Aloittelija

[risto]

Juu, kiitos taas. On se FR-1 aikas harvinainen peli, kun ei tästä Helsinki/Espoo alueelta tunnu löytyvän edes nähtäväksi. Tampereel olisi liikkeessä yksi esittelykappale (800e), mutta näkemäti viittis ostaa, edes palautusoikeudella.

Roland Scandinavia sijaitsee lähellä H:ki-Vantaan lentoasemaa Elannontiellä, aika lähellä Kehä III liittymää, Kehän eteläpuolella. Käy siellä ihmettelmässä.

http://maps.google.fi/maps?hl=fi&q=roland%20scandinavia&ie=UTF-8&sa=N&tab=il

EDIT: Kannattaa kuitenkin soittaa ensin onko tavaraa kotona. Kun kävin kaikkia malleja ei ollut juuri silloin hyllyssä.

[Kaifun]

5-rivisen alkuunsa täysin sekaiselta näyttävän diskanttikoskettimiston edessä on turha sekoittaa vasta-alkajan humisevaa päätään apuriveillä.
Laitosopetuksessakin soitettaessa kaikki keskikolmoselta kouluttaudutaan alkuunsa tiukasti kolmen rivin kautta, jotta luodaan tiukka motoorinen perusta soittamiselle. Vasta sitten kun on suoritettu asteikkotutkinto soittaen kolmelta perusriviltä, tulee kysymykseen soiton laajentaminen sopivasti apuriveille.

Sama perusrutiinin rakentaminen on tehtävä rivikolmosta sävellajin mukaan vaihdettaessa. Siis soitettava samalla kurinalaisuudella vähintäin ensimmäinen vuosi perussabloonan muodostamiseksi vaistonvaraiseksi apinaliikkeeksi. Vasta perustan luomisen jälkeen kummassakin soittosysteemissä on oikea aika lahteä hakemaan helpotusta apuriveiltä.

[htoyryla]

Joo, noin pitää ilman muuta kaikkien tehdä. Paitsi minun. Kun nuo sormet ei millään pysy irti niistä apuriveistä jos sävel löytyy sieltä ja sormi sattuu olemaan valmiiksi kohdalla.

[Fabe]

No ni, nythän tässä on ihan sekasin  . Tosin mitään korjaamatonta tuskin päässyt tapahtumaan, jos otetaan vain soittaminen huomioon. Täytyy kokeilla tuo Emma juttu. Se perus Emmahan nimittäin onnistui kolmen minuutin kokeilemisen jälkeen. Itse ihan tyytyväinen, kerta viimeksi haitaria kokeillut n.30v sitten ja tuntui silloin paljon vaikeammalta. Kolmella soinnullahan taitaa mennä aika monta tilulilua. Ainakin, jos kuulijat hieman maistissaan.

[htoyryla]

Joo, täytyy minunkin nyt muistuttaa että itse tässä pari sivua aikaisemmin ihmettelin että mihinkäs aloittelija tarvitsee kolmea riviä enempää, ja onkos jokin alkeisoppikirja jossa aloitetaan suoraan viiden rivin käytöllä (tuskinpa on).

Mutta sitten toisaalta, tässä iässä alkaa myös olla varaa ajatella että kaikki mikä toimii, käy  

[Kaifun]

Kyllä niillä kolmella soinnulla Emmassa pärjäät kriitisessäkin ympäristössä.
Kun harjoittelet peruskolmossabloonaa vaihtamalla sävellajin vaihtuessa, niin musiikin rakenteidenkin ymmärtäminen tulee helpommaksi. Soittosabloonalla soitettaessa kaikessa vaihtoehtokerroin on x1. Keskikolmoselta kaikki kiskottaessa kerroin on ihan muuta.
Puhun nyt tosiaan HARRASTAJA soittamisesta päästä yleensäkään kiinni kovaan tilutukseen.

[Viljo]

Ne kolme keskiriviä ovat lähtökohtana opetuksessa Suomessa. Minun mielestäni, kun jotain näppäimiä alkaa sopivasti löytyä ja mieli tekee soitella muualta kuin vain kolmelta keskiriviltä, niin apuriveille vaan. Jos jäävää itseään rivien käytössä ainoastaan sen takia, että toinen sanoo näin, niin voipi tulla siinä kohtaa hatutus soittajalle. Kunhan ei hyvä alku loppuisi tämmöisen takia.

En muista lukeneeni tai kuulleeni, että oppilaitoksissa varsinaisesti olisi opetuksessa suosituksena opettaa vain kolmea riviä ja näiden kautta live-transponointia. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta mielestäni opetuksessa on esisijaisesti kolme keskiriviä soiton lähtökohtana ja sitten kaikki rivit. Minulle ei ikinä vartavasten opetettu kolmen-rivin-transponointia. Keikkamuusikot hehkuttavat sitä enemmänkin näillä nettifoorumeilla kuin opettajat viiden rivin hyötyä.

[Kaifun]

Keikkamuusikoiden pitääkin ansaita suorastaan leipänsä, ja olla kolmosen vaihdolla eri tilanteisiin tehokas.

Keskirivi harrastajataapertajat jäävät tasoltaan huuli pyöreänä soittavaksi kansalaisopisto puuhastelijoiksi. Ei muuta kuin sille tielle.

[htoyryla]

Ei sillä ettenkö ymmärtäisi tuota Kaifunin mallia. Ehkä jossain mielessä sovellan sitä itsekin, sillä lailla että minulla asteikot syntyvät kenties parista kolmesta shabluunan pätkästä yhdistelemällä. Voin esimerkiksi aloittaa a-mollin keskiriveiltä ja sitten d:n kohdalta siirtyä ulkoriveille, tai sitten jatkaa keskiriveillä. Mutta minusta ei kannata ottaa mallia, kun en oikeasti osaa soittaa. Enkä varsinkaan sujuvasti vaihtaa sävellajia.

Tuli vain mieleen, että en muista koskaan kenenkään suositelleen, että kitaralla opettelisi vain yhden shabluunan asteikon soittoon. Samat sävelet löytyvät tietyllä systeemillä monesta paikasta, saman asteikon saa monella shabluunalla ja kesken soiton voi vaihtaa shabluunaa.



   

[Kaifun]

Älä fappe uppoo selitysten suahon hajotuksista ja levityksistä. Teet vain tiukan jokapaikan perussabloonan ja vaihtelet rivikolmosija ja siten sävellajeja. Sillä jos tuata sävellajien vaihtoa ei aktiivisest harjoittele, nin ei se satunnaiseen tarpeeseen vain joskus onnistu. Niin rakentuu kertautuva kasaantuva perusdynaamisuus.

[Viljo]

Älä fappe uppoo selitysten suahon hajotuksista ja levityksistä. Teet vain tiukan jokapaikan perussabloonan ja vaihtelet rivikolmosija ja siten sävellajeja. Sillä jos tuata sävellajien vaihtoa ei aktiivisest harjoittele, nin ei se satunnaiseen tarpeeseen vain joskus onnistu. Niin rakentuu kertautuva kasaantuva perusdynaamisuus.

Vaan miksi sitä turhaan harjoitella, jos tavoite ei ole keikkamuusikkous, eikä ole yksinkertaisesti tarvetta sävellajin vaihdoille. Onko tämä muka haitarinsoitossa oleellisin asia? Ei kyllä ole. Soittamalla kaikilta riveiltä tavalla tai toisella, ei ole mikään este sille, etteikö pystyisi nuotista soittamaan sävellajista kuin sävellajista - siihen vaan tottuu ja sormet löytävät oikeille paikoille. Toki näitä kaavoja ja sormituksia asteikkosoittamisessa käytetään opetuksessa, mutta se ei ole soitossa pääasia. Henk. koht. pidän asteikkosoittamista jokseenkin vanhahtavana opetusmenetelmänä soiton opetuksessa. Siitä on jotain hyötyä, mutta ei asteikkoja soittamalla opi soittamaan oikeita kappaleita – saa vihiä sormituksiin, mutta ei opi uusia kappaleita.

Turha tätä puolesta-vastaan -keskustelua on jatkaa. On olemassa kaksi oppikuntaa, joilla kummallakin (kiihkeät) kannattajat. Hyvä ratkaisu voisi olla oman opettajan löytäminen.

[Fabe]

Juu, tarkoituksena olisi oppia kappaleita. Sävellajin vaihdosta varmaan enempi hyötyä orkassa. Ehkä kappale kuitenkin kannattaisi opetella kaikkia rivejä hyväksikäyttäen, ettei tarvitse kahtakertaa opetella. Enempi "huolissani", että kaikki sormet tulisi heti fiksusti hyödynnettyä ja ei taida tulla, jos ei käytä kaikkia rivejä. Nuoteista kitaraakaan osaa, kuin sen verran, että kuullun kappaleen voin opetella ulkoa. Harmonikkakipaleetkin (jos niitä joskus opin) haluaisin tuonne selkäytimeen, mistä ne tarvittaessa tulisi. Ja soitossahan ei sitten saisi olla yhtä ainutta maallikon huomaamaa virhettä.

Edit: No tuosta tietysti näkyy, että en tiedä näistä mitään ja siksi voi olla vähän outoja juttuja. Mites tuo, kun toi Titano on n.30v vanha, eikä kertaakaan huollettu. Tosi vähän kyllä käytetty. En kyllä oikein huomaa epävireisyyttä. Mites nuo lehdykät edes voi mennä epävireeseen? Kais sinne on mielenkiinnosta kurkattava. Kaikki laitteet yleensä avataan, missä sellainen mahdollisuus on. Jonkun saanut jopa ehjänä kasattu takaisinkin.

[humppahanuristi]

Juu, tarkoituksena olisi oppia kappaleita. Sävellajin vaihdosta varmaan enempi hyötyä orkassa. Ehkä kappale kuitenkin kannattaisi opetella kaikkia rivejä hyväksikäyttäen, ettei tarvitse kahtakertaa opetella. Enempi "huolissani", että kaikki sormet tulisi heti fiksusti hyödynnettyä ja ei taida tulla, jos ei käytä kaikkia rivejä. Nuoteista kitaraakaan osaa, kuin sen verran, että kuullun kappaleen voin opetella ulkoa. Harmonikkakipaleetkin (jos niitä joskus opin) haluaisin tuonne selkäytimeen, mistä ne tarvittaessa tulisi. Ja soitossahan ei sitten saisi olla yhtä ainutta maallikon huomaamaa virhettä.

Lähtökohtaisesti pitäisi miettiä varmaan sitä sormijärjestystä ja miten ne sormet kulkevat luontevasti äänestä toiseen. Sillä, että käyttääkö kaikkia rivejä vai vaan kolmea ei välttämättä niin suurta merkitystä ole.
Transponointiin tuo helpotusta, jos pääasiassa vain kolmelta riviltä soittelee mutta joissain tilanteissa saattaa sitten tuolla hankalia asentoja ja siirtymiä, jos siitä tiukasti pitää kiinni. Siksihän niitä rivejä onkin se viisi. Otetaan apua sitten lähempää.
Kaikille riveille levittäytyminenkään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.
3 riviä ja sitten tarpeen mukaan ulkopuolelta. Se, että onko ne juuri ne kolme keskimmäistä, on taas epäolennainen seikka. Tosin keskelle tahtoo itselläkin mennä, ehkäpä juuri tuon soittoergonomian ja helpon apurivin käyttömahdollisuuden takia.
Yhtä ja oikeaa totuutta ei kuitenkaan ole. Jokos se asteikkosormitus on mainittu? C-duuri kolmelta keskiriviltä: 2, 3, 4, 1, 2, 3, 1, 2 ja takaisin päinvastoin 

[olli]

Jos olisin 30 vuotta nuorempi (nyt kohta 64), opettelisin varmaan tuon Kaifunin sapluunan (sain häneltä konkreettisen ohjeen aiemmin, kiitokset siitä).  Nykyisin opettelen kappaleen kerrallaan ja itselleni sopivalla sormituksella (Humppahanuristin tyyliin tarvittavia apurivejä käyttäen).

Kaifuunin mainostama "rivikolmosten" käyttö olisi siis oiva tähän transponointiin sävellajista toiseen.   Kateellisena olen sivusta katsellut leireillä näitä "aulahanuristeja".  Siinä vain joku kailottaa, otetaanko "eemeli" vai mennäänkö "reestä".  Siis yhteinen sävellaji ilmoitetaan, ja porukka lähtee soittelemaan.  Monesti tekisi mieli mennä mukaan näihinkin karkeloihin, mutta kun osaa kappaleen vain yhdestä sävellajista, eikä transponointi onnistu.  Se hiukan harmittaapi.

[Fabe]

[/quote]
Lähtökohtaisesti pitäisi miettiä varmaan sitä sormijärjestystä ja miten ne sormet kulkevat luontevasti äänestä toiseen. Sillä, että käyttääkö kaikkia rivejä vai vaan kolmea ei välttämättä niin suurta merkitystä ole.
Transponointiin tuo helpotusta, jos pääasiassa vain kolmelta riviltä soittelee mutta joissain tilanteissa saattaa sitten tuolla hankalia asentoja ja siirtymiä, jos siitä tiukasti pitää kiinni. Siksihän niitä rivejä onkin se viisi. Otetaan apua sitten lähempää.
Kaikille riveille levittäytyminenkään ei välttämättä ole se paras ratkaisu.
3 riviä ja sitten tarpeen mukaan ulkopuolelta. Se, että onko ne juuri ne kolme keskimmäistä, on taas epäolennainen seikka. Tosin keskelle tahtoo itselläkin mennä, ehkäpä juuri tuon soittoergonomian ja helpon apurivin käyttömahdollisuuden takia.
Yhtä ja oikeaa totuutta ei kuitenkaan ole. Jokos se asteikkosormitus on mainittu? C-duuri kolmelta keskiriviltä: 2, 3, 4, 1, 2, 3, 1, 2 ja takaisin päinvastoin 
[/quote]

No niin alkoihan niitä ohjeita tulla rautalangasta väännettynä  . Tuostahan se varmaan aloitettava. Täytyy nyt katsoa miten tuo osuu kappaleiden ohjesormituksiin. Ne ainakin tuntuu välillä oudoilta. Uskoisin mulle hyvin riittävän kappale yhdestä sävellajista.

[Kaifun]

Voi fappe parka. Et oo ymmärtäny alkuunkaan. Sun tulevat soittos tulee olemaan kirjotettuna monelle sävellajille kirjotetuille lapuille. Peruskolmosen vaihdolla  tulee VAIN yksi molli- ja yksi duuriasteikkolinja kaikille sävellajeille. Keskikolmoselta kaikki soitettuna homma on HARRASTAJAsoitossa yhtä vispipuuroa. Tuo sormituksen säilyminen sävellajin vaihtuessa samana,on ilmainen extraetu muun helppouden lisäksi.
Muista kymmenen vuoden päästä tämä keskusteluprosessi.

[htoyryla]

Loppujen lopuksi vaikea ymmärtää tuota kiistaa. Kun osaa yhden sävellajin shabluunan hyvin kolmelta riviltä, niin totta kai sitä voi alkaa käyttää eri sävellajeissa muilta riviltä. Mutta ei se taas sulje pois sitä että vähitellen oppii muitakin shabluunoita ja voi apurivien avulla vielä helpottaa sormituksia.

Niinhän se toimii kitaran kaulallakin. Saman asteikon soittamiseen on monta mallia, ja niitä kaikkia voi siirtää eri sävellajeihin ja yhdistelläkin. 

[Viljo]

Loppujen lopuksi vaikea ymmärtää tuota kiistaa. Kun osaa yhden sävellajin shabluunan hyvin kolmelta riviltä, niin totta kai sitä voi alkaa käyttää eri sävellajeissa muilta riviltä. Mutta ei se taas sulje pois sitä että vähitellen oppii muitakin shabluunoita ja voi apurivien avulla vielä helpottaa sormituksia.

Niinhän se toimii kitaran kaulallakin. Saman asteikon soittamiseen on monta mallia, ja niitä kaikkia voi siirtää eri sävellajeihin ja yhdistelläkin. 

Komppaan.

Hyödyllistä tietoa näppäinjärjestelmistä, niiden eroista ja sormituksista löytyy Antti Juvosen kirjoittamasta Pro Gradu -tutkimuksesta Harmonikka, sen kehitys, rakenne ja sormittamisen periaatteet (1984). Onhan tuo looginen esitetty c-duurisormitus, mutta itse kaihdan tuota nimettömän laittoa e-näppäimelle tuollaisessa kohdassa.

[Fabe]

Voi fappe parka. Et oo ymmärtäny alkuunkaan. Sun tulevat soittos tulee olemaan kirjotettuna monelle sävellajille kirjotetuille lapuille. Peruskolmosen vaihdolla  tulee VAIN yksi molli- ja yksi duuriasteikkolinja kaikille sävellajeille. Keskikolmoselta kaikki soitettuna homma on HARRASTAJAsoitossa yhtä vispipuuroa. Tuo sormituksen säilyminen sävellajin vaihtuessa samana,on ilmainen extraetu muun helppouden lisäksi.
Muista kymmenen vuoden päästä tämä keskusteluprosessi.

No kyl mä tän ymmärsin, ainakin suurinpiirtein. Tarkoitin, että jos opettelen kappaleen ulkoa, en enään vaihda sen sävellajia. Kyllä tuolla kitaralla joskus olllut tilanteita, jossa kimpassa soittanut ja siinä olen saman kuvion vaan siirtänyt korvakuulolla sopivaan paikkaan ja on toiminut. Ilmeisesti sama asia. Mutta en yrittäkkään kinaa mikä sopiva sormitus, kun en siitä mitään tiedä. Mulle sopii kaikki mitkä hyviksi todettu. Niitten löytäminen tässä "ongelma" on. Varmasti yritän Kaifunkin menetelmää, kunhan löytyy sopivasti aikaa. Ja ihan alunperin kyselin juuri siksi, kun en ymmärrä näitä. Otsikko oli aloittelija.

[olli]

Vaikka Kaifun vierastaa näitä nykyopetusmetodeja, suosittelen aloittelijalle oppiin menoa.  Kansalaisopistossa saa kuitenkin hyvää perustietoa.