uusi pyyntö

[m.martti]

näillä foorumeilla pyorii musikantteja ,ammattimuusikoita,säveltäjiä,sanoittajia,hanuristeja,jotka kinuaa nuotteja erittäin vaikeisiin kappaleisiin,joita eivät saa koskaan esittämiskuntoon.Hankaavat itsensä PUHKI.Kysellään esim Tukholman polkkaa jne.tällaiset  kappaleet vaativat päivittäistä soittoa/harjoitusta,jotta ne pysyy sormenpäissä.Mutta kun minä pyysin poijilta ,että laittais paperille Paavo Raivosen soittaman tangon Tähtikuvioita ,niin ei ainuttakaan vastausta,luettu kyllämuutaman kerran!!!Elikkä palataan maanpinnalle!.soitellaan helpompia kappaleita ,niissäkin riittää hankaamista jotta niitä ILKIÄÄ esittää.Arvoisat musikantit,laittakaa paperille Paavon vuonna 39 soittama kappale tähtikuvioita,ja tietenkin kaikilla mausteilla,kappale on ruotsalaista alkuperää, Ja gav dei röda orgidei.hieno melodia,hanurilla oikein  maustettuna karvat pystyssä!!lRaapikaa tämä melodia mullen paperille,Jouluksi [email protected]       odotellen

[mahu]

Niin, yleensä täälä on porukka aika nöyrästi pyydellyt nuotteja. Jos viestiin vastataan niin hyvä mutta jos ei, niin se yleensä tarkoittaa että nuottia ei ole tai ei ehdi etsiä/lähettää. Vaikka täälä tietotaitoa olisikin laidasta laitaan, ei se ehdollista ketään näkemään työtä tai vaivaa toisten pyyntöihin. On todella ihailtavaa että nuottien jako tämän kautta toimii näinkin aktiivisesti ja useita ystävällisiä ihmisiä niitä pyynnöstä lähettää.

[maestro]

Niin,olen minäkin täältä etsinyt ja odottanut nuotteja.Joitakin odottanut yli vuoden,ei ole näkynyt,vaikka tiedän ,että sellainen on painettu.En vaan yli 20v takaa muista kirjan nimeä,sen vaan että oulun kirjastossa oli..
Joitakin harvinaisuuksia taas saanut ihan yllättäen,vaikka ei taida painettua nuottia olla...
Minäkin olen nuotteja itse tehnyt kappaleesta,mut elämän tilanne ei mahdollista sellaista nyt...

[pianohessu]

näillä foorumeilla pyorii musikantteja ,ammattimuusikoita,säveltäjiä,sanoittajia,hanuristeja,jotka kinuaa nuotteja erittäin vaikeisiin kappaleisiin,joita eivät saa koskaan esittämiskuntoon.Hankaavat itsensä PUHKI.Kysellään esim Tukholman polkkaa jne.tällaiset  kappaleet vaativat päivittäistä soittoa/harjoitusta,jotta ne pysyy sormenpäissä.Mutta kun minä pyysin poijilta ,että laittais paperille Paavo Raivosen soittaman tangon Tähtikuvioita ,niin ei ainuttakaan vastausta,luettu kyllämuutaman kerran!!!Elikkä palataan maanpinnalle!.soitellaan helpompia kappaleita ,niissäkin riittää hankaamista jotta niitä ILKIÄÄ esittää.Arvoisat musikantit,laittakaa paperille Paavon vuonna 39 soittama kappale tähtikuvioita,ja tietenkin kaikilla mausteilla,kappale on ruotsalaista alkuperää, Ja gav dei röda orgidei.hieno melodia,hanurilla oikein  maustettuna karvat pystyssä!!lRaapikaa tämä melodia mullen paperille,Jouluksi [email protected]       odotellen

Olen myös havainnut että monasti on kyselty sellaisten kappaleitten perään joita en itse oppisi milloinkaan.

Viime keväänä luetteloin nuottini; niitä on noin 3500:een musiikkikappaleeseen tai jopa oikein teokseen. Lisänä itselleni tekemäni helpommat sovitukset. Aika paljon siellä on klassista musiikkia, jotka eivät milloinkaan tule kohtaamaan minun taitojani, eikä edes soitintani.

Entäpä, jos kyse ei olekaan tästä. Paljon olen kuunnellut juuri klassista seuraamalla teosta partituurista tai nuoteista. Eri asia taas on miten paljon pystyn tekemään analyysiä näin kuuntelemalla. Silti, vaikkapa tutulla Sibeliuksella, on pianokappaleissaan sellaisia melodiakulkuja jotka ovat kiinnostavia, soinnutuksesta nyt puhumattakaan. Kuulla ja nähdä samanaikaisesti antaa kuitenkin minulle jotakin, mahdollisesti joskus jopa käytettäväksi. Lisäksi on pirun mukava tietää, miten jokin asia on.

En minäkään ikimaailmassa tule edes yrittämään kaikkia niitä kappaleita, joista minulla on nuotti, mutta toiset keräävät postimerkkejä, eräät kuivamustekyniä, jotkut autoja tai tuhansien arvoisia (Klaus) Barbie -nukkeja. Kaikkein hurahtaneimmat keräävät harmonikkoja

Samalla voisi mainita että iso osa tänne kirjoittavista tulisi toimeen yhdellä keskitasoisella ja kohtuullisessa kunnossa olevalla harmonikalla. Nyt menen katsomaan eteisen peiliin: siellä näkyy olevan mieshenkilö, jolla on seitsemän erilaista hanuria joista kolme on soittokäytössä ja uusin viime kuussa hankittu.

Viimeksi mielenkiintoa herättänyt musiikkikappale tuli korviini (jälleen kerran) kuunnellessani jännityskuunnelmaa "Paul Temple". Sen tunnusmusiikki on riivannut minua viitisenkymmentä vuotta ja nyt otin sen selville: "Paholaisen galoppi". Ei sekään riittänyt, pengastin myös nuotin esille vaikka en koskaan tule tätä edes yrittämään. Sen voin luvata.

Jaa, jaa, se onkin sitten 3579. nuotti...

[htoyryla]

Entäpä, jos kyse ei olekaan tästä. Paljon olen kuunnellut juuri klassista seuraamalla teosta partituurista tai nuoteista. Eri asia taas on miten paljon pystyn tekemään analyysiä näin kuuntelemalla. Silti, vaikkapa tutulla Sibeliuksella, on pianokappaleissaan sellaisia melodiakulkuja jotka ovat kiinnostavia, soinnutuksesta nyt puhumattakaan. Kuulla ja nähdä samanaikaisesti antaa kuitenkin minulle jotakin, mahdollisesti joskus jopa käytettäväksi. Lisäksi on pirun mukava tietää, miten jokin asia on.

On kyllä hienoa hommaa kuunnella klassista ja seurata partituurista yhtaikaa. Alkaa sitä kaikkea hahmottaa ihan eri lailla. Ja hieno fiilis tulee kun alkaa pysyä mukana ja kärryillä.

Omassa soittamisessa sitten nuotit on mulle harvemmin jotain mitä seuraan yks yhteen. Sen sijaan niistä voi katsoa miten jokin kohta menee jota ei saa korvalla hahmotettua, ja ne toimivat karttana jonka avulla on jotenkin helpompi kulkea kappale alusta loppuun. Jälkimmäiseen riittäisi useimmiten sointulappukin. Mutta tuo vaikeasti korvalla plokattavan kohdan selvittäminen on mulla se mihin eniten nuotteja tarvitsen. Samalla korvakin toivottavasti kehittyy, kun tulee käytyä läpi sellaisia kuvioita joita ei ilman nuotteja osaisi hahmottaa.