Harmonikan kierrätys

[Viljo]

Heips,

Tuli mieleen eilen, että kun noita vanhoja huonoja ja korjauskelvottomia haitareita on, niin jotenkin niistä pitää päästä eroon. Pidetään siis aivoriihi ja lopputulos siirretään tuonne Vapaalehdykän tietopuolelle. Tavoite on siis saada kierrätysohjeet hanureille. Mielestäni päävaihtoehdot ovat:

- soittimen arvosta riippuen jälleenmyynti tai luovutus toiselle henkilölle korjattavaksi tai varaosiksi
- soittimen purkaminen varaosiksi (ohjeet, mitkä osat ja miten kannattaa järjestää yms.)
- soittimen purkaminen kierrätykseen (kaatopaikka ei välttistä ole paras vaihtoehto sillä sisältää niin muovia, puuta, metallia, nahkaa... soittimessa on paljon metallia kierrätettäväksi. Olisko syytä ottaa johonkin kierrätysammattilaiseen yhteyttä ja kysyä siitä, sopivasta kierrätysmuodosta?)
- kuka purkamisen tekee ja mitä se kustantaa (kaikki eivät ala purkaa haitaria, purkaako kierrätyskeskukset?? En tiedä.
- jotain muuta, mitä?

[ftamt]

Kyllä korjauskelvottomasta haitarista saa paljon varaosia.Ruuveja,kieliä,kielipenkkejä,palkeen-
kulmia,läppiä,koneistoja,kielinahkoja ja selluloidia. Loput voikin turvallisesti kierrättää lämpönä
uunissa. Tietenkin hyvin harvinainen museopeli on huonostakin kunnostaan säilyttämisen arvoi-
voinen. Yllättävän paljon siitä tavaraa saa. Niin myös palkeen raamit kannattaa ottaa talteen,
jos ovat vielä käyttökelpoiset.
Toivo

[Viljo]

Mä nyt mietin lähinnä, että olisi ohjeet tee-se-itse -miehille ja naisille. Sekin vielä, että kaikilla ei ole niin isoa uunia, että voisi laittaa diskanttikopan sinne - ja ottaa välipohjan tuhkan seasta pois.

[Johan]

Olen Toivon kanssa pitkälti samoilla linjoilla, ja meneeköhän niitä soittimia kaatopaikoille kovinkaan suuressa määrin tällä hetkelläkään.
Aika moni kohta varmasti tuosta Viljon listasta toimii nykyisinkin ja romukuntoiset pelit ohjautuvat
alan harrastajille hyödynnetäväksi korjauskohteiden varaosina ja kunnostuskelpoiset kunnostettaviksi.
Tällä nykyisellä menetelmällä harrastelijakin saa markkinoilta sopuhintaan materiaalia käyttöönsä varaosia etsiessään. Epäilen, että jos siihen väliin tulee joku nykyinen ammattikierrättäjä tulevat sitäkautta saadut varaosat olemaan nykyisiä "kierrätysvaraosia" huomattavasti kalliimpia.
Kyllä ne halotkin pienitään klapeiksi ennen polttamista, joten tuskin se diskattikopankaan polttokuntoon saattaminen on kovin suuri ongelma puuta polttavalle kansanosalle;)
Itse irroitan tuollaisesta varaosa pelistä kerralla vain kulloinkin tarvitsemani osat ja loput jäävät runkoon odottamaan seuraavaa tarvetta.

[humppahanuristi]

Heips,

Tuli mieleen eilen, että kun noita vanhoja huonoja ja korjauskelvottomia haitareita on, niin jotenkin niistä pitää päästä eroon.

Missä vaiheessa haitari on niin huonokuntoinen, ettei sille kannata tehdä mitään?

Äkkiseltään tulee nyt mieleen lähinnä sellainen tilanne, että vehkeestä on ajettu autolla yli ja runko on silppuna.
Eikö ehjään runkoon kätevä seppä nyt melkein rakenna uudenveroisen laitteen?

[ftamt]

Kyllä Suomessa tuntuu olleen seppiä, joilla on taito tuhota harmonikka korjauskelvottomaksi ilman yliajoakin, jos näin humoristinen välihuomautus sallittaneen. Joillakin se peukalo on ollut
keskellä kämmentä ja korvikeaineet käytettävissä. Kirves ja taltta lienevät olleet hienomekaanikon työkaluina, sekä Kissalan poikien liima. En minäkään valmiiksi osiksi pura, vaan käyn rytökasalla tarvittaessa.
Toivo

[Hannu S]

Minusta olisi hyvä juttu, jos olisi sellainen vanhojen harmonikkojen purkuosaliike niin kuin on autohajottamojakin. Tottahan toki varaosista pitää hinta saada, mutta olisi se suuri apu monelle. Vanhojen romusoitinten varastointi vaatii jo alan harrastusta, tietämystä ja tiloja missä säilyttää. Kun jollain on vaikka vanha soitin, josta puuttuu tai menee rikki joku osa, niin olisihan se hienoa, kun olisi paikka tiedossa mistä voisi kysyä varaosaa sen sijaan, että täytyisi olla varastollinen itsellä säilytyksessä. Ajatus harmonikkojen kierrätyskeskuksesta, missä käyttöosat puretaan ja loppu kaatopaikalle on ihan kannatettava ajatus. Tai sitten esim vapaalehdykän sivulla voisi olla yhteystiedot sellaisista henkilöistä, joilta löytyy jotain varaosia. Mikäli mukaan laittaa vielä ohjeet tee se itse korjaustyöstä, niin hintaa voi ottaa lisääkin.

Kun itse olen mobilisti, niin kokemuksesta voin sanoa, että menee tuskastuttavan paljon aikaa etsiessä osia vanhan automobiilin kunnostusprojektiin. Enkä enää pidä sitä kovin edullisenakaan, että minulla varasto täynnä varaosia omiin vanhoihin autoihin. Olisihan sille varastolle järkevämpääkin käyttöä.

[Viljo]

Harmonikankierrätyskeskus kuulostaa hienolta idealta. Näissä laitteissa vaan ei ole samanlaista maksujärjestelmää kuin kodinkoneissa - kun ostaa uuden laitteen, hintaan sisältyy kierrätysmaksu. Haitarin osat kun kierrättää, niin pitäisi olla myös julmetun iso varasto. Ei bassonäppäinvarsia voi laittaa yhteen nippuun vaan pitää olla melkeimpä merkin ja mallin mukaan. Kielet sen sijaan voivat olla äänenkorkeuden mukaan lokeroitu. Toki, jos löytyy kokonaisia kielisarjoja, niin ei kannata hukata sitä, mutta jotta sarja löytäisi vastaavaan haitariin, niin siinäpä pitkä varastokierto. Yleensä kieliä menee korjauksien yhteydessä yksittäin kappalein, mutta ei sentään koko sarjaa.

Toinen seikka on sitten se, että varaosia on hyvin hankala lähteä postimyymään kenellekään. Jos vaikka puukammalliseen soittimeen täytyy vaihtaa apurivien näppäinvarsi, niin vaikka olisi kuinka saman tehtaan soitin, niin reiät ovat kuitenkin pahasti eri kohdissa.

Tällä hetkellä suurin osa roippeista minulla on runkojen sisällä. Se on toistaiseksi ollut minulla järkevin (ja tällä haavaa tilaedullisin) vaihtoehto.

[Johan]

Tuntuisi äkkiäajatellen siltä, että jos pelit purkasi ja varastoisi pelkät osat purettuina pyrkien hyödyntämään kaiken mahdollisen, tulisi varaston hallinnastakin melko laaja järjestelämä.
Pikku ajatusleikki aiheesta; harmonikassa on osia 5000 - 7000kpl, markkinoilta romuna poistuvien merkkien ja mallien yms. määrä kertaa tuo osien määrä olisi varaston sorttimentti määrä.
Vaatisi melkoista harmonikka-asiantuntemusta ja hyvin hallittua loogista otetta, jotta siitä kehittyisi toimiva varastointijärjestelmä.
Em. syystä ilmeisesti helpommin hallittava järjestelä olisi pitää osat rungoissa ja purkaa niitä sitten tarpeiden mukaan, jolloin varaston hallinta saattaisi olla yksinkertaisempaa, eikä paukkuja menisi purkamiseen kuin kierrätykseen lähtevien osien osalta kerrallaan.
Aikaisempien kommenttien mukaan nytkin ilmeisesti pääasiassa toimitaan viimeksi mainitulla tavalla niiden osalta, joilla varaosapelejä on käytössä.
Oletan, että tuo romutettavien pelien määrä kuitenkin on sellaista luokkaa, että ei niiden kierrätyksestä suurta bisnestä ehkä muodostu.

[Viljo]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) ) Tuo osa määrä on juuri se, mitä löytyy paljon. Tosin haitarin kun purkaa, niin et siitä kyllä 7000 irrallaan olevaa osaa löydä. Pelkästään kielilaatasta löytyy 7 osaa... Logistinen puoli onkin haaste. Ehkä ei välttistä tarve edes kierrätysyritysideassa haitareita olisi järkevä pistää ihan palasiksi. Sen sijaan kierrätettäessä haitarista pitäisi saada erotettua metallit metallinkeräykseen ja loput polttouuniin.

[Johan]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

[Viljo]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

Ompa halpa! 

[Johan]

Romuksi menevät haitarit olisivat vaikkapa noita turistiharmonikkoja (mitenköhän niistä pääsisi eroon täältä suomesta ;-) )

Niistähän on tulossa kulttikamaa! Tosin Huutonetin 3000€ pyyntö on jo laskenut 2500€;)

Ompa halpa!  

Epäilen pilkkuvirhettä ja sittenkin tuntuu vielä aika rajulta hankintahintaan verattuna;)

[Hannu S]

Pietrodeiron kirjoituksesta palautuu mieleen tapaus muutama vuosi taaksepäin, kun olin perinnönjaossa uskottuna miehenä laatimassa perukirjan ja perinnönjakosopimuksen. Se oli lämminhenkinen tilaisuus, missä kaksi sisarusta jakoi vanhempiensa jäämistön ilman ainoatakaan poikkipuolista sanaa keskenään.

Isältä oli jäänyt kaksi haitaria. Veli sanoa siskolleen, että saanko valita ensin vai valitsetko sinä. Sisko sanoa, että valitse sinä. Summassa veli otti itselleen venäläisen turistihaitarin ja siskolle jäi Kouvolan Cassotto. Tilaisuuden jälkeen veli kysyi minulta menikö haitareiden jako oikein. Totesin, että menihän se. Saat omallasi satasen ja siskosi pari tonnia. Siihen veli virkkoi vain, että hyvä niin - ei sillä näin meidän sisarusten kesken niin väliä ole.

[ftamt]

Tänään pääsin näkemään todellisen ullakkolöydön. Eräät tuttavani olivat ostaneet kymmeniä
vuosia ullakolla olleen soittajan jäämistöstä nuotteja ja täysin iskemättämät Viipurin pelin
kielipenkit italialaisilla tarkkuuskielillä. Ne oli pakattu lastuvillaanja  ikivanhoihin joskus punaisina
olleisiin puuvillakankaisiin. Hämmästyttävää kyllä kielet eivät olleet lainkaan ruosteessa. Kieliin,
nahkoihin ja vahaan ei oltu koskettu tehtaan jäljiltä. Siinä vasta kielisarja ja uudenveroiset
kielipenkit vanhaan peliin. Sanoisin, että oli painonsa arvosta kultaa, koka näin hyviä kieliä
ei enää tehdä. Nykyisissä kielissä käytetään pehmeämpää teräslaatua, koska tuollaisten
kovien kielien hiomisessa menee paljon kauemmin aikaa, joka on nykyisessä tehokkaassa
yhteiskunnassa kustannuskysymys. Nyt työntekijä ei ole työntekijä, vaan kustannustekijä.
Ei sitä tiedä, mitä aarteita talojen vinteiltä vielä löytyykään.
Toivo

[olli]

Onnitteluni arvokkaasta löydöstäsi!

[Ojiek]

Harmonikan purkuosat   - harrastepohjainen lisätoiminimi alan yrityksen kupeeseen saattaisi olla toimiva.
Suhteellisen suppean asiakaskunnan puitteissa siitä ei bisnestä saa, mutta esim. kohtailaiset varastotilat omaavalla toimivalla mysiikkialan yrityksellä se toisi ehkä lisää ostavia asiakkaita, niin purkutavaran luovuttajan kohdalla, kuin osia etsivänkin kuluttajan ominaisuudessa liikkeen muulle välineistölle. Purkaamona se ei tule kannattamaan. Mutta tukee muulla tavalla.

Työvoimatoimiston kautta olevan henkilön kouluttaminen valvovan silmän alla, saattaisi tuottaa
tuloksen purkaa esim. palkeet irti, ja tyyppilappu nurkkaan. Bassopäälle sama laputus. ( kielipenkit
aluksi jätettäisiin paikoilleen, ja ostaja/ myyjä ratkaisee miten kauppa tehdään koko perä, vai osina)

Diskantille sama kohtalo, tyypitys ja lappu "varpaaseen" periaate. - Loppu jäisi ostajan/purkamonmyyjän välille sovittavaksi.

Vanhoja irrallisia purettuja osia tuotaessa "Harmonikka-Ecolle", pitäisi olla maininta mistä pelistä
osat ovat. Niille sitten oma loota hyllyyn. Osat maksaisivat tietysti jotain ostajalle. Eco-luovuttajalle jättö olisi ilmainen, paitsi mahdollisesti entisöintikuntoisesta pelistä 5-20 eur. korvaus jotta tuojalle olisi edes polttoainekulurahaa tiedossa kun ajaa matkansa kotoa purkamolle.

Tuskin noita silti yhtä riihiladollista tulisi ensimmäisen 5 vuoden aikana, jonka voisi ottaa tavoitteeksi seurata miten homma kehittyy. Tietysti purkuosista pitäisi saada asiallinen hinta joka auttaa homman säilymistä tulevaisuudessakin. Erilaiset hävinneet häkit, korjauskelpoiset palkeet/kehikot, koskettimet, vanhoihin käytetyt kieletkin katkenneiden ja vääntyneiden tilalle, ja kielipenkit eri väriset selluloidiosat....uskoisin että kysyjiä entisöijissä olisi.

Tässä jotain ajatuksia aiheeseen liittyen.

Terv. "Ojiek"

[ftamt]

Ajatus on kannatettava. Pelien ostohinnan ja osien myyntihinnan tulisi olla erittäin kohtuulliset,
sillä ylihinnoittelu karkoittaa ne vähätkin asiakkaat. Varaosapalvelu olisi varmaankin puhtaasti
harrastusta ja hyvää asiakaspalvelua. Järkevintä taitaa kuitenkin olla,että jokainen pitää omat
romunsa ja jakaa osia, jos joku kyselee. Täällähän voisi olla oma osastonsa osien kysyjille.
Jokainen romuhaitareiden omistaja varmaan auttaa mielellään, jos harmonikkamerkki ja -malli
osuvat kohdalleen. Sen jälkeen se onkin kahden kauppaa, jota käydään yksityisesti. Romuissa
ja korjauskelvoittomissa mennään varmaankin yli 50 vuotta vanhoihin soittimiin. Uudempia ei
ole vielä soitettu niin loppuun, ellei pelille ole sitten sattunut "vakavaa tapaturmaa". Missään
tapauksessa vanhan osan hinta ei saisi ylittää uuden vastaavan osan hintaa, vaikka olisi kuin-
ka harvinaista ja vaikeasti saatavaa antiikkihaitarin osaa tahansa. Kaikille koneistojen osille ei
ole tiedossakaan mitään hintoja. Ostajakin voisi tällöin tehdä oman tarjouksen, jos kaipaa kipe-
ästi puuttuvaa osaa. Mahdollisuuksiahan on monia. 
Toivo

[PaRisto]

Aika arvokkaan pelin ullkakon kätköistä Toivo löysi!!

http://www.keltainenporssi.fi/ilmoitus/Soittimet/ANTIIKKISOITIN/29812722

Ainakin jos hinta määrätään tuon ilmoituksen perusteella 

t. PaRisto

[Viljo]

Ei ole vielä edes pahin, mitä oon nähny... Olikos se vuonna 1953 valmistuneesta harmonikasta lähtöhinta 10 000 euroa, enemmänkin sai tarjota.