Ikaalisten harmonikkalinja katkolle

[Viljo]

Sen verran historiallinen päätös, että laitoin tälle palstalle. Tiesin, että yt-neuhotteluja on ollut, mutta nyt käytännössä tuli kuolinisku Ikatan hanurilinjalle. http://www.aamulehti.fi/kotimaa/sasky-lopettaa-euroopan-ainoan-haitarin-korjausopetuksen/

[Teme]

No just, kaikesta leikataan ja vähennetään. Tosi harmillinen juttu.

[ftamt]

Väärästä päästä leikataan. Nykypoliitikot eivät osaa ajatella tulevaisuutta pidemmälle ja säästävät väärissä asioissa.
Toivo

[Giulietti]

Tämäkin oli arvattavissa jo kolmisen vuotta sitten kun Länsi-pirkanmaan koulutuskuntäyhtymä liitettiin osaksi Saskyä. Saskyn kuntayhtymän johtajalle kyllä hankittiin kalliimpi työsuhdeauto ja rakennettiin monta miljoona maksanut monitoimihalli Sastamalaan, eli rahaa kyllä on, kyse on vaan siitä mihin sitä käytetään. Koulutuksia kun suunnitellaan, katsotaan vain mikä on sillä hetkellä muotia, eli mihin löytyy sillä hetkellä hyvin hakijoita, miettimättä sen enempää onko ala sellainen, että siltä työllistyy tulevaisuudessa.

[pianohessu]

Muistan tuolta kotimaisesta ilmailuteollisuudesta tilanteen, jolloin paikallinen lentokonetehdas levitteli kaikki työvälineet, varaosat ja ylipäänsä lähes kaiken, mikä liittyi konventionaalisen lentokonerakenteen valmistamiseen tai korjaamiseen pitkin "Hallin mäkeä". Ei enää alumiinia, komposiitti se on joka jyllää! Tuota hoettiin kuin puolijauhoiset ymmärtämättä mitään ja näkemättä kuukautta pitemmälle tulevaisuuteen.

Paikalliset ja kauempaakin saapuneet hakivat parhaat työkalut ja loput sitten meni romuiksi. Muutaman vuoden kuluttua niitä samanlaisia työkaluja osteltiin ulkomailta, eikä ihan ilmaiseksi ja johtoroikalla ihmeteltiin mihin ne vanhat olivat kadonneet. Sitähän olisi voinut kysyä työntekijöiltä, mutta "vanhat mestarit" olivat saaneet lopputilin, eikä jatkajia ollut.

Suomalaisen harmonikanrakennuksen suhteen ollaan samoilla linjoilla. Perinteinen kurttuhan on niin monimutkainen, sen korjaaminen on vaivalloista ja hankalaa. On paljon helpompaa vaihtaa piirilevy sähkösoittimeen. Ja halvempaakin se on. Eleijaa - uudistuksia uudistusten vuoksi!

Tätä teoriaa kun jalostaa, niin saa mittavan myyntipuheen ja pian uskoo itsekin omat valeensa. Katsotaan nyt kymmenenkin vuotta niin joku päättävässä asemassa oleva alkaa ihmetellä  kun ei saa hanuriansa korjautetuksi kuin ulkomailla. Eduskunnassahan on harmonikkakerho.

[mahu]

En pitäisi tilannetta niin pahana. Kyllä jos harmonikan rakentajille ja korjaajille tulee kysyntää niin kyllä siihen koulutuskin vielä tullaan järjestämään. Meillä on vielä aika hyvä ja kokenut sukupolvi harmonikan korjauksessa mukana, joten opettajista se ei jää kiinni. Homma ei toimi niin että koulutetaan ihmisiä "varalle".

Toki tämä on varmasti ollu monelle mielenkiintoinen koulu ja päässyt oppimaan soittimen sielunelämää. Valitettavasti koulutuksella elää nykyään aika pieni osa koulun käyneistä.


Mutta jos pitäisi valita poissuljettavia koulutuksia, niin miksi juuri tämä? En löytänyt perusteluja sille onko juuri tällä linjalla oppilasmäärät niin pieniä vai onko joku muu syy? Taide on muutenkin vähä sellanen asia että toiset pitää sitä tärkeänä ja toiset ei. Kun kyse on vain numeroista niin pakostakin joku tippuu pois ja sen alan ihmiset siitä protestoivat.


Väitän kuitenki että jos haluaa harmonikan rakentamisella tai korjaamisella elää ja on kyseiseen aiheeseen mielenkiintoa ja innostusta, ei se tarvitse kyseistä koulutusta.

[Viljo]

Kaiken voi oppia itsekin, mutta koulutuksella saadaan tekijöille hyvä ponnahduslauta. Se, että korjaa 2-3 vuotta harmonikkoja koulussa täyspäiväisesti antaa työtunteja alle, eikä asiakkaita tarvitse ottaa "kylmiltään" vastaan. Mikäli alalle haluaa, niin uskoisin, että nuoret jäävät käytännössä kokonaan pois ja tapahtuu ukkoistumista (ihan kuin tämä ei tällä hetkellä olisi ukkovaltaista!). Työn ohella hiljalleen harjoitellen ottaa aikaa vuosia ennen kuin pääsee samaan työtuntimäärään kuin koulunpenkillä jatkuvasti ollen.

Sivusta seuranneena, tilanne on se, että kun Sasky tuli mukaan, markkinointi ei enää toiminut. Hienopuusepän opintoihin oli syksyllä vain viisi hakijaa. Jotain muitaki supistuksia taidettiin tehdä jo aikaisemmin (lasiala?). HaRan puolella sen sijaan vähäinen volyymi on ollut vakio pitkään. Tämän takia taloudellista perustetta linjan jatkamiselle ei ole ollut pitkään aikaan. Siksi koulutustuntimääriä on supistettu hiljalleen. Jos en väärin muista, niin HaRa on SoRan (Soitinrakennuslinja) kanssa samaa höttöä, mutta eri kohdennuksella. Käytännössä siis soitinrakennushakuun tulevat hakevat edelleen sankoin joukoin. Jotta koulu saisi normaalin määrän valtion tukea, SoRa joutuu ottamaan enemmän ihmisiä sisään jo ennestään täyteen ahdettuun linjaan (tässä saattaa minulla tosin olla pieni tietovaje, mutta näin mielestäni).

Niin pahalta kuin tuo tuntuukin, on linjan alasajo taloudellisesti järkevää, mutta imagollinen takaisku erityisesti Ikaalisten harmonikkakaupungille, mutta myös muille harmonikkaihmisille. Näin se menee yksityisillä koulutusmarkkinoilla. Ei näitä hommia kulttuurin takia ylläpidetä, vaikka kuinka haluaisi.

[htoyryla]

Väitän kuitenki että jos haluaa harmonikan rakentamisella tai korjaamisella elää ja on kyseiseen aiheeseen mielenkiintoa ja innostusta, ei se tarvitse kyseistä koulutusta.

Tekijän kannalta varmasti on niin että hommat voi oppia. Mutta mistäs asiakas tietää missä mennään. Onko tekijällä oikeasti hommat hallussa vai sitä lajia jota täällä jatkuvasti päivitellään. Sähkökitarapuolella oli taannoin juttua kun joku oli teetättänyt jonkin pikkuhommat korjaajalla joka vaikutti hyvältä. Lopputulos oli että varsinainen työ jäi tekemättä, "korjaaja" olikin hionut kitaran hienon pinnan sileäksi ja vetänyt räikeillä maaleilla siihen mielestään upean kuvioinnin.

[mahu]

Koulutus ei millään alalla tarkoita hyvää ammattitaitoa tai edes kiinnostusta alaan.

[htoyryla]

Silti uskoisin että amatööreissä on enemmän niitä jotka tekevät suoraa vahinkoa soittimelle, kuin niissä jotka ovat onnistuneesti valmistuneet asianmukaisesta koulutuksesta.

[Teme]

Koulutus ei vielä takaa mitään, vaikka tekijä olisikin saanut opin oikeisiin työtapoihin ja tekniikoihin. Lopputulos on niin tekijästä kiinni.

Amatööri taas ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi tunari tai tekisi sutta ja sekundaa. Tälläkin foorumilla on monta hyvää esimerkkiä siitä. Amatööri voi siis olla myös oikeasti ammattilainen, vaikkei koulutusta olisikaan saanut tai työkseen tekisi. Mutta on varmasti totta että niitä tunareita löytyy enemmän amatöörien joukosta.

Mutta väitän että koulutuksen ja tittelin saaneen harmonikkakorjaajan tahi vastaavan on helpompi saada alkuun asiakkaita kuin itseoppineen kellä ei ole esittää mitään todisteita taidoistaan. Sitten kun työtä on tehty onnistuneesti ja sana kiertää niin tilanne on toinen.

[mahu]

Koulutus ei vielä takaa mitään, vaikka tekijä olisikin saanut opin oikeisiin työtapoihin ja tekniikoihin. Lopputulos on niin tekijästä kiinni.

Amatööri taas ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi tunari tai tekisi sutta ja sekundaa. Tälläkin foorumilla on monta hyvää esimerkkiä siitä. Amatööri voi siis olla myös oikeasti ammattilainen, vaikkei koulutusta olisikaan saanut tai työkseen tekisi. Mutta on varmasti totta että niitä tunareita löytyy enemmän amatöörien joukosta.

Mutta väitän että koulutuksen ja tittelin saaneen harmonikkakorjaajan tahi vastaavan on helpompi saada alkuun asiakkaita kuin itseoppineen kellä ei ole esittää mitään todisteita taidoistaan. Sitten kun työtä on tehty onnistuneesti ja sana kiertää niin tilanne on toinen.

Juuri näin, koulutus antaa hyvän pohjan ja paremmat mahdollisuudet aloittaa oma yritys. Ja kuten Viljo sanoi niin myös työtunteja ja ehkä kerätä jo asiakaskuntaa opiskeluajoilta. Mutta onko nämä ne asiat joiden takia pitäisi koulutusohjelmaa vielä jatkaa? Jos suomessa tai missä tahansa olisi vielä tilanne jossa harmonikkakojraajilla olisi sitä pelkkää korjaustyötä olemassa, olisi koulutukselle tarvetta. Nyt tilanne on kuitenkin se että korjaajille on työtä vain jos he itse osaavat ja onnistuvat luomaan brändin ja sellaisen asiakaskunnan millä työ kannattaa. Näin päästään siihen että sillä yrittäjyyden taidoilla on isompi merkitys tällaisella pienellä alalla.

[htoyryla]

Taitaa tosiaan olla niin että Suomessa on nyt vähintään sopiva määrä ammattikoulutuksen saaneita haitarinkorjaajia, vieläpä nuoria, että riittää vastaamaan tarpeeseen vuosikymmeniksi eteenpäin.

Jotenkin vain nousi mieleen noita tapauksia joissa periaatteessa vakuuttava korjaaja onkin aiheuttanut soittimelle vahinkoa jota joko ei voi korjata tai korjaus tulee hyvin kalliiksi. Itselle ei ole sattunut kohdalle, mutta ulkomaisesta soitinkaupasta hankittu soitin ei ollutkaan niin hyvin kunnostettu kuin kunnostuksen tehnyt kauppias vakuuttavasti antoi ymmärtää.

Paras tae laadusta on toki tekijän hyvä maine.

[Viljo]

Juu, ei se ammattidiplomi ole tae työlle, vaan se kuuluisa kansan kasku, missä todetaan hyvän kellon soivan kauas... Onneksi olen tämän kellon puolella. Tiedän kyllä pari harmonikkayritystä Suomessa, joiden työtoimintatavat eivät kyllä soisi jatkoa. Ihan asiakkaiden vuoksi. Koulutuksesta on kyllä paljon hyötyä, sitä ei liene kiistäminen. Monet iäkkäät ovat kysyneet omasta Italian oppiajoista. Siinä lienee oma vaikuttavuutensa.

Jos ajatellaan miten asiakaskunta rakentuu, niin paikallisuudella on tietty määrä vaikutusta, mutta kyllä niitä soittimia minulle tulee ihan ympäri Suomea. Yksi iso työtarjouskin (joskaan se ei toteutunut) tuli ulkomailta. Jos Suomi olisi ihan täynnä harmonikankorjaaja-ammattilaisia, niin työtä ei riittäisi. Nyt sanoisin, että korjaajien verkko on kohtuu hyvä ja kattava. Osa meistä korjaajista myy käytettyjä tai uusia harmonikkoja, osa tekee kesäisin muuta työtä tai on 2-3 muuta yritystä samanaikaisesti. Taidan olla yksi näistä harvoista, joka ei ole yhtään – siis yhtään – hajauttanut voimavaroja vaan kaikki keskittyy tähän korjaamiseen.

[Giulietti]

Kyllä minä ainakin luotan harmonikkaani huoltoon viedessä, koulutuksen saaneeseen ammatti-ihmiseen, mielummin kuin ns. tee-se-itse mieheen. Kyllä koulutuksella kuitenkin saavutetaan tietty osaamisen taso, jos koulutus on laadukasta, kuten se tässä Ikaalisten tapauksessa on ollut.

[htoyryla]

Niinpä... tässä keskustelussa on sanottu semmoista ettei diplomi takaa mitään eivätkä kaikki opiskelijat osaa eivätkä edes ole kiinnostuneita. Meinaatteko tosissanne että soitinkorjaajan ammattikoulutuksen onnistuneesti suorittanut voikin olla samaa tasoa kuin tumpelo harrastelija joka pilaa soittimen? Eikö enää nykyään koulun onnistunut suorittaminen edellytä minkäänlaista minimitasoa? Jos näin olisi, mitä on vaikea uskoa, niin sitten pitäisi vähän tiukentaa tutkintovaatimuksia. Eihän kannata kouluttaa väkeä jotka eivät pysty työhön.

No, tämä on vähän provokatiivisesti ajateltu, toisaalta suoraan noista näkemyksistä päätelty. Vaikka mä olen harrastusasioissa puoltanut itseoppimista, niin työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa olen kyllä koulutuksen arvostaja.

Sen kyllä ymmärrän että on olemassa itseoppineita joiden taidot ovat korkealla tasolla. En kuitenkaan usko että siitä voisi tehdä mitään yleisiä päätelmiä.

[pianohessu]

Martti Innanen sanoi haastattelussa: "Itseoppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja."

[mahu]

Niinpä... tässä keskustelussa on sanottu semmoista ettei diplomi takaa mitään eivätkä kaikki opiskelijat osaa eivätkä edes ole kiinnostuneita. Meinaatteko tosissanne että soitinkorjaajan ammattikoulutuksen onnistuneesti suorittanut voikin olla samaa tasoa kuin tumpelo harrastelija joka pilaa soittimen?

En tiedä mistä tämän vertauksen sait. Ja mistä keksit että harrastelijat olisivat kaikki aina tumpeloita?

Eikö enää nykyään koulun onnistunut suorittaminen edellytä minkäänlaista minimitasoa?

Lukemalla nykyajan opinnäytetöitä niin ei.
Kannattaa lukea esim. tämä:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75733/Asiakirja1.pdf
On AMK tason opinnäytetyö!

Jos näin olisi, mitä on vaikea uskoa, niin sitten pitäisi vähän tiukentaa tutkintovaatimuksia. Eihän kannata kouluttaa väkeä jotka eivät pysty työhön.

No tässähän se ongelma onkin. Koulut saavat rahaa vain valmistuneista opiskelijoista. Jos koulussa on muutenkin vähän hakevia opiskelijoita niin tasoa pitää pudottaa. Ei ketään voida jättää ilman tutkintoa jos on vuosia opiskellut ja mitään ei ole oppinut.

Sen kyllä ymmärrän että on olemassa itseoppineita joiden taidot ovat korkealla tasolla. En kuitenkaan usko että siitä voisi tehdä mitään yleisiä päätelmiä.

On tuotu tässä keskustelussa esiin että on olemassa hyviä ja huonoja itseoppineita. Siksi itseoppinut-sanaa ei sellaisenaan saisi käyttää vertailussa ammattitutkinnon saanutta henkilöä.


Voidaanko siis päätellä että ennen vuotta 1995 (jolloin siis tämä harmonikka korjaus ja rakennuslinja on perustettu) harmonikkoja korjanneet henkilöt ovat olleet tumpeloita, koska eivät kanna taskussa tutkintoa? Eivät tietenkään. He ovat saaneet oppinsa muilta korjaajilta ja ehkä tutkiskelleet itse aihetta, eli juuri sitä mitä itseoppineetkin tekevät.

[mahu]

Kyllä minä ainakin luotan harmonikkaani huoltoon viedessä, koulutuksen saaneeseen ammatti-ihmiseen, mielummin kuin ns. tee-se-itse mieheen.

Itse veisin mielummin harmonikkani 40-vuotta sillä työllä itsensä elättäneelle henkilölle kuin juuri koulusta valmistuneelle ammatti-ihmiselle.

[htoyryla]

Niinpä... tässä keskustelussa on sanottu semmoista ettei diplomi takaa mitään eivätkä kaikki opiskelijat osaa eivätkä edes ole kiinnostuneita. Meinaatteko tosissanne että soitinkorjaajan ammattikoulutuksen onnistuneesti suorittanut voikin olla samaa tasoa kuin tumpelo harrastelija joka pilaa soittimen?

En tiedä mistä tämän vertauksen sait. Ja mistä keksit että harrastelijat olisivat kaikki aina tumpeloita?

En sanonut että harrastelijat ovat kaikki tumpeloita, vaan että kun harrastelijoissa on tumpeloita jotka pilaavat soittimen, niin voiko koulun suorittanut olla sillä tasolla. Nimenomaan sanoin että "Sen kyllä ymmärrän että on olemassa itseoppineita joiden taidot ovat korkealla tasolla."

Sinä lähdet siitä tilanteesta että tunnet jonkun amatööripohjalta ilman koulutusta aloittaneen, joka on aikaa myöten hankkinut vankan kokemuksen. Kun sellaisen tuntee niin toki työn antaa sille jonka tietää varmasti osaavan sen tehdä.

Minä ajattelen sitä tilannetta, että joutuu ketään tuntematta etsimään korjauksen tekijää. Silloin pitäisi pystyä valitsemaan osaava eikä tumpeloa joka luulee osaavansa (josta mulla on mielessä esimerkkinä kitaran korjaaja Itä-Suomesta joka korjauksen sijaan menikin hiomaan pinnat ja maalaamaan uusiksi; kitaran omistaja oli tavannut korjaajan ja keskusteluissa tämä oli vaikuttanut pätevältä). Siinä on ongelma mistä tietää kuka on osaava ja luotettava.

(Tämä näkökulmaero tuntuu tulevan aina kun kirjoitan täällä... mä olen ulkona harmonikkakuvioista, en tunne väkeä, en tunne erilaisia harmonikkoja, sen kun joskus soittelen haitaria. Siksi mulla on asioihin vähän toinen näkökulma. Tosin Viljon tunnen kohtalaisen hyvinkin joten juuri haitarin korjauksen tai virityksen suhteen mulla ei ole tätä ongelmaa, paitsi jos haluaisin löytää jonkun lähempää)

Tuota kirjoittaessani mä pidin mahdollisena sitäkin että koulutus ei tosiaan takaisi mitään tasoa. Voi tosiaan olla että ollaan jo siinä tilanteessa. Se on sitten jo surkuhupaisaa, mitä tehdään ammattilaisilla ilman työn aloittamiseen tarvittavaa ammattitaitoa. Koulusta tullut ei tietenkään ole kokeneen tasoinen, kokemus karttuu työssä. Tulee mieleen että se vanha oppipoikasysteemi on kyllä ollut hyvä.

PS. Ja eipä ennen ammattilaisuutta mitattu niinkään koulutuksella. Kukaan ei olisi kiistänyt että minun vanhempani olivat toimittajina ammattilaisia vaikka olivat oppineet alalle töissä eikä koulussa.

Toivottavasti tästä näkee nyt että mä olen tässä pohdiskelemassa asioita (niinkuin yleensäkin), ilman voimakasta kantaa puoleen tai toiseen.