LP special casotto saturnus 2 Kokemuksia

[toni]

Hei.

Kuulisin mielelläni mielipiteitä ja kokemuksia Lp special casotto saturnus 2 soittimesta.
Harkinnassa olisi kyseinen haitari vuodelta 98, itsellä soittokokemusta on lähinnä bugari ja giulietti harmonikoista, mutta pigini haitarit ovat vieraampia. Lähinnä kiinnostaa se että onko nuo 20 vuotta vanhat piginit laadultansa mikälaisia verrattaen esim bugariin. Oman kokemuksen mukaan hyvin pidetyt 20+ vuotta vanhat HYVIN pidetyt ja HUOLLETUT bugarit ei paljon uusille kalpene.

[Periskooppi]

Hei!
Olen soittanut Piginin soittimilla jo vuodesta 1972 ja ammatikseen noin vuodesta 1985, ja vielä edelleenkin. Minulla ei ole ollut ongelmia ko. merkin kanssa. Tietääkseni kyseessä on pitkäaikainen markkinajohtaja sekä melodiabasso-harmonikoissa  että sstandardibassoharmonikoissa, joten
muillakin lienee on hyviä kokemuksia. Tämänhetkistä mmarkkinatilannetta en tiedä - lieneekö  tuosta olemassa
mitään vedenpitävää luotettavaa tietoakaan? Vanhin käytössäoleva Pihlajamaa-harmonikkani on 1970-luvulta, mutta tarkempaa vuotta en ole vaivautunut selvittämään. Hyvin on toiminut, ja taidan olla tuon Timangin 3. tai 4. omistaja.

Harmonikat taidetaan valmistaa pitkälti samassa kaupungissa, osittain samojen eri osien valmistamiseen erikoistuneiden pajojen valmistamista osista. Eri osilla on samankin valmistajan tuotteissa eri laatuja, mm. kielissä (konekielet, käsintehdyn tyyppiset konekielet, käsintehdyt kielet jne.). Lopullisen soittimen laatu muodostuukin sitten käytettyjen materiaalien laadusta, kokoonpano- ja suunnittelu- laadunvalvontatyön laadusta aivan, kuten missä tahansa valmistettavassa tuotteessa.
Hyvien pajojen heikoimmista osista valmistettu tuote ei varmastikaan yhtä hyvä kuin samojen pajojen laadukkaimmista osista valmistettu tuote. Olettaisin, että eri merkkien maahantuojilla olisi hyvä käsitys siitä, mikä on missäkin mallissa käytetty kielilaatu jne. Tuotteet on uutena varmastikin hinnoiteltu niin, että laadukkaimmista osista koottu soitin on kalliimpi. Eurolla kun ei ihan Mersua saa

[Giulietti]

Kun kyseessä on käytetty soitin, suurin merkitys on sillä, miten soitinta on aikaisemmin pidetty. Eli onko soitin ollut kotisoittimena vai keikkapelinä (huollettu keikkasoitin voi olla erittäin hyväkin), onko sitä huollettu, paljonko soittimella on soitettu, onko ollut kokonaan vuosikausia soittamatta jne jne. Varmasti kaiken merkkisiä soittimia löytyy myös käytettynä hyväkuntoisena ja myös toisinpäin. On todella vaikea ottaa kantaa yksittäiseen soittimeen näkemättä ja kokeilematta sitä, pelkkä merkki kun ei kerro oikeastaan mitään. Pihlajamaan soittimista itselläni on melko vähän kokemusta, viimeisin on yksilöstä joka oli todella paljon soitettu ja sen bassopuoli olikin kulunut melko löysäksi. Tämä ei toki ollut merkin vika, kyseinen yksilö vain oli ollut erittäin kovassa käytössä.

[Johan]

Minulla on ollut Piginin valmistama Super King casotto käytössä vuodesta -97, ja puolitoista vuotta -90 luvun vaihteessa tehty Timangi. Molempiin olen ollu tyytyväinnen ja niiden kanssa ei ole ollut ongelmia.
Molemmat ova käytössä viikottain.

Johan 

[Viljo]

Hyviä kommentteja. Lisäisin vielä sen, että kun mennään yli 20-vuotiaisiin soittimiin, niin sitten kannattaa olla tarkka vahojen ja tiivistysten kanssa. Eli ihan merkkiin katsomatta kielipenkeissä oleva vaha kovettuu ja saattaa murtua ajan kanssa. Tällöin soitinta ei kannata virittää ellei vahoja uusi. Vastaavasti huopanahkoja läppien alla kannattaa pitää siinä mielessä silmällä, että onko vuotoja vai ei. Mitä vanhemmat huopanahkat, sitä kovempi läpinä sieltä koneistosta tulee, kun jousi pamauttaa läpän kiinni.

Olen nähnyt tässä työssä merkkiin katsomatta erilaisia valmistusvirheitä tai huolimattomuutta. On ollut myös ihan huippuhienoja yksilöitä pikkukorjauksissa kuin myös hyvin säilytettyjä (tai säilyneitä) ja sitten kovassa käytössä olleita soittimia. Jokainen soitin on yksilö ja sen vuoksi käytetyt kannattaa testata kunnolla ennen kuin ostaa.

[Hannu S]

Kun laadusta kysyt, niin näin Bugarimiehenä olen kyllä sitä mieltä Pihlajamaan Casotot ovat laadultaan huipppua siinä missä Bugarit ja Giulietit ja monet muut. Hyvä vanha Pihlajamaan Casotto on hyvä valinta ja edullinen tänäpäivänä. Itse kokeilin juuri LP:n Virtuoso Casottoa vastikään 80-luvulta. Sellaista jolla Aaro Kurkela soitteli aikoinaan. Oli kyllä kuin olisi uudella soittanut, hieno peli. Soittajakaveri osti vastikäään reissusoittimeksi vanhan LP:n maestron. Avattiin se, kun laitettiin mikit kuntoon. Oli kyllä sisältä kuin uusi soitin jopa venttiililäpätkin kuin uudessa soittimessa.

[Teme]

Saturnuksella en ole soittanut, mutta itsellä Stardust cassotto (70-luvulta?) ja se on kyllä laadukkaan tuntuinen peli. Käsintehdyillä kielillä, soi herkästi ja on hyvä soittaa. On kuin uusi soitin sekä sisältä että päältä.

Olen huonommilla kielillä olevia kuullut moitittavan siitä että kuluttavat ilmaa, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Ja olen myös kuullut että vanhemmat soittimet olisivat laadukkaammin ja paremmista materiaaleista tehtyjä ja soinniltaan parempia mutta tähänkään ei ole omakohtaista kokemusta. Varmaan eniten käytetyssä/vanhassa vaikuttaa juuri se miten sitä on pidetty/huollettu.

[Periskooppi]

Monet LP:n malleista ovat saaneet nimensä diskanttikopan kannen koristelun, ja ehkä myös osittain rungon koristelun mukaan. Saturnuksessa taitaa olla tuplarenkaat, Stardustissa yksittäinen rengas ja rungossa lisää (renkaiden värit vaihtelevat), Virtuosossa - jaa, mitähän tuo nyt kuvastaisi?, Notes-mallissa nuotin kuvia, Modernossa jotain abstraktimpaa kuviota jne. Olettaisin, että nuo saattaisivat pohjimmiltaan eli tekniikaltaan olla muuten aikalailla samanlaisia soittimia? Sen sijaan ainakin Stage Star- sekä Super King -sarjoissa lienee erilainen erikoiskevennetty runko (myös keskenään). Olettaisin, että maahantuojalta saisi näistäkin tiedoista tarkan vastauksen.

Soittimen säilytyspaikalla on suuri merkitys sen kunnolle. Jos vaikka kovasti mainostetaan, että "on taatusti kuivassa paikassa pidetty, eikä sillä ole soitettu, vaan heti kaupasta ostettua sitä on pidetty lämpöpatterin vieressä", niin on kovin suuri riski sille, että kielinahat ja läppäkoneiston nahat olisivat kuivuneet ja uusimisentarpeessa merkistä riippumatta. Viljolta voinee kysyä, mitä tuollainen homma tulisi sitten maksamaan, kun mekaniikkaa puretaan enemmän tai vähemmän, jotta edes varsinaiseen uusimistyöhön päästäisiin käsiksi. Kielinahkojen vaihto taitaa vaatia, ainakin jos kaikki uusitaan, kaikkien kielien uudelleenvahauksen ja virityksenkin. Kyse ei siis ole pienestä edullisesta asiasta. Mutta sitten peli olisikin ihan uudenveroinen, jollei muita ongelmia soittimessa ole.

Jos olet epävarma etkä itse osaa tutkia soittimen kuntoa, pyydä joku asiantuntija mukaan avaamaan soitin ja testaamaan se. Em. varsinkin siinä tapauksessa, että havaitset itsekin pelissä jotain outoa. Asiantuntijapalkkion voit katsoa säästäneesi, kun peliä ei tarvitsekaan heti korjata, tai mahdolliset puutteet voit huomioida jo hinnassa.

Ai, niin. Olenhan minäkin soittanut Saturnuksella muutaman vuoden. Oli tosin kyllä melodiabassokonserttiharmonikka, ja ihan yhtä hyvä kuin käytössäni ollut samanlainen Stardust-kopalla varustettu. Soundi taisi olla jotenkin ihan pienesti erilainen, ja muistaakseni kokeilin juuri tuosta syystä kertaalleen toista koppaa toiseen? Muuten taisi sopiakin, mutta kopan kiinnittämiseen käytetyt painonapit eivät olleet ihan samalla kohdallaan - käsityötä siis 

[toni]

Kiitokset kattavista mielipiteistä ja kommenteista. Kävin testaamassa kyseisen soittimen ja yllätyin positiivisesti, 20 vuotta vanhaksi soittimeksi todella ryhdikkäässä kunnossa. Haitari oli juuri viritetty mikä on suuri plussa, on nuo casoton viritykset hintavia töitä. Ilmavuotoja ei ollut ja rekisterikoneistot toimivat normaalisti. Painavahan tuo on verrattaen tuohon tämän hetkiseen giulietti smileen milllä keikkailen, mutta sanotaanko että kyllä noista casottoäänistä on sen hinnan valmis maksamaan.
Ulkoisesti soitin oli kuin uusi, ei naarmuakaan missään ja väriltään vielä tuo näyttävä helmiäsvalkoinen. Vain 2 omistajaa ollut ja molemmat kotisoittajia ja kerrankin oli niin että haitarin koko historia oli myyjällä tiedossa, tiesi tarkalleen milloin soitin ostettu ja kuka ollut entinen omistaja.  Ainut mitä itse en ymmärrä on tuo diskanttipuolen ns sordiino mikä tukkii maskin aukot sisäpuolelta, mielestäni turha kapistus.

Täytyy varmaan alkaa kauppaa hieromaan, sen verran positiivinen yllätys oli kyseinen haitari.

[Teme]

Ainut mitä itse en ymmärrä on tuo diskanttipuolen ns sordiino mikä tukkii maskin aukot sisäpuolelta, mielestäni turha kapistus.

En ole minäkään koskaan ymmärtänyt sordiinon merkitystä. Kolmessa soittimessa ollut (Excelsior maestro, Paolo Soprani cassotto ja LP Stardust cassotto) mutta ei siinä järin suurta eroa äänessä ole vaikka tuota käyttää, ainakaan näin soittajan paikalta kuunneltuna. Ehkä sordiino vähän leikkaa tai pehmentää terävimpiä ääniä. Toiset taas ylistää sordiinoa, mutta en itse kyllä osaa sille antaa arvoa.

[Periskooppi]

Tosiaankin sordinon vaikutus ääneen on usein aika pieni, ja kun ottaa huomioon, että se on siihen vartavasten tehty, eikä ihan olemattomalla vaivannäöllä, niin ... aikamoiselta turhakkeelta vaikuttaa. Joissakin malleissa sordino on itsenäinen paksusta muovista tehty elementti, joka "syö ääntä" myös sordino OFF-asennossa. Olen pari kertaa poistanut koko elementin soittimesta ja palauttanut sen siihen sitten soitinta vaihtaessani, jotta pelin ostaja ei ole päässyt narisemaan puuttuvasta osasta. Sordino on usein pienillä ruuveilla kiinni ja suhteellisen helposti irrotettavissa, jotta niin halutessaan pääsee kokeilemaan, miten paljon raikkaampi ääni on ilman sordinokoneistoa.

[Harrastelija]

Pihlajamaan soittimista on varsin vähän kokemusta, mutta muutamia mitä olen kokeillut ja pikku huotoja tehnyt, niin kaikki on olleet mielestäni kumman "tukkoisia" eli ääntä ei lähde kunnolla vaikka miten repii. Niin casotoissa kuin kolmi ja neliäänikertaisissakin. Itse tykkään soittaa kovaa ja etenkin keikkakäytössä kova sointi olisi mielestäni plussaa. Bugarit millä olen soittanut, ovat olleet paljon raikkaampiäänisiä ja kevyempiä vetää. Osaako kukaan sanoa millä kielillä Elkan casotot on tehty? Omani soi kyllä todella herkästi, eikä mene "tukkoon" kovaa vedettäessä. Sen sointia on pari ammattimuusikkoakin ihmetellyt.

[Giulietti]

Totta tuo yllämainittu. Eivät nuo Pihlajamaa merkkiset soittimet mitään kovin räväkkäsointisia ole. Itse olen viimeksi kokeillut super king cassottoa ja soi ihan kivasti, mutta verrattuna vaikkapa kouvolan hopeahäkkiin niin soi kyllä hiljempaa ja hieman "tukkoisemmin". Kyllä nuo kotimaiset soittimet sekä Giulietit ja Bugarit soivat räväkämmin ja niistä saa enemmän ääntä tarvittaessa. Mutta eri tilanteisiin sopii erilainen soitin.

[pianohessu]

Tukkoinen voi toisen mielestä olla hienostunut

[Periskooppi]

No, arvelinkin, milloin menee merkkiväittelyksi, mutta omat Pihlajamaan pelini eivät ole tukkoisia tai raskaita soittaa. Varmasti hyvinsoivia keveitä löytyy muistakin merkeistä.

[pianohessu]

Eräs sotilaskapellimestari mainitsi LP-Piginini äänen olevan sivistynyt. Minun mielestäni se on selvästi erilainen kuin Kouvolan Maestron, ei siis niin räyhäkäs. Ero johtuu varmasti rakenteesta; cassotto taitaa olla tarkoituksella hieman "umpinaisempi" ääneltään.

Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Tytär on kyllä nuori, mutta äidillä saattaa olla pullo koskenkorvaa kaapissa...

[Harrastelija]

Kun ihminenkin on riittävän sivistynyt ja hienostunut, ei häneltä tule pierustakaan enää ääntä, saatikka hajua... Noh leikki ja väittely sikseen 😀 laadukkaita soittimia varmasti ovat pihlajamaat(piginit), soittaahan niillä ympäri maailman monet ammattilaiset. Tärkeintä on että ääni/soittotuntuma miellyttää soittajaa itseään. Ja niinkuin jo todettuakin, käytetyn harmonikan ostaminen on kuin käytetyn auton ostamista. Kaikki ovat yksilöitä, niin materiaalien kuin säilytyksen sekä huollon osalta, ja nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa.

[toni]

Hyvä että saatiin keskustelua aikaiseksi ! Mutta näin kysymyksen esittäjänä olen tullut siihen johtopäätökseen että ei tuo saturnus 2 pärjää saman ikäluokan Golden casotto Bugarille, jotenkin bugariin luotto on suurempi, varsinkin tuon vireessä pysymisen kannalta.

Siispä sopivaa Gold Casottoa etsimään --------->

[Periskooppi]

Mihin faktaan perustuu tuo epäily vireessä pysymisestä?

Kuka tai mikä taho väittää tuollaista, vai onko kyseessä joku oma fiilis tms?

Noilla Castelfidardon peleillä on jokseenkin samanlaiset erot osien, työnlaadun jne. suhteen kuin vaikkapa Toyotalla, Nissanilla, Mazdalla ja Hondalla - jollei jopa pienemmät, jos vastaavan tasoisia osia on käytetty.

Hyvä, että olet löytänyt mieleisesi ratkaisun tilanteeseesi. Bugari on varmastikin hyvä peli sekin.

[Viljo]

Tuosta vireydestä pysymisestä voin kyllä sanoa, että joidenkin pelien osalta näin todellakin on. Joillakin merkeillä on ollut enemmän ongelmia vireydessä pysymisen kanssa kuin toisilla merkeillä, mutta esimerkkejä löytyy käytännössä kaikkialta. Ostotilanteessa kannattaa kiinnittää huomiota, kuinka hyvässä vireessä soitin on. Mitä vanhempi ja mitä paremmassa vireessä ja mitä vähemmän viritysjälkiä, sitä todennäköisemmin kielisarja on hyvä ja pysyy vireessä pidempään virityksen jälkeen kuin huonot sarjat.

En lähde ruotimaan yksityiskohtaisesti vireyden yhteyttä merkkeihin, sillä huollan soittimia ammatikseni merkkiin katsomatta. Tämä on tällaista ammatin hiljaista tietoa.