Pedron Giulietti

[Teme]

Mikä mahtaa olla Pedron Giulietin malli ja minkä ikäinen ko malli on? En aiemmin ole samanlaiseen törmännyt.

[Giulietti]

Traviatahan tuo on kaarevalla kahvalla, olen tuon pari kertaa nähnyt. Olettaisin että 80-luvulta.

[maestro]

Mahtaako olla erikoisimmilla kielillä? Äänet ainakin hyvät..

[ftamt]

Kaarevakahvainen pianoharmonikka tuli muotiin jo 1930-luvulla. Hohner oli yksi valmistajista ja muistaakseni myös Cooperativa L'Armonica. Suomessa niitä ei monella ollut, mutta Eino Katajavuori soitti sellaista 1930-luvun puolivälissä Dallapéssa.
Toivo

[Johan]

Mikä mahtaa olla Pedron Giulietin malli ja minkä ikäinen ko malli on? En aiemmin ole samanlaiseen törmännyt.

Olen aikoinani kysellyt tuota mallia Kari Ahvenaiselta, niitä on kuulema tuotu suomeen 2kpl. Kaarevan kahvan lisäksi tässä on diskantissa koplareita enemmän kun muissa Traviata maleissa on vain 3 tai 4 kpl.  Kyseinen malli on minua kiinnostanut, mutta tuohon suorakavaiseen Traviataan on ollut tyytyminen, se  on yksi melko usein käyttämistäni soittimista.
Kaarevakahvainenkin soitin toki löytyy myös nurkista, mutta se on Hohner Organetta IV -38, ja se on pisimpään etsimäni soitin. Hankintapäätös syntyi kesällä 1961 ja 2013 viimein tärppäsi. Paljon ehti vettä virrata Aurajoessa ja tapahtua yhtä ja toista muutakin tuossa välillä, mutta siinä yksi nulikkaikäisen unelma kuitenkin on toteutunut.

Johan 

[Teme]

Olen aikoinani kysellyt tuota mallia Kari Ahvenaiselta, niitä on kuulema tuotu suomeen 2kpl. Kaarevan kahvan lisäksi tässä on diskantissa koplareita enemmän kun muissa Traviata maleissa on vain 3 tai 4 kpl. 

No ilmankos näitä ei ole näkynyt jos noin harvinainen Suomessa.

Kaarevakahvainenkin soitin toki löytyy myös nurkista, mutta se on Hohner Organetta IV -38, ja se on pisimpään etsimäni soitin. Hankintapäätös syntyi kesällä 1961 ja 2013 viimein tärppäsi.
Johan

Huh huh, melkosta pitkäjänteisyyttä vaatii...52 vuotta. Hattu päästä.

[Johan]

Ohan niitä muutamia malleja jotunut "jonottamaan", kun niitä käytettyjen markkinoilta etsii.
Pianokahvaisena soittimia liikkuu suht vähän ja näin tietyn merkin ja mallin löytyminen on ajoitttain vaatinut hieman sinnikkäämpää otetta harrastukseen.

Tuo Hohner Organetta on kuitenkin poikkeus ja selkeästi pisimpään mieltä vaivannut soitin.

Muita mainitakseni tässä on pari soitinta joita ei ihan heti löytynyt, mustan saamiseksi meni 25 vuotta, kun taas valkoisen vain 7v 4kk  ja 4 päivää.

Molemmat kuuluvat siihen 4 -5 soittimen ryhmän joista useimmiten mukaan tulee napattua joku riippuen siitä millä fiiliksellä mennään ja mitä ja missä ja kenen kanssa soitetaan.

Johan

[ftamt]

Elämästä menisi mielenkiinto, jos soitimen saisi heti kohta. Vaivannäkö etsimisessä ja hinnan saaminen kohdilleen tuo myös lisää tunnearvoa omaan harmonikkaan. Tietysti soittimen romanttinen hohto himmenee, kun se on pidempään omassa kokoelmassa. Muutamien valioyksilöiden kohdalla on kuitenkin kypsynyt ajatus, että tästä en luovu koskaan niin kauan kuin elonpäiviä riittää. Tässä muutamia epämääräisiä ajatuksia soittimien hankinnasta vuosien varrelta. Tunnen muutamia muitakin kavereita, joihin on iskenyt sama haitaritauti. Se on saavuttamaton unelma, sillä kaikin tavoin täydellistä soittopeliä ei ole olemassakaan. On kuitenkin erilaisia haitareita, joilla voi fiilistellä ja elvistellä mielialan mukaan.
Toivo

[outi]

Hyvä kirjoitus Toivo. Itselläkin krooninen haitaritauti.

[Viljo]

Mulla on krooninen harmonikkakuvagalleriatauti. Ei tarvitse ostaa haitareita, kun niitä voi katsella :-) Väliaikatietoja: kehitys kehittyy ja uusi galleria on hyvällä mallilla, joskaan ei valmis.