaja saa yksinkertaisenkin teeman kuulostamaaan kiinnostavalta.

[olli]

Olen aikoinani pyytänyt ja saanut pientä korvausta vastaan edesmenneeltä Taito Vainiolta muutaman hanurisovituksen.  Hänen sovitustyylinsä oli persoonallinen (ja vaikeahko oppia soittamaan).  Käsinkirjoitettuun nuottiin hän merkitsi allekirjoituksensa: "Taito Vain".  Myös Unto Jutilan sävellykset ja sovitukset ovat mielenkiintoisia samoin Leinon Sepon.  Mielestäni Ahvenainenkin sovittaa kappaleita erilailla eri soittajille.  Näissä uusimmissa nuottivihkoissaan Ahvenainen on tehnyt helpohkoja sovituksia (jolloin harrastelijakin saa kappaleesta jotain irti).  Nyttemmin olen ottanut haasteita soittoni kehittämiseen eli ehkäpä liiankin vaikeita kappaleita on työn alla.  Nyt esimerkiksi Paul Norrbackin tango "Kuiskauksia"!

[karppis]

        terve.
Sovittamisesta ollaan montaa mieltä.Isäukkoni tykkää harmonikkamusiikista yli kaiken. Mutta hän on sitä mieltä.että soittajan pitää olla "huono", että sitä voi kuunnella.Eli kaikenlaiset lirutukset pitää jättää ppois.

[olli]

No, sovittaminen on muutakin kuin "lirutuksia"!   Totesin jossain aiemmin Pentti Lasasen televisiossa esittämän kommentin: "Sovittaminen on säveltämistä".  No itse olen kokenut omat vaatimattomat sovitukseni lähinnä siten, että laitan perusmelodiaan sopiviin kohtiin sointuja ja bassopuolelle sopiviin kohtiin bassokulkuja normaalin perus/sointu-bassojen ohella.  Olen täysin "noviisi" näissä sovitushommissa, mutta mielenkiintoa riittää.  Kun saan nuotin, jossa on pelkkä melodia sointumerkein, tulee välittömästi halu tehdä siihen oma versio sointuineen ja bassokulkuineen.

[risto]

        terve.
Sovittamisesta ollaan montaa mieltä.Isäukkoni tykkää harmonikkamusiikista yli kaiken. Mutta hän on sitä mieltä.että soittajan pitää olla "huono", että sitä voi kuunnella.Eli kaikenlaiset lirutukset pitää jättää ppois.

Mä oikeastaan komppaan tätä. On tosi rasittavaa kuunnelle jotakuta joka vetelee mekaanisesti selkäytimestä pitkiä virtuoosimaisia lirutuksia.

[karppis]

 Kyllä itse tykkään sovituksista,esim kansanlaulusovituksista.Tunnetut kansanlaulut;niissä on tosi hienoja sointurakenteita.nisstä saa paljon variaatioita. Mutta mielestäni alkuperäinen melodia pitää olla tunnistettavissa.

[karppis]

 Joskus 70 luvulla oltiin hanuriporukalla harjoituksissa. En muista tarkkaan mitä kappaletta harjoiteltiin. Kuitenkin kaikki soitti samaa melodiaa,mutta yksi soittajista oli harjoitellut kyseeseen kappaleeseen toisen äänen eli stemman. Kun kappale saatiin loppuun,niin hän kysäisi, no kuuluiko hänen toinen ääni. Hiljaista. Mutta takarivistä kuului. että kuuluiko hänen kolmas ääni.

[Viljo]

        terve.
Sovittamisesta ollaan montaa mieltä.Isäukkoni tykkää harmonikkamusiikista yli kaiken. Mutta hän on sitä mieltä.että soittajan pitää olla "huono", että sitä voi kuunnella.Eli kaikenlaiset lirutukset pitää jättää ppois.

Mä oikeastaan komppaan tätä. On tosi rasittavaa kuunnelle jotakuta joka vetelee mekaanisesti selkäytimestä pitkiä virtuoosimaisia lirutuksia.

Tiettyyn rajaan asti. Kyllä se perusmelodia on usein hyvin puuduttavaa kuunneltavaa. Jotain särmää täytyy olla, mutta en minäkään sellaisesta tilutuksesta oikein pidä. Tämä Primus-Ikaalinen -kilpailuhan on nimen omaan variete-tyyliä. Eli biisistä saattaa tunnistaa melodiaa alussa ja lopussa, mutta muuten mennään ihan diibadaabaa. Se on kuitenkin jossain määrin olennainen osa harmonikkakulttuuria tällaiset käsittämättömät nopeus-paremmuus-asetelma.

Toisaalta kun mennään ihan musiikkilajista toiseen, niin usein sitä kyllä toivoo kuulevansa jonkun biisin suurin piirtein alkuperäisessä levytysmuodossa, johon on muodostunut varsinainen tunneside. Niin sanotut perusvedot madaltavat keikoilla bändiin / artistiin tykästymistä. Toisaalta kun biisit ovat tutut, niin peruskauraan voi lisätä sopivassa määrin koukkuja. Kappaletta keikkamodifioimalla mielenkiinto pysyy yllä ja joskus pääsee jopa normaalia parempaan hurmokseen.

Yllä oleva homma kuitenkin kääntyy päälaelleen haitarimusiikissa jossain määrin. Biisit on usein miten sellaisia, jota kaikki osaavat soittaa niitä. Joku yksi tilu biisissä ei vaan säväytä. Koko soittajan repertuaarilla täytyy tulla omanlainen tyyli.

[Armando Bugari]

       terve.
Sovittamisesta ollaan montaa mieltä.Isäukkoni tykkää harmonikkamusiikista yli kaiken. Mutta hän on sitä mieltä.että soittajan pitää olla "huono", että sitä voi kuunnella.Eli kaikenlaiset lirutukset pitää jättää ppois.

Mä oikeastaan komppaan tätä. On tosi rasittavaa kuunnelle jotakuta joka vetelee mekaanisesti selkäytimestä pitkiä virtuoosimaisia lirutuksia.

.....Tiettyyn rajaan asti. Kyllä se perusmelodia on usein hyvin puuduttavaa kuunneltavaa. Jotain särmää täytyy olla,.......

Perinteisessä harmonikkamaailmassa/keskusteluissa sellainen termi kuin improvisointi ei tunnu ehkä luontevalta...mielletään muihin kuvioihin. Jonna Juholaa pari kertaa livenä kuulleena tajuan, että harmonikka on loistava instrumentti "henkilökohtaisiin hetkellisiin sovituksiin". Tosin ko. artisti ei nykyään soita ihan perinteistä, vaikka koulutus on perinteinen.

PS. Netistäkin löytyy Jonnan sävellyksiä - siinäkin kunnostautunut.

[Johan]

Näitä lukiessa, varsinkin tuota Viljon viimeisintä,  tulee väistämättä mieleen Tango markkinoiden semifinalin televisionti ja siinä esitetyt kappaleet ja sovitukset.

[olli]

Näitä lukiessa, varsinkin tuota Viljon viimeisintä,  tulee väistämättä mieleen Tango markkinoiden semifinalin televisionti ja siinä esitetyt kappaleet ja sovitukset.

Joo tangon sielu on täysin hävitetty.  Mikähän lienee TV2 tavoitteena, kun näin kaltoin kohtelee tangoa.  Tuli mieleen Reporadio, joka yritti muuttaa kansan musiikkimakua.

[Viljo]

Heittäkääs linkkejä ja esimerkkejä. En ole seurannut oikein viime vuosina tuota tangokilpailua. Heräsi kiinnostus mikä tekee perinteisestä huonoa.

[karppis]

                   Terve
  Esimerkki hyvästä sovituksesta. Meksikon pikajuna.alkuperäinen melodia on melko monotoninen.kappaleen ansiot sanoituspuolella . Veikko Ahvenaisen sovituksessa,soittaja saa aivan uuden haasteen ja pikajuna saa uutta vauhtia.

[Johan]

Havaitsiko kukaan, että eilen TV1:ssä klo 20.30 uutisoitiin mm, että tangot ovat nykyisin hieman heikkotasoisia yms.

Viittaan aikaisempaan kommenttiini ja totean, että on kiva havaita, että ei sentään ole aivan yksin mielipitieneen.

[olli]

Juuri äsken tuli RadioSuomessa juttua Seinäjoen markkinoilta tästä aiheesta.  Heikki Hietamies ja tanssikansan edustaja puolustivat perinteisiä tangoja ja Jari Puhakka puolusti uussovittamista.  Heikki totesikin, että pitäisikö järjestää eri kilpailut perinteiselle tangolle ja tälle uussovitetulle tangolle.

Itse kannatan perinteistä tangoa, uussovitetut tangot ovat aika kaukana tanssittavasta tangosta.  Haitareitakin on vähennetty tango-orkesterista.  Saa nähdä illalla minkälainen orkesteri on laulajien taustalla.  Hienoin tangokokemus mulla on Ikaalisista joskus 1980-luvulta.  Kävin paikanpäällä kuuntelemassa Malandon tango-orkesterin konsertin.  Orkesterissa oli kaksi haitaria, piano, viulu, sello ja kontrabasso.

[Viljo]

Täytyy kyllä omasta takaa todeta, että sangen monet perinteiset tangot ovat erittäin tylsiä kuunnella. Ta-ta-ta-tata-ta-ta ja niin edelleen yksinäisellä melodialla. Onneksi tämä on makuasia, josta ei voi kiistellä 

Sen sijaan vähän uudempi tango, mitä olen kuullut, on aika mukaansatempaisevaa. Osa kappaleista on sopivan punkahtavia. Ne herättävät omanlaisella sekoituksellaan kiinnostusta: mitä tämä on? Onko tämä jokin uusi tyylisuunta, mistä tätä saa lisää...

Klassikot on sitten asia erikseen...

[ftamt]

1950-60 luvuilla Toivo Kärki kumppaneineen suolsi suuret määrät tusinatangoja, joten siihen
aikaan radiota kuunnellessa totesin, että eikö sieltä mitään muuta tule. Toki Kärjelläkin oli
muutamia hyviä. 1920-1930-1940 levytettiin todella upeasti sovitettuja tangoja, joita soisi
vieläkin soitettavan. Niissä oli hienoja melodioita ja sävelkulkuja eri soittimille. Rytmihän niis-
sä oli yksinkertaisempi. Alkuperäiset 1910-20-luvulla levytetyt tangot olivat huomattavasti
nykyisiä hidastempoisempia, Milonga-tyylisiä, myös Suomessa. 1930-luvulla Suomessa vakiin-
tui saksalaistyylinen nopeampi tempo, josta suomalainen tango kehittyi. Myöhempiä kehitys-
vaiheitahan nyt ei tarvitse selostaa. Kyllä minun mielestäni pitää säilyttää kaikki tyylilajit,
sillä muutenhan musiikki köyhtyy ja yksipuolistuu. Soitetaanhan klassisellakin puolella edelleen satoja vuosia vanhoja hyväksi havaittuja  teoksia uusien rinnalla.
Toivo

[olli]

Seurasin illalla markkinoita.  Erityisesti otti korvaan väliin esiintynyt mielestäni aivan hyvä laulaja Marita Taavitsainen. Laulamansa sovitus Lapin tangosta meni "täysin poskelleen".  Ei Marita osannut laulaa tuohon sovitukseen lainkaan, vaikka siis hyvä laulaja onkin.  Olisiko pitänyt harjoitella enemmän orkesterin kanssa?  Mieleen on painunut sama kappale Tamara Lundin esittämänä.  Se on ainoa oikea Lapin tango!

[karppis]

 Samaa mieltä. Oli kyllä työlästä kuunneltavaa.