Suomen Harmonikkaliitto

Virtuaaliset haitarisimulaattorit

Aloittaja Armando Bugari, 14-01-2009, 22:11:05

« edellinen - seuraava »

humppahanuristi

Lainaus käyttäjältä: Dragspel - 02-03-2009, 16:45:13
Onhan se näinkin.

Kuitenkin, jos vaihtoehtoina ovat keikka "sähköisellä orkesterilla" tai ei keikkaa ollenkaan, on minun valintani keikka "sähköisellä orkesterilla". Tällaisen harrastelijamuusikon ei ole aina mahdollistakaan saada "oikeata orkesteria" kasaan, kun on esim. joku hää- tai syntymäpäiväkeikka.

Kaiken kaikkiaan musiikki on niin hieno ja monipuolinen harrastus ja harmonikka soittimena yksi parhaimmista, että eiköhän anneta "kaikkien kukkien kukkia".

Totta kai, jokainen tekee kuten itsestään hyvältä tuntuu. Ei ole tarkoitus ketään "syytellä" tms. Kuten sanoin, tuli itsekin harrastettua mutta sitten iski jonkunlainen herätys  ;D
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

humppahanuristi

#81
No tuoreet kommentit tältä illalta.

Kävin kokeilemassa Rolandin FR3b:tä ja samalla lohenpyrstö casottoa, kouvolalaista siis.

Kouvolalainen, kuten ne yleensäkin, kuulosti hirveän hienolta. Soitettavuus siinäkin kuitenkin kouvolalaista vaikka varsin vähän soitettu peli kyseessä.

No rolandissa heti ensimmäisenä huomiona oli se palje (perusasetuksilla), hirveän hankala saada järjellistä voluumitasoa järkevällä tuntumalla. Nappulat pienet ja varsin epämääräinen soittotuntuma ja älytöntä tarkkuutta vaativat näppäimet. Äänet sen omilla kaiuttimilla ei välttämättä sitä parasta laatua.
Kevyt kuitenkin.

Tuollaisenaan ei oikein iske, paitsi jos erityisen halvalla saa, niin ihan huvikäyttöön. Keikalle en tuon kanssa lähtisi. Ja se paljetremolo ei tosiaan perusasetuksilla irtoa, se ei vaan reagoi riittävän nopeasti.

Jos jotain OMB/duo hommaa pitäisi tehdä niin vieläkin kääntyisin vanhan kaluston puoleen eli kontaktimideillä varustettuun haitariini ja Technicsin KN2000:een modulina. Soundit ja käytettävyys on parempi. Rolandin etuna helppo roudattavuus ja keveys mutta ainakin tuo FR3 vaikuttaa vielä vähän keskentekeiseltä tosikäyttöön.


Tuossapa tuli katsottua hintapolitiikkaa uudelle FR-3b:lle ja nettisivuilla mainittiin, että FR-3b:ssä ei ole omia kaiuttimia. Kuitenkin tuossa vehkeessä mitä soitin oli kyllä aivan varmasti äänentoisto omasta takaa ja mielestäni siinä kuitenkin luki FR-3b, mitäs tämä nyt meinaa?
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

mklahti

Minulla on tässä edessäni Tampereen Musiikin hinnasto (v. 2008).  Siinä on kolme eri versiota Roland FR-3 digitaalisesta näppäinharmonikasta.  Halvin on FR-3b, väriltään harmaa, ilman kaiuttimia.  Keskihintainen on FR-3sb, väriltään harmaa, omat kaiuttimet.  Kallein versio on FR-3sbw, väriltään valkoinen, omat kaiuttimet.

klezberg

Laitan tännekin mitä kirjoitin tuonne m.netin haitarihuoneeseen, aiheesta onko digihaitari "vain pianosyntetisaattori".

Otetaan ensiksi tuo "piano". Digihaitari ei ole pianon kaltainen eikä sillä pääasiallisesti soiteta pianon äänellä, joten tuo etuliite on tuossa turha. Synteesin kannalta se on myös harhaan johtava, koska toisin kuin pianossa jossa äänen sointiin ei voi alun jälkeen enää vaikuttaa, digihaitarissa ja -puhaltimissa ääni on ainakin periaatteessa soittajan hallinnassa palkeen/puhalluksen kautta loppuun asti.

Sitten näen tarpeelliseksi valottaa synteesin tekniikoita. Perinteisessä syntetisaattorissa äänet synnytetään kokoamalla ja suodattamalla perusääneksiä. Näin saadaan aikaan hyvinkin jänniä ääniä, mutta vaikka soittajalla voi olla hyvinkin monipuolinen kontrolli sointiin, luonnollisen soittimen matkiminen on vaikeaa.

90-luvulla yleistyneet samplepohjaiset syntetisaattorit taas perustuvat tallennettujen soitinäänien toistoon. Äänet voivat olla hyvinkin realistisen kuuloisia, ovathan ne äänitteitä aidoista soittimista. Kuulijaa on usein helppo hämätä, mutta soittajasta tuntuu että hänellä ei ole otetta sointiin. Digipianossa ongelma on ehkä pienempi kuin vaikkapa puhaltajalla joka on tottunut että ääni säilyy omassa hallinnassa koko ajan.

Omasta mielestäni lupaavin tekniikka on fyysinen mallinnus, jossa pyritään mallintamaan niitä fysikaalisia ilmiöitä jotka aidossa soittimessa äänen synnyttävät. Klarinetin fyysisessä mallinnuksessa mallinnetaan lehdykän käyttäytymistä, äänirintamaa putken sisällä ja ääniaukkojen vaikutusta. Mitä useampi osanen otetaan mallinnukseen mukaan, sitä realistisempi lopputulos. Ja vaikka ääni ei lopultakaan olisi hämäävän aito, se tottelee soittajaa paljon enemmän aidon soittimen kaltaisesti kuin mihin nuo muut synteesityypit pystyvät.

Fyysistä mallinnusta käyttäviä laitteita on ollut markkinoilla parikymmentä vuotta, mutta melko vähän. Ilmeisesti suurille markkinoille riittää samplepohjaisen synteesin hetkellisesti hämäävä ääni. On myös sanottu että fyysisen mallinnuksen syntetisaattoria pitää oppia soittamaan, samoin kuin mitä tahansa soitinta. Ei riitä että painaa nappia.

Digihaitareista minulla ei ole kokemusta, puhaltimista paljonkin. Rolandin mukaan ainakin kalliimmissa malleissa käytetään fyysistä mallinnusta. Sekään ei vielä tietysti todista mitään, senkin voi tehdä hyvin tai huonosti.

Lisäys: Jos digihaitarissa palkeen käyttö vaikuttaa ainoastaan äänen voimakkuuteen, niin kyseessä tuskin fyysinen mallinnus. Vähänkään kunnolla tehdyn fyysisen mallin pitäisi kyllä reagoida palkeen käyttöön muutenkin, mm. äänen syttymisessä pienellä palkeen liikkeellä pitäisi huomata eroa.

humppahanuristi

 :-[
Olin melkein viikon kipeänä ja siinä sisällä ollessa iski jonkunlainen inspiraatio ja iskin kiipparit toimintakuntoon. Tuli vähän tehtyä komppitaustaa ja sekvensseriäkin käytettyä ja treenasin ihan huvikseen bassokulkuja pianokoskettimilla eli vasuribassoa.
Ei ole helppo laji sekään. Bassokuvion rytmiikka ja melodian yhdistäminen on kyllä aika hankalaa. Haitarilla vielä jossain määrin menee mutta kiippareilla vaatii vähän enempi harjoitusta.

Neljän eri basistin kanssa sattuneesta syystä olen nyt kuukauden sisään keikoilla ollut ja tyylejä on erilaisia. Näistä sitten sain vähän innoitusta miettiä  noita kuvioita.
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

KurttuPaavo

Teitkö midifiletaustaa nimenomaan johonkin biisiin, vai komppeja ? Se komppienkin tekeminen on mielenkiintoista siinä mielessä että pitäis osata tehdä semmoinen standardijuttu joka toimis mahd. monessa biisissä. Valssinkin komppi pitää olla niin pelkistetty kuin vaan kehtaa, että vaan tempoa muuttamalla saa molli-/ ja duurivalssit toimimaan. Humpan saa melko helposti ulkomaan polkasta kunhan karsii ylimääräistä sälää pois ja laskee tempoa.
Kohta parikymmentä vuotta olen noittenkin kanssa paininut.

humppahanuristi

Lainaus käyttäjältä: KurttuPaavo - 20-05-2009, 15:43:19
Teitkö midifiletaustaa nimenomaan johonkin biisiin, vai komppeja ? Se komppienkin tekeminen on mielenkiintoista siinä mielessä että pitäis osata tehdä semmoinen standardijuttu joka toimis mahd. monessa biisissä. Valssinkin komppi pitää olla niin pelkistetty kuin vaan kehtaa, että vaan tempoa muuttamalla saa molli-/ ja duurivalssit toimimaan. Humpan saa melko helposti ulkomaan polkasta kunhan karsii ylimääräistä sälää pois ja laskee tempoa.
Kohta parikymmentä vuotta olen noittenkin kanssa paininut.
Ihan sellaista yleispätevää komppia tein, että pääsin sitten treenaamaan tietynlaista kuviota. Ei siitä kyllä hyvä tullut mutta ei mennyt aikaakaan.
Minulla on jossain jo reilut kymmenen vuotta sitten tehdyt kompit ym. levykkeillä mutta kun on tullut kolme kertaa muutettua ja niitä ei ole tarvinnut, niin en nyt muista missä ne on. Jouduin sitten ihan kylmiltään tekemään.
Oli hetki miettimistä, että mistäs nappulasta tapahtui mitäkin, kun 2005 olen viimeksi konetta oikein tosissani käyttänyt.
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

KurttuPaavo

Sellaiseenkin ohjelmaan olen törmännyt jolla voi  tehdä ihan biisikohtaisen kompin jostain hyvästä midifileestä . Voi pätkiä intron. a- osan . kertsin jne. Pitää vaan silloin olla koneella paljon komppimuistia. Mun Ketron SD5:lle vois mahtua jotain 50 omatekoista, tanssihommiin riittää.

jomppe

Digi on digi ja perinteinen on perinteinen haitari. Olen kuullut molempien soivan hyvin osaajan käsissä, mutta digihaitarien omista kaiuttimista tuleva soundi ei mielestäni vedä vertoja aidolle.
Itselläni on Rolandin FR-2, jossa ei ole omia kaiuttimia. Vahvistimena on saman valmistajan Cube 30 tai pikkuruinen Boss MA-12. Molemmat soivat kauniisti. Verhon takaa on vaikeata erottaa onko kyseessä digi- vaiko tavallinen haitari. Kuulokkeilla voi soitella ympäristöä häiritsemättä.

Näillä palstoilla on ollut runsaasti puhetta paljetremolosta. Kyllä se jotenkin onnistuu myös digivehkeillä. Tärkeämpänä näin kotisoittelijana pidän kuitenkin soundimaailman monipuolisuutta ja soiton keveyttä. FR-2:ssa on useiden haitareiden soundit (perinteinen, italialainen, ranskalainen, espanjalainen, saksalainen, alppityylinen nahkahousuhaitari, bandoneon, jazz) ja lisäksi muutamia orkesterisointinääniä. Erikoisuutena on rumpusoundit kytkettynä bassopuolen perusbasso- ja sointuriveihin (ei siis rumpukone). FR-2 on mielestäni keikkamiehen soitin, varsinkin jos keikkailee yksinään.

Vehjes vaatii kohtuullisen paljon trimmaamista että siitä saa mieleisensä. Säätöjä on suorastaan kiusallisen runsaasti. Miltei jokaista asiaa voi jotenkin viritellä - esimerkkinä vaikka musettesoundi, jonka äänikertojen "epävirettä" voi säätää. Soundit saa melko helposti mieleisekseen, mutta paljedynamiikan kanssa meni enemmän aikaa. Pianissimot ja fortissimot saa kyllä soimaan kutakuinkin samalla herkkyydellä kuin perinteisessä haitarissa. User Memoryyn voi tallentaa yhden koplarinpainalluksen taakse 8 suosikkisoundiaan, mikä on kätevä ominaisuus.
Mutta puutteitakin löytyy. Näppäimet ovat pienet. Kosketusherkkyys on jotenkin lötky ja tunnoton. Pieni jousikuorma varmasti parantaisi asiaa.
Kuitenkin näin kotisoittelijana olen ollut FR-2:een jokseenkin tyytyväinen - ainakin toistaiseksi.

humppahanuristi

 :o
Tuossa reilun viikon päästä onkin erään solistin kanssa duo-keikka ja eiköhän siinä vaan niin käynyt, että pitää raahata 4vuoden tauon jälkeen technicsit lavalle midi-menghinin kera.  :-[
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

humppahanuristi

Lainaus käyttäjältä: humppahanuristi - 17-06-2009, 21:22:42
:o
Tuossa reilun viikon päästä onkin erään solistin kanssa duo-keikka ja eiköhän siinä vaan niin käynyt, että pitää raahata 4vuoden tauon jälkeen technicsit lavalle midi-menghinin kera.  :-[

Keikkakin oli ja meni aikaa sitten, kuulemma kehujakin tuli.
On se vaan rankkaa äkkiseltään kompata haitarilla ja vetää vielä bassotkin suhtkoht järkevän oloisesti. Periaatteessa tuota bassopuolta ei tarvitsisi edes ajatella mutta kun on siinä lavalla pystysolistin kera ja pitäisi samalla hoitaa se soolojen soittelu ja komppaus tansittavaan musiikkiin niin ihan meinasi hiki tulla.
Ei siis ollut komppikoneet päällä ollenkaan vaan vetelin perusbassoilla bassolinjat ja sointubasson alla oli vähän (jazz)kitaran tapaista pohjakomppia. Diskanttipuolelta sitten aitoa ja alkuperäistä haitarisoundia.

Jos vähän treenaisi ja tuon sointubasson jättäisi kuvioista ulos (eli solisti osaisi itse kompata vaikka kitaralla) niin eiköhän tuosta jotain kehittelisi.
Ehkäpä se tässä laman edetessä voisi tuohonkin suuntaan pahimmillaan kehittyä.
Humpasta rautalankaan...
https://youtu.be/kjZPRjxDZOA

risto

#91
Hannun laatuhaitaria ( Bugariko se oli?) pääsin vkloppuna kokeilemaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeiln 5-rivistä akustista, ja kyllä se oli ihan eri peli kuin tämä virtuaalinen haitarisimulaattorini Roland FR-1B. Tosin oli laatuhaitarin hintakin yli kolminkertainen.

Ensimmäinen havainto oli se, että bassopuolella näppäimiä on enemmän ja C-nappi sijaitsee ylempänä, FR-1:ssä C on hieman bassorivistön keskivälin alapuolella. Myös napin tunnistusmerkintä oli erilainen. Pieniä juttuja, mutta vaikutti heti sen, että suoraan ei tuosta vaan pysty sujuvasti soittamaan, bassopuolella eksyy niin kuin alussa kun aloitteli 5-rivisellä.  Bassonapit painuvat alas pehmeämmin ja miellyttävämmin kuin FR-1:ssä.

Diskanttipuolella näppäimet ovat suurempia kuin FR-1:ssä ja luultavasti nappien etäisyys  siksi myös suurempi. Nappien painamisen tuntuma oli kuin 2-rivisessäni - jämptimpi. FR-1:ssä tuntuma on hieman tahmea ja jotenkin määrittelemättömämpi johtuen erilaisesta mekaniikasta. Kuitenkin toivoisin hieman lyhyempää napin liikematkaa akustiseen, mutta tämä ilmeisesti on sitten vain oma subjektiivinen toiveeni.

Äänen volyymin säätöä palkeilla ei FR-1:llä opi siten kuin akustisella haitarilla (FR-1:llä oppii kuitenkin kiertämään volyymipotikkaa:) ) ja ääntähän laatuhaitarista irtoaa.

Lopputoteamuksena voisi sanoa, että Rolandin FR-1:llä oppii kyllä soittamaan haitaria, mutta siirtyminen akustiseen tulee vaatimaan oman aikansa, ehkä vain päiviä ehkä viikkoja, mutta jotakin kuitenkin.

htoyryla

Lainaus käyttäjältä: risto - 02-11-2009, 15:24:02
Hannun laatuhaitaria ( Bugariko se oli?) pääsin vkloppuna kokeilemaan.

Juu, Juniorfisa.

Lainaa
Ensimmäinen havainto oli se, että bassopuolella näppäimiä on enemmän ja C-nappi sijaitsee ylempänä, FR-1:ssä C on hieman bassorivistön keskivälin alapuolella.

Tsekkasin juuri ja c on välittömästi keskivälin alapuolella. Mutta kun soitin on suurempi ja bassoja enemmän, niin onhan se alhaalta katsoen ylempänä.

Lainaa
Kuitenkin toivoisin hieman lyhyempää napin liikematkaa akustiseen, mutta tämä ilmeisesti on sitten vain oma subjektiivinen toiveeni.

Tuota itsekin kommentoin kauppiaalle kun olin tuota ostamassa. Muistaakseni hän sanoi jotain siitä että läpän täytyy nousta tarpeeksi.

Lainaa
Äänen volyymin säätöä palkeilla ei FR-1:llä opi siten kuin akustisella haitarilla (FR-1:llä oppii kuitenkin kiertämään volyymipotikkaa:) ) ja ääntähän laatuhaitarista irtoaa.

Tämä tuli huomattua. Mietin ensin että lähteekö noin kova ääni silloinkin kun itse soitan. Mutta kyllä minulla on palkeenkäyttö erilaista. Olohuonevolyymillä se palje ei paljon edes liiku. Digihaitarilla kai sitten voi käydä niin että volyymi on pienellä ja käyttää paljetta reippaasti.

olli

Diskanttinäppäimistöä voi säätää.  Vaarin Colmodellassa oli tosi pitkä matka napilla, joten mun sormet menivät näppäimien väliin useasti.  Ammattitaitoinen artesaani teki tarvittavat muutokset (70 euroa) ja Colmodellalla on mukava soitella!
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

risto

Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 02-11-2009, 17:42:40
... Digihaitarilla kai sitten voi käydä niin että volyymi on pienellä ja käyttää paljetta reippaasti.

Joo, se on sellaista epäsystemaattista hakemista napilla sekä palkeilla. Pitäisi melkein liimata nappi yhteen kohtaan  :) ja sitten säätää vain palkeilla. Toisaalta uskon kyllä, että se säätö palkeilla onnistuu sitten pian kun hankkii akustisen, onhan minulla kuitenkin kokemusta tuosta 2-rivisestä.

htoyryla

Lainaus käyttäjältä: olli - 03-11-2009, 12:03:24
Diskanttinäppäimistöä voi säätää.  Vaarin Colmodellassa oli tosi pitkä matka napilla, joten mun sormet menivät näppäimien väliin useasti.  Ammattitaitoinen artesaani teki tarvittavat muutokset (70 euroa) ja Colmodellalla on mukava soitella!

Itse en ole kyllä kaivannut tuossa Bugarissa nappien matkan säätämistä pienemmäksi. Ensivaikutelma oli että korkea, mutta sen jälkeen en ole asiaa edes ajatellut. Väittäisin että tässä kohtaa on tottumiskysymys digitaalinäppäimistöstä tultaessa.

olli

Tottumiskysymys, luonnollisesti.  Itse ihmettelin aikoinani ns. Kravatin uusverision koesoitossa, että bassot olivat liian likellä.  No se olikin se ns. uuseversio.  Aidossa kravatissa ei tätäkään ongelmaa ole.

Itse tykkään lyhyestä diskanttinappulan liikkeestä.
Ellei tiedä minne on menossa, joutuu todennäköisesti jonnekin muualle!

htoyryla

#97
Lainaus käyttäjältä: olli - 03-11-2009, 16:13:54
Itse tykkään lyhyestä diskanttinappulan liikkeestä.


Kuinka lyhyt on tuo sinun lyhyt? Digihaitarissa taitaa kuitenkin olla ihan olematon. Liikkuukos se oikeastaan ollenkaan?

Lisäys: viitisen milliä näyttää sitä liikettä olevan tuossa minun Bugarissani. Onko se sitten paljon vai vähän?

risto

#98
Lainaus käyttäjältä: htoyryla - 03-11-2009, 16:19:20
... Digihaitarissa taitaa kuitenkin olla ihan olematon. Liikkuukos se oikeastaan ollenkaan?

Lisäys: viitisen milliä näyttää sitä liikettä olevan tuossa minun Bugarissani. Onko se sitten paljon vai vähän?


FR-1B:ssä matka on karvan alle 4 mm ja aika mukava. Kaksiriviseni olen säätänyt hieman tätäkin lyhyemmäksi ja se oli alunperin lähelle tuota viittä milliä.

htoyryla

Lainaus käyttäjältä: risto - 04-11-2009, 02:06:23
FR-1B:ssä matka on karvan alle 4 mm ja aika mukava. Kaksiriviseni olen säätänyt hieman tätäkin lyhyemmäksi ja se oli alunperin lähelle tuota viittä milliä.


Tästä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän soittaneilta, millainen mitta teillä on ja mikä teistä on optimi. Olli? Viljo?

Kielisoittimissa olen itse tarkka kielen etäisyydestä otelaudasta. Haitarissa se ei ole häirinnyt. Koskettimissa ennen olin tottunut keyboardeihin, ja piano tuntui hankalalta. Digipianon hankittuani totuin siihen aika vaivattomasti.

Puhaltimissa sitten? Foneissa näppäimen liikettä on vaikka kuinka paljon ainakin. Klarinetissa huomaa että jos sormea ei nosta tarpeeksi aukolta, vire on alempi, ääni tuhnuisempi ja vaatii enemmän painetta pitää se soimassa.