Virtuaaliset haitarisimulaattorit

[Viljo]

Tästä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän soittaneilta, millainen mitta teillä on ja mikä teistä on optimi. Olli? Viljo?

3,5 mm on optimi Jotkut sanovat 4 mm. Jos kosketus kasvaa tuosta, niin se vaikuttaa soitto tekniikkan kehittymiseen ja pitkälle viemiseen. Niin ikään, jos se tuosta määrästä menee pienemmäksi, niin tulee tunne, että ei tullut kunnon painallusta. Joissain Bugareissa on tarkoituksella pidennetty näppäinväli kirkkaamman äänen saamiseksi – soittotekniikan kustannuksella. Niin ikään monissa halpispeleissä tuo iskuväli on 6-8 mm... Ne ovat aika kauheita...

[olli]

Kun meni millimetripeliksi, niin mittasin.  Giulietin väli on 3,5 ja "Vanhan Kravatin" 5 milliä.  Kravatissa on se nappulan alushuopa jo aika kulunut, Giulietissa vielä kohtuu paksu.  Molemmissa on kantikkaat nappulat, lieneekö silläkin joku vaikutus tuntumaan.  Tykkään molemmista, ei siinä mitään.

[htoyryla]

Kun meni millimetripeliksi, niin mittasin.  Giulietin väli on 3,5 ja "Vanhan Kravatin" 5 milliä.  Kravatissa on se nappulan alushuopa jo aika kulunut, Giulietissa vielä kohtuu paksu.  Molemmissa on kantikkaat nappulat, lieneekö silläkin joku vaikutus tuntumaan.  Tykkään molemmista, ei siinä mitään.

No, täytyy sitten uskoa että tuossa Bugarissa on hiukan yläkanttiin tuo näppäinliike, keskimäärin 5 milliä uudella huovalla. Pikaisesti katsoen tuntui, että matalammissa oli yli tuon, ylempänä alle. En ole kyllä osannut kaivata pienempää.

[olli]

Lienee sitten makuasia ja toisaalta tottumuskysymys!

[Viljo]

Niin. Kait jonkin sortin keskilinja noille näppäimille on. Ihmiset ovat kaikki erilaisia, joten jollekin varmasti sopii paremmin vaikka se 4,5 mm ku sitten se 3,5 mm iskuvara... Tai voi se ero olla isompikin, luulisin.

[risto]

Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti. 

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

[Viljo]

Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti.  

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

[risto]

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

Itselläni on empiiristä kokemusta vain Morganesta ja Hannun Bugarista ja siis Morganessa oli suunnilleen sama alunperin.

[htoyryla]

Tuo keväällä hankkimani parempi garmoshka (Vjatskaja) näyttää tuommoista viittä milliä. Täytyy katsoa nuo toisetkin. Tosin minun mittaustarkkuuteni ei ehkä ole huippuluokkaa tällä tasolla, muovinen työntömitta    Noissa garmoshkoissa on sitten vielä jäykemmän puoleinen tuntuma.

[risto]

Tuo keväällä hankkimani parempi garmoshka (Vjatskaja) näyttää tuommoista viittä milliä. Täytyy katsoa nuo toisetkin. Tosin minun mittaustarkkuuteni ei ehkä ole huippuluokkaa tällä tasolla, muovinen työntömitta    Noissa garmoshkoissa on sitten vielä jäykemmän puoleinen tuntuma.

Onkohan niistä mittauksista paljoakaan hyötyä? Varsinkin halvoissa peleissä kun saattaa toleranssit olla suuriakin eri yksilöiden välillä ja tuskin niissä on mitään optimiakaan haettu.

Suurempi väli on tehtaan valmistuksen kannalta turvallista ja ymmärettävää, koska se sallii suuremmat valmistustoleranssit ja läppä aukeaa silloin varmasti riittävästi. Suurta väliä on myös helpompi pienentää kuin aluksi liian pientä väliä ruveta suurentamaan ja trimmauksen voi jokainen teettää jälkikäteen itselle sopivaksi jos rupeaa tuntemaan siihen tarvetta.

Melnetin puolella hanurikorjaaja Theo tuppaa toistamaan tästä asiasta, että haitareiden näppänten matka on kuin kielisoittimissa: kaupan hyllyltä ostetuttujen soittimien asetukset ovat liukuhihnalta tulleita ja niitä on säännönmukaisesti trimmattava itselle sopivaksi. Tämä on mielestäni juuri näin. Jos ei kuitenkaan koe asiassa mitään ongelmaa, ei siitä kannata ongelmaa tehdäkään ja ainahan sitä kerkeää myöhemminkin kun tietää tarkkaan mitä haluaa.

[Armando Bugari]

Jos matka olis soittajan säädettävissä, niin homma olisi sillä saletti.  

Jo on sellainen soittotyyli, ettei edes paina näppäintä koskaan pohjaan ei matkalla ole väliä. Itse soitan luonnostaan niin että nappi pohjaa l. este tulee vastaan. Jos vaihtaa sormea samalla napilla tuntuu hyvältä, että nappi ei painu jonnekin tolkuttoman syvälle. Voisi myös kuvitella, että lyhyen iskupituuden napeilla olisi helpompi soittaa nopeita kappaleita.

On toki lyhyellä iskulla hyvät puolensa. Mahtaakohan vähärivisissä ja viisirivissä olla eroja iskupituudessa?

Tiedä noista monirivisissä mitään - täytyy varmaan kysyä joltain "kokopäiväsoittajalta"

Omassa 2-r. Bugarissani noin 4 mm. 1-r. Castagnarissa pikemminkin 5 mm.
2-r. varahaitarini Hohner Corso, jossa "upotetetut näppäimet", ehkä vain 3 mm.
- Eikä tunnu mitään eroja, jos soitan vaikka Emmaa "krossirouvina" ylinopeudella.
- Aikoinaan kun soitin puupuhaltimia, niin tuli setin aikana vaihdettua pilliä useammankin kerran, eikä tommonen juttu edes tullut mieleen.

Tähän myähäslisäna: Kuten Risto ansioituneesti lainasi Melnetin ylläpitäjää Theo Gibbsiä (menikö nimi oikein); jokainen ammattilainen kai viilaa soittimensa - jos jo ei jo tehtaalla valmistusvaiheessa, niin paketin tultua amattilaisella. Tämä koskee useimpia käsintetehtäviä vempaimia; ei vain kielisoittimia.

[Viljo]

Voipi olla, että näistä näppäimenkorkeuksista hyötyy juurikin ne soittajat, jotka hiovat tekniikkaansa täydellisen täydelliseksi. Nuo toleranssit kasvaa vuosien saatossa soittimissa: huovat ja nahka painuvat ja metalli väsyy..

[squeeze]

5 mm on ollu yleensä mitä on toivottu.  Vähä riippuu soittajasta ja siitä kuinka monella eri soittimella soittaa.

[risto]

5 mm on ollu yleensä mitä on toivottu.  Vähä riippuu soittajasta ja siitä kuinka monella eri soittimella soittaa.

Tää on tosiaan varmaan yksi niistä monista asioista mihin ei universaalia totuutta voi löytyään koska - kuten sanoit - vähä riippuu soittajasta, tottumuksista, sormien pituudesta, käden koosta ja siitä mitä soittaa ja miten. Kuitenkin itse heti huomasin matkan eron omaan haitariini Hannun haitarista ja minulle ainakin sopii matka, josta liiat on poistettu. Varmasti vaikuttaa se, että tausta minulla on kielisoittimista, joissa painallusmatka on lyhyt ja soitan vasenkätisillä soittimilla joissa kaula siis on oikealla kädellä.

[htoyryla]

Varmasti vaikuttaa se, että tausta minulla on kielisoittimista, joissa painallusmatka on lyhyt

Minäkin olen kyllä kitaroissa suosinut matalaa actionia. Mutta sitten taas pianossahan liikerataa on melkein sentti, samaten tenorifonissa. En myöskään usko että lyhyen kokeilun perusteella voi päätellä juuri mitään. Muutos tuntuu aina oudolta. Mutta tietysti tuo että jo kaksirivisen säädätit matalammalle kertoo toki jotain.

[risto]

Mutta sitten taas pianossahan liikerataa on melkein sentti, ...

Piano on minusta aivan eri asia koska kaikki koskettimet ovat siinä yhdeltä reunaltaan esillä. Pianossa pitkä matka on minustakin ihan ok.

En myöskään usko että lyhyen kokeilun perusteella voi päätellä juuri mitään. Muutos tuntuu aina oudolta. Mutta tietysti tuo että jo kaksirivisen säädätit matalammalle kertoo toki jotain.

Kyllä, ihan sama asia oli kaksirivisen kanssa, matala pitää olla. Mutta niin kuin sanoin, ei tässä makuasiassa voi mitenkään päästä kaikkia tyydyttävään konsensukseen.

[htoyryla]

Piano on minusta aivan eri asia koska kaikki koskettimet ovat siinä yhdeltä reunaltaan esillä. Pianossa pitkä matka on minustakin ihan ok.

En tarkoita jänkätä, mutta en ole varma olenko tuosta samaa mieltä. Sen ymmärrän, että jos tulee sellaisia ongelmia joihin Olli viittasi, että esimerkiksi sormet lipsuvat näppäimien väliin, niin semmoista ei toki pianossa ole. Mutta sitä, pitääkö sormen liikkua millin enemmän tai vähemmän, en osaa pitää kynnyskysymyksenä jos siitä ei muuta ongelmaa ole. Ainakaan sillä tasolla jota itselleni pidän tavoitteena. Tärkeämpänä pidän sormitusten valintaa, ettei sormia tarvitse turhan paljon siirrellä.

En muista sanoinko jo tässä keskustelussa, että ne irkkumusiikin triplanäppäilyt yms voivat sitten vaikuttaa tähän asiaan ihan ratkaisevasti. Semmoiset ovat minulle ihan vieras juttu. Toisaalta Hillel Tokazier matkii pianolla mandoliinia. EDIT: Tästä hoksasin sitten että pianon isoilla koskettimilla tuo on ihan eri juttu, kaksi sormea mahtuu siinä vuorottelemaan (millä ei sitten ole mitään tekemistä näppäimen liikkeen laajuuden kanssa).

Kitarassa korkea action oli minulle oikea ongelma. Koko vasemman käden touhu oli minulle ja on edelleen se mikä rajoittaa kitaransoiton aika perustouhuihin, vuosikymmenten harrastuksesta huolimatta. Olisi varmaan pitänyt silloin heti alkuun ottaa tunteja  

Edit: Ja nyt se sitten tuntuukin korkealta tuo Bugari. Ei pitäisi ollenkaan seurata tällaisia keskusteluja   Tiedä kuinka kauan tässä menee taas unohtaa tuo juttu.

[waltsu]

Mielenkiintoinen aihe.Itse pidän matalasta kosketuksesta, sekä piano, että näppäinhanurissa.Soitan molempia, keikka hanuri on kuitenkin näppäinversio.Sen havainnon olen tehnyt, että tuntemani pianistikapellimestarit, jotka soittavat myös enemmän tai vähemmän myös pianohanuria, eivät pidä syvempää kosketusta ongelmana.Ovat tykänneet Kouvolankin pianohanurista.Siinä Kouvolan pianopelissähän on ollut syvempi ja jotenkin kulmikas se diskanttikahva, verrattuna näihin Italian tuotteisiin.Sitten taas nämä muun maailman mestarit, pianoharmonikan erikoismiehet, varsinkin jatsimestarit, soittaa pelkästään erittäin matalalla kosketuksella olevia pelejä.

[Viljo]

Mutta hey - eikös klasarikitaristien kitaroissa nailon-kielet ole hyvin korkealla otelaudasta? Tällä saadaan kuulemma kehitettyä tekniikkaa pidemmälle ja saadaan uusia (?) ominaisuuksia esiin, mitä ei sitten hevikeppikitaroista saa. Näissä hevikepeissä puolestaan otelauta on kapeampi ja kielet ovat matalammalla, jotta voidaan soittaa nopeasti... Risto tietää tästä kitarapuolesta paremmin kuin minä.

[risto]

...tuntemani pianistikapellimestarit, jotka soittavat myös enemmän tai vähemmän myös pianohanuria, eivät pidä syvempää kosketusta ongelmana....

..Sitten taas nämä muun maailman mestarit, pianoharmonikan erikoismiehet, varsinkin jatsimestarit, soittaa pelkästään erittäin matalalla kosketuksella olevia pelejä.

Jännää tietoa, taas lisää vettä myllyyn. 

Mutta hey - eikös klasarikitaristien kitaroissa nailon-kielet ole hyvin korkealla otelaudasta? Tällä saadaan kuulemma kehitettyä tekniikkaa pidemmälle ja saadaan uusia (?) ominaisuuksia esiin, mitä ei sitten hevikeppikitaroista saa. Näissä hevikepeissä puolestaan otelauta on kapeampi ja kielet ovat matalammalla, jotta voidaan soittaa nopeasti... Risto tietää tästä kitarapuolesta paremmin kuin minä.

Ei nyt hyvin (?) korkealla, mutta kyllä, totta, korkeammalla kuin metallikielisissä. Löysemmillä nylonkielillä painamisvoiman tarve on selvästi pienempi.

...Tärkeämpänä pidän sormitusten valintaa, ettei sormia tarvitse turhan paljon siirrellä.

En muista sanoinko jo tässä keskustelussa, että ne irkkumusiikin triplanäppäilyt yms voivat sitten vaikuttaa tähän asiaan ihan ratkaisevasti. Semmoiset ovat minulle ihan vieras juttu. .

Armando tuossa aiemmin mittaili, että hänen Castagnarissaan olisi n. 4 mm. Kuinkahan yleinen mitta se on Castagnarilla, monet kun näistä paljon triplettejä koristeluna käyttävistä 2-rivismestareista käyttää juuri Castagnaria. 4 mm tuntuu minusta tässä Rollessakin aika käypäseltä.