Onko kokemuksia näistä soittimista?

[Giulietti]

Ehkä itseäni ei haittaa onko kosketus jäykkä vai kevyt, koska soitan myös pianoa jossa kosketus harmonikkaan verrattuna on jäykkä?

Tässäkin asiassa olen samaa mieltä. Aikoinaan pelkäsin oikeita pianoja, kun olin soittanut vain erilaisilla keyboardeilla. Pianon koskettimistoon totuin kuitenkin nopeasti ja se tuntuu nykyään noita keyboardeja tarkemmalta soittaa.

Näin tuo itsellänikin on. Omistan vanhan keyboardin jota en ole soittanut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen ja kun sitä tässä joku aika sitten testasin en pitänyt lainkaan sen "lerpusta" tuntumasta. Pianon jämäkkä soittotuntuma on huomattavasti mukavampi, josta johtuen en ole vielä yhdenkään harmonikan diskanttiklaviatuuria pitänyt jäykkänä. Jotain hyötyä siis pianon soitostakin on ollut (no toki muutakin). En myöskään ymmärrä miksi toisille on niin tärkeitä nuo merkityt koskettimet diskanttilaudassa, itselläni niitä ei ole lainkaan enkä niitä tarvitse, en muutenkaan katsele diskanttia soittaessa.

Varmasti tuollaisessa kuuntelukokeessa ääniä saa vaikka millainen soittopeli, sadan euron turistipeli naapurimaastakin, mutta mitä tuo kuuntelukoe sitten kertoo soittimien laadusta, siitä voidaan olla montaa mieltä.

[accordionist]

soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu. Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta. En nyt tiedä oliko joku jo tästä maininnu kun pikaisesti selasin lukemattomat viestit tuosta, mutta näitä asioita olen itse pannut merkille.

[htoyryla]

soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu.

Tämä on mielenkiintoinen väite ja tässä olisi testin paikka kyllä. Itse olen tässä keskustelussa ollut skeptinen sen suhteen että soittaja pystyisi muuttamaan soundin toisenlaiseksi. Itse arvelisin että kysymys on siitä että hyvä soittaja käyttää soittimen dynamiikkaa palkeella ja silläkin kuinka näppäimiä painaa, ja saa näin vaihtelua ääneen. Korva on esimerkiksi erityisen herkkä siihen miten ääni alkaa ja kokee helposti erot siinä eri soundeiksi. Myös äänen voimakkuuden vaihtelu nuotin soinnin aikana tuo elävyyttä ääneen. Mutta en usko että haitarissa soittaja saa muutettua äänen perusluonnetta toiseksi, siis vaikkapa huojuntaa oleellisesti erilaiseksi.

Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta.

Tämä on ihan totta vaikka se tahtoo unohtua. Soittimet säteilevät eri taajuuksia eri suhteissa eri suuntiin. Saksofonin kanssa piti soittaa nurkassa että kuulisi paremmin miltä se oikeasti kuulostaa. Tämä voisi selittää nyt senkin miksi pari päivää sitten postaamani videon haitari kuulostaa videolta paremmalta kuin soittaessa.

[Giulietti]

soundihan riippuu ihan siitä soittajasta ja soittotyylistä. Sama harmonikka voi kuulostaa aivan erillaiselta kahden eri soittajan soittamana. Vaikka kaksi eri soittajaa soittaa samalla harmonikalla samat kappaleet, niin kuuntelijalle ne saattavat kuulostaa molemmat aivan eri kappaleilta. Tarkoitan myös sitä että ne kappaleet soitetaan täysin nuottien mukaan ilman mitään omia lurituksia. Siinä soitossa kuuluu se kokemuksen ääni. Hankala selitteinen juttu. Ja itse soittajalle se oma soitin kuulostaa aivan toiselta miltä kuulijalle, eli soita omalla harmonikallasi ja anna se jonkun toisen soitettavaksi ja menet eteen kuuntelemaan niin soundi muuttuu aika paljon ja tähän testiin ei tarvitse ottaa kuin pelkkä sointu ja vetää paljetta. En nyt tiedä oliko joku jo tästä maininnu kun pikaisesti selasin lukemattomat viestit tuosta, mutta näitä asioita olen itse pannut merkille.

Tämä on aivan totta. Kokenut, osaava soittaja saa soittimen kuulostamaan kyllä aivan erilaiselta mitä esim. vaatimattomin taidoin varustettu soittaja. Ihmeellistä kylläkin, mutta näin olen huomannut myös. Ja kun joku toinen soittaa omaa soitinta ja on itse kuuntelemassa vieressä, aina sitä ihmettelee että tuoltako se omakin soitto sitten kuulostaa. Tämänhän huomaa pienemmässä mittakaavassa myös siinä kun soittaa omalla soittimella erilaisissa akustisissa tiloissa. Kun soittaa esim lähellä kovaa pintaa (seinä tms) soitin kuulostaa erilaiselta kuin keskellä huonetta jne...

[htoyryla]

Tämä on aivan totta. Kokenut, osaava soittaja saa soittimen kuulostamaan kyllä aivan erilaiselta mitä esim. vaatimattomin taidoin varustettu soittaja. Ihmeellistä kylläkin, mutta näin olen huomannut myös.

Kyllähän se haitari omissakin käsissä kuulostaa eri päivinä ja tilanteissa erilaiselta, ainakin näin harrastelijan käsissä. Ja silti myös on olemassa erilaisia haitarisoundeja.

[mahu]

Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa. Se miten kieli soi ei pysty soittaja juurikaan vaikuttamaan. "juurikaan"- sanaa käytin siksi että ilmanpaineella siihen on merkitys.


Lisäksi soittajalle itselleen haitarin ääni on erilainen koska sitä kuunnellaan vähä eri vinkkelistä kuin kuuntelija yleensä.

[htoyryla]

Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa. Se miten kieli soi ei pysty soittaja juurikaan vaikuttamaan. "juurikaan"- sanaa käytin siksi että ilmanpaineella siihen on merkitys.

Suurinpiirtein tätä minäkin olen tässä yrittänyt sanoa.

Puhaltimien ja kielisoitinten kanssa on sitten vähän eri juttu, kun niissä soittajalla on suorempi kontakti siihen soivaan elementtiin.

PS. Mutta jos haitaria ajatellaan, niin kyllähän sillä miten soittimen ääni käyttäytyy soitettaessa, kun palkeella ilmanpaine ja -virtaus muuttuu, läppiä avataan ja suljetaan, kieletkin vaikuttavat toisiinsa, on oleellinen merkitys siihen miten soitin äänellisesti koetaan. Sitä perusääntä mikä tietyn soittimen tietystä rekisteristä lähtee ei soittaja pysty muuttamaan, mutta siihen miten soitin laulaa voi soittaja vaikuttaa kun osaa laittaa sen laulamaan. Ja kyllähän soitinta valittaessa on kiinnostavaa mihin soitin pystyy tässä suhteessa.

Kokeilin itse tätä tuolla Bugarilla, ihan hitaita juttuja. Palkeen käyttö ja se miten siirtyy näppäimillä sävelestä toiseen, kyllä sillä on iso merkitys että saa se soittimen laulamaan. Vähän samanlaisia juttuja kuin klarinetin kanssa myös: jossain kohtaa pitää lisätä painetta sopivasti että saa sen oikeanlaisen äänen. Mutta kyllä se on sen soittimen soundi millä se sitten laulaa.

[eikkajuhani]

  Nyt on pistettävä tähän väliin omiakin - tuntemuksia - hanurin äänestä.  Jos olet viikon jopa kaksi täysin soittamatta, sitten otat hanurin ja alat ihan tuttua kappaletta soittelemaan, niin ainakin minulla tulee olo että nyt olis jotain pientä, eikä niin pientäkään, eroa soinnissa. Jos sitten menet vielä eri tilaan/huoneeseen soittamaan, on tuo tunne kaksinverroin voimakkaampi. Nämä toisin lienee tutuja faktoja useimmille, ainakin enemmän soittaneille.   

  Eikkajuhani

[htoyryla]

  Nyt on pistettävä tähän väliin omiakin - tuntemuksia - hanurin äänestä.  Jos olet viikon jopa kaksi täysin soittamatta, sitten otat hanurin ja alat ihan tuttua kappaletta soittelemaan, niin ainakin minulla tulee olo että nyt olis jotain pientä, eikä niin pientäkään, eroa soinnissa. Jos sitten menet vielä eri tilaan/huoneeseen soittamaan, on tuo tunne kaksinverroin voimakkaampi. Nämä toisin lienee tutuja faktoja useimmille, ainakin enemmän soittaneille.   

Kyllä noita ilmiöitäkin on jo mainittu. Itselle hyvin tuttuja. Korvakaan ei aina kuule samalla lailla. Miksaajat tietävät että korva väsyy, ja miksaus pitää jättää yön yli ja kuunnella aamulla tuoreilla korvilla uudestaan.

Mutta tuo mun äskeinen kokeilu meni niin että mä soitin samaa hidasta laulua tuosta vain tasaisella palkeella ja sitten heti perään niin että yritin palkeella pitää sen äänen laulamassa, kyllä siinä on eroa. Mielenkiintoista, täytyypä tuolta pohjalta lähestyä niitäkin rekistereitä joiden soundista en ole innostunut.

[Viljo]

Täytyy muistaa että on kaksi eri asiaa puhua miltä haitarin ääni kuulostaa kuin se miltä soitettu kappale kuulostaa.

Tässä ollaan asian ytimessä, ja tässä menee minunkin mielestäni vähän asioita päällekkäin. Kun puhutaan soundista, voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Teknisesti katsottuna harmonikan ääni ei muutu lyhyellä aikavälillä. Vireys muuttuu nopeahkosti (edelleen huomio, ettei harmonikkaa saa vireeseen kuin teoriassa). Tämä voidaan havaita puhekielessä soundin muuttumisena. Vaikka soitin olisi epävireessä, voi siitä niitä soundeja silti kuunnella. Soitin voi epävireisenäkin kuulostaa kirkassoundiselta tai tummansäyseältä. Soundi, äänen väri, pysyy myös lyhyellä aikavälillä muuttamattomana. Soundeja voidaan muokaa, eli soitinta voidaan äänittää. Äänittäminen on osa monien soittimien viritystä ja erityisesti rakennetta. Uruissa äänittäminen tapahtuu esimerkiksi erilaisilla pilleillä (puulla, lyijytinaseoksilla, pillien avaumilla jne.). Soittimen äänittämistä voidaan muokata jälkikäteen, harmonikkaa tosin sangen rajallisesti. Harmonikoissa yleisin tapa tälle on sordinoventtiilit niin diskantissa kuin bassossakin. Tällainen äänittäminen on nopea toiminpide, mutta kun äänittämisessä mennään rakenteiden tasolle, pitää jokainen rima, kieli, liima jne. jne. pohtia, miten se toimii akustisesti ja miten saadaan haluttu ääni ulos (esim. cassoton äänen tummentamiseksi voidaan käyttää eri puulajeja kuin pintaäänikerroilla).

Keikkalavoilla äänittämiseen liittyy sähkösoitimissa mikrofoni (niissäkin on mielettömästi eroja!) ja erityisesti se miksaaja siellä miksauspöydän takana. Hänen tehtävänsä on saattaa soittimet kuulostamaan tietynlaiselta koskematta mitenkään virityksiin. Tämäkin on mielestäni äänittämistä.

Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

[htoyryla]

Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

Sun määritelmä soundille on varsin kapea, ja ymmärrän sen koska sinua kiinnostaa soitinten ominaisuuksien kehittäminen, meitä useimpia muita soitinten käyttö. Mä ajattelisin enemmänkin niin, että tietty tekninen rakenne mahdollistaa tietyt soundilliset mahdollisuudet. Kitarassa soittajalla on mahdollisuuksia hyödyntää soittimen mahdollisuuksia aika laajasti: näppäilemällä kynnellä, sormen päällä, plektralla, kovempaa tai hiljempaa, mistä kohtaa kieltä näppäilee, demppaamalla kieltä jommalla kummalla kädellä ja niin edelleen. Haitarissa mahdollisuudet ovat pienemmät mutta eiköhän siinäkin tietty skaala löydy minkä soitin mahdollistaa kussakin rekisterissä, riippuen palkeen käytöstä ja siitä kuinka paljon läppiä aukaisee. Mä olen kokeillut näitä juttuja tänään tuolla Bugarilla, ja oikeastaan vasta nyt tuon soittimen master-rekisteri alkoi tuntua käyttökelpoiselta.

Kyllä mä arvelisin että sopivalla soittotekniikalla soittaja voi vaikuttaa oikeasti siihen miten soitin soi, tavallaan saada sen soimaan kunnolla, tai käänteisesti soimaan sen vain keskinkertaisesti. Ei muuttaa sitä soittimen omaa soundia, mutta sen rajojen puitteissa saada sen soimaan, laulamaan, kunnolla tai sitten vain soimaan. Kuvittelen että tässä vaikutetaan siihen miten ilma värähtelee siellä kopan sisällä optimaalisesti yhdessä kielen kanssa, ja useamman äänikerran rekistereissä vielä niin että kielten värähtely tukee toisiaan.

Sun soitinrakentajan näkökulmasta tässä on koko ajan kysymys samasta teknisestä rakenteesta, mutta soittajasta riippuen se soi paremmin tai huonommin. Ja mä uskoisin nyt että kyse ei ole vain psykologisesta ilmiöstä, vaan siinä oikeasti ylä-äänien suhteet muuttuvat yms. Soundihan syntyy paljolti ylä-äänien suhteista ja niiden muutoksista äänen soinnin aikana (toki myös soivan äänen verhokäyrästä, esim. perkussiviset äänet vs. urkumaiset).

Mulla ei ole soitinrakentajan koulutusta, mutta sen sijaan olen useamman vuosikymmenen ajan työstänyt harrastuksena soundeja synteettisesti, että jotain käsitystä mullakin on soundiasioista, ja sivuaahan tuo elektroniikan di-taustakin ääniasioita. 

[Giulietti]

Se, että eri soittaja saa jonkin kappaleen kuulostamaan tyystin erilaiselta on eri asia kuin soittimen oma soundi. Ainakin näin teknisessä mielessä. Soittajan soundissa on kyse soittotaidosta, tilasta, kuulijasta sekä muista psykologisista vaikutteista. Teknisistä ja tieteellisistä lähtökohdista tämä on väärä lähestymistapa. Ääni pitää tuoda yksinkertaisimmilleen, jotta sitä voi ymmärtää ja sitten myös muokata.

Kyllä mä arvelisin että sopivalla soittotekniikalla soittaja voi vaikuttaa oikeasti siihen miten soitin soi, tavallaan saada sen soimaan kunnolla, tai käänteisesti soimaan sen vain keskinkertaisesti. Ei muuttaa sitä soittimen omaa soundia, mutta sen rajojen puitteissa saada sen soimaan, laulamaan, kunnolla tai sitten vain soimaan. Kuvittelen että tässä vaikutetaan siihen miten ilma värähtelee siellä kopan sisällä optimaalisesti yhdessä kielen kanssa, ja useamman äänikerran rekistereissä vielä niin että kielten värähtely tukee toisiaan.

Sun soitinrakentajan näkökulmasta tässä on koko ajan kysymys samasta teknisestä rakenteesta, mutta soittajasta riippuen se soi paremmin tai huonommin.

Olen samaa mieltä. Uskon kokemukseen perustuen, että soittaja voi vaikuttaa siihen miten soitin soi. Tämän huomaa kyllä siinä miten moni ns. tekijämies saa soittimen aina kuulostamaan hyvältä. Esim. palkeen käytöllä on valtava merkitys sille miltä soitto kuulostaa. Ymmärrän kyllä tuon, että se miltä soitto ja miltä soitin kuulostaa eivät ole täysin samoja asioita, mutta kyllä soittajakin siihen harmonikan soundiin vaikuttaa.

[michel]

Alkuperäinen suunnitelma oli että olisin antanut Traviatani vaihdossa uudempaan ja cassotto-malliseen soittimeen. Mutta niinhän siinä sitten kävikin että tulin toisiin aatoksiin Traviatan suhteen, loistava peli soittotuntumaltaan vanhan ajan soundeineen ja muutenkin hyvä yksilö, saa pysyä kakkossoittimena. Jäi Giulietin Sun cassotto ostamatta, nimittäin kohdalle osui todella vähän käytetty muutaman vuoden vanha priimakuntoinen Bugarin Artist Cassotto mini. Hyvät tangoäänet ja oikein miellyttävä valssiäänikin, ei liian suora. Näppärän kokoinen soitin keikkakäyttöönkin on kompaktin kokonsa puolesta ja kevyt. Diskanttipuolella muutama korkein ääni puuttuu tiivistetyn koon vuoksi, mutta niitä harvemmin tarvitseekaan säestyshommissa ja aina voi oktaavin hypätä alemmaksi tarvittaessa.
Eli nyt on kaksi omasta mielestä loistavaa soitinta kotona, näillä mennään vuosia eteenpäin.
Nyt ei muuta ku armotonta soitonharjoittelua, sehän se on se ikuinen suo.

[Johan]

Onnittelut ratakisun johdosta! Uskon, että et tule katumaan sitä, että jätit Traviatan II-peliksi, se on myös yksi minun suosikeistani.
Hienoa, että löytyi myös sopiva "tuore" casotto.

Johan

[Rokka]

Olen nähnyt ja kuullut monenlaista soittajaa, ja törmännyt kysymykseen, miksi soitto ei kuulosta juuri miltään, vaikka soitin olisi ääneltään erinomainen ja soittaja soittaisi kappaleen "oikein".

[Johan]

Olen myös tehnyt havaintoja tuosta ilmiöstä, mutta mitä tarkoitat yksilöidymmin tuolla lainausmerkkehin pistämälläsi "oikein" sanalla?

Mikäli tarkoitat sillä, että kaikki nuottiin merkityt äänet soitetaan ääneltään erinomaisella soittimella oikeassa järjestyksessä, mutta ilman minkäänlaista aksenttia ja dynaamisia liikkeitä se ei kuuostakaan
muulta kuin tasapaksulta eikä "elä" sytyttäen kuuntelijaa.

Johan

[ftamt]

Kuunnelkaapa Viljo Vesterisen ja Onni Laihasen levytyksiä. He ovat hienoimpia tyylitaitureita, joilla on tekniikka sekä pienimmätkin nyanssit ja aksentit paikallaan. Heidän soittoaan ei voi enää kukaan
laittaa paremmaksi. Ei tosiaan monenkaan soitto kuulosta miltään. Ei auta, vaikka siellä on minkälaista luritusta ja lurkutusta  mukana, kun sielukkuus soitosta puuttuu.
Toivo

[htoyryla]

Jos edelleen puhutaan haitareista, niiden soundista ja siitä pystyykö soittaja vaikuttamaan soundiin, niin fraseeraus, rytmiikka, aksentit yms. ovat tulkintaa eikä soundia. Jos lähtee kokeilemaan pystyykö soundiin vaikuttamaan, sitä voi ihan hyvin tehdä erillisillä ja pitkilläkin äänillä eikä tarvitse edes soittaa mitään tiettyä kappaletta.

Dynamiikka sitten voi jo vaikuttaa soundiinkin.

Tässä jaottelussa on se logiikka, että jos tietyllä tavalla soittimesta voi saada irti paremman äänen, niin se ääni on silti sille soittimelle ominainen.

[Johan]

En mielestäni tuossa edellisessä maininnut saundista mitään, vaan Rokan manitseman erinomaisen äänen omaavan soittimen käytöstä sillä tavalla, että aksenttien ja dynamiikan keinoin saadan musiikki kulostamaan elävämmältä.
Lähtökohtani oli se, että samalla huippusoittimella soitettuna erilaiset soittajat savat musiikin kuulostamaan täysin erilaiselta. Halusin tällä tuoda esille sen, että kaikki eivät tulkitse samalla tavalla,
toisilla on kyky pistää soittoonsa "tunetta", kun toiset puskevat kaikki kappaleet  mootonisen tasapaksusti. Vaikka silloin kaikki muu olisi kohdallaan se ei silloin kuulosta samalta ja "elä".

Toivo sitten antoi pari esimerkkiä siitä mistä sitä mallia voi ottaa tarvittessa.

Johan

[htoyryla]

En mielestäni tuossa edellisessä maininnut saundista mitään, vaan Rokan manitseman erinomaisen äänen omaavan soittimen käytöstä sillä tavalla, että aksenttien ja dynamiikan keinoin saadan musiikki kulostamaan elävämmältä.

Joo, et sinä. Tämä vain lähti siitä kysymyksestä voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin, Kukaanhan ei kiistä etteikö soittajissa olisi valtavasti eroa tulkinnan puolella. Mutta tässä oltiin kiinnostuneita haitarien vertailusta, ja siitä nousi esille kysymys voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin. Olin skeptinen, mutta sitten omissa kokeiluissa havaitsin että tietyssä määrin voi.

Kun Rokka sitten esitti oman kommenttinsa, niin siinä oli epäselvää tarkoittiko hän soundia vai tulkintaa. Meinasin siitä kommentoida mutta Johan ehdit ensin.   

Lähtökohtani oli se, että samalla huippusoittimella soitettuna erilaiset soittajat savat musiikin kuulostamaan täysin erilaiselta. Halusin tällä tuoda esille sen, että kaikki eivät tulkitse samalla tavalla,
toisilla on kyky pistää soittoonsa "tunetta", kun toiset puskevat kaikki kappaleet  mootonisen tasapaksusti. Vaikka silloin kaikki muu olisi kohdallaan se ei silloin kuulosta samalta ja "elä".

Toivo sitten antoi pari esimerkkiä siitä mistä sitä mallia voi ottaa tarvittessa.

Joo... ei kai ole mitään epäilystä kai kenelläkään siitä, että soittajien tulkintataidoissa on valtavasti eroja. Tässä oli puhuttu haitareista ja niiden hyvyydestä, testaamisen ja vertailun mahdollisuudesta ja sitä kautta siitä voiko soittaja vaikuttaa haitarin soundiin (mikä nähtiin testausta ja vertailua vaikeuttavana). Yritän pitää erillään nämä kaksi kysymystä. Haitaria valitessa on hyvä tietää mihin soitin soundillisesti pystyy osaavissa käsissä ja miltä se noin muuten kuulostaa. Ja tuota on hyvä tarkastella nimenomaan erillään soittajien tulkinnasta.

Toki näissä nettikeskusteluissa asiat rönsyilevät, mutta on silti hämäävää kun fokus siirtyy vaivihkaa soundista tulkintaan ja soittimien vertailusta soittajien vertailuun. Hämäävää siinä mielessä että lukijan pitää olla tosi tarkkana mikä argumentti on pätevä ja mikä liittyykin toiseen asiaan.