Itä-Saksalaisen "lelun" korjauksesta

[TLinden]

Toisaalle kirjoitinkin, että menin ostamaan ehkä ylihintaankin pianoliikkeestä itä-saksalaisen Royal standardin pikkuharmonikan. Liekö alunperin lasten malli vai vain kevyeksi ja helposti kuljetettavaksi tehty.

Ongelmana oli, että perusbassoista C ei soinut lähes ollenkaan. Oletin, että todennäköisesti pikkuhomma tuo korjata. Toisin kävi. En ole ikinä aiemmin harmonikkaa purkanut, mutta sen verran tein tutkimustyötä, että sellaiset pyöreäpäiset nupinaulat irti vetämällä pitäisi saada palkeet irroitettua. Nauloissa oli jälkiä, että oli ne oli joskus aiemminkin irroitettu ja todennäköisesti vasaran kanssa naputeltu takaisin paikoilleen. Ne nepä olivat todella kovassa. Sain lopulta kaikki irti ja huomasin niissä olevan jopa ruostetta! Tästä eteenpäin homma ei ollut myöskään helppoa. Palkeet eivät ottaneet irrotakseen....

En tunne lainkaan alan termejä, mutta rakenne tuntuisi olevan sellainen, että itse palkeet on tehty jonkinlaisesta pahvista ja niiden päät on liimattu puisiin kehyksiin, jotka sitten pysyvät paikoillaa noiden sokkina toimivien nupinaulojen avulla. Tiiveyden varmistamiseksi välissä pitäisi olla myös jonkinlainen tiiviste. Soittimen edellisen kerran purkanut oli kuitenkin liimannut nuo palkeiden päissä olevat puukehikot kiinni, joten nupien irroittamisesta ei ollut hyötyä ja soitin purkeni niin, että repesi pahvin ja tuon puukehyksen välisestä liimasaumasta. Tämän jälkeen vielä varmistin kehikon toden totta olevan liimalla kiinni, rikkomatta ei irtoa.

C:n vika johtui siitä, että kieli oli kokonaan irti kielipenkistä, vahaus oli pettänyt ja L:n muotoinen naula, jolla se vahan lisäksi oli penkissä kiinni, oli irronnut. Tämä kyseinen penkki on myös liimalla kiinni paikoilleen (liekö jo tehtaan jäljiltä), viereinen penkki oli irroitettavissa. Jossain muissa kohdissa vahausta oli myös halkeamia, eli vaha lienee vuosien saatossa kovettunut ja vaatisi uusimista. Edellinen remontintekijä on ilmeisesti vaihtanut niitä "nahkalappuja", koska niitä on kahdesta erivärisestä ja eri tavoin martinoidusta nahkasta ja mitoissakin on eroja.

Vire soittimessa on yllättäen ihan ok, ennen tätä purkua palkeet eivät vuotaneet ja tämä oli kevyt soittaa. Keveyden selittää myös se, että tämä on täysin puuta ja vaneria. Tai toki joukossa rautalankoja, mutta venäläisiin haitareihin verrattuna niissä käytetyt alumiiniosat on tässä tehty vanerista. Ja koska äänikertoja on vain kaksi ja bassopuolella yksi, niin kieliä on suhteellisen vähän.

Maksoin tästä todennäköisesti moninkertaisen hinnan oikeaan arvoon verrattuna, kun myyjä ei ymmärtänyt harmonikoista sitäkään vähää mitä minä itse ja oli tästä vaihdossa hyvittänyt asiakkaallekin todennäköisesti aivan liikaa. Ei tätä roskikseen tohdi heittää ja toimiessaan olisi ihan hauska keksintö, sanokoot toiset mitä sanovat. Nyt on vain hyvät neuvot tarpeen eli:

1) Onko minun järkevintä jtkaa tällä "sutta ja sekundaa korjaten" -linjalla ja liimata tuosta revenneestä kohtaa palkeet kiinni, kun olen kieliongelmat saanut korjattua? Vai pitäisikö jotenkin saada se liimattu kehikko-osa irti ja vaikka vaihtaa koko palkeet, jos sattuu jostain sopivat löytymään? Ehjänä tuo ei tule irtoamaan. Vai pitäisikö askarrella uusikehikko?

2) Miten tuon mehiläisvahan kanssa toimitaan? Miten sulatetaan, millainen määrä, miten "levitetään paikalleen"? Käykö ihan tutulta mehiläishoitajalta haettu vaha, vai pitäisikö tähän käyttöön hankkia jotain erikoiskäsiteltyä vahaa?

3) Kun tämä kerran on auki, niin pitäisikö noita nahkalappujakin uusia? Osa niistä repsottaa ikävännäköisesti- ovat siis kiinni, mutta kääntyneet sillä tavalla kieroon (kuva varmaan auttaisi asiaa, en nyt saa liitettyä). Mitä vaatimuksia tuolle nahalle on? Martinoinnista päätellen edellinen korjaaja on käyttänyt ihan jotain huonekalujen verhoilunahkaa.

[TLinden]

Näemmä tällainen soitin ei herätä kenenkään neuvontahalua...

Kuitenkin varmaan pätisivät neuvot kalliimpienkin soitinten kanssa, vai onko nämä pienet ja halvat ihan oma maailmansa?

[janttila]

Hei

Aika pahasti on menty pilaamaan harmonikka jos palkeet on menty liimaamaan kiinni. Toki liitoksesta saadaan tiivis, mutta korjaus ja huolto on sen jälkeen hyvin hankalaa kuten olet jo todennutkin. Palkeita saa tokin teetettyä mittojen mukaan uusiakin, muttei ole ehkä kannattavaa. Tuurilla voi löytyä toinen samanlainen soitin, josta palkeet saisi. Tai sitten vaan yrittää liimata nykyiset kasaan.
Vaha on mehiläisvahaa, mutta varmaan siinä on muitakin ainesosia joten kannattaa käyttää tähän tarkoitukseen valmistettua vahaa. Sitä voi tilata netistä n.10e/100g. Pari nettikauppaa mistä voi tilailla tavaraa: https://www.dragspeloteket.se/  ja  https://www.stringsandboxes.de. Vahan levitys on sitten oma taiteen lajinsa johon on useita tapoja. Ammattilaiset käyttävät esim.erityistä lusikkaa kuten oheisessa videossa:https://www.youtube.com/watch?v=SA0w5HSwp_0. Youtuubista löytyy paljon videoita harmonikan korjauksesta. Aloittelijalle sopiva vahanlevityskeino on käyttää tavallista juotoskolvia ja sulattaa sillä vahaa.
Kielinahkoja saa myös valmiina eri kokoja yllä mainituista nettikaupoista.

Lopuksi yksi hyvä sivusto jossa käyty läpi hyvin harmonikan korjausta: http://accordionrevival.com/ACCORDION_REPAIR1.php

Tässä oli jotain ajatuksia miten edetä.

terveisin Jari

[TLinden]

Kiitos, todella hyvä linkki ! Selvisi oikeassa myös, että itä-saksalainen on myös nahkojen vaihdon tarpeessa, kun moni on kihartunut samalla tavoin kuin linkin kuvissa. On kyllä hyvä kohde harjoitella tätä korjausta. Tosin harmittaa, että ns romukuntoisesta soittimesta maksoin satasen. Täytyy antaa musiikkiliikkeeseen palautetta.

[TLinden]

Onkin mielenkiintoinen projekti saada tuo kiinniliimattu paljekarmi irti. En tiedä, pitääkö sitten vain rikkoa se palasiksi ja rakentaa uusi / uusiksi. Työpaikalla on puutyöluokka työkaluineen ja koneineen, joten ei mitään estettä sen puolesta uuden rakentamiselle. Tosi on varmasti hyvin mittatarkka homma.

[TLinden]

Royal Standardin venttiilinahkat vaihdettu ja irronnut kieli vahattu paikoilleen. Rakensin töissä uuden paljekarmin ja liimasin palkeisiin kiinni. Nyt tuolla pystyy jo soittamaan, mutta ilmavuoto on sanottaisiinko jopa valtava. Ei liene ihmekään, kun tiivisteet puuttuvat bassopäästä. Diskanttipuolelta kiinni liimattuja palkeita en ala irroittamaan.

Niin bassopuolella tosiaan täytyi pistää paljekarmi tiivisteineen palasiksi, että sai soittimen purettua. Tai siis kun oli purkaantunut ensin niin, että palje oli irti karmista, niin itse kiinni liimattu karmi ei irronnut kuin palasina ja tiivisteet hajosivat pieniksi päreiksi. Täytyy joku patentti tässä vielä kehitellä.

Soitinliike pyysi anteeksi, kun ei ollut soittimen päälle mitään ymmärtänyt ja jotain kompensaatiota lupasi. No itsehän tyhmänä maksoin tästä aivan liikaa, mutta pitää jossain vaiheessa käydä neuvottelemassa, mitä hyvitystä tulisi. Itse arvioin, että olisiko tämä oikeasti varsinkin näin pilattuna 20 euron arvoinen. Diskantissa kaksi rekisteriä ja kaksi äänikertaa eli ilmeisesti klarinetti, joka soi yksinään ja toinen äänikerta on valssi, eli tulee perusääneen se huojuva hennompi lisä-ääni mukaan. Se tässä on toki plussana toki, että soitin on todella pieni ja kevyt. Helppo kuljettaa mukana, oktaaviala taas todella suppea ja bassokoskettimia vain oktaavin verran, mikä asettaa soitolle myös omat rajoituksensa.

Facebookissa joku näkyy myyvän Porvoossa 35 eurolla uudempaa vastaavankokoista Royal Standardia. Omani on 60-luvulta, tuo lienee paljon uudempi ulkonäöstä päätellen.

[Pepelis]

Nämä keskustelut tästä aloittamastasi aiheesta ovat vähän rönsyilleet monien otsikoiden alle, mutta ehkä tämä "Harmonikkapöytä" on loogisin paikka niitä käydä. Olen käynyt tuota samaa reittiä omien haitarihankintojeni kanssa kuin sinäkin alkaen vanhemmalla iällä ja pitäen lähtökohtana sitä, että aloittaessani mitättömän hintaisella, selviää edes se, pystynkö oppimaan. Kun luottamus on kadvanut, ovat haitaritkin parantuneet ja nyt soittelen Kouvolan Hopeahäkillä. Tietenkin kuulen koko ajan itsekin sen, kuinka miellyttävä on soittaa kauniisti soivalla soittimella, mutta vaimoni juuri äsken puki sen hienosti sanoiksi. Nimittäin, kun soitin kappaletta "Surujen kitara", hän sanoi "Tuo haitarikin itkee". Sellaiseen sointiin ei turistipelillä yllä, täysin vireessäkin se on karkea.

[TLinden]

Dynaamiset vaihtelut myös hankalia ja varsinkin tango tuntuu turistipelillä aika haasteelliselta.

En tiedä mihin kategoriaan sitten 60-luvun Royal Standard kuuluu. Lienee lapsille tarkoitettu harjoitussoitin kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta.

Kouvolan Casottoa on kai tehty jokin pieni määrä myös pianomallina, mutta eri asia, milloin tulisi vastaan... Viljo joskus myi foorumilla sellaista, mutta nykyään on lopettanut soitinten välityksen. Toisaalta näiden hintaluokka on tuhansia.

Turistipeleillä soivat valssit ja venäläiset kansanlaulut joten kuten. Vaativampi soitto hankalaa. Vielä tosiaan mietin tuota bajan-puolta , sillä YouTube näyttää venäläisten soittelevan niillä aika hienosti - myös soittimilla, jotka Suomessa luokitellaan turistipeleiksi. Tietysti jos Jupiter-bajanin jostain edullisesti löytäisi tai samalla tehtaalla NL aikana valmistetun soittimen, se varmasti olisi kelvollinen tai jopa erittäin laadukas. Tula on myös ollut NL aikana haluttu merkki, mutta yksi Sergei taas videollaan sanoi, ettei noiden oppilassoitinlaatuisten bajaneiden välillä olisi suurta eroa, mistä tehtailta tulevat. Jopa Belarus tai Rostov Don voi olla oikein hyvä.