Harmonikkojen kerääjät

[olli]

Pannaan nyt sitten ketju, josko löytyisi kiinnostuneita.  Itse en ole varsinainen harmonikkojen kerääjä, mutta hyllyyn näyttää tulevan koristeitakin.  Hankin lehti-ilmoituksen peruteella "Wilhelm Lanka"-merkkisen pelin vuodelta 1917.  Toinen hankinta oli tuo 2-rivinen Tosca.  Molemmat ovat hyllynkoristeena, toistaiseksi.

Seuraan aktiivisesti kaikenlaisia ilmoituksia, lehdistä huutonettiin ja ruotsalaiseen blocketiin.  Joskus tulee himo ostaa, mutta hermo on pitänyt -toistaiseksi.

[htoyryla]

Karmoskat* kiinnostavat, vaikkei oikeastaan pitäisi ostaa niitä yhtään lisää. Mutta pitää katsoa tapauskohtaisesti jos kohdalle sattuu. Vain soittokuntoiset kiinnostavat, en keräile koristeiksi. Ennestään on kolme soittokelpoista ja yksi romu, yksi upouusi tulossa, minkä jälkeen luulen luopuvani yhdestä, että saadaan yksi karmoskansoittaja lisää tähän maahan.

Erityisesti kiinnostaisi seuraavaksi pienet pelit, joissa on joko 15 tai 19 näppäintä diskanttipuolella. Normaalikarmoskoissahan on 25 diskanttinäppäintä ja bassossa mallista riippuen joko 25 (diatoninen "melodia"bassorivi mukana) tai 16 (perusbassot + soinnut).

* karmoska, garmoshka: venäläinen kaksirivinen samanääninen haitari

[ftamt]

Siinä mielessä olen keräilijä, että en ole kelpuuttanut muutaman harmonikan kokoelmaani yhtään uutta haitaria, enkä mitään rimpulimerkkejä, vaan kaikki ovat kultaiselta 1930-luvulta, jolloin tehtiin hienoimmat harmonikat. Kun puhutaan HARMONIKOISTA, niin epäterävässä kuvassa on
niistä yksi, Kouvolan Kukkamallin romo.Kovista merkeistä on edustettuna myös Viipurin Suomi
harmonikka ja tasakahvat Cooperativa ja leukakoplarilla varustettu 5 oktaavin äänialalla varus-
tettu Dallapé. Lisäksi amerikkalaisista laatumerkeistä on URHO-nimiselle suomalaiselle tehty
Galanti & bros. pianoharmonikka. Kaikki ovat harvinaisen hyväkuntoisia yksilöitä, vaikka heti
keikalle lähtisi.Nuorimmatkin ovat 1930-luvun puolivälistä. Tällä vuosikymmenellä oli käsityö-
taito oli huipussaan. Niissä on silmänruokaa, komeat äänet ja ne ovat herkkiä soittaa. Ainoa,
jota en ole onnistunut löytämään hyväkuntoisena, on ollut Kouvolan Kravatti. Sekään ei ole
suuri puute, koska itselläni olevat Kouvolan Kukkamallit ovat soinniltaan yhtä hyviä.Kaikki pelini ovat vaaleita, koska niissä näkyy koristelu parhaiten. Tämä Romopiano on niin hyväkuntoinen,
että alkuperäinen tehtaan koristemaalauskin on säilynyt näin hyvänä. En aio tilanpuutteen
takia laajentaa enempää kokoelmaa. Pärjään näiden kanssa hyvin, koska osaan itse entisöidä
ja virittää haitarin. Yksi arvosoitin vielä odottaa kunnostusta. Se on Minnesotasta saatu
Oscar Hietalan vanha puukuorinen Paolo Soprani 3-rivinen romopiano, jota voi soittaa vain kolmerivisesti. Se on tehty Italiassa 1920-luvun puolivälissä jo silloin kukkapalkeilla. Pelistä puuttu niklattu peltihäkki ja suurin osa kielistä, mutta se on upean näköinen ja korjattavissa. Keräilen  vanhoja gramofonilevyjä ja on monta muutakin harrastusta.
Toivo

[htoyryla]

Jaa, en ollut itse mieltänyt että keräilyn pitäisi välttämättä liittyä vanhoihin peleihin, vaan enemmänkin että homma menee keräilyn puolelle kun hankkii keräilyn kohteita enemmän kuin itse tarvitsee ja ehtii käyttämään Vain siinä mielessä olen soitinten keräilijä.

[Armando Bugari]

Jaa, en ollut itse mieltänyt että keräilyn pitäisi välttämättä liittyä vanhoihin peleihin, vaan enemmänkin että homma menee keräilyn puolelle kun hankkii keräilyn kohteita enemmän kuin itse tarvitsee ja ehtii käyttämään Vain siinä mielessä olen soitinten keräilijä.

Topicin nimessä "kerääjät" vie ajatukset vähän harhaan:-) Vivahde-ero kuitenkin: "kerääjät" ja "keräilijät". Tämä on tietenkin saivartelua, mutta sallinette ehkä?

[ftamt]

Ennen vanhaan käytettiin sanaa kokokoilija henkikilöstä, joka ei ole vielä keräilijä. Haitareissa olen kokoilija, mutta vanhoissa levyissä olen kyllä keräilijä ja ehkä myös nuoteissa. Että kaikkia sitä on tullutkin nurkkiin kokoiltua.
Toivo

[Johan]

En tiedä missä menee raja siinä ketä kutsutaan milläkin nimikkeellä, mutta onpa noita pelejä nurkkiin kerääntynyt viimevuosina ehkä keskimääräistä harrastajaa enemmän.

Olen keskittynyt pianopeleihin, vanhimmat ovat -20 luvulta, uusin vodelta 2009.
Joukossa on suomalaisia, italialaisia, saksalaisia ja venäläisiä pelejä laidasta laitaan, osa pieniäkin, uusimpia käytän aktiivisesti ja vanhemmilla soittelen sillon tällöin, kun tarvitaan sopivaa saundia tai sellainen peli istuu muuten paremmin  käsiteltävään teemaan.
Hankittuani pelin pyrin selvittämään itselleni sen taustat mahdollisiman pitkälle valmistajasta käytettyihin rakenneratkaisuihin ja materiaaleihin saakka, se on minulle osa kutakin peliä ja siksi "opiskelen" kaiken aikaa.

Alan vinyylejä keräsin -60 luvulla, niitä löyttyy jonkin verran ja nuottimateriaaliakin on pari kaappia piukassa, joukossa vanhaakin materialia ja kasanmusiikkia.

[PaRisto]

Mitä mieltä olette tuollaisesta pelistä (ja hinnasta?). Olen nimittäin miettinyt et hommais velimiehelle 50v. lahjaksi jonku vähän vanhemman haitarin.. tosin tässä on aikaa haalia sitä pari vuotta. Mainittakoon että hänen mielestään Italiassa tehdyt vehkeet ovat parhaita.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=456738

[Viljo]

Mitä mieltä olette tuollaisesta pelistä (ja hinnasta?). Olen nimittäin miettinyt et hommais velimiehelle 50v. lahjaksi jonku vähän vanhemman haitarin.. tosin tässä on aikaa haalia sitä pari vuotta. Mainittakoon että hänen mielestään Italiassa tehdyt vehkeet ovat parhaita.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=456738

Tuo on erään kaveriasiakkaan myynti-ilmoitus. Minä en ole nähnyt yhtään tätä vanhempaa Soitin oy -nimellä olevaa haitaria, joten hinta on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen!

[Johan]

Jaa, en ollut itse mieltänyt että keräilyn pitäisi välttämättä liittyä vanhoihin peleihin, vaan enemmänkin että homma menee keräilyn puolelle kun hankkii keräilyn kohteita enemmän kuin itse tarvitsee ja ehtii käyttämään Vain siinä mielessä olen soitinten keräilijä.

Topicin nimessä "kerääjät" vie ajatukset vähän harhaan:-) Vivahde-ero kuitenkin: "kerääjät" ja "keräilijät". Tämä on tietenkin saivartelua, mutta sallinette ehkä?

Tässä on ilmiesesti kysymys siitä, että vivahderikkaan kielemme eri murrealueilla käytetään samasta asiasta hieman eilaisia nimityksiä.
En sanoisi sitä saivarteluksi, jos käytetään termiä "keräilijä" joka yleisesti liitetään, postimerkkien, antiikin, nuottien, äänilevyjen, soitinten, kasvien, yms kaikenlaseen keräilyyn.

Olen tätä keskustelua seurattuani katsonut parhaaksi ottaa omalla kohdallani termin "harmonikka harrastelija". Sen suojissa voin häärätä sitten monennäköistä alaan liittyvää loukkaamatta ammattimaisesti alalla toimivia.
Kaikenikäisten soittimien-, äänitteiden-, nuottien-, soitin esitteiden-, alan kirjallisuuden  ja soittimiin- ja soittajiin liittyvien historiatietojen ja valokuvien keräily, soitinten entisöinti ja kunnostus, säveltäminen, sovittamien, sanoittaminen, soittaminen, soitonohjaus ja julkinen esiintyminen sopivat kaikki tuon termin taakse.

[poikkikulma]

Moikka porukalle . Ajattelin laittaa tiedoksi tänne jotka ovat kiinnostuneita Kouvolan Riikinkukkomallin Pianohanureista joita on vähä valmistettu . Löysin sattumalta kun kävin katsomassa Soitin.OY n vanhaa näppäinhanuria Ahosella niin sielä oli tuo samanlainen pianoharmonikka mikä on tuolla Galleriassakin, myytävänä hintaa en tiedä kun en ollut siitä kiinnostunut vaaleansininen samoin kun tuo gallerian pelikin ,näitä on tietääkseni vähän tehty alkujaan luulisin että on harvinainenkin, hanurista kuva on gallerian ensimmäisellä sivulla . 

[Hannu S]

Lueskelinpa tätä vanhaa viestiketjua. Tuo Toivon esittämä nimi kokoilija on hyvä, sopii minullekkin. Jos kuitenkin lisäisin nimeen vielä yhden koon ja alkaisin vanhojen soitinten kokkoilijaksi. Olisi tuossa muutama vanhan cooperativa, dallape ja yksi Lahden Tango-mallikin, jotka joutaisivat ensi kesän juhannuskokoksi näin ensi alkuun. Tuo kokoilija homma ei enää oikein sytytä, kun jokainen myyjä nettisurffailee ja niistä soittimista on tullut hinnoiltaan kotiväen mieleisiä. Kokoilija harrastukseen ei enää eurot riitä. Halvempi harrastus on kokkoilija.  
Tv, Hannu

[poikkikulma]

Joo se kun tämä tietotekniikka on saatu pian joka kotiin myös tieto lisääntyy ihmiset ymmärtävät paremmin esineiden arvon . Eihän näistä vanhoista soittimistakaan varmaankaan sanotaan nyt 20 v sitten ollut paljonkaan tietoa eikä ollut myynnissä missään satunnaisesti joissain musiikkiliikkeissä niitä näki ja soittajilla sekä tuttavien kautta saattoi saada jotain vihjettä ,eikä näitä arvostettu minään tuo pari vuosikymmentä sitten nyt tuntuu ihan siltä että kaikki ovat kiinnostuneita näistä vanhoista soittimista  , nyt kaikki löytyy täältä kun viitsii etsiä ja samalla tieto lisääntyy  , ei nuo vanhat soittimet nyt vielä niin hirveissä hinnoissa ole toisaalta sehän riippuu paljon kunnosta , ja kun kiinnostus lisääntyy niin vaikutaahan se hintoihinkin ilman muuta . Ei voi mitään pitää elää vaan kehityksen mukaan 

[Johan]

Lueskelinpa tätä vanhaa viestiketjua. Tuo Toivon esittämä nimi kokoilija on hyvä, sopii minullekkin. Jos kuitenkin lisäisin nimeen vielä yhden koon ja alkaisin vanhojen soitinten kokkoilijaksi. Olisi tuossa muutama vanhan cooperativa, dallape ja yksi Lahden Tango-mallikin, jotka joutaisivat ensi kesän juhannuskokoksi näin ensi alkuun. Tuo kokoilija homma ei enää oikein sytytä, kun jokainen myyjä nettisurffailee ja niistä soittimista on tullut hinnoiltaan kotiväen mieleisiä. Kokoilija harrastukseen ei enää eurot riitä. Halvempi harrastus on kokkoilija.  
Tv, Hannu

Tässä yksi esimerkki, jossa koitetaan ensin kepillä jäättä, näkyy sitten joku jo neuvoneen, että "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ja taitaa vieläkin olla pelissä sellainnen pyyntö, että sekä kokoilijat, kokkoilijat ja keräislijät kiertävät sen kauempaa.

http://www.tori.fi/pirkanmaa/Italialainen_haitari_Occordola_4616547.htm?ca=4&w=3

Voisi olla kiinnostavaa ruveta keräilemään hämmästyttäviä myynti-ilmoituksia harmonikoista, siihen riittäisivät eurot paremmin kuin harmonikkoihin;-)

Johan

[ftamt]

Tästä Johanin löytämästä Occordolasta on paha sanoa, onko se kovinkaan vaha vai onko remontteerattu jälkeenpäin. Tällaiset kirjavat akryylinäppäimet eivät ole olleet käytössä
kovin montaa vuosikymmentä. Samoin tällä kuvioinnilla olevat paljenauhat. Punaisia loimupintaisia harmonikkoja alettiin valmistaa jo 1940-luvulla.Joka tapauksessa merkki
on harvinainen täällä Suomessa ja olisi siinä mielessä keräilykappale.
Toivo

[Dragspel]

Lieneekö kuitenkin kysymyksessä "Accordiola"-harmonikka, joita on Suomessakin myyntipalstoilla aina silloin tällöin. Ruotsissa näyttäisi blocket.se:n tarjonnan perusteella kyseinen merkki olevan melko yleinen.

[Johan]

Käsitykseni mukaan merkki on Accordiola, veikkaan, että tuo tyylitelty teksti on hieman hämännyt ilmoitusta laadittessa.
Pelissä on kyllä Toivon mainitsemia piirteitä, jotka tekevät siitä kiinnostavan keräilymielessä.

Johan