Viljo Vesterinen: Joka miehen harmonikkakoulu ( OLI Katoavat nuottiaarteet)

risto · 15-01-2009, 11:23:44

Lainaus käyttäjältä: risto - 07-01-2009, 13:33:13
Eilen illalla sain skannattua vähän yli puolet Viljo Vesterisen Joka miehen harmonikkakoulusta. Oli ihan hyvä fiilis, e tuntunut yhtään pahalta - päin vastoin - kopioida tätä katoavaa teosta, jota ei enää ole mistään saatavilla. Minusta on suuri vahinko, että niin monet vanhat kirjalliset aarteen kuten nuotit katoavat paperikierrätykseen ja matojen syötäväksi.

Vapaapäivän aamukahvia juodessa sain nyt loppuosan kirjasta skannattua. Koko paketti on zipattuna nettisivullani, koko vähän päälle 6M. Jos kiinnostaa saa privana linkin lataukseen.

Kun sivut kopioi yhteen kansioon ja käytössä on Win XP, voi sivuja kätevästi selata "Windows Picture and Fax Viewer"-ohjelmalla. Sillä myös suurentaa sivuja ja pyöräyttää ympäri alarivillä olevilla napeilla, pari sivua kun jäi näköjään kiertämättä oikeaan asentoon.

Kirja on hyvin kattava ja siitä löytyy esimerkiksi erilaisia tanssirytmejä, sointujen rakentaminen yhdistelemällä sointubassoja 9, m6, ym. Jos kirjan soittaa läpi, varmasti oppii soittamaan haitaria.

olli · 15-01-2009, 20:39:39

Sain Riston linkistä Vesterinen/Godinskyn oppaan (siis vuodelta 1957). Mielenkiintoista on vertailla eri mestareiden kirjoittamia hanurinsoiton opaskirjoja. Tässä mainitussa teoksessa lähtökohta näyttäisi olevan kolmen ulommaisen ns. perusrivin tärkeys vasta-alkajalle. Kaksi sisäriviä ovat sitten apurivejä. Musiikin ns. teoria lähtee C-duuriasteikosta.

Ahvenaisen oppaat korostivat kolmea keskimmäistä riviä, joita mainittiin perusriveiksi. Apurivit olivat siten sisimmäinen ja ulommainen. Ahvenaisen teoria lähti myös C-duuriasteikosta.

Pihlajamaan oppaan tietoja en muista (olen tullut myyneeksi sen pois).

Nykyisin kansalaisopistoissa näyttää olevan käytössä Kimmo Mattila-Timo Kinnusen Harmonikan ABC. Sitä mekin nykyisin käytämme. Kimmokin korostaa kolmea keskimmäistä riviä. Hän aloittaa kuitenkin teorian F-duurista. Samoin aikaisemmista poiketen basso tulee tässä oppaassa melko pian kuvaan mukaan.

Mikä sitten lie paras? Kukin aikalainen kehuu ja perustelee omaansa. Mielestäni C-duuri puoltaa paikkaansa, koska se opetellaan (tai ainakin opeteltiin minun lapsuudessani jo kansakoulussa).

Palatakseni otsikon oppaaseen, silmään pistää nuottien kirjoitus. Nuotit on kirjoittanut mitä ilmeisimmin Code. Bassonuotitkin on kirjoitettu täydellisinä (onhan Code mestaripianisti). Hanuristille mielestäni riittää yksinkertaisempi nuottien kirjoitus. Nuottien luku helpottuu, kun eivät silmät mene ristiin liikojen nuottien kanssa.

Viljo · 15-01-2009, 20:57:50

Voisin melkein veikata, että pedagokinen tietämys on sieltä 1950-luvulta lisääntynyt tähän päivään mennessä. Esim. harmonikansoiton opetus on startannut todenteolla vasta 1970-luvulla. Tällä tavalla mietittynä uudemmissa teoksissa voisi olla tietävämpi kanta näihin. Toisekseen Vesterinen käytti b-järjestelmää, joka on suomalaisen järjestelmän peilikuva. B-järjestelmässä kolme ulointa riviä ovat päärivit ja kaksi sisintä apurivejä. En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...

risto · 15-01-2009, 21:03:11

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...

Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä

Viljo · 15-01-2009, 21:07:26

Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 21:03:11
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...

Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä

"kirjanen" = pieni kirja, vihkonomainen kirja, lehtiö.. ei halveksuntaa

TAA · 15-01-2009, 21:17:12

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 21:07:26
Lainaus käyttäjältä: risto - 15-01-2009, 21:03:11
Lainaus käyttäjältä: Viljo - 15-01-2009, 20:57:50
.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...

Ai ettäkö "kirjanen" HALOO, kaksi mestaria kimpassa tekemässä

"kirjanen" = pieni kirja, vihkonomainen kirja, lehtiö.. ei halveksuntaa

Noh, noh Viljo – oletkohan nähnyt lainkaan teosta, sillä se on moneen nykyoppikirjaan verrattuna todella kirja

Viljo · 15-01-2009, 21:19:03

No kuinkas monta sivua?

risto · 15-01-2009, 21:23:38

112 sivua, kyllä se tekee siitä jo kirjan.

Mutta leikillänihän vain, kai huomasit hymiön.

Viljo · 15-01-2009, 21:27:54

No on se sitten kirja..

Kattelin tuolta wikistä seuraavaa näistä määreistä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kappalemitta Tän mukaan mäkin olisin kirjottanu jo sitten aika monta kirjaa...

Mutta kuules risto.. sun täytyis joskus tulla tänne näi, ni juteltais.. Saisit sitten ymmärrystä mun kirjotusäänenpainolleni. Tuo mun paljon käyttämä no-sana on sellanen.. no siis.. no sitten jos puhutaan, ni ymmärrät

Seppo · 16-01-2009, 19:54:36

.... En sitten tiedä, millä logiikalla tuo kirjanen on tehty...

Olettaisin , että logikka on ollut se , että Gozinsky on laatinut musiikiteoriat ja hyvin pitkälle
koko "kirjasen " . Gozinskyhän soitti myös paljon pianoharmonikkaa , joten hanurin soittotekniikkakin oli hänellä tavallaan hallussa. Puhumattakaan suvereenista musiikin teoriapuolesta.
Tuskin Vesterinen on funtsinut mitään sormituksia ensin huonona nuotinlukijana ja sitten
funtsinut b systeemistä sormitukset suomisysteemille.... ? En usko !
Olettaisin taas , että sormitukset kirjaseen laati Tuulikari ja Vesteriseltä tuli nimi ja ehkä joitain ideoita.
Nimenomaan Vesterisen nimi oli se kovin juttu käsittääkseni hänen puoleltaan,
tietysti myös se , että hänellä oli hyviä sävellyksiä siihen harjoittelukappaleiksi.
Lähes kaikissa näissä soitto oppaissa on ihmeellisiä sormituksia , niin Pihlajamaan , kuin Ahvenaisenkin , eli ei niitä kannata lukea , kuin "Jumalan sanaa"
Niissä on kuitenkin tosi paljon myös hyvää oppia ja jos vielä muistaa , mitkä kolme asiaa
tekevät mestarisoittajan ...... ?
Ne ovat 1. harjoittelu 2. harjoittelu ja 3. harjoittelu

olli · 16-01-2009, 20:18:22

Sormituksista on ollut paljon puhetta eri palstoilla. Aloittelijalle sormimerkinnät ovat hyvä juttu. Itse opiskelin Ahvenaisen oppaiden ja sormitusten perusteella alkeet 1980-luvulla. Mulla oli myös Pihlajamaan oppikirja, josta opettelin joitain kappaleita hänen sormituksillaan. Kun taito karttuu sormituksia ei välttämättä tarvikaan. Nykyisessä Kimmo Mattilan oppaassamme on joitain sormituksia, mutta ei koko kappaleen mittaan. Niinpä me opistossa tutkailemme uutta kappaletta ja mietimme omia sormituksia, jotka ovat itsekullekin sopivimmat. Kun hanurissa on viisi riviä ja ihmisellä viisi sormea, niin kaikkia pyritään käyttämään optimaalisesti.

Viljo · 16-01-2009, 21:00:35

Lainaus käyttäjältä: olli - 16-01-2009, 20:18:22
Aloittelijalle sormimerkinnät ovat hyvä juttu.

Minulle on opetettu, että kun sormitukset alkavat löytyä luonnostaan, niin kannattaa unohtaa kaikki valmiit sormitusmerkinnät. Tuo Mattilan kirjan kappaleissa osittain sormituksien laittaminen on ihan järkevää. Soittaja saa itse miettiä ja samalla vaativuusaste nousee juuri sen verran korkealle, että kiinnostus pysyy yllä. Monissa vaikeissa kappaleissa saattaa olla jotkin pahat kohdat merkattu. Jos ei tekijä itse, niin joku toinen soittaja ennen kuin itse on saanut nuotin käyttöön. Opettajista on muutoinkin paljon hyötyä. Itse muistan muutamia kappaleita, joissa itse olisin sormittanut vaikean kautta. Näissä kohdissa opettaja kertoi, että soita tuolta ja tuolta riviltä. Eli rivien käyttöäkin täytyy harjoittaa tietoisesti, eikä aina luottaa, että se helpoin olisi juuri keskikolmosella.

Itse olen mieltynyt paljon sormi-per-rivi-ajatteluun. Eli jos soittaa vaikka sen c-duuriasteikon, niin soittaa sen sitten kolmella sormella siten, että 2. sormella keskiriviä, keskirivillä toisteksi ulommaista ja nimettömällä ulointa riviä. Tällainen esimerkki tällä kertaa. Ja tätä menetelmää voi käyttää monissa suhtjärjestelmällisissä nousuissa ja laskuissa. Ranteen asennosta tällaisessa on taidettu kyllä vääntää peistä..

olli · 17-01-2009, 18:46:36

Viljohan onkin oppinut perussormitukset juuri tämän Vesterisen oppaan pohjalta. Siinä opetetaan juuri näin asteikot soittamaan. Sormi per rivi!

TAA · 20-01-2009, 15:02:24

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-01-2009, 21:00:35
Itse olen mieltynyt paljon sormi-per-rivi-ajatteluun. Eli jos soittaa vaikka sen c-duuriasteikon, niin soittaa sen sitten kolmella sormella siten, että 2. sormella keskiriviä, keskirivillä toisteksi ulommaista ja nimettömällä ulointa riviä. Tällainen esimerkki tällä kertaa. Ja tätä menetelmää voi käyttää monissa suhtjärjestelmällisissä nousuissa ja laskuissa.

Hyvä! – Näinhän myös Jukka Ollila ehdottaa Harmonikan sormitusopas ABC:ssä (ks. C-kaavio, s. 9):

C D E F | G A H C | C H A G F E D C |
sormitus: 2 3 4 3 | 4 2 3 2 | 2 3 2 4 | 3 4 3 2 |

Lainaus käyttäjältä: Viljo - 16-01-2009, 21:00:35
Ranteen asennosta tällaisessa on taidettu kyllä vääntää peistä..

Joo – aivan totta – ranne ei ole aivan parhaassa asennossa. Siksi varmaan mm. Veikko Ahvenainen ja Lasse Pihlajamaa (sekä Alpo Pohja ja Matti Rantanen) kirjoissaan esittävät seuraavan C-duuri-sormituksen sovellettuna kolmelle ulkoriville (alun perin G-duuri kolmelle keskiriville ). Itse suosin myös tätä:

C D E F G A H C D E F G A H C (kaksi oktaavia)
sormitus: 2 3 4 3 1 2 3 2 3 4 3 1 2 3 4

Tässä sormituksessa käden asento on huomattavasti parempi ja siinä toteutuu myös yksi tavoiteltava sormitus-periaate: peräkkäiset sormet (tässä: 1 2 3 4 ja tietysti myös 2 3 4).
____
(lähde: Antti Juvonen: Harmonikan suomalaisen sormion sormitusvaihtoehtojen vertailu, Jyväskylä 1982)

Viljo · 20-01-2009, 17:44:32

Lainaus käyttäjältä: olli - 17-01-2009, 18:46:36
Viljohan onkin oppinut perussormitukset juuri tämän Vesterisen oppaan pohjalta. Siinä opetetaan juuri näin asteikot soittamaan. Sormi per rivi!

En sentään – Nummisen Jorma on ollut mun opettajani ja käytettiin Ahvenaisen kirjaa. Nuo asteikkosormitukset on sinänsä ihan älyttömiä (siis tappelu niistä). Pitää vain soittaa siten, miten parhaiten itselleen sopii + että sormitus on järkevä esim. tuon ranteen asennon kannalta yms.

Tuli mieleen, että intissä ollessani tuli tutkimus, jossa todettiin, että asteikkojen soittaminen vähentää soittoharrastuksen mielekkyyttä (ja sen myötä myös harrastelijoiden aktiivisuutta / mukana pysymistä?). Tutkimus oli pianoväelle tehty. Itse en diggaile oikeastaan asteikkosoittamisesta yhtään. Se vaan tuntuu turhalta, kun sormet saa lämpöseksi muutenkin.

olli · 20-01-2009, 20:30:21

No en minäkään asteikoista tykkää. Mutta tuon TAA:n bassojutun opttelen, sillä voi lämmitellä ja oppii samalla bassonäppäinten sijainnin. Kokeilun jälkeen se vaikutti mielekkäältä. Olen soitellut lämmittelyksi bassolla vain duuriasteikkoa, joten TAA antoi lisävinkkejä.

TAA · 03-02-2009, 20:46:58

Lainaus käyttäjältä: olli - 20-01-2009, 20:30:21
No en minäkään asteikoista tykkää. Mutta tuon TAA:n bassojutun opettelen, sillä voi lämmitellä ja oppii samalla bassonäppäinten sijainnin. Kokeilun jälkeen se vaikutti mielekkäältä. Olen soitellut lämmittelyksi bassolla vain duuriasteikkoa, joten TAA antoi lisävinkkejä.

Tässä (Ollin iloksi ja muidenkin

) vielä yksi tapa tarkastella perusbassoja eli muunnossävellajien kautta:


Melodinen D-molliasteikko
D E F G A H C# D C B A G F E D
3 2 5 3 2 4 2  3 4 5 2 3 5 2 3

D-duuriasteikko
D E F# G A H C# D C# H A G F# E D
3 2 3  4 2 4 2  3 2  4 2 4 3  2 3

Harmoninen D-molliasteikko
D E F G A B C# D C# B A G F E D
3 2 5 3 2 5 2  3 2  5 2 3 5 2 3

olli · 03-02-2009, 21:42:49

Kiitosta jälleen TAA:lle. Tulostin sivun, täytyy kokeille, kun aikaa tulee (ehkäpä torstaina ehtii).

Nyt aamupäivällä tapailin noita molliasteikkoja. Niitä mulla ei ole aiemmin ollutkaan. Täytyy harjoitella "sormiin". Duuriasteikko on ollut sormissa jo 1980-luvulta. Nyt voi sitten bassokättä lämmitellä ennen soittoihin ryhtymistä.

Pelimannin jäähyväiset alkaa sujua; Ne pari sointua E-duuri ja G7 diskantissa tuottaa vielä vähän hankaluuksia. Ei tahdo sormet osua oikeille napeille. Ei ollut kovin vaikea kappale. Mukava lämmittelyjuttu.

TAA · 17-02-2009, 12:02:20

Ristolle pieni kysymys: Mitenkäs Joka miehen harmonikkakoulu etenee, joko olet oppitunnissa nro 25?

Olen nimittäin itse tutkaillut parisen tuntia tässä oppitunnissa olevan George de Godzinskyn valssin Hiljainen ilta sormituksia (sivut 43–44). Parhaat sormitukset näyttävät löytyvän kolmelta keskiriviltä (vaikka sävellajit ovat A-molli ja sen muunnossävellaji A-duuri ja hetkeksi poiketaan myös C-duurin puolella).

risto · 17-02-2009, 12:50:00

Lainaus käyttäjältä: TAA - 17-02-2009, 12:02:20
Ristolle pieni kysymys: Mitenkäs Joka miehen harmonikkakoulu etenee, joko olet oppitunnissa nro 25?

Voi voi, kumpa olisinkin vaan en ole lähelläkään. On niin paljon muuta tekemistä, että juuri ja juuri ehtii yhtään soittamaan 5-rivistä. Olen edelleen sivulla 25. ensimmäisissä kahdella kädellä soitettavissa harjoituksissa. Alunperinkin päätin ottaa tämä 5-rivisen ihan rennosti ja on pakko edetä hitaasti kun on noita muita soittimia pääsoittimina. Mulla on vielä sellainen tapa, että on pakko opetella ulkoa kaikki mitä soittaa, vasta silloin opin.