Hanurinvaihto ("kuume")

[olli]

Täytyy sitten soitella sitä runsaammin, jotta peli alkaa soimaan!   Hinnoista yleisesti ottaen; eräs hanurikauppias sanoi ohjehinnan 8500 euroa, mutta jos olis heti lyönyt eurot pöytään, peli olisi lähtenyt 6500 eurolla; siis uusi peli!

[ftamt]

Ollaan tutustuttu uusiinkin kravatteihin. Ne eivät ole samalla tavalla tehtyjä kuin vanhat, koska
haluttiin käyttää nykyajan koneistoja. Siinä yksi syy rungon värähtelyyn eri tavoin. Vanhassa
käytettiin enempi puuta. Nyky-kravattien malli on otettu sotien aikana valmistetusta Pikku-Krava-
tista, joka on kooltaan pienempi täysikokoista 50 cm korkeaa Kravattia. Kaikupohjaa on vähem-
män ja ääni on kireämpi. Myös kielet ovat erilaiset ns. laserkielet. Yksi korjaajatuttavani tes-
tasi näitä uusissa Kravateissa käytettyjä kieliä omassa Viipurin sarvimallissaan. Uudet kielet hävisivät selvästi äänenlaadussa vanhoille saksalaisille ''Dixin'' kielille, joita kravateissa pääosin käytettiin. Kielet vaihtuivat äkkiä alkuperäisiin takaisin. Uusissa oli aika kireä ääni, eivätkä ne soineet vanhassa pelissä yhtään herkemmin. Uusissa Kravateissa runko on tietääkseni koivu-
vanerista. Vanhoissa käytettiin koivu-,haapa- tai mahonkivaneria. Mahonkirunkoisissa peleissä on
loistava soundi ja koivuisissa aika kireä. Mahonki on paras puulaji soimaan ja yllätys,yllätys suomalainen tervaleppä on kakkonen. Koivu on kaukana näistä.Testailimme näitä aikoinaan Rauno Niemisen kanssa. Mitä tästä opimme. Ei pidä mennä tukka putkella vaihtamaan uusiin malleihin
missään harmonikassa. Jos malttaa odottaa muiden kokemuksia uudesta soittimesta, niin säästää
tuhansia euroja, kun ei tee vikaostoja. Tuotekehitystä ja kokeiluja tehdään nykyisinkin, joten
joukkoon saattaa tulla huonojakin valmistussarjoja. Siksi köyhän kannattaa seurata sivusta ja
maltilla markkinoille tulevia harmonikkoja. Vanhasta hyväksi koetusta soittimesta ei kannata vättämättä aina luopua,sillä huollon jälkeen sillä on taas paljon soittotunteja edessä. Harmonikkahan on todellinen kestokulutushyödyke ja hyvällä pidolla sillä voi soittaa vaikka 100 vuotta. Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin. Sellaiset loistavat korjaajat kuin esimerkiksi Viljo,tekevät kaikkensa sadakseen harmonikasta taas lähes uuden veroisen. Tämä on niinkuin auton vaihtokin - uutta ja kiiltävää pitää saada. Ajatelkaapa myös valuutaan virtaamista ulos maasta, koska suomalaista harmonikkateollisuutta ei enää ole.
Toivo

[olli]

Karma-kiitokset Toivolle!  Tulee väliin mielenkiintoisia juttuja.  Omistan Kouvolan Kravatin 1936-1939.  Tuli mieleen, mistä puustahan se tämän kravatin runko on tehty, kun tuli noita vaihtoehtoja?

Kravattiani en myy enkä vaihda.  Soi hyvin.  Giulietti Traviata on tätänykyä menossa vaihtoon, saa sitten nähdä.

[Viljo]

Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin.

Jatkan tästä kommentista hieman. Katselin tuossa eräs kerta noin 10 Hanuri-lehteä läpi erään soittajakaverin kanssa. Siinä toiseksi viimeisellä sivulla on yleensä Bugarin mainos: "Uutuus tulossa", "Tulee pian", "Uusi malli" vai mitä siinä sitten lukeekaan. Joskus mainoksessa on tainnut olla painostakin maininta: "Kevyt, vain 10,333 kg" tai jotain vastavaa. 10 hanuri lehteä kattaa jo 2,5 vuotta, ja aina oli sama haitari tulossa mallistoon.

Tekee mieli hieman parjata niin mainostajia kuin myös asiakkaita tässä kohtaa. "Helpolla" mainoksella, merkkiin katsomatta, ihmiset harhautuvat ostamaan uutta soitinta, vaikka mitään uutta ei soittimessa teknisesti olisikaan. Okei - selluloidissa on vielä väriä jäljellä, remmit tuoksuvat nahkalta, soittimen tuoksu on tehdasmainen ja maskissa saattaa olla uusi kuvio mutta about that's it.

Viime keväänä kun kävin Frankfurtissa niin eräs soittaja sitten väitti niin kiven kovaa, että älä osta huonoja kieliä tai huonoa soitinta. Heti perään mies pamautti juuri hänen suosikkimerkkinsä kaikuvan käskevästi lähitienoolle tietoon. Tästä tulee lähinnä mieleen työläisperheen isäntä, joka saa minkä tahansa ruokapöytäkeskustelun seis. Kun isäntä sanoo, että näin homma menee näin, niin se on just näin. Ei jätetä pelivaraa muille - ei välitetä siitä, että onko itse väärässä (isäntähän on omasta mielestään tietenkin oikeassa). Tämä jos jokin on sivistymätöntä ja töykeää muita kohtaan. Sen sijaan pidemmälle koulutetuissa perheissä keskustellaan asioista. Itse tykkään puhua politiikasta niin kauan kun se ei mene väittelyksi, kummalla puolella kenttää minun pitäisi seistä jne. Politiikkaa ja vaikuttamista on ilman puolueitakain.

Meni vähän ohi aiheesta... takaisin juttuun.

Tällainen jatkuva toisto on osa markkinointia ja ihan ymmärrettävää. Sitten tällainen vanhan liiton – jos näin voin sanoa – tyylinen markkinointitapa, jossa kerrotaan kivoja tarinoita ja hämärrytetään sitä todellisuutta, harmittaa tietyllä tavoin. Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.

Tästä tullaan sitten Vapaalehdykän olemassaolon syihin. Tieto, tieto ja tieto. Kun asiakkaalla on riittävästi pohjatietoa, niin vanhanaikainen markkinointitapa ei pure enää. Se ei vaan toimi, kun myyjältä loppuu argumentit kesken tai kun asiakas tietää vähintään samat asiat kuin myyjä.

No - olen itse miettinyt tuota omaa markkinointijuttua hyvin paljon ja sitten kun aloitan laajamittaisen kampanjoinnin, niin tulette kyllä huomaamaan huomattavan eron ns. perinteisen markkinoinnin verrattuna.

Ohhoijaa - tulipas avauduttua.

[risto]

...Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.
....

Hehe, mut hei, voi se myyjä olla köyhä ja tyhmä sossukin, on yrittäjissä paljon sellaisiakin...  Tämä vaan kommenttina tähän sinun politiikkaosastoosi. 

[olli]

Miksi vaihtaa jatkuvasti haitaria, kun niihin ei ole keksitty ole mitään uutta kymmeniin vuosiin.

Jatkan tästä kommentista hieman. Katselin tuossa eräs kerta noin 10 Hanuri-lehteä läpi erään soittajakaverin kanssa. Siinä toiseksi viimeisellä sivulla on yleensä Bugarin mainos: "Uutuus tulossa", "Tulee pian", "Uusi malli" vai mitä siinä sitten lukeekaan. Joskus mainoksessa on tainnut olla painostakin maininta: "Kevyt, vain 10,333 kg" tai jotain vastavaa. 10 hanuri lehteä kattaa jo 2,5

Hanurilehti on ainut media, joka iskee kohderyhmään eli meihin hanuristeihin.  Valitettavasti lehti ilmestyy harvoin, onko vain neljä numeroa vuodessa.  Hanuriutuuksia tulee harvoin.  Se "Uutuus" on sitten uusi ehkä seuraavan puolen vuoden kuluttua.  Kyllähän se tiedetään, ettei hanureissa aivan hirveitä uudistuksia tule.  Maskit muuttuu, värejä tulee, kimalteita sun muita, näillähän meille uutuuksia myydään.


En hurahtanut Hanurilehden mainokseen (Uutuus Silver Bugari), vaan kiinnostus tuli muualta.   Miellyin Bugariin kokeilujen tuloksena sekä alan ammattilaisten suosituksista.

[Viljo]

...Siinä tunne on se, että asiakasta pidetään tyhmänä, mutta eipä se myyjä paljoa viisaampi ole. Kapitalisti, joka menee matalan aidan kohdasta.
....

Hehe, mut hei, voi se myyjä olla köyhä ja tyhmä sossukin, on yrittäjissä paljon sellaisiakin...  Tämä vaan kommenttina tähän sinun politiikkaosastoosi. 

Tossa viestin alussa oli se Bugarijuttu. Tarkotus oli, että se loppuosa oli enemmän yleisellä tasolla kuin jotain merkkiä kohdistetusti. Olli on kyllä ihan oikeassa, että täysin uutuuksia tulee kohtuu harvoin.

[olli]

Palaan aiheeseen.  Nyt sain testattavaksi sinisen Bugari Silverin (suora, ei siis se cassotto).  Kevyt on.  Oli tehdaspakkauksessa, joten joitain kieliongelmia löytyi.  Tänään soittelin pari tuntia.  Ei paha peli lainkaan.  Totuttelua vaatii, no olen sopinut muutaman päivän testirupeamasta.  Näin peliin saa paremman tuntuman.  Näyttelyissä ei ole aikaa eikä rauhaa omaehtoisesti tutustua uusiin peleihin.  Sepolla on homma hanskassa, kun antaa muutaman päivän testata kotioloissa kaikessa rauhassa.  Saatan vielä testata sitä Silverin Cassottoa.

[humppahanuristi]

Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö sitä alkaa oikein tosissaan tuota haitarinvaihtoa miettiä.
Tuo Ramses Casotto, joka minulla nytkin on, on ollut jo vuodesta 1990 tai 1991. Ihan hyvin soiva peli ja kestävä, mitä nyt viime keväänä katkesi bassokoneistosta se jousi ja viime keikalla yksi diskantin rekisterinappula meni veteläksi.
Nyt katsoin sitä nappulaa ekan kerran sen vioittumisen jälkeen ja taitaa olla "rasitusvamma".
Siinä on sellainen muovinen tikku, joka on mennyt poikki. Ei taida saada millään liimattua kestävästi, ehkä sulattamalla kiinni saattaisi hyvin tehtynä kestää. Tuokin on yhdellä akselilla koko nappularivi eli kaikki pois ja sitten olisi metsästettävä jostain samanlainen tilalle.
Jotain pitäisi keksiä, aika pian vielä.

[Kaifun]

Nua kakskompponenttiliimat on melkosija nykyvään. Iteasijassa niillä liimatuista kohista ei juurikaan suaraan ratkee. Jos on rasitusvoiman kovimmassa kohassa, nin ratkee aikanaan uuvvestaan liimauksen viärestä.
Jos on vähänkään tilaa, nin liimaa kylkeen tukilastotus.
Ei muuta ku ottalamppu palamaan ja kynekolookista leikkausta tekemään.

Meillä terveyskekuksen touhut on nykysin sillä mallilla, että tulehtunu umpisuali pittää ite peilinkautta kattoen leikata.

[olli]

Bugari Maestro oli kokeiltavana, kevyt mutta "ala-D" puuttuupi.Kuva liitteenä.

[olli]

Hanurikuume on sitten ohi.  Kokeilin kolme päivää Bugari Silver Plus Cassottoa.  Oli ihan eri peli kuin Maestro.  No tein kaupat tästä Silver Plussasta.  Kovaa soittelua vaatii, jotta aukeaa kunnolla sekä remmit notkistuvat.  No olen saanut sen, mitä halusinkin.  Kuva liitteenä.

[Armando Bugari]

Hanurikuume on sitten ohi.  Kokeilin kolme päivää Bugari Silver Plus Cassottoa.  Oli ihan eri peli kuin Maestro.  No tein kaupat tästä Silver Plussasta.  Kovaa soittelua vaatii, jotta aukeaa kunnolla sekä remmit notkistuvat.  No olen saanut sen, mitä halusinkin.  Kuva liitteenä.

Komeelta näyttää speli ja isäntäkin ihan tyytyväiseltä. Bugarilta Castelfidardosta hain ensimmäisen vähäriviseni - siitä nimimerkkikin - kun en parempaa keksinyt. Uskon, että Bugarit on sitä aatelia - vaikken luokkayhteiskuntaa kannatakaan:-)
- Onneksi olkoon!

Lisäys: Remmit tosi tukevat.

[Kaifun]

Onneksi olkoon Olli.
Kyllä sulla on nyt hyvät lääkkeet dementijan estoon. Ihan totta laajemminkin. Meille vanheneville soittoharrastuksen tuama aivojumppa on ennaltaehkäisevää lääkintää.

[olli]

Kuvan remmit ovat Giulietin, koska Leinon Seppo käski kokeiluvaiheessa käyttää omia remmejä.  Ovat ne Bugarin remmitkin tosi mahtavat (uutena kovat luonnollisesti).  Joo sitä dementiaa on nyt entistä mahtavampaa torjua, soittoinnostus tuplaantui välittömästi.  Tänäänkin raplasin kolmeen otteeseen, tuntejakin tuli varmaan neljä kaikkiaan.  Eipä malttaisi nukkumaankaan ruveta, mutta aamusella heti jatketaan.

Giulietti Traviata (valkoinen, kantikkaat nappulat diskantissa, neljä koplaria diskantissa, neljä äänikertaa diskantissa, viisi äänikertaa bassossa, jossa ei koplareita, painaa vajaat 11 kg, hyvässä kunnossa, vm. 1986, ollut mulla vuoden 1990 syksystä) lähtee maanantaina Seppo Leinolle Rovaniemelle.  Jos peli kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä Leinon Seppoon.  En tosin tiedä, josko hänellä jo on ostaja tälle hienolle pelille!

[Dragspel]

olen saanut sen, mitä halusinkin

Onneksi olkoon täältäkin! Kyllä se vaan kummasti soittointoa lisää, kun saa välillä uutta "kalustoa".

[make82]

Onnea myös täältä suunnalta.
Lisää tosiaan kiinnostusta soittoon tosi paljon, mutta niinhän se on kaikissa uusissa värkeissä mitä hankkii nurkkiin.
Kävin tuossa syksyllä katsomassa uusia bugareita ja silveri tuntui heti "omalta" jos vertasi mini casottoon. Liekkö mistä johtui, mutta ensivaikutelma on ainakin minulle hyvin tärkeä soitinta ostaessa.
T:Markku

[humppahanuristi]

Nua kakskompponenttiliimat on melkosija nykyvään. Iteasijassa niillä liimatuista kohista ei juurikaan suaraan ratkee. Jos on rasitusvoiman kovimmassa kohassa, nin ratkee aikanaan uuvvestaan liimauksen viärestä.

VAan eipä kestänyt 2-komponentilla kuitenkaan, lastoitinkin. Hankala paikka, kun se vipuakseli menee ihan vierestä, ei voi ruuvillakaan tms. oikein korjata. Tai no ehkä jollain 1mm poralla kun saisi siistin reiän ja sitten vaan metallitappi siihen pystyyn.

Alkaa se ikä vissiin jo tuohonkin haitariin vaikuttamaan.

[Kaifun]

Voi kurja H-H. Joskus vaan potilas kualee leikkauspöyvvälle. Tässä vaiheessa on turha puhua enää karhennuksesta liimattavissa pinnoissa. Unohdin leikkausohjeissa.

[humppahanuristi]

Voi kurja H-H. Joskus vaan potilas kualee leikkauspöyvvälle. Tässä vaiheessa on turha puhua enää karhennuksesta liimattavissa pinnoissa. Unohdin leikkausohjeissa.

Ei auttanut karhennukset, karhensin nimittäin ennen liimausta.
Täytyy jossain välissä taas miettiä, mitä sille tekee. Eihän se soittoa ihan mahdottomasti haittaa.