Onko kokemuksia näistä soittimista?

[ftamt]

Hyvässä keskustelussa rönsyillään sivuraiteille alalla kuin alalla ja välillä se pääasiakin tahtoo jäädä
taka-alalle. Mielestäni hyvä soittaja saa pelistä ulos vähän enemmän, kuin tavallinen pulliainen ja niin muodoin saa soittimen kuulostamaan erilaiselta toiseen verrattuna. Vaikutelma tulee monen tekijän summana, kuten palkeen käyttö, äänen voimakkuus koplarit, soinnutus, tyylitaju, improvisointikyky ja oma tunnetila.
Toivo

[htoyryla]

Hyvässä keskustelussa rönsyillään sivuraiteille alalla kuin alalla ja välillä se pääasiakin tahtoo jäädä
taka-alalle. Mielestäni hyvä soittaja saa pelistä ulos vähän enemmän, kuin tavallinen pulliainen ja niin muodoin saa soittimen kuulostamaan erilaiselta toiseen verrattuna. Vaikutelma tulee monen tekijän summana, kuten palkeen käyttö, äänen voimakkuus koplarit, soinnutus, tyylitaju, improvisointikyky ja oma tunnetila.
Toivo

Totta, mutta puhuuko se sitä vastaan että soittimia voisi testata ja vertailla soittimina, tai että soittimista voisi tehdä ääni- ja kuvamateriaalia jotka edustaisivat soittimen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Tässä keskustelussa on kahta pyrkimystä: yritystä erotella näitä tekijöitä niin että soittimia voitaisiin esitellä ja vertailla, ja sitten yritystä niputtaa kaikki tekijät yhteen niin ettei soittimen ja soittajan vaikutuksia pystytä erottelemaan. Itse uskon että riittävän edustavia näytteitä soittimista on tehtävissä jos keskitytään siihen eikä soittotaidon tai edes tyylitaidon, eikä varsinkaan sovitustaidon esittelyyn. Hyvien soittajien esittelyjähän on levytyksinä saatavissa jo muutenkin.

Täällä taitaa kaikki olla niin sisällä haitarihommissa, että tietävät muutenkin miltä mikäkin kuulostaa. Vähän niinkuin se kerho jossa kerrottiin vitsejä, ja kun kaikki jo tunsivat kaikki vitsit, riitti kun sanottiin vitsin numero. Mä en kovin innostu haitarien kuvista, mä haluaisin kuulla miltä ne kuulostavat.

Jaahah... taitaa olla mun aika jäädä taas kolmen kuukauden jäähylle. Aina kun lähden keskustelemaan täällä, niin sama juttu. Mä vain olen jostain eri maailmasta.

[ftamt]

Voisi sitä tehdä kahdenlaisia kokeitakin. Yksi soittaja testaa monta haitaria tarkalleen samalla tavalla ja monta soittajaa testaa yhtä haitaria kukin tavallaan. Voisi olla kiinnostavia tuloksia. Välillä keskustelu juuttuu paikalleen, eikä edistystä tapahdu. Silloin liukenen vähin äänin taustalle. Taita olla jo niin, että haitarista ei saa enempää aiheita irti. Soittajista ei ole kovin paljon puhuttu. Tässä en tarkoita taitoja ja paremmuutta. Soittajista liikkuu monenlaista juttua, joka olisi kansanperinteen kerääjälle kiintoisaa. Omalaatuisia persoonia, tapojensa orjia, juoppoja ym...
Toivo

[htoyryla]

Voisi sitä tehdä kahdenlaisia kokeitakin. Yksi soittaja testaa monta haitaria tarkalleen samalla tavalla ja monta soittajaa testaa yhtä haitaria kukin tavallaan. Voisi olla kiinnostavia tuloksia.

Jotenkin tähän suuntaan ajattelen. Minua ei kiinnosta mikä on paras haitari vaan hahmottaa eroja, ominaisuuksia tms.

Välillä keskustelu juuttuu paikalleen, eikä edistystä tapahdu. Silloin liukenen vähin äänin taustalle. Taita olla jo niin, että haitarista ei saa enempää aiheita irti. Soittajista ei ole kovin paljon puhuttu. Tässä en tarkoita taitoja ja paremmuutta. Soittajista liikkuu monenlaista juttua, joka olisi kansanperinteen kerääjälle kiintoisaa. Omalaatuisia persoonia, tapojensa orjia, juoppoja ym...
Toivo

Totta. Meillä on kaikilla omat mielenkiinnon kohteemme, ja täällä on myös aika vähän väkeä jotta keskustelu lähtisi tietyistä peruskuvioista mihinkään, saati että siirtyisi keskustelusta toiminnaksi.

[waltsu]

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

[htoyryla]

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Totta tämäkin, ja huomattiin taannoin kun keskusteltiin siitä miten saataisin tänne foorumille enemmän porukkaa ja enemmän väkeä kiinnostumaan haitareista. Ideoita liikkui, mutta loppujen lopuksi jäi vaikutelma, että porukka oli aika tyytyväinen nykytilaan, jossa haitarin pariin eksyvät vain todella ja oikealla tavalla kiinnostuneet henkilöt.

En mä kuitenkaan halua ketään kritisoida. Jokaisella on omat mieltymyksensä. Omakin musiikkimakuni taitaa lopulta olla aika perinteistä, vaikkei ihan samalla lailla kuin monella täällä. Ja sitten se että haitari on mulle soitin, ei elämä.

[Giulietti]

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

[ftamt]

Minulle on hyvistä soittajista mm. Jorma Juselius ja Veikko Ahveneinen ovat sanoneet, että soittaja on yleisön palvelija. Jos et soita, mitä kuulijat haluavat, niin sinulla ei ole kohta yleisöä. Jos yrität pakkosyöttää sellaista mistä itse pidät, niin se ei johda mihinkään. Modernistit eivät oikein tahdo ymmärtää tai eivät ole päässeet sisälle vanhempaan musiikkiin, joka tulee kuitenkin elämään satoja vuosia. Edelleen klassisen puolen musiikki soitetaan, kuten se on jopa satoja vuosia sitten kirjoitettu. Sen viäntämiseen ja kiäntämiseen ei ole tarvetta. Toki kokeiluja on tehty. Voidaan myös sanoa että kaikkkea paskaa tarjotaan muka uudistuksena monella muullakin alalla. Todellisuudessa se on paljon huonompaa. Perinteisen muka helpon musiikin halveeraaminen on tietämättömyyttä. Tämä  tyylilaji
hiottiin lähes täydellisyyteen jo 1930-luvulla isoilla yli 10-miehisillä orkestereilla, joissa harmonikka
oli mukana vain yhtenä soittimena tai tarvittaessa soolosoittimena. Näihin levytyksiin verrattuna myöhemmät levytykset kuulostavat hyvin aneemisilta ja värittömiltä. Esimerkiksi nykynuoriso ei tiedä mitään näistä loisteliaista levytyksistä, koska radiot välttävät soittamasta niitä. Jos soitetaan, niin ne ovat aina samoja kappaleita. Sikakin kyllästyy, jos on samaa ruokaa joka päivä. Puhutaan mitä puhutaan, mutta Dallapé oli 1930-luvulla Euroopan paras levytysorkesteri. Sen huippukauden yli
10-miehisen kokoonpanon miehet pystyivät soittamaan 40 instrumenttia todella hyvin. Kun läh-
dettiin levytysmatkoille Eurooppaan, niin levytyksiä syntyi keskimäärin 50 samalla kertaa. Sota-
aikana 1942 tehtiin pienessä ajassa 170 levytystä, joka sodassa eri tehtävissä olleilta muusikoilta
on täysin ylittämätön suoritus, koska silloin ei pystytty harjoittelemaan niitä etukäteen. Silti levytyksissä tehtiin äärettömän vähän virheitä ja soundimaailma ja yhteensoitto oli täydellistä.
Nykyään vain Seminola-orkesteri Tampereelta pystyy soittamaan isojen orkestereiden ohjelmistoa
lähes täydellisesti. Tämä on edellyttänyt vuosien levytysten, sovitusten ja oikean sointivärin etsimistä. Musiikki kuulostaa helpolta, mutta se ei ole ollekaan helppoa soittaa. Vuosikymmenet kaikenkarvaiset humppayhtyeet ovat yrittäneet soittaa näitä klassikkokappaleita juuri rimaa hipoen. Tuo musiikki on ollut monesti hyvin tympeää kuunneltavaa, joten monet eivät pidä siitä tai ovat kyllästyneet siihen. Sama se on pelkkien haitaristienkin kanssa, jotka eivät viitsi harjoitella ja paneutua tähän musiikin alueeseen, josta kyllä saisi enemmänkin irti. Tietenkin kaikenlaista uutta voi kokeilla, mutta hyviä perinteitä unohtamatta monipuolisesti. Jos unohdamme hienon perinteemme kokonaan, niin se on vähän sama kuin vaihtaisimme äidinkielemme vaikkapa englantiin.
Diletanttitutkija Toivo T.

[htoyryla]

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Eiköhän nämä nimityserot liity enemmän akselille kansanomainen - elitistinen kuin arvostukseen. Vaikka jotkut kokevat nuo samana asiana: kansanomainen - halpa, elitistinen - arvostettu.

[Giulietti]

Tämä ei liity soundiasioihin mitenkään, tai hyvin kaukaisesti, välillisesti? Tämäkin keskusteluvitja osoittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että eipä ole kurttujengi mitenkään uudistushaluista. Koetaan, että ainut ja oikea soittotyyli tai ääni on peräisin sieltä 30-40 luvulta. Valitettavasti se genre ei enää kanna, kuunneltava musiikki muuttuu sekä soittimet, esim. digitaaliseen muotoon. Mä olen sitä mieltä, että nämä ahtaat ja kovasti rajoittuneet käsitykset hanurista ja sillä soitettavasta musiikista yleensä, ovat omiaan tappamaan meiltä koko hanurinsoiton. Se alkaa olla jo valmiiksi melko suppean joukon puuhaa, eikä puhuttele varsinkaan nuoria.

Harmonikan alennustilaa meillä kuvaa hyvin juuri Turussa olleet kurttukisat, ne eivät esim. mediassa saaneet minkäänlaista huomiota. Minä en ainakaan huomannut missään merkittävässä  sanomalehdessä minkäänlaista esittelyä, tai edes täytepala uutista ko. tapahtumasta. Kuvitelkaa jos olisi ollut vastaavasti vaikka basson tai "kitaranjännityksen" piirimestaruuskisat, se olis uutisoitu laajemminkin kuin paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.

Eikä tämän tyylinen kirjoittelu jossa soittimesta ei osata käyttää edes sen oikeaa nimeä ainakaan arvostusta nosta.

Eiköhän nämä nimityserot liity enemmän akselille kansanomainen - elitistinen kuin arvostukseen. Vaikka jotkut kokevat nuo samana asiana: kansanomainen - halpa, elitistinen - arvostettu.

Jos pianokilpailujen yhteydessä puhuttaisiin pimputuskilpailuista se tuskin nostaisi kyseisen kilpailun arvoa, puhumattakaan soittimesta. Joten kyllä harmonikkakilpailutkin ovat harmonikkakilpailut. Soittimen arvostus lähtee soittajista ja siitä miten instrumentista puhumme ja siihen suhtaudumme.

[Giulietti]

Minulle on hyvistä soittajista mm. Jorma Juselius ja Veikko Ahveneinen ovat sanoneet, että soittaja on yleisön palvelija. Jos et soita, mitä kuulijat haluavat, niin sinulla ei ole kohta yleisöä. Jos yrität pakkosyöttää sellaista mistä itse pidät, niin se ei johda mihinkään. Modernistit eivät oikein tahdo ymmärtää tai eivät ole päässeet sisälle vanhempaan musiikkiin, joka tulee kuitenkin elämään satoja vuosia. Edelleen klassisen puolen musiikki soitetaan, kuten se on jopa satoja vuosia sitten kirjoitettu. Sen viäntämiseen ja kiäntämiseen ei ole tarvetta. Toki kokeiluja on tehty. Voidaan myös sanoa että kaikkkea paskaa tarjotaan muka uudistuksena monella muullakin alalla. Todellisuudessa se on paljon huonompaa. Perinteisen muka helpon musiikin halveeraaminen on tietämättömyyttä. Tämä  tyylilaji
hiottiin lähes täydellisyyteen jo 1930-luvulla isoilla yli 10-miehisillä orkestereilla, joissa harmonikka
oli mukana vain yhtenä soittimena tai tarvittaessa soolosoittimena. Näihin levytyksiin verrattuna myöhemmät levytykset kuulostavat hyvin aneemisilta ja värittömiltä. Esimerkiksi nykynuoriso ei tiedä mitään näistä loisteliaista levytyksistä, koska radiot välttävät soittamasta niitä. Jos soitetaan, niin ne ovat aina samoja kappaleita. Sikakin kyllästyy, jos on samaa ruokaa joka päivä. Puhutaan mitä puhutaan, mutta Dallapé oli 1930-luvulla Euroopan paras levytysorkesteri. Sen huippukauden yli
10-miehisen kokoonpanon miehet pystyivät soittamaan 40 instrumenttia todella hyvin. Kun läh-
dettiin levytysmatkoille Eurooppaan, niin levytyksiä syntyi keskimäärin 50 samalla kertaa. Sota-
aikana 1942 tehtiin pienessä ajassa 170 levytystä, joka sodassa eri tehtävissä olleilta muusikoilta
on täysin ylittämätön suoritus, koska silloin ei pystytty harjoittelemaan niitä etukäteen. Silti levytyksissä tehtiin äärettömän vähän virheitä ja soundimaailma ja yhteensoitto oli täydellistä.
Nykyään vain Seminola-orkesteri Tampereelta pystyy soittamaan isojen orkestereiden ohjelmistoa
lähes täydellisesti. Tämä on edellyttänyt vuosien levytysten, sovitusten ja oikean sointivärin etsimistä. Musiikki kuulostaa helpolta, mutta se ei ole ollekaan helppoa soittaa. Vuosikymmenet kaikenkarvaiset humppayhtyeet ovat yrittäneet soittaa näitä klassikkokappaleita juuri rimaa hipoen. Tuo musiikki on ollut monesti hyvin tympeää kuunneltavaa, joten monet eivät pidä siitä tai ovat kyllästyneet siihen. Sama se on pelkkien haitaristienkin kanssa, jotka eivät viitsi harjoitella ja paneutua tähän musiikin alueeseen, josta kyllä saisi enemmänkin irti. Tietenkin kaikenlaista uutta voi kokeilla, mutta hyviä perinteitä unohtamatta monipuolisesti. Jos unohdamme hienon perinteemme kokonaan, niin se on vähän sama kuin vaihtaisimme äidinkielemme vaikkapa englantiin.
Diletanttitutkija Toivo T.

Tämä on täyttä totta. Olen aina ollut samaa mieltä, että harmonikkamusiikin perinteitä pitää arvostaa, koska soittimen juuret meillä suomessa ovat juuri tuossa "kultakauden" ja Dallape ajan musiikissa. Onneksi olen saanut kuulla levyiltä Dallapen soittoa ja tunnen tuota vanhaa musiikkia toisin kuin moni muu nykypäivän nuorempi soittaja. Olisikin suotavaa että harmonikansoittajat arvostaisivat ja paneutuisivat enemmän tuohon ns. perinteiseen harmonikkamusiikkiin. Veikko Ahvenaista lainaten: "oikein esitettynä perinteinen harmonikkamusiikki ei ole lainkaan sen helpompaa soitettavaa kuin klassinen musiikki"

[olli]

Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto. Bugaria olen päässyt jo paikallisessa liikkeessä testailemaan, Giuliettia puolestaan en ole vielä päässyt kokeilemaan. Haluaisinkin vähän nyt kysellä kanssamuusikoilta mielipiteitä kyseisistä soittimista...löytyykö teiltä kokemuksia kyseisistä soittimista? Hyviä ja huonoja puolia? Suunnilleen samaa hintaluokkaa molemmat soittimet, Giulietti ehkä aavistuksen edullisempi, Bugarilla taas etuna leukarekkarit. Mites kielet, onko kummassa "paremmat", vai samanlaiset?

Tästähän tämä ketju alkoi   Olisikohan syytä avata uusi keskustelu harmonikansoiton taitajista?  No aloitanpa sen - tämähän voi jatkua vielä - ei siinä mitään

[htoyryla]

Jos pianokilpailujen yhteydessä puhuttaisiin pimputuskilpailuista se tuskin nostaisi kyseisen kilpailun arvoa, puhumattakaan soittimesta. Joten kyllä harmonikkakilpailutkin ovat harmonikkakilpailut. Soittimen arvostus lähtee soittajista ja siitä miten instrumentista puhumme ja siihen suhtaudumme.

No juu, tuo kurttukisat-sana jäi minulta huomaamatta, ajattelin lähinnä tuota kurttujengiä. Mutta en itse kuitenkaan erityisemmin välitä tuommoisesta elitistisestä arvostuksesta. Se jakaa ihmiset jalustalle nostettuihin soittajiin ja kuuntelijoihin. Minun maailmankuvassa musiikki kuuluu kaikille, myös sen soittaminen. Kaikilla ei ole samoja taitoja mutta kun musiikki on suhteessa omiin taitoihin niin se voi hyvinkin toimia. Ja kukin voi omista lähtökohdistaan oppia lisää. Rimaa ei tarvitse asettaa Dallapen tasolle. Korkealle asetettu rima ja virtuooseihin keskittyminen takaa varmaankin tietyn laadukkaan tason mutta pitää samalla soittajien määrän pienenä, mikä saattaa olla tarkoituskin, että taso säilyy.

Itse en muuten soita harmonikkaa mutta en myöskään kurttua, ainostaan haitaria.

No, selvästipä täällä tulee esille nämä meidän väliset erot. Ihan niinkuin ei mitään yhteistä kiinnostusta olisikaan.

[waltsu]

Soitinkilpailujen arvostus riippuu instrumentistä riippumatta siitä mikä kisan kiinnostavuus/arvostettavuus yleisellä tasolla on, sekä palkintosummien suuruudesta ja kuinka arvovaltaiset tuomarit ko.kisassa ovat. Arvoa ei lisää se kuinka teatraalisin tai kultivoitunen nimin instrumenttiaan kisailija haluaa nimittää. Se on valitettava tosiasia, että harmonikka ei kuulu tänään (Suomessa)mediaseksikkäimpien soitinten joukkoon. Tästä arvottomuuden ja ylenkatsotun instrumentin suosta nousee vain mikäli hanurilla esitettävää musiikkia saadaan päivitettyä muinaisharmonikasta nykyisyyteen.

[Giulietti]

Soitinkilpailujen arvostus riippuu instrumentistä riippumatta siitä mikä kisan kiinnostavuus/arvostettavuus yleisellä tasolla on, sekä palkintosummien suuruudesta ja kuinka arvovaltaiset tuomarit ko.kisassa ovat. Arvoa ei lisää se kuinka teatraalisin tai kultivoitunen nimin instrumenttiaan kisailija haluaa nimittää. Se on valitettava tosiasia, että harmonikka ei kuulu tänään (Suomessa)mediaseksikkäimpien soitinten joukkoon. Tästä arvottomuuden ja ylenkatsotun instrumentin suosta nousee vain mikäli hanurilla esitettävää musiikkia saadaan päivitettyä muinaisharmonikasta nykyisyyteen.

En ole kyllä missään huomannut että harmonikkaa ylenkatsottaisiin tai että kyseessä olisi jotenkin arvottomuudesta kärsivä soitin. Se että media ei huomioi kaikkia harmonikkakilpailuja, ei kerro soittimen arvostuksen puutteesta. Televisiohan esim. keskittyy tänä päivänä kaikenmaailman "tositeevee-roskaan" ja muuhun vastaavaan. Kultainen ja hopeinenkin harmonikka saatiin takaisin televisioon pitkälti juuri sen takia, että ihmiset haluavat nähdä kyseisestä kilpailua.

Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

[htoyryla]

Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

Minulle se on ollut haitari niin kauan kuin muistan, lapsesta asti. Nuorenakin harkitsin nimenomaan haitarin ostoa, vaikka se sitten jäi ja viivästyi yli 30 vuotta. Harmonikkaa soittavat semmoiset kuin sinä, se on ihan eri maailma, jossa myös pidetään niitä kilpailuja. En kyllä tiedä missä se olisi päätetty, että nuo minun pelini olisivat harmonikkoja. Eikös ne jo soittimina ole eri maailmasta, sinun soittimet ja nuo minun pelit, onhan sekin joskus jo todettu.

Viulullehan on englanninkielisissä maissa eri nimet, violin klassiseen soittoon ja fiddle kansanomaiseen soittoon. Aika lailla samoin koen tämän harmonikka/haitari -asian enkä ikipäivänä aio alkaa harmonikkaa soittamaan. Se on semmoisten hommia kuin sinä.

[Giulietti]

Instrumenttimme nimi nyt sattuu olemaan harmonikka, kyseisen nimen käyttäminen ei siis ole kovinkaan teatraalista tai kultivoitunutta. En ole kuullut viulustakaan käytettävän virallisissa yhteyksissä esim vingutin nimitystä tai trumpetista töräytintä.  Kouvolassakin oli nimenomaan tehdas joka valmisti Kouvolan harmonikkoja ei haitareita.

Minulle se on ollut haitari niin kauan kuin muistan, lapsesta asti. Nuorenakin harkitsin nimenomaan haitarin ostoa, vaikka se sitten jäi ja viivästyi yli 30 vuotta. Harmonikkaa soittavat semmoiset kuin sinä, se on ihan eri maailma, jossa myös pidetään niitä kilpailuja. En kyllä tiedä missä se olisi päätetty, että nuo minun pelini olisivat harmonikkoja. Eikös ne jo soittimina ole eri maailmasta, sinun soittimet ja nuo minun pelit, onhan sekin joskus jo todettu.

Viulullehan on englanninkielisissä maissa eri nimet, violin klassiseen soittoon ja fiddle kansanomaiseen soittoon. Aika lailla samoin koen tämän harmonikka/haitari -asian enkä ikipäivänä aio alkaa harmonikkaa soittamaan. Se on semmoisten hommia kuin sinä.

Niin, minulle harmonikka on soitin jolla soitetaan perinteistä harmonikkamusiikkia, tanssimusiikkia, klassista musiikkia, kansanmusikkia ja jopa virsiä. Itse ainakin soitan musiikkia noista kaikista musiikin tyylilajeista. Tärkeintä on soittaa oikean tyylistä musiikkia oikealle yleisölle. Joissain tilanteissa Metsäkukkia on se mikä uppoaa yleisöön, joskus taas Bachin menuetti tai sovitus jostakin virrestä voi olla se oikea valinta.

[htoyryla]

Niin, minulle harmonikka on soitin jolla soitetaan perinteistä harmonikkamusiikkia, tanssimusiikkia, klassista musiikkia, kansanmusikkia ja jopa virsiä. Itse ainakin soitan musiikkia noista kaikista musiikin tyylilajeista. Tärkeintä on soittaa oikean tyylistä musiikkia oikealle yleisölle. Joissain tilanteissa Metsäkukkia on se mikä uppoaa yleisöön, joskus taas Bachin menuetti tai sovitus jostakin virrestä voi olla se oikea valinta.

Sinun harmonikat on isoja monipuolisia soittimia jotka venyvät kaikkeen tuohon. Minun pelit ovat kaikki pieniä ja jollain lailla rajallisia, niilläkin voi yrittää soittaa kaikenlaista mutta tulos on usein aika omalaatuinen. Ehkä tämä on sitä kansanomaisuutta. Sinfoniaorkesteri voi soittaa kansanmusiikkia mutta ei se ole kansanomaista soittoa.

Mulla olisi lisää esimerkkejä kansanomaisuudesta musiikissa, itärajan takaa karmoskan soittoa kadulla tai keittiön pöydän ääressä tunteella laulaen, tai Viron maaseudulla "That's alright mama" laulettuna karmoskan ja hiekkaämpärin säestyksellä, toimii. Ja veikkaan että harmonikkaväen mielestä juuri nämä touhut laskevat soittimensa mainetta. Paras vain pitääkin harmonikat ja haitarit erillään, eikös.

[mahu]

Annoin lapsilleni kaksi nimeä, etu- ja toisen nimen. Kutsin heitä silti lempinimillä eikä se tee heistä yhtään sen vähempiarvoista. Sama se on minulla soittimissakin, kutsun niitä miksi minua sillä hetkellä huvittaa.

Soittimeni eivät ole minulle mitään sen enempää kuin väline jolla saa tuotettua musiikkia.

[Johan]

Mielstäni jokainen voi kutsua soittimiaan miksi haluaa ja pidän mielipiteenvaihtoa tästä aiheesta hieman hymyilyttävänä.
Svenskeillä on dragspel = vetopeli vapaasti suomenettuna, enkä ole koskaan kuuluut, että joku siitä nipottaisi, englanninkileisillä, accordion, saksalaisilla akkordeon, virolaislla taitaa  olla dregspil ja norskeilla hieman samaan suuntaan.

Harmonikka on hyvä nimi virallisessa kielenkäytössä, mutta minulle se on ja tulee olemaan arkikielessä "peli" ja sen tuntuvat useimmat alan harrastajat ja yleisönikin käsittävän myös kaksikielisellä alueella.

Se yleisö, joka mieluusti kuuntelee foorumilaisten harrastamaa musiikkia kutsuu kyllä tätä soitinta pääasiassa haitariksi, kun heidän kanssaan on tekemisissä.

Johan