Onko kokemuksia näistä soittimista?

[Giulietti]

1980-90-luvun Bugareissa mitä olen kokeillut ja soittanut ei kielistä ole ollut mitään mainintaa. Ja Golden-, Artist- ja champpion-cassotoissa on ollut hyvinkin eritasoisia kieliä. Muistan kun 2000-luvun alussa ajattelin hankkia uuden Bugarin cassoton itselleni, Bugari-kauppias ei edes tiennyt millä kielillä soitin toimitetaan. Empä sellaista soitinta koskaan ostanut. Myöhemmin omistin Bugarin artist cassoton jossa oli Bincin kielet, eipä sen sointi ainakaan itseäni sykähdyttänyt. Siinä hyvä esimerkki etteivät pelkät hyvät kielet tee harmonikasta vielä hyvin soivaa.

[olli]

Kielten paremmuudesta ei tällainen "maallikkosoittaja" juurikaan ymmärrä.  Onkin ollut mielenkiintoista seurata keskustelua kielistä.  Kouvolan Kravatissani (vm. 1939) on diskanttikahvan takana laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet".  Kouvolan Fantasia-pelissäni (vm. 1957) on vastaavassa paikassa laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet Duralum".  Olen ymmärtänyt tämän laadun takeena

1980-luvun Titano Firen enkä 2010-vuosimallin Bugarin kielistä tiedä mitään, mutta haitanneeko tuo mittään

[ftamt]

Kyllä Pukarin ostajat ovat aivopestyä väkeä. Nykyinen tehdas on vain harmonikan osien kasaamo ja osat tulevat samoilta alihankkijoilta kuin muillekin tehtaille. Olen itse käynyt paikan päällä katsomassa. Kävin samalla matkalla muutamalla alihankkijallakin tutustumassa asioihin. Siellä on pienempiä
valmistajia, joiden harmonikkoja ei tuoda edes Suomeen. Mitenkään ylivertainen soitin se ei muihin
verrattuna ole, vaan niissäkin laatu vaihtelee. Suomeen varmastikin tilataan niitä parempilaatuisia
paremmilla kielillä. Bukarin tehtaan johtaja näytti ystävällisesti meille myös soittimissa käytettyjä
kielisarjoja, koska ryhmässämme oli mukana virittäjä Kalevi Kantola ja harmonikkamestari Keijo
Louna. Piginin tehdas on vielä oikea harmonikkatehdas, jossa näin kaikki valmistusvaiheet puutyö-
osastolta lähtien. Tosin en tiedä, mikä tilanne on nykyään.
Toivo

[olli]

Kouvolan Kravatissani (vm. 1939) on diskanttikahvan takana laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet".  Kouvolan Fantasia-pelissäni (vm. 1957) on vastaavassa paikassa laatta: "Ital. käsinfiil. tarkkuuskielet Duralum".  Olen ymmärtänyt tämän laadun takeena

Onkohan näin?

[ftamt]

Tuossa Kravatissasi on myös kovalaattakielet eli Duralium-kielet, jos ne ovat alkuperäiset. Ne ovat jopa kovemmat, kuin monet myöhemmät laatat. Kouvolan Italialaisia 1930-40 lukujen kieliä ei tuohon aikaan vielä mainostettu kovalaattakielinä. Nuo laatat ovat väriltään harmaampia kuin nykyiset kielilaatat. Parhaat mahdolliset kielet joka tapauksessa, mitä silloin rahalla sai. Kyllähän siellä oli välillä huonompiakin sarjoja myöhemmin , mutta yleensä ottaen todella hyvälaatuisia kieliä käytettiin. Tehtaan omat kielet ovat luku sinänsä. Laatta ei pelkästään tee kieltä hyväksi, vaan kieliteräs, kielen muoto ja niittaus, eli kokonaisuus.
Toivo

[Jambalaya]

Millähän mandaatilla oikeutetaan väitttämään aivopestyksi jokainen tietyn haitarimerkin ostaja? Siihen kykenee vain vakuutusyhtiön lääkäri, joka pystyy antamaan diagnoosin potilasta näkemättä.

Mihin kategoriaan sitten kuuluu henkilö, jonka mielestä on vain yksi merkki ja muut ovat mitä ovat?
Entäpä akatemian puolella, jossa on hyväksytty vain tietty merkki?
Taikka harmonikkakerhon vetäjä, joka työntää ohjelmistoon tietyn säveltäjän tai sovittajan kappaleita?

Eiköhän suurin osa haitareista ole eri alihankkijoiden osista kasattu. Ei se Pukari, Bukari tai Bugari ole sen kummempi. Tavallinen pelimanni tuskin on kiinnostunut siitä, kuka alihankkija minkäkin osan on tehnyt. Muut asiat ovat tärkeämmät soittopeliä ostettaessa.  Toisille primääriset seikat kuten laatu, sointi ja soitettavuus. Myös hinta, joka muuten nykypeleissä alkaa olla pilvissä! Toisille merkitsevät muut asiat, kuten idolinsa tai opettajansa käyttämä/myymä merkki.

Tuntuu soittajapiireissä olevan ihmeellinen kiitollisuuden velka. Kun on ostanut soittotunnit joltakin, ja se on johtanut huipulle, niin siitä ollaan loppuelämän kiitollisuuden velassa, vaikka tunnit on selvällä rahalla maksettu. 

[ftamt]

Millähän mandaatilla oikeutetaan väitttämään aivopestyksi jokainen tietyn haitarimerkin ostaja? Siihen kykenee vain vakuutusyhtiön lääkäri, joka pystyy antamaan diagnoosin potilasta näkemättä.

Mihin kategoriaan sitten kuuluu henkilö, jonka mielestä on vain yksi merkki ja muut ovat mitä ovat?
Entäpä akatemian puolella, jossa on hyväksytty vain tietty merkki?
Taikka harmonikkakerhon vetäjä, joka työntää ohjelmistoon tietyn säveltäjän tai sovittajan kappaleita?

Eiköhän suurin osa haitareista ole eri alihankkijoiden osista kasattu. Ei se Pukari, Bukari tai Bugari ole sen kummempi. Tavallinen pelimanni tuskin on kiinnostunut siitä, kuka alihankkija minkäkin osan on tehnyt. Muut asiat ovat tärkeämmät soittopeliä ostettaessa.  Toisille primääriset seikat kuten laatu, sointi ja soitettavuus. Myös hinta, joka muuten nykypeleissä alkaa olla pilvissä! Toisille merkitsevät muut asiat, kuten idolinsa tai opettajansa käyttämä/myymä merkki.

Tuntuu soittajapiireissä olevan ihmeellinen kiitollisuuden velka. Kun on ostanut soittotunnit joltakin, ja se on johtanut huipulle, niin siitä ollaan loppuelämän kiitollisuuden velassa, vaikka tunnit on selvällä rahalla maksettu. 

"Puhut" vähän, mutta asiaa!
Toivo

[Giulietti]

Tottahan tuo Toivon kertoma on, että tänä päivänä merkistä riippumatta melkein kaikki harmonikkavalmistajat ovat enemmän tai vähemmän harmonikan kokoajia kuin rakentajia. Kaikki tekevät soittimet lähestulkoon samoista alihankkijoilta ostetuista osista. Alan uskomaan entistä enemmän tuohon vanhaan väittämään että parhaimmat soittimet on tehty ennen 1990-lukua. Sitä ennen käsityön määrä ja materiaalien laadut olivat huipussaan. Tokihan silti tänäkin päivänä tehdään hyviä soittimia.

[Johan]

Huomionarvoista on myös se, että joukut "valmistajat" tai "brändit" ovat ulkoistaneet  tiettyjen malliensa valmistuksen kokonaan, kyse on siis paljon muustakin kuin siiitä, että teetetään osia alihankintana.
Eivätkä nuo ilmiöt ole ihan uusiakaan, sen huomaa kun koittaa penkoa jonkun vanhemman soittimen
syntyjä syviä, tai takastelee sitä miten täällä suomessakin markkinoitujen soittimien  ns. "ominenkin" merkkien osalta, on valmistus tapahtunut aikojen saatossa.
Näkisin asian niin, että teollistumisen edetessä ilmiö on yleistynyt kaikilla aloilla haettessa kilpailukykyä ja kanattuvuutta toimintaan. Kilpailutetaan erikoistuneita alihankkijoita suorittaen hankinnat täsmällisin teknisin speksein ja valvotaan laatua tehokkaasti. Onnistumisen mahdollisuukisa kyllä on. Harmonikkojen kodallakin löytyy kyllä esimerkkejä siitä.
On huomioitava, että laadulla on hintansa, mutta toisaalta kaikki asiakkaatkaan kautta aikojen eivät ole ostaneet valmistajien huippumalleja vaan etsineet tarpeisiinsa soveltuvaa ja kukkarolleen sopivaa soitinta.
Kuten aikaisemissa kommenteissa on käynyt esille, on myös soittimen valintapäätös hankinnan yhteydessä "ulkoistettu", jos sitä ohjaa vomakaasti soittajaa opettava pedakogi. Tätäkin  mielipiteiden vaihtoa seurattuaan voi oivaltaa, että vanha sanonta "kysyvä ei tieltä eksy" saattaa olla joskus melko kyseenalainen, jos ei itsellä ole kykyä pysyä "kartalla".

Johan

[Hannu S]

Toivo kirjoitti: "Kyllä Pukarin ostajat ovat aivopestyä väkeä."

Hyvä Toivo, pidän sinua fiksuna, elämän mittaisen kokemuksen haitareiden parissa hankkineena varsin hyvin harmonikan asioista perillä olevana ihmisenä ja arvostan tietämystäsi varsin korkealle. En kuitenkaan voi ymmärtää tuota lausuntoasi: Kyllä Bugarin ostajat ovat aivopestyä väkeä. Onko Sinulla Toivo henkilökohtaisesti jotain Bugaria / Bugarin tehdasta / Bugarin myyntitoimintaa / Bugarilla soittajia vastaan, vai mistä moinen katkeruus? Soitan kyllä Bugari Silver Plus harmonikallani päivittäin. Voisitko kertoa minulle kuka minut on aivopessyt ja mihin merkkiin minun pitäisi nyt vaihtaa, jotta tulisi hyväksytyksi haitarin soiton paremmissakin piireissä. Tietenkin onhan mukava herätä uuteen aamuun puhtain aivoin. En tietääkseni ole sen enempää muita merkkejä moittinut kuin omaanikaan kehunut tai vertaillut. Valintani on ollut kokonaisuus soittimen ominaisuuksista, mikä muodostuu aina lukuisista tekijöistä ja niiden kompromisseista. Soittimestani maksamani hinta on minun oma asiani onko se liikaa vai sopiva, kun omasta pussistani olen sen kerran maksanut. Tiedän kyllä tarkkaan kuka soittimeni kielet on valmistanut, eli Binci, ja ne kielet löytyvät lukemattomista muistakin harmonikkamerkeistä kaikkialla maailmalta. Bugarin toinen A Mano kielien valmistaja on Artigiana Voci, mitkä kielet ovat mm veljeni Joukon Bugarin Essenziassa. Artigianankin kieliä on lukuisissa muissa harmonikka merkeissä. Onhan muutamia muitakin kielien valmistajia kuten Voci Armoniche ja muutama muukin. En ole niitäkään arvostellut tai haukkunut - varsinkaan kun itsellä ei ole riittävää tietoa ko kielistä ja valmistajasta. Minusta on kohtuutonta ja ahdasmielistä haukkua soittajia sen mukaan minkä soittimen on itselleen mieleisekseen katsonut ja ostanut. Kaikella kunnioituksella Toivo sinua kohtaan. Tv, Hannu

[Giulietti]

Minä tulkitsin tuon Toivon kirjoituksen siten, että tuolla viitattiin siihen, kuinka täälläkin on joidenkin osalta esitetty näkemystä että vain Bugari valmistaisi laadukkaita soittimia ja parhailla kielillä. Bugarillahan on suomessa viime vuosina ollut aika agressiivista markkinointia jolla myyntilukuja on varmasti nostettukin.

[poikkikulma]

Tulipa tässä mieleeni kun aloin miettimään vuosien takaa näitä Harmonikkamarkkinoita , 70 luvun alussa kun nuorena poikana liityin perustamaan Toholammin Harmonikkakerhoa , alkuvuodet vuosi tai kaksi  kerho toimi kansalaisopiston vetämänä harrastuskerhona kunnes sitten saimme Unto Jutilan vetäjäksi/opettajaksi ,ja juuri tuohon aikaan olisiko ollut vuosi 1975 kun alkoi kova Giuliettibuumi itse Jutilallakin oli siihen aikaan konserttiharmonikkana Giulietti, samoin Lasse Pihlajamaan Piginiltä sekä Bukarikin alkoi jo näkyä kuvioissa , mutta Giulietti oli sen ajan mestareiden ehdoton ykkönen "sen parempaa ei silloin ollutkaan"Ahvenainenhan oli oikeastaan Suomessa silloin Giulietin keulakuva ja on varmaan vieläkin , joka sai myös monet muutkin mestarit mukaan mainostamaan tätä upeaa uutta mallia Giuliettia ,toiset mestarit olivat taas Kouvolalle uskollisia eivätkä merkkiä vaihtaneet silloinkaan , jotenkin silloin tuntui että ne jotka jatkoivat Kouvolaisilla tai joillain muilla merkeillä eivät olleetkaan samalla tasolla kuin nämä kolme "huippumerkkiä ". En jaksa uskoa että kotimainen Kouvolan Harmonikka olisi ollut yhtään huonompi silloin enkä nykyäänkään vielä, Kouvolat on aina tehty saman katon alla laadulla ja käsityöllä ja tosin hinta niillä oli kyllä varmaankin korkeampi (onko muuten kellään tallessa tuon ajan Kouvolan hinnastoja). Giulietin Casotto malli maksoi siihen aikaan noin 7000 mk muiden mallien hinnoista ei tietoa ole . Jotenkin sellainen muistikuva on että halvempia olivat Kouvolaan nähden ja varmastikin halvemmalla ´valmistettukin , näen asia niin että Kouvolan Harmonikan alamaki alkoi jo tuolloin näiden muiden merkkien buumin aikoihin kun sen ajan Kuuluisimmat mestari mainostivat Giuliettia Pihlajamaata sekä Bukaria se luultavasti sai esim Kouvolaisilla soittavat tuntemaan itsensä eriarvoiseksi vaikka Kouvolan Harmonikat eivät taatusti hävinneet niin laadussa kuin äänessäkään noille yhtään . Tehtiinko esim Bukaria ja Giuliettia jo tuolloin samoin kuin nytkin niin kuin Toivo sanoo kokoomona halvemmalla . Ahvenainenhan oli Jutilan kanssa siihen aikaan hyvä ystävä kävi jopa kerran Kerhossammekin Jutilan vieraana Giuliettia kehumassa  . Rahastahan se kai tässä buumissa oli kysymys ja on varmaankin vieläkin kuka mestari näillä "huippumerkeillä soitti ja mainosti niitä ) sai kai jonkulaiset provikat myös myynnissä ja luultavasti Harmonikatkin halvemmalla . Tuohon Toivon lauseeseen "aivopesuun " palaisin vielä että se "aivopesu" alkoi jo tuolloin 70 luvulla tämän Giulietin Piginin ja Bukarin buumin ja suorastaan hyökkäävän mainonnan myötä . Olen seurannut vuosia ja varmaan moni muukin kun Kouvolaisilla Giulieteilla Bukareilla ja Pigineillä  esiinnytään samalla lavalla niin äänessä kaikki varmasti ovat yhtä hyviä . Tulee mieleeni ihan lapsuudesta sellainen hassu juttu kun karamelleja myytin laatikoissa irtokarkkeina toisissa laatikoissa oli paljaita paperittomia karkkeja ja toisessa kauniisiin papereihin käärittyjä täysin samoja karkkeja niin ne paperiin käärityt olivat kuitenkin sitten muka parempia pakkauksensa takia . Olisiko näin myös Harmonikoissakin että ne ulkomaiset "kauniiseen paperiin käärityt olisi parempia" kuin paperiton kotimainen Kouvolainen 
Mauno 

[ftamt]

Minä tulkitsin tuon Toivon kirjoituksen siten, että tuolla viitattiin siihen, kuinka täälläkin on joidenkin osalta esitetty näkemystä että vain Bugari valmistaisi laadukkaita soittimia ja parhailla kielillä. Bugarillahan on suomessa viime vuosina ollut aika agressiivista markkinointia jolla myyntilukuja on varmasti nostettukin.

Tarkoitinkin juuri tätä, että Bukari ei ole niin ylivertainen, kuin annetaan ymmärtää, koska se tehdään pitkälti samoista osista kuin muitakin italialaisia pelejä. Suomeen tuodaan tästä merkistä laadukkaampia malleja, mutta huonojakin joukosta on löytynyt. Yhtä peliä yritettiin virittää kahden virittäjän voimin, mutta siinä oli niin surkeat kielet, että se vietiin vielä kolmannelle Kalevi Kantolalle, joka vaihtoi siihen uuden paremman kielisarjan. Sen jälkeen tuo muuten hyvä soitin on toiminut moitteettomasti. Suomeen on tuotu Italiasta monia merkkejä, joiden laatu on vaihdellut suuresti. Varmaankin tähän on vaikuttanut eniten maahantuoja, että onko hän halunnut laatua vai halvemmalla tehtyjä haitareita. Esimerkiksi Sonola ja Guerrini eivät ole olleet kovin hyvässä maineessa, koska tänne näistä merkeistä ei ole tuotu parhaita harmonikkoja Suomeen, vaikka muualla maailmalla ne ovat olleet ammattilaistenkin käytössä. Käsittääkseni Bukarin maahantuonti ja laadunvalvonta on nyt hyvissä käsissä. Käydessäni Bukarin tehtaalla 2000-luvun alussa sain sieltä kuulla, että silloin yksi ja toinen haitarikauppias toi soittimia pienissä erissä ohi virallisen maahantuonnin. Luultavasti näissä soittimissa voi olla ongelmia. Kaikenlaista harmaatuontia on tapahtunut, mistä emme Suomessa välttämättä tiedä. Kannattaakin hankkia soitin viralliselta maahantuojalta, niin on laatu- ja takuuasiat kunnossa. Aloitin provosoivalla aivopesulla, että saataisiin vilkasta keskustelua aikaan, sillä muuten täällä ei tapahdu muuta kuin nuottien kopiointia toisilta toisille.
Toivo 

[Viljo]

Toivolta tuli sen verran väkevä kommentti, että otan popparit esille ja odotan keskustelua. Jättäydyn kuitenkin tässä keskustelussa hieman taka-alalle, sillä en ota kantaa minkään merkin puolesta tai vastaan tai muihin toimintatapoihin.

[Giulietti]

Kyllä noissa soittimissa oli 70-80 luvuilla vielä enemmän käsityötä kuin nykyään. Siihen aikaan käytettiin vähemmän alihankintaa kuin nykyisin jolloin kuluja on karsittu. Näinhän tuo on kaikilla aloilla. En itse ole koskaan kokenut että Kouvolan soittimia kukaan pitäisi huonompina kuin muitakaan. Samanlaisia laadukkaita soittimia ne ovat kuin italialaisetkin. Mutta eivät ne Kouvolalaisetkaan sen kummempia ole kuin muutkaan. Toisilla merkeillä on ollut erittäin laaja mallisto jolloin seassa on luonnollisesti heikompiakin soittimia. Toisilla taas mallisto on aina rajoittunut muutamaan malliin jolloin laatukin on tasaisempaa.

[htoyryla]

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni.

Nyt kun taas olen kotona ja pääsen kokeilemaan tuota Bugaria, niin huojunnan taajuus tuntuu aika samalta molemmissa. Tässä taitaa olla niin että tuo junioribugari vaatii valssiäänellä aika reippasti paljetta ja äänenpainetta, kun taas tuo Serenellini kuulostaa paremmalta jo pienillä äänenvoimakkuuksilla. Toki tässä taitaa olla sekin mahdollisuus että tuo sivuun viritetty 8' äänikerta ei minulla käytön vähäisyyden takia soi yhtä hyvin?

[Johan]

Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.
En ole koskaan käynyt Italaissa tutustumasa esim Castelfidardossa sijaitseviin tehtaisiin tai paljon puhuttuhin "kotipajoihin", mutta jos ajattelee asiaa niin, että kun se pitkäaikainen tehtaan oma käsityötaito ikääntymisen yms syiden takia poistuu  ja toimintaa jatketaan, on korvaavaa kapasitteetia sitten ollut ilmeisesti edullisempaa etsiä muualta kuin "kasvattaa" valmistajan omissa puitteissa uutta osaavaa sukupolvea.
Saattaa myös olla niin, että ne valmistajilla olleet erityisosaajat ovat perustaneet oman pitkälle erikoistuneen yrityksen ja tarjoavat palveluksiaan useammalle valmistajalle, etsien sitä kautta turvatumapaa tulevaisuutta itselleen.
Valmistajien kilpailukyvyn ja toimitusvarmuuden kannalta järkevää on toimia siten, että "kaikki munat eivät ole samassa korissa," vaan useampi alihankkija pystyy tarjoamaan vastaavia osia mikäli sopimusosapuolena olevan alihankkijan kapasitteetti ei riitä,  tai hinta ei ole  sopiva.
Kenelläkään ei ole varaa tehdä sitä idealisti "parasta" harmonikkaa pysyäkseen leikissä mukana.
Kaikki tapahtuu kovan kilpailun vallitessa ja se valmistaja joka osaa pitää tuotesorttimenttinsa haluttana, markkinointisa tehokkaana ja laadun "sopiva", jotta kilpailukyky säilyy, on menestyjä alalla.
Siinä sivussa sitten tapahtuu myös tuotekehitystä aikojen saatossa ja joskus ehkä taantumusta kilpailun paineessa.     
Me sitten valitsemme soittimemme hankintatilanteessa mitä erilaisimmin argumentein, painotukset ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja lähtökohdat mitä moninaisemmat.
Tältä kannalta katsoen olisi minusta järkevää kunniottaa toinen toistemme näkemyksiä ja mielipiteitä
vaihtaessamme kokemuksiamme soittimistamme tämän otsikon alla.

[Giulietti]

Eihän alihankkijoiden käyttö missään nimessä tarkoita välttämättä huonompaa laatua. Ei ole mitään mieltä edes yrittä valmistaa kaikkia soittimeen tarvittavia osia itse. Miten esim. tehdas jonka soittimessa on alihankkijalta tilatut diskanttinäppäimet olisi huonompi kuin valmistaja joka tekee nuo näppäimet itse? Kouvolan harmonikkatehdas mainosti aikanaan soittimiensa kotimaisuusasteeksi yli 90%, tiedä oliko tuo totta vai ei, mutta olihan noissakin soittimissa italialaiset kielet. Suomessa valmistetut kielet olivat yleensä paljon heikkolaatuisempia (harmo-kielet). Samoin Kouvolan soittimissa oli suomalaiset palkeet ja ainakin niissä mitä olen itse päässyt kokeilemaan, palkeet ovat melko löysät jos vertaa italialaisiin. Tehtiinhän nuo muistaakseni heikommasta pahvista kuten täällä on kerrottu. Joten ei se itse valmistaminenkaan aina ole järkevää.

[ftamt]

Olin jossakin vaiheessa aikeissa ryhtyä valmistamaan palkeita, mutta homma tyssäsi juuri pahviin.
Kouvolan harmonikkatehdas käytti Enso-pahvia, jonka molemmat puolet olivat erikoisen kestävällä
pinnalla. On  totta, että tuo pahvi oli liian ohutta. Ehkä juuri tästä syystä on palkeita, jotka on soitettu vinoiksi, kun pahvi ei ole pysynyt ryhdissä. Pahvin hankinta yksityiselle ihmiselle on ylivoimainen este, sillä sitä olisi pitänyt tilata tonnikaupalla, koska nykyisillä koneilla ei pieniä määriä tehdä. Palkeiden tarve vanhoihin peleihin alkoi kasvaa ja Kouvolasta ei kannattanut tilata, koska niiden kankaat olivat aina punaisia ja hinta kallis. Lahdessa oli 80-luvulle saakka edullinen palkeen tekijä Santeri Germano, joka teki palkeita millä väreillä tahansa hintaan 300-400 markkaa. Nekin olivat ohutta suomalaista pahvia ja kulmat läkkipellistä tehtyjä, mutta muuten ammattimiehen tekemiä hyviä palkeita. Kävin pari kertaa silläkin verstaalla. Sitten ruvettiin tilaamaan Italiasta vanhoihin peleihin palkeita edullisesti. Ne olivat värien puolesta oikein hyviä, mutta olivat aluksi liian paksusta pahvista tehtyjä, eikä vanhoja palkeensulkimia voinut käyttää tai ne oli siirrettävä toiseen paikkaan. Myöhemmin sieltä tullut paksuudeltaan juuri oikeanlaisia palkeita. Ainoa tyylirikko on ns. kravatin palkeen jyrkkien kulmien paljaaksi jättäminen. Sikäläiset palkeentekijät eivät millään usko, että vanhanajan palkeessa pitää olla pidemmät nauhat  ja monta tällaista paljetta olen joutunut nauhoittamaan uudelleen. Kyllä Suomessakin on hyviä palkeita tehty aina pienessä mittakaavassa ja tilaaja on saanut juuri sitä, mitä on halunnnut. Esimerkiksi Matti Luukisen pajasta niitä valmistui melko paljon. Palje on on myös sellainen, jota yleisesti teetetään alihankkijoilla.
Toivo

[mlut]

Tuota alihankintaa pidetään jonkinlasena "mörkönä" harmonikan valmistuksessa, mutta asialla on varmasti toinekin puolensa.

Mutta, jos alihankinta johtaa siihen, että saman haitarimerkin tiettyä tyyppiä myydään samana soittimena vaikka ne on tietoisesti osittain kokoonpantu laadullisesti erilaista osista, en pitäisi sitä suotavana.
Kyllä minä sellaisesta mieleni pahoittaisin