Mestarisoittajat

[olli]

Lieneekö "provosoiva" otsikko?  Aiemmassa keskustelussa siirryttiin pikkuhiljaa haitarin ominaisuuksista haitarin soittoon ja soittotaitoon.  Lienee aika yleistä, että nämä kuuluisuudet - Vili Vesterinen, Lasse Pihlajamaa ja Veikko Ahvenainen - hallitsevat yleisön mielipiteitä mestarisoittajista.

Vanhoina hyvinä aikoina on ollut lukuisia hienoja harmonikansoittajia - kiitos Youtuubi-nimimerkin Dallape30 lataamista vanhoista äänitteistä.  Sieltä olen "bongannut" lukuisia soittoja, joista en ole aiemmin mitään tiennyt.  Mielestäni esim. Paavo Raivonen on aika tuntematon suurelle nyky-yleisölle

Harmonikkamusiikin kilpailut tuovat esille uusia kykyjä.  Näinhän tapahtui myös entisinä aikoina.  Kultainen Harmonikka on pyrkinyt jatkamaan perinteitä.  Mielestäni nykysoittajat soittavat täysin oikein, mutta persoonallisuus puuttuu soitosta.  Sitä ei voine opettaa, se on synnynnäistä   Onko menty liiaksi tekniseen osaamiseen?

Valitettavasti omakohtaisia kokemuksia vanhoista mestareista on kovin vähän.  Olen tavannut henkilökohtaisesti vain kaksi Taito Vainion ja Veikko Ahvenaisen.  Molemmat ovat persoonallisia soittajia ja hyviä opettajia

[olli]

Jatkan luettelolla vanhoista mestareista: Viola Turpeinen, Aatos Palin, Nils Ekman, Angelo Rusi, Willy Larsen, Leo Hill (Vesteri Länsimäki), Levko Siloti - ja sitten uudempaa: Aaro Kurkela, Kalle Palonen, Paavo Tiusanen, Lasse Könönen, Arvo Nyström, Veikko Huuskonen, Unto Jutila, Armas Piispanen, Toivo Manninen, Onni Laihanen, Paul Norrback, Jorma Juselius, Matti Viljanen, Esko Könönen, Eino Rauvala, Olavi Rantakangas, Matti Söderlund - näistä harvat ovat yleisesti tiedossa

Jokaisella mestarilla on oma soittotyylinsä - jopa levyä kuuntelemalla voi tunnistaa - kuka mestari on asialla   Itse tunnistan aika varmasti Jorma Juseliuksen, Taito Vainion, Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan - mestarilla on omanlaisensa tyyli

[maestro]

Se mitä minä tunnen kuultuna mestari soittajia,johtuu varmaan siitä mitä on lapsesta asti ollut mahdollista kuulla...
"idoleja" on Könönen Esko,Taito Vaino,Lasse Pihlajamaa,Paul Norrback,Veikko Ahvenainen,Timo Tikkanen,Harri nuutinen,Jorma Juselius,Viljo Vesterinen,Seppo Leino... Näitä on sitten hangattu kasetilta ja levyltä,että tunnistaa soitto tyylistä..

[htoyryla]

Aloin minäkin miettiä, mistä mulle haitarinsoiton ihanteet. En juurikaan tiedä kuka kuuntelemassani musiikissa haitaria on soittanut.

Klezmerpuolelta löytyy yksi nimi, Mishka Ziganoff, jostakin 1920-luvulta. Siihen aikaan haitari ei ollut yleinen klezmerissä eikä sen jälkeenkään juuri muuta kuin säestyssoittimena. Minulla on jokin Ziganoffin kappale transkriptiona, jos kävisi sen kimppuun. Ei sillä että olisin niistä jotenkin vaikutteita saanut, mutta että voisi ottaa.

Balkanin puolelta Mostar Sevdah Reunion -nimisen yhtyeen jutut ovat miellyttäneet, niissä soi haitari mukana mutta en tiedä kuka soittaa.

Vanha kotimainen iskelmä (30-50 -luvut) miellyttää myös, ehkä pitäisi vähän penkoa sitä ja poimia sieltä haitarijuttuja myös.

[mlut]

Mestarisoittajuus kiinnostaa ainakin minua myös siinä mielessä, minkälaisen työn takana tuo mestarisoittajuus on. Esimerkiksi mittarilla (tuntia/päivä)xvuodet. Ajattelen tässä erityisesti edellämainituista soittajista niitä, joilla tekninen taituruus on olennainen osa mestaruutta.
Veikkaanpa että  .
Onko kellä tietoa?

[htoyryla]

Mestarisoittajuus kiinnostaa ainakin minua myös siinä mielessä, minkälaisen työn takana tuo mestarisoittajuus on. Esimerkiksi mittarilla (tuntia/päivä)xvuodet. Ajattelen tässä erityisesti edellämainituista soittajista niitä, joilla tekninen taituruus on olennainen osa mestaruutta.
Veikkaanpa että  .
Onko kellä tietoa?

En tästä tiedä, mutta yleisestihän on esitetty semmoinen nyrkkisääntö että mestaritasolle tarvitaan luokkaa 10000 tunnin harjoittelu.

[mlut]

Tuo 10 th saattaa olla lähellä totuutta. Olletinkin, jos harjoittelu tehdään sopivassa iässä ja laadukkaasti. Karkeasti ottaen siis 3h/päivä x 10 vuotta. Taidon ylläpitäminen vaatinee samanlaisen panostuksen.

[maestro]

Tiedän/tunnen ainakin yhden mestarin,joka -60/-70 luvulla harjoitteli mestaruus kisoihin.Soitti 8h päivässä,joka päivä. Mestaruus tulikin,myös Viljo Vesterinen-kilpailun mestaruus . Sen jälkeen on toiminut opettajana 2000 luvulle asti,opetti monta kultaisen voittajaa -80/-90 luvulla.Ja itsekkin soitti monta tuntia päivässä....

[mlut]

Tuollaisesta 6h päivittäisestä harjoittelusta olen kuullutkin, 8h vielä kovempi. Miten ihmeessä sellaista jaksaa viikkoja, kuukausia, jopa vuosia, vaikkei päivittäin koko tuntimäärä yhteen putkeen tietty menekkään. Mestarit saattavat olla valikoitua joukkoa myös tuossa harjoittelumäärän kestokyvyssä.

[pianohessu]

Muistan kuulleeni että Myron Floren harjoitteli 10h/päivä. Tässä voi olla Lawrence Welk -lisää, mutta myöntää täytyy että "Happy Norwegian'n" tekniikka on vähän parempi kuin minulla.

[ftamt]

Olen nähnyt Myron Florenin livenä soittamassa Minnesotassa Chisholmin kaupungissa 1980-luvulla.
Toivo

[pianohessu]

Muistatko mitä kappaleita Myron päästeli? Kävikö yhtä helposti kuin studiossa?

[ftamt]

Muistatko mitä kappaleita Myron päästeli? Kävikö yhtä helposti kuin studiossa?

Kyllä soitto oli helpon tuntuista. Tuohon aikaan Ironworldissa Chisholmissa pidettiin polkkafestejä ja suomalaiten omaa festivaalia. Sukulaiset veivät minut sinne ja kävinkin siellä muutaman kerran eri vuosina. Floren ja monta muuta tunnettua soittajaa kävi polkkafesteillä soittamassa. Olen myös tavannut Frank Yancovicin hänen viimeisellä kiertueellaan. Soittokappaleita en tietenkään jaksa muistaa näin pitkän ajan jälkeen, mutta varmaan samoja kuin levyilläkin.
Toivo

[pianohessu]

No siellä päin maailmaa on muitakin mestarisoittajia. Mieleen tulee ihan tästä kylmiltään Jo-Ann Castle (meniköhan nimi aivan oikein?), Art vanDamme kävi monasti Suomessa ja vanhempia on melkomoinen liuta.

Saksasta tulee mieleen Christa Behnke. Mestarisoittaja hänkin. Naapurista muistan Orlovin bajanitrion ja Anatoli Beljajevin. En tiedä tarkoitettiinko alunperin tähän kerättäväksi vain kotimaasta peräisin olevia mestarisoittajia, mutta lisänä rikka rokassa. Jaa, eipäs nyt unohdeta Ksenia Sidorovaa ja Jana Fedoruk' ia.

[poikkikulma]

Joitakin muistan minäkin noista jo luetelluista Mestarisoittajista , luonnossa en tosin ole tavannut noista ulkomaalaisista Mestarisoittajista yhtäkään mutta kuunnellut kyllä olen , mutta 80 - luvulla Suomessa vieraili useaankin kertaa amerikkalainen John Molinari  häntä sain kuunnella useita kertoja livenä Harmonikkaviikolla Kalajoella ja Toholammillakin  , hän kävi montakin kertaa suomessa milloin Jutilan milloin Ahvenaisen vieraana ja mielestäni oli myös aikamoinen taituri Harmonikallaan , olihan noissa tapahtumissa muitakin ulkomaalaisia virtuooseja joka vuosi mutta ne nimet on unohtuneet tyystin  , sellainen harmonikkaryhmä on myös jäänyt mieleeni noilta samoilta ajoilta nimeltään Puolasta , Varsovan Harmonikkakvintetti tai joku sen tapainen nimeä en enää muista tarkkaan olivat todella hyvä ryhmä , esiintyivät Toholammillakin pariinkin otteeseen ja olivat mukana myös esiintymässä Veikko Ahvenaisen 50 vuotis juhlakonsertissa 1979 missä olin myös itsekin mukana Toholammin Harmonikkakerhon kanssa soittamassa yhteis-esiintymisissä . Vuosia vaan on kulunut jo noista ajoista että kaikkien nimiäkään ei enää millään muista ,mutta joka vuosi niin Kalajoella kuin myös myöhemmin Toholammillakin vieraili useita eri Harmonikka taitureita ulkomailtakin .Löytyyhän täältä kotimaastakin monia Harmonikkataitureita nykyäänkin nimet ei vaan tahdo enää jäädä mieleen , joka vuosi tulee uusia mestareita 
Mauno 

[Rokka]

Paljon on myös mestarisoittajia, joilla ei ehkä ole ollut  kunnianhimoa mennä mihinkään kilpailuihin näyttämään taitojaan. Mestarisoittajakin on mestari vain tietyllä tasolla. Ennen vanhaan kun oli harmonikansoiton SM-kilpailut, niihin voitiin osallistua, vaikka aikaisempi mestaruus oli jo taskussa. Oli monikertaisia Pohjoismaiden ja Suomen mestareita. Tietääkseni esim. Kultaiseen harmonikkaan ei voinut osallistua, jos oli sen kertaalleen voittanut.
Asiasta toiseen: Mestarisoittaja, nuorten Maailmanmestari Merja Ikkelä on mainitsemisen arvoinen.

[poikkikulma]

Totta Rokka puhut . Olen ajatellut ihan samaa noita vanhoja mestarisoittajiakin on vaikka kuinka monia jotka eivät osallistuneet , vaatimattomia kun olivat , kilpailuihin koskaan vaikka olivatkin kotimaan terävintä huippua niin Vesterisen Laihasen kuin Mannisenkin  rinnalla , ihan ensimmäiseksi tulee mieleeni Dallapeen vanhoja levyjä kuunnellessa Paavo Raivonen , oli todella huipputaitava Harmonikassa ja muissakin
instrumenteissa ja monia muitakin jos alkaa heitä tässä luettelemaan niin tästä tulisi liian pitkä juttu mutta muistissa kyllä on useitakin Vesterinen ei tainnut täälä kotimaassa osallistuakaan koskaan mestaruuskilpailuihin ainoastaan Pohjoismaiden mestaruuden tavoitteluun  ja huomatkaa niin mestaria kuin oli Lasse Pihlajamaakin hän ei koskaan voittanut missään kilpailuissa vaikka niihin osallistuikin kuitenkin hän maineessa sekä Harmonikan parissa vahvasti jatkoi elämänsä lähes loppuun kuin myös Aarre Lievonen oli yhden Suomen Mestaruuden voittanut ja eli harmonikkapiireissä tunnettuna myös harmonikka artesaani ammattitaitonsa myötä pitkän elämänsä loppuun . Kyllä Merja Ikkelä muistissa on . En tiennytkään tuota että Kultaisen Harmonikkaan ei voinut osallistua toista kertaa , eikös sielä ole eri ikäisille sarjat eikö jos on voittanut edellisen sarjan saanut osallistua iän karttuessa ylempiin sarjoihinkaan , en ole perillä tuon Kultaisen Harmonikan säännöistä kun seuraan sitä ihan satunnaisesti . Nuoret mestarit tahtovat vaan jäädä nykyään unholaan jos noiden voittojensa myötä eivät enää onnistu mainettaan kasvattamaan , heitä kun tulee joka vuosi uusia lisää . Vai tarkoittaako se ylimmän sarjan eli Suomen mestaruuden voittanut ei saa osallistua sitten toista kertaa enää .
Mauno 

[Rokka]

Totta Rokka puhut . Olen ajatellut ihan samaa noita vanhoja mestarisoittajiakin on vaikka kuinka monia jotka eivät osallistuneet , vaatimattomia kun olivat , kilpailuihin koskaan vaikka olivatkin kotimaan terävintä huippua niin Vesterisen Laihasen kuin Mannisenkin  rinnalla , ihan ensimmäiseksi tulee mieleeni Dallapeen vanhoja levyjä kuunnellessa Paavo Raivonen , oli todella huipputaitava Harmonikassa ja muissakin
instrumenteissa ja monia muitakin jos alkaa heitä tässä luettelemaan niin tästä tulisi liian pitkä juttu mutta muistissa kyllä on useitakin Vesterinen ei tainnut täälä kotimaassa osallistuakaan koskaan mestaruuskilpailuihin ainoastaan Pohjoismaiden mestaruuden tavoitteluun  ja huomatkaa niin mestaria kuin oli Lasse Pihlajamaakin hän ei koskaan voittanut missään kilpailuissa vaikka niihin osallistuikin kuitenkin hän maineessa sekä Harmonikan parissa vahvasti jatkoi elämänsä lähes loppuun kuin myös Aarre Lievonen oli yhden Suomen Mestaruuden voittanut ja eli harmonikkapiireissä tunnettuna myös harmonikka artesaani ammattitaitonsa myötä pitkän elämänsä loppuun . Kyllä Merja Ikkelä muistissa on . En tiennytkään tuota että Kultaisen Harmonikkaan ei voinut osallistua toista kertaa , eikös sielä ole eri ikäisille sarjat eikö jos on voittanut edellisen sarjan saanut osallistua iän karttuessa ylempiin sarjoihinkaan , en ole perillä tuon Kultaisen Harmonikan säännöistä kun seuraan sitä ihan satunnaisesti . Nuoret mestarit tahtovat vaan jäädä nykyään unholaan jos noiden voittojensa myötä eivät enää onnistu mainettaan kasvattamaan , heitä kun tulee joka vuosi uusia lisää . Vai tarkoittaako se ylimmän sarjan eli Suomen mestaruuden voittanut ei saa osallistua sitten toista kertaa enää .
Mauno 

Kyllähän Hopeisen harmonikan voittaja on voinut osallistua myöhemmin kultaiseen harmonikkaan ja taitaa joku olla voittanut molemmissa sarjoissa. Osallistua saa vaikka kuinka monesti, olikohan Timo Sormunen jo neljättä kertaa, eikä mestaruutta tullut vieläkään. Sitä en tiedä voiko osallistua toistamiseen, jos on jo voittanut.

[maestro]

Kultaisessa harmonikassa oli muistaakseni vuosi-91/-92 .Sillon sai osallistua uudelleen,vaikka oli voittanut kerran. Palkintona oli Kouvolan tehtaan tekemä kullattu malli.. Voittaja ainakin oli Jarno Kuusisto. Oikeasti ainakin kaikki kilpailuun osallistuneet vuosien saatossa jo ovat mestareita,eihän sinne kaikista ole,syystä tai toisesta.
  Onhan niitä tosiaa monta muutakin mestaria,vakka ei mitään kilpailua ole voittanut.Vaikka Aaro Kurkela..

[ftamt]

Toisaalta on niinkin, että moninkertaiset mestarit ovat todellisia mestareita vielä mestareidenkin joukosta. Muistaakseni vielä keskuudessamme elävä Paavo Tiusanen on nelinkertainen Suomen mestari Onni Laihasen rinnalla. Sitten taitavat tulla perässä Esko Könönen ja Paul Norback  kolmella mestaruudella. Kyllä Aaro Kurkela ja Paavo Raivonen olivat mestareita, mutta eivät halunneet kilpailla. Molemmat olivat omana aikanaan levyttämisen mestareita. Kaikki hyvät soittajat eivät osallistuneet kilpailuihin, koska heille klassisen musiikin soittaminen kilpailuja varten oli vierasta tanssi- ja pelimannimusiikkia ikänsä soittaneena. Joillakin soittajilla on paremmat kilpailuhermot toisilla. Joku taas on parhaimmillaan tanssimuusikkona ja pesee siinä monen mestarin. Soittohomma on herkkä laji. Eikös linnan juhlissa ollut ja mitalilla palkittu Kimmo Mattila ollut myös nuorten maailmanmestari?
Toivo