Sormet Diskantti puolella? Siellä vai täällä?

[htoyryla]

No, mitäs muita perusteluja sille on? No, kenties se ettei tarvitse opetella niin monenlaisia sormituksia.

........Jotenkin sitten nämä sormitukset ja niiden tärkeänä pitäminen painottuvat nimen omaan keskinkertaisiin soittajiin. Kappaleiden opettelemisessa ei ole tärkeää tietyt sormitukset vaan loogisuuden ymmärtäminen tiedottomasti -> sormet löytävät oikeille näppäimilleen riittävän treenin jälkeen.

Heitän nyt vielä vettä myllyyn... lähinnä omaksi huvikseni ja keskustelun jatkamiseksi. Jos ei kiinnosta, niin älkää vastatko tai lainatko. En voi tietotaitoni puutteesta johtuen suhtautua ko. aiheeseen todellakaan "akateemisesti" saatikka teknisesti. Kysyisin vaan, että kuka tämän triidin osallistujista, tai yleensäkään tämän foorumin kirjoittajista tai lukijoista on ns.ammattilainen, eikä keskinkertainen soittaja -  pari kyllä tiedänkin.

Eipä täällä juuri taida ammattilaiset keskustella, ainakaan näistä jutuista. Viljosta en mene sanomaan, muistan vain lukeneeni että hän pitää enemmän itseään haitarinkorjaajana kuin soittaja-ammattilaisena ---mutta jos meni väärin niin oli minun virheeni.

Minun väitteeni kuitenkin on, ettei tarvitse olla ammattilainen hahmottaakseen miten tietyistä jutuista on hyötyä soittamisessa. Kyllä sen kokemuksen pystyy jo tunnistamaan keskinkertaisuutenakin, vaikkei pystykään täysin hyödyntämään.

Kun puhutaan viisirivisestä, niin se että seuraava nuotti löytyy kahdesta paikasta joista voi valita, ja näppäinten sijainti on täysin systemaattisesti toistuva, niin toki se mahdollistaa taitavamman soiton. Puhaltimista ei löydy vastaavanlaista systematiikkaa. Niissä, mitä pitemmälle mennään, kaikki sormitukset menevät yhä enemmän poikkeuksellisiksi.

Lisäys: noin ollen näenkin viisrivisen soiton niin, että jo keskinkertainen soittaja, kukaties aloittelijakin, pystyy rikastuttamaan soittoaan tajuamalla mistä eri intervallit löytyvät kun niitä tarvitsee. Sama malli pelaa kauttaaltaan kun sen sisäistää. Kun mennään reunariveille, niin toki näppis loppuu kesken, mutta sitten löytyy taas toisesta suunnasta. Tämä on ihan eri juttu kuin puhaltimien vaihtoehtoiset sormitukset joissa ei ole mitään soittajalle näkyvää logiikkaa (vaikka tietty fysiikkaan pohjautuva logiikka onkin).

[Viljo]

Juu - ehkäpä nyt tällä hetkellä ammattia kuvaa parhaiten termi harmonikan korjajaaja. Yhdessä vuosikirjassa olen nyt jopa nimetty tutkija-haastattelijaksi ja tulevaisuuden tavoite on harmonikanrakentaja. Tämä siis, mitä tulee leipätyöhön. Elämänuran – ja toivottavasti hyvin julkisen ja näyttävän sellaisen – tulen tekemään hieman eri paikoissa kuin haitaripiireissä.

[Kaifun]

Mut kai nykysi julistettaa siirrettävän rivikolmosen pääteesariks. Enkä jumankuta tarkota sitä, että soittaja olis lopullisesti vain kolmen rivin vanki.
Tulkoon nyt selväksi, että tua siirrettävä rivikolmossabluuna on vain alkuun välttämätön perusrunko, jolle alottava soittaja saa noppeesti edistyvää soittoa rakennettua. Kun riittävällä harjoittelulla on luanut hyvän sormitussabluunan motoriseen muistiin, nin on aika alkaa hakemaan apuriveiltä helpottavia ratkaisuja ja otetaan kaikki viisi riviä käyttöön. Kuitenkin säilyy siirrettävän ja samana kertautuvan sormituksen perusluonne kaiken pohjana, jolle soiton edistyessä haetaan melodian ominaisluonnetta mahdollisesti helpottavia apuja sabluunan ulkopuolelta.

Ja mitä tulee kappaleiden vaativuuteen, nin kuunnelkaa Viktor Klimenkon Ajomies-levyä. Siinä rivikolmosvaihdolla ja siihen tarpeellisija apuja soittava Aaro kurkela vetää sellaisia slaavilaisen musiikin pitsipohjia, ettei ainakaan tason puutetta voi moittia. Ja juuri siirrettävän rivikolmossabluunan ja siitä johtuvan minkä tahansa hetkessä sävellajin vaihdon taitajana hän oli nimenomaan loistava studiomuusikko. Että se mahdollisuuksien tasosta.

[htoyryla]

Joo, totta kai siinä on tolkkua että aluksi pitää perusmotoriikka hankkia tiettyjen asteikkojen/kaavojen myötä. Mutta minähän en missään vaiheessa ole kallistunut kumpaankaan puolueeseen. Kolmen rivin sabluunoista on hyötyä niinkuin myös mahdollisuudesta soittaa sävelet vaihtoehtoisista paikoista.

[Viljo]

Mut kai nykysi julistettaa siirrettävän rivikolmosen pääteesariks.

En ole vielä törmännyt opettajaan, joka opettaa rivikolmoselta kuin erittäin pakkolliset asiat. Tässä on muuten ylipäätään vähän erilaisia kuoppia, joihin voidaan langeta:

- Kolmen rivin soittotekniikalla saatetaan tarkoittaa soittamista vain kolmelta riviltä. Tähän pitäisi kuitenkin sisällyttää se, että kolmen rivin tekniikka tarkoittaa myös kolmen erilaisen sormitustavan hallitsemista. Esim. soittoasteikkojen soittamiseen tarvitaan kolmella rivillä soitettaessa kolme sormitusta / asteikko (mollit, duurit jne.) Vastaavat asteikot onnistuvat viidellä rivillä soitettaessa vain kahdella sormituksella (duurit ja mollit, ei mennä nyt ihan kaikkiin asteikkomalleihin). Täytyy kyllä sanoa, että tässä kohtaa kannattaa opetella vaikeamman kautta soittotekniikan ja -logiikan kehittymisen takia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että biisi, joka on c-mollissa pitäisi pystyä soittamaan kahdella muulla sormituksella vaikkapa cis-mollista tai dis-mollista niiltä käytettävissä olevilla kolmella rivillä... Tämä on se, mitä Ollila tarkoittaa kolmen rivin opettelusta: riittävän pitkälle vietynä auttaa tulemaan omalta kannaltaan hyväksi soittajaksi.

- Opettajat aloittavat usein soiton opettamisen kolmelta keskiriviltä, koska on se on vakiintunut meillä käyttöön pääriveinä. Kolme riviä muodostavat myös kromaattisen asteikon minimin koneiston puolesta. Toki kromaattisen asteikon voi soittaa myös 1. tai 5. riviä hyödyksi käyttäen. Omalta kohdaltani ei todellakaan opeteltu soittamaan yhtään enempää näiltä kolmelta riviltä kuin oli pakko. Kolme riviä ei ollut siis opiskelussa muuta kuin lähtökohta. Kolmen rivin kahleesta luovuttiin tekniikan kehittyessä.

Enkä jumankuta tarkota sitä, että soittaja olis lopullisesti vain kolmen rivin vanki.
Tulkoon nyt selväksi, että tua siirrettävä rivikolmossabluuna on vain alkuun välttämätön perusrunko, jolle alottava soittaja saa noppeesti edistyvää soittoa rakennettua.

Tästä saa käsityksen, että marssijärjestys olisi tämä: 1) opettele biisi kolmelta riviltä siten, että 2) osaat soittaa sen mistä tahansa sävellajista jostain kohtaa viideltä riviltä ennen kuin 3) opettelet käyttämään apurivejä. Eli siirrettävä kolmirivisabluuna = yksi tapa soittaa yksi kappale kolmelta riviltä?

[Kaifun]

Vaihtoehdot tulee sitten ajallaan, niinkuin edellissessä tekstissäni pitäisi ilmetä.

[risto]

Tässä voisi tehdä empiirisen tutkimuksenkin siitä, että soittavatko eri menetelmiä hyödyntävät ihmiset eri tasoisia kappaleita, mitä tulee vaatimustasoon, ei sävellajien muutokseen. Mielestäni sävellajit itsesään eivät nimittäin kauheasti vaikuta vaativuustasoon vaan vaativuus tulee suurelti osin muista elementeistä kuten tempo, dynamiikka, muu artikulaatio, sormitekniikka jne. Teesi on siis: kaikkia viittä riviä soitossaan käyttävät suomalaiset henkilöt soittavat (tai pystyvät soittamaan) keskimäärin vaikeampia kappaleita kuin kolmirivitekniikkaa käyttävät soittajat.

Rupee innostus tulee jo aiheeseen  

En kuitenkaan yhtyisi siihen väittämään - jos sellainen takavasemmalla esitettiin - että kolmella rivillä ei pysty soittamaan yhtä vaativia kappaleita kuin viidellä rivillä. Analogiaa pianon soittoon: kukin nuotti löytyy vain yhdestä paikasta. Kolmella rivillä soitettaesssa eri nuotit kuitenkin ovat lähempänä toisiaan kuin pianon koskettimistolla, eli hyppelymatkat ovat lyhyempiä. (Tosin näppäimet ovat pienempiä, mikä lisää osumisen tarkkuusvaatimusta.)

Voisin kuitenkin yhtyä siihen luulemiseen, että tanssibiisit tms. kevyt musa, jota ehkä juuri soitetaan kolmella rvillä, on helpompaa kuin esim. klassinen. Tanssimusabiisejä voi myös tarvittaessa itse yksinkertaistaa itselleen sopivaksi ilman, että siitä kukaan närkästynee.

[mahu]

Annan myös oman mielipiteeni asiaan, kun aihe on aika yleinen ja mielenkiintoinen.

Itse olen soittanut Ahvenaisen oppikirjoja ja sovittamia kappaleita. Niissä on kaikki siis 3:lta riviltä. Mutta vaikka soitto on pelkästään kolmelta riviltä niin se ei aina ole kolömelta keskimmäiseltä riviltä. Jos katsoo esim. Ahvenaisen sovittamaa "Elämää juoksuhaudoissa" niin kappaleen eka osa soitetaan kolmelta uloimmalta riviltä, toinen kolmelta sisimmältä riviltä, kolmas kolmelta uloimmalta ja viimenen osa kolmelta keskimmäiseltä. Tämä mahdollistaa että vaikeat osat kappaleesta voidaan soittaa niiltä kolmelta riviltä mitkä siihen sopivat parhaiten. Eikä sävellajinkaan muutos ole ongelma kun rivivaihdos tulee vain osien välissä.

Katsoisin itse vähä enemmän historiaan, harmonikan syntymiseen. En tiedä totuutta enkä haluaisi tätä asiaa paisuttaa tässä aiheessa. Mutta jos katsoo harmonikan näppäimien järjestyksiä etenki bassopuolella niin niistä löytyy selkeitä loogisia juttuja liittyen musiikin teoriaan. Joku voisi tätäkin ehkä täydentää. Mutta mitä haen takaa on se että ehkäpä 5-rivisessä on haluttu tuoda uloimmat rivit ihan sen takia että saadaan sävellajien muutos helposti. Olen joskus jopa kuullut että haitari olisi kaikkein paras/monipuolisin soitin säveltäjille, kun yhden napin painalluksellakin saa jo sointuja. Vosiko olla että haitari on alunperin haluttu tehdä kaikenkattavaksi soittimeksi? Joka sittemmin on tullut käyttöön myös monipuolisempien ja vaikeampien kappaleiden soittoon ja viideltä riviltä soitto on näin helpompaa?

Oma henkilökohtanen mielipiteeni on se että kun olen kolmelta riviltä opetellu, niin on kappaleet paljo helpompi opetella nuoteistakin kun ei ole liikaa samoja nappeja sekaamassa ajatuksia. Lisäksi jos ottaa soinnun sisäriviltä ja seuraava olisi helppo ottaa ulkoriviltä niin kappaleen soitto kärsii esim. kun legatossa ei saisi tulla taukoja. Tunnen yhden miehen joka soittaa korvakuulolta ja viideltä riviltä. Häneltä sain kommenttia että kolmelta riviltä soitto näyttääkin rennommalta kun käsi tekee loogista liikettä musiikin mukaan ylös ja alas, eikä pyöri paikallaan niin kuin hänellä.

Kommentoikaa

[htoyryla]

En kuitenkaan yhtyisi siihen väittämään - jos sellainen takavasemmalla esitettiin - että kolmella rivillä ei pysty soittamaan yhtä vaativia kappaleita kuin viidellä rivillä. Analogiaa pianon soittoon: kukin nuotti löytyy vain yhdestä paikasta. Kolmella rivillä soitettaesssa eri nuotit kuitenkin ovat lähempänä toisiaan kuin pianon koskettimistolla, eli hyppelymatkat ovat lyhyempiä. (Tosin näppäimet ovat pienempiä, mikä lisää osumisen tarkkuusvaatimusta.)

Olikohan semmoista väitettä ilmassakaan, ettei kolmirivisellä pystyisi soittamaan ihan mitä vain. Silti voisi ainakin kuvitella, että viiden rivin tuomat lisävaihtoehdot mahdollistaisivat taitavamman soiton vähän pienemmällä harjoittelulla.

Jatkan aiheesta tuon seuraavan viestin parissa...

[htoyryla]

...
Jos katsoo esim. Ahvenaisen sovittamaa "Elämää juoksuhaudoissa" niin kappaleen eka osa soitetaan kolmelta uloimmalta riviltä, toinen kolmelta sisimmältä riviltä, kolmas kolmelta uloimmalta ja viimenen osa kolmelta keskimmäiseltä. Tämä mahdollistaa että vaikeat osat kappaleesta voidaan soittaa niiltä kolmelta riviltä mitkä siihen sopivat parhaiten. Eikä sävellajinkaan muutos ole ongelma kun rivivaihdos tulee vain osien välissä.

Itselläni yksi syy viiden rivin käyttöön on että siten pystyn käyttämään (itselleni) vaikeissa, usein kromaattisissa kuvioissa aina samaa sormitusta. Silloin riittää että on treenannut sen kuvion yhdellä tavalla. Tietyissä musiikkityyleissä kun on sellaisia usein käytettyjä kuvioita tai fraaseja. Minulle ei sitten tuota vaikeutta tarvittaessa ottaa jotain nuottia vaihtoehtoisesta paikasta (jotta pääsen soittamaan fraasin tutulla tavalla).

Tämän voisi toisaalta kääntää niinkin päin, että jos pysyttelisin vain kolmella rivillä, joutuisin opettelemaan nuo kuviot kolmella sormituksella, mikä parantaisi motoriikkaa ja soittotaitoa. Mutta tässä iässä en viitsi tuolle polulle lähteä, varsinkin kun soitan monta muutakin soitinta tässä.

Olen joskus jopa kuullut että haitari olisi kaikkein paras/monipuolisin soitin säveltäjille, kun yhden napin painalluksellakin saa jo sointuja.

Kyllä se piano kumminkin taitaa olla se monipuolisin soitin säveltäjälle. Haitarin yhden napin sointuvalikoima ei pitkälle riitä säveltämisessä.

Oma henkilökohtanen mielipiteeni on se että kun olen kolmelta riviltä opetellu, niin on kappaleet paljo helpompi opetella nuoteistakin kun ei ole liikaa samoja nappeja sekaamassa ajatuksia.

Voisikohan tässä vaikuttaa se millaista musiikkia soittaa. Luulen että itselläni rivien käyttö lisääntyi kun rupesin yrittämään soittaa klezmeriä, jossa on paljon kromaattisia kulkuja ja eräänlaisia fraaseja tai kuvioita.

Lisäksi jos ottaa soinnun sisäriviltä ja seuraava olisi helppo ottaa ulkoriviltä niin kappaleen soitto kärsii esim. kun legatossa ei saisi tulla taukoja.

Tätä en ihan ymmärrä. Eihän se silloin ole helppo ottaa ulkoriviltä jos legato kärsii?

Yhteenvetoa:

Joku vaihtaa rivikolmosta sävellajin mukaan, joku osan vaihtuessa, minä fraasin mukaan?

Tarkoittaako viiden rivin käyttö sitä että pystytään hyödyntämään tuttuja motorisia kuvioita enemmän? Tarkoittaako kolmen rivin käyttö sitä että kuviot joutuu opettelemaan kolmeen kertaan? Silloinhan Ollila voi olla osaltaan oikeassa? Mutta tekevätkö kolmen rivin perussoittajat niin?

Jotain merkitystä tässä kiistassa on myös sillä miten itse kukin hahmottaa musiikin, mikä sitten johtaa mieltymyseroihin. Toinen puoli on sitten tuo motoriikka.

[Viljo]

Katsoisin itse vähä enemmän historiaan, harmonikan syntymiseen. En tiedä totuutta enkä haluaisi tätä asiaa paisuttaa tässä aiheessa. Mutta jos katsoo harmonikan näppäimien järjestyksiä etenki bassopuolella niin niistä löytyy selkeitä loogisia juttuja liittyen musiikin teoriaan. Joku voisi tätäkin ehkä täydentää. Mutta mitä haen takaa on se että ehkäpä 5-rivisessä on haluttu tuoda uloimmat rivit ihan sen takia että saadaan sävellajien muutos helposti. Olen joskus jopa kuullut että haitari olisi kaikkein paras/monipuolisin soitin säveltäjille, kun yhden napin painalluksellakin saa jo sointuja. Vosiko olla että haitari on alunperin haluttu tehdä kaikenkattavaksi soittimeksi? Joka sittemmin on tullut käyttöön myös monipuolisempien ja vaikeampien kappaleiden soittoon ja viideltä riviltä soitto on näin helpompaa?

En ole varma, enkä muista törmänneeni varsinaiseen tietoon, mutta jotenkin minulle on jäänyt mielikuva, että soittimien tekniset parannukset ovat lähtöisin nimen omaan ammattisoittajilta. Niiltä, jotka opettivat ja konsertoivat. Eli voisin hyvin uskoa väittämää, että rivejä soittimiin on lisätty soittoammattilaisten vaatimuksien perusteella.

Yksi tätä aikaisempi kehitysvaihe, josta löytyy myös Suomesta esimerkkejä, oli rivien lisääminen vähärivisiin haitareihin monipuolisuuden lisäämiseksi ja sävellajisidonnaisuuden poistamiseksi/vähentämiseksi. Tätä tehtiin varsinkin ennen kuin Stradella-bassoiset soittimet tulivat kansalle riittävän halvoiksi - nehän olivat nimen omaan 1900-luvun alussa kalliita konserttisoittimia.

Kerran käydessäni ja jutellessani säveltäjä Timo-Juhani Kyllösen kanssa, hän tokaisi, että kyllä sen näkee, onko säveltäjä ollut haitarinsoittaja vai ei. Uskoisin, että viittaus koskee haitarinsoittajille tyypillisiä kuvioita ja soinnutusta. Melkeinpä sanoisin, että Stradella-basson tuleminen aikanaan monipuolisti haitarimusiikkia älyttömästi, mutta se kehitys on lakannut jo vuosikymmeniä sitten. Stradella-basso on loppujen lopuksi hyvin rajattu ja koska sillä ei saa muodostettua helposti kuin ns. pakolliset soinnut. Pianonsoittajat pääsevät kokemaan polyfonisuuden takia paljon kattavamman sointuvalikoiman (=kaikki) ja tämän kautta heidän musiikillinen looginen älykkyys, soveltamisen taito, on haitarinsoittajia keskimäärin paljon parempi. Stradella-bassosoitin ei vaan ole riittävän monipuolinen, mikäli on halua "olla selvästi parempi soittaja". Itse käytän Stradella-bassoa ehkä tavoilla, joita perustallaaja ei edes osaa käyttää, sen sijaan MB-puolen käyttäminen on edelleen tapailua. Vasta MB-soittimella päästään todelliseen polyfoniseen haitariin.

Nyt kun loogisuudesta puhutaan, niin esimerkin luontoisesti: länsimainen logiikka ei voi olla samanlainen kuin itämainen logiikka pelkästään äidinkielellisien asioiden takia. Länsimaissa opetellaan sanojen muodostus joillakin kymmenillä kirjaimilla, mutta itämaissa, esim. Kiinassa, ihmiset joutuvat opettelemaan tuhansia merkkejä perussanavarastoon. Tämä jos jokin on uskomatonta aivojumppaa ja mahdollistaa aivojen loogisuuden kehittymisen ihan omalle tasolleen. Noh.. Länsimailla on paljon opittavaa itämaisista asioista yhä. Niin elämäntavoilta kuin lääketieteeltäkin...

[Viljo]

Tarkoittaako viiden rivin käyttö sitä että pystytään hyödyntämään tuttuja motorisia kuvioita enemmän? Tarkoittaako kolmen rivin käyttö sitä että kuviot joutuu opettelemaan kolmeen kertaan? Silloinhan Ollila voi olla osaltaan oikeassa? Mutta tekevätkö kolmen rivin perussoittajat niin?

Mielestäni perusmotoriset asiat eivät liity mitenkään mihinkään tiettyyn sävellykseen vaan ne ovat haitarimusiikille tyypillisiä asioita kuten triolinousut esim. am6-sointukulkua pitkin kolmella sormella tai sormien vuoronperäistä yhteen näppäimeen naputtamista, kun soitettava kohta on kaksijakoinen. Triolien kanssa puolestaan käytetään kolmea sormea. Melkein sanoisin, että viisi riviä luo mahdollisuuden soittoteknisesti parempiin sormitusratkaisuihin ja näin ollen myös mahdollistaa paremman artikulaation ja säveltäjän toiveen toteutumisen paperilta. Miettikää nyt vaikka ihan perus Frosini-tyyppistä asiaa: kolmiäänistä mollisointua täytyy soittaa kromaattisesti vaikkapa viisi kertaa, eli kahdelta, kolmelta poikittaiselta riviltä. Ei herranen aika mitä soopaa siitäkin osaltani tulisi, jos pitäisi kaksi tai kolme kertaa vaihtaa sormituksia rivipuutteen vuoksi! Varsinkin jos tempo on nopea. Rivien lisäys poistaa täydellisesti tämän epäloogisuuden ko. kuviosta vs. 3-riviseen soittimen mahdollisuuksiin.

Mitä tulee tuohon Ollilan ja tanssimuusikoiden väliseen alueeseen, niin toteisin, että Ollila on hyvin oikeassa, että kolmea riviä hyödyntämällä ja siihen täydellisesti tutustumalla päästään korkealaatuiseen viisirivisen soittamiseen sekä järjestelmän syvälliseen tuntemiseen. Täytyy kuitenkin huomata, että tämä ei ole vakiintunut opetustapa Suomessa - näin luulisin. Ja mitä tulee tanssimuusikoihin: tuskin. Tuskin he opettelevat käyttämään kolmea riviä Ollilan tavoin vaan he opettelevat biisin soittamisen kolmelta riviltä ja kopioivat osaamansa sävellajin muuttuessa toisille riveille. He osaavat siis yhden kikan; heidän tarkoituksenaan tuskin on ainainen tekniikan kehittäminen, toisin kuin monilla opettajilla ja esittävän taiteen soittajilla.

[htoyryla]

Tarkoittaako viiden rivin käyttö sitä että pystytään hyödyntämään tuttuja motorisia kuvioita enemmän? Tarkoittaako kolmen rivin käyttö sitä että kuviot joutuu opettelemaan kolmeen kertaan? Silloinhan Ollila voi olla osaltaan oikeassa? Mutta tekevätkö kolmen rivin perussoittajat niin?

Mielestäni perusmotoriset asiat eivät liity mitenkään mihinkään tiettyyn sävellykseen vaan ne ovat haitarimusiikille tyypillisiä asioita...

Ei herranen aika mitä soopaa siitäkin osaltani tulisi, jos pitäisi kaksi tai kolme kertaa vaihtaa sormituksia rivipuutteen vuoksi! Varsinkin jos tempo on nopea. Rivien lisäys poistaa täydellisesti tämän epäloogisuuden ko. kuviosta vs. 3-riviseen soittimen mahdollisuuksiin.

No, minulle itseopiskelijana nuo "perusjutut" eivät ole tuttuja, sen sijaan olen joutunut pähkäilemään tiettyjä klezmerin kuvioita. Mutta taisit vahvistaa sen mitä minulla olikin mielessä.

Mitä tulee tuohon Ollilan ja tanssimuusikoiden väliseen alueeseen, niin toteisin, että Ollila on hyvin oikeassa, että kolmea riviä hyödyntämällä ja siihen täydellisesti tutustumalla päästään korkealaatuiseen viisirivisen soittamiseen sekä järjestelmän syvälliseen tuntemiseen. Täytyy kuitenkin huomata, että tämä ei ole vakiintunut opetustapa Suomessa - näin luulisin. Ja mitä tulee tanssimuusikoihin: tuskin. Tuskin he opettelevat käyttämään kolmea riviä Ollilan tavoin vaan he opettelevat biisin soittamisen kolmelta riviltä ja kopioivat osaamansa sävellajin muuttuessa toisille riveille. He osaavat siis yhden kikan; heidän tarkoituksenaan tuskin on ainainen tekniikan kehittäminen, toisin kuin monilla opettajilla ja esittävän taiteen soittajilla.

Tätä juuri olin noilla kysymyksilläni lähestymässä, olin alkamassa hahmottaa että kolmen rivin perusteellisella opiskelulla pääsee pitkälle, mutta tuntui että se kolmen rivin teknikka jota täällä suositellaan ei mene läheskään niin pitkälle.

[Hannu S]

Hei kiitos kaikille tähän aiheeseen kirjoittaneille. Oli niin mielenkiintoinen keskustelu, että täytyi lukea koko juttu kaikki kirjoitukset kerralla läpi. Jatkakaa lisää!

[olli]

Jos olisin 30 vuotta nuorempi, lähtisin varmaan noihin Ollilan oppeihin!
Nyt on juteltu vain diskantin puolen näppäimistöstä.  Sävellajien vaihdoissa pitää myös bassopuoli ottaa huomioon.  Yhtyesoitossa tämä lienee marginaalista, sillä yhtye hoitaa sen "säestyksen", joten basso voi olla hiljaa.  Mutta se yhteislaulujen säestys, jos vain hanuristi on mukana. Silloin pitää myös bassopuolen mennä oikeassa sävellajissa.  Sitten vielä ne bassopuolen "kuviot".  Itse tykkään hanurimusiikissa nimenomaan siitä, että myös bassolla tehdään muutakin kuin perussäestystä! 

[htoyryla]

Jos olisin 30 vuotta nuorempi, lähtisin varmaan noihin Ollilan oppeihin!
Nyt on juteltu vain diskantin puolen näppäimistöstä.  Sävellajien vaihdoissa pitää myös bassopuoli ottaa huomioon.  Yhtyesoitossa tämä lienee marginaalista, sillä yhtye hoitaa sen "säestyksen", joten basso voi olla hiljaa.  Mutta se yhteislaulujen säestys, jos vain hanuristi on mukana. Silloin pitää myös bassopuolen mennä oikeassa sävellajissa.  Sitten vielä ne bassopuolen "kuviot".  Itse tykkään hanurimusiikissa nimenomaan siitä, että myös bassolla tehdään muutakin kuin perussäestystä! 

Eikös se sävellajin muutos bassopuolellakin mene kättä siirtämällä, vaikka olisi muutakin kuin perussäestystä. Ainakin jos on täyspitkä bassonäppäimistö ettei lopu päästä ihan heti kesken?

Ymmärrän muuten hyvin tuon ajatuksen soittaa bassopuolella kuvioita, mutta en millään viitsi ruveta niitä haitarilla harjoittelemaan, kun ne on niin paljon kätevämpi soittaa bassolla...

[olli]

Mielenkiintoista tämä, että sormituksista tulee näinkin paljon juttua.  Ei siinä mitään.  Esitämpä kysymyksen, kun en ole mikään musiikin teoriaa kovin hyvin ymmärtävä.  Siis: jos soittaa metsäkukkia G-mollista suomalaisella järjestelmällä, mikä sävellaji on kyseessä, jos vaihtaakin ruotsalaiseen järjestelmään (siis sama sormitus)?

[htoyryla]

Mielenkiintoista tämä, että sormituksista tulee näinkin paljon juttua.  Ei siinä mitään.  Esitämpä kysymyksen, kun en ole mikään musiikin teoriaa kovin hyvin ymmärtävä.  Siis: jos soittaa metsäkukkia G-mollista suomalaisella järjestelmällä, mikä sävellaji on kyseessä, jos vaihtaakin ruotsalaiseen järjestelmään (siis sama sormitus)?

Eikös se riipu siitä mistä näppäimestä aloittaa? Jos ajattelee että aloittaa samasta kuin omassa haitarissa se g-mollin d, niin mitenkäs se katsotaan mikä on se sama näppäin siinä ruotsalaisessa? Jos lähtee leuan puoleisesta reunasta laskemaan, niin sehän riippuu ihan paljonko siinä haitarissa on näppäimiä.

Mutta jos soittaa g-mollin sormituksilla siitä keskikolmoselta, niin taitaa mennä joko c-, es-, fis- tai a-mollissa riippuen aloitusnäppäimestä.

[Kaifun]

Hyvät alkavat hyvvään HARRASTAJASOITTOON pyrkivät alottajat. Ku opettelette tuan siirrettävän rivikolmos- sabloonan mukkaa, nin ei tarvita isoja älykkyystestejä sormijen asettelussa oli sävellaji mikä hyvänsä ja vaikka nappulat millasessa rantaruattalaisessa asetelmassa. Siirrämmä vaan tuttuva sapluunaamme. Ja taas senkun soi.

[olli]

Seurailen aikani kuluksi tuolta youtuubista noita hanuristeja.  Pisti silmään nuo ranskalaiset.  Oli sitten neli- tai viisrivinen, niin perukalo ottaa tukea diskanttikahvasta ja vain neljällä sormella soitetaan.  Liekö sitten "maantapa" vai mikä lie.