Onko kokemuksia näistä soittimista?

[Johan]

Olen seurannut tätä aihetta sivusta pistämättä lusikkaani soppaan. Sen verran haluasin sanoa, että pitää aina muistaa, että eivät ne samankaan merkin samalla mallimerkinnällä tehdyt soittmimet ole välttämättä aina identtisiä.
Asiaan vaikuttavat monet tekijät, eikä vähiten se, että toisia soittimia huolletaan ja pidetään kunossa kaikin puolin, toisia ei välttämättä edes puhdisteta.
Joskus aikaisemmin olen tähän samaan kohkamiseen merkkien paremmuudesta huomauttanut, että olen ostanut kaikki pelini itselleni omien mieltymysteni mukaan enkä paljon perusta siitä mitä joku muu hankinnostani tuumii.

Muutama päivä sitten surffasin italialaisella sivustolla, jossa käytettyä pelejä oli kaupan toista tuhatta.
Näitä merkkejä joista meillä kohistaan oli siellä melko harvassa käytettyinä, johtuisiko sitten siitä että kaikki sielläkin olivat käyneet vaihtamassa pelinsä jo näihin suosikkeihin ja vain vähemmän haluttuja oli myynnissä käytettynä;-))

Johan

[Giulietti]

Fanaattisuudesta en tiedä, mutta yksi keskustelija käy täällä haukkumassa hyviä soittimia perustellen näitä lähinnä liian painaviksi. Hyviä soittimia on monissa merkeissä, joissain tasaisemmin hyviä, toisissa suurempia eroja eri mallien väleillä, esim. johtuen siitä että jotkut valmistajat käyttävät hyvinkin eri tasoisia kieliä jopa samoissa soittimissa. Bugari on hyvä esimerkki tästä, jotkut valmistajan soittimet soivat erittäinkin hyvin toiset taas ovat vähemmän mairittelevia. Tasaisinta laatua olen huomannut olevan Giulietin ja Kouvolan (ainakin cassotto malleissa) soittimissa. Näissä ei ole tullut vastaan huonoa yksilöä. Tietenkin huonolla huolenpidolla hyvänkin soittimen saa huonoon kuntoon.

Riippuen minkä maan käytettyjen myyntipalstoilla käy, näitä meillä tuttuja soittimia tulee enemmän tai vähemmän vastaan, pääsääntöisesti kuitenkin vähemmän. Meillähän markkinat ovat muutaman merkin hallussa, eikä esim. montaa euroopassa suosittua merkkiä täällä juuri näe. Toisaalta markkinatkin ovat täällä niin pienet.

Mainittakoon nyt vielä, että paras harmonikka mitä olen koskaan kokeillut oli valmistettu tuolla itärajan takana, tosin se olikin konserttikäyttöön tehty melodiabassosoitin jonka vertaaminen standarbassoharmonikkoihin ei mielestäni ole kovinkaan järkevää, koska soitin on tehty eri tyyppisen musiikin esittämiseen. Ei tuolla konserttisoittimella Kulkurin kaiho kuitenkaan kuulosta "oikeaoppiselta".

[olli]

Tuli tuossa vielä mieleen:

1.1.2007
Bugari Armando ostaa Zero Setten (Tuotenimet Zero Sette, Giulietti). Castelfidardo, Italia.

Siis samaa konsernia ovat olleet jo lähes kymmenen vuotta!

[Giulietti]

Tuli tuossa vielä mieleen:

1.1.2007
Bugari Armando ostaa Zero Setten (Tuotenimet Zero Sette, Giulietti). Castelfidardo, Italia.

Siis samaa konsernia ovat olleet jo lähes kymmenen vuotta!

Olen tietoinen kyseisestä asiasta. Hyödyntävät yhteisiä alihankkijoita ja muuta vastaavaa. Itse soittimet ovat edelleen aika erilaisia näillä kahdella merkillä. Silti täytyy myöntää, että parhaat soittimet tehtiin kyllä joskus 70-80-luvuilla melkeinpä merkistä riippuen. Siihen aikaan käytettiin erittäin laadukkaita materiaaleja. Itse pidän Giulietin parhaina soittimina Traviataa, super cassottoa, classic cassottoa ja F115:ta. Nämä kaikki on tehty/kehitetty aikana jolloin yhteistyötä Bugarin kanssa ei vielä ollut. Ja vaikka Zero settellä on omalla tuotemerkillään monta soitinta jotka ulkoisesti muistuttavat Giulietin vastaavia, soittimissa on kuitenkin eroa esim. kielien osalta.

[olli]

Aika ennen yrityskauppoja - soittimet olivatkin varmaan omanlaisiaan.
Yrityskaupan jälkeen on luonnollisesti tullut tarvetta järkeistää toimintoja. Maallikon veikkaus: Rationalisoinnin avulla on tuotannossa keskitetty toimintoja (tehdään yhdessä paikassa palkeet, toisessa kielet, kolmannessa rungot... jne).  Mallit ja nimet on kuitenkin säilytetty ennallaan merkkien imagon takia.

Jospa olisi mahdollista tehdä testi:
Bugari, Giulietti, Pigini ja Ramses -pelit olisivat saman painoisia, saman virittäjän virittäjiä, saman soittajan testisoittaneita - mikä mahtaisi olla paras soitin?

Oma veikkaukseni: Soittaja ei osaisi nimetä soittimensa merkkiä!

[Johan]

Kaikasta huolimatta Petteri lähti merelle;-)

Muistakaa nyt itse kukin sen oman "maailman parhaan" pelinne takana, että kaikista yrityskaupoista ja suhmuroinneista huolimatta on hienoa, että voimme valita itse mitä ostamme ja usein vielä myös vaikuttaa siihen millainen kielisarja, viritys, yms soitimessamme on.
Soilloin pitää vain varautua odottamaan pitempään ja maksamaan enemmän, mutta valita voi  melkien kuin tulevassa  "sotessa".

Johan

[Giulietti]

Itse en ainakaan kuvittele omia soittimiani parhaiksi mitä maailmassa on, kuten edellä kerroin olen testannut soittimia jotka ovat olleet ominaisuuksiltaan parempia kuin yksikään standardibassoharmonikka. En kuitenkaan katso kovinkaan hyvällä ,että joku humalassa omaa soitintaan kolhiva jäsen, tulee arvostelemaan soittimia haukkuen niitä vailla mitään järkevää perustetta. Kuten sanottua hyviä ja jopa erinomaisia soittimia on monella valmistajalla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Sehän se on, kun noiden soittimien kanssa humalapäissään törmäilee pöydän kulmiin, ym. vastaaviin.

[Rokka]

Nimimerkki Minde kirjoitti:
Toi Giulietti vois pistää ees naaman näkyviin, niin ei tarvis käytännössä anonyymina huudella! Mikä lie Ahvenaisen kätyri 

Kestä veli!

[kultakala]

Humalahan on lieventävä asianhaara, jos kolhii soittimen. Mutta kun monet tekee sitä myös ihan selvinpäin ja vahingossa tietty

[Giulietti]

Parempi kun jättää sen soittimen kolhimisen kokonaan pois ja humalassa soittamisen myös. Terveellisemmillä elämäntavoilla soittaminenkin sujuu paremmin.

[htoyryla]

Muistakaa nyt itse kukin sen oman "maailman parhaan" pelinne takana, että kaikista yrityskaupoista ja suhmuroinneista huolimatta on hienoa, että voimme valita itse mitä ostamme ja usein vielä myös vaikuttaa siihen millainen kielisarja, viritys, yms soitimessamme on.
Soilloin pitää vain varautua odottamaan pitempään ja maksamaan enemmän, mutta valita voi  melkien kuin tulevassa  "sotessa".

Voihan sitä valita, mutta kun ei ole aavistustakaan mikä olisi hyvä tai sopiva. Itse olen tullut siihen tulokseen että liian kallista ja työlästä alkaa enää hankkia haitareista sellaista kokemusta mikä tarvittaisiin että löytäisi mieleisensä. Voitte olla eri mieltä, niinkuin olettekin, että kyllä se onnistuu kun käy vain riittävästi testaamassa pelejä, ostaa ja myy vielä aikansa niin se löytyy. Tuommoiseen initiaatioprosessiin päästä haitarien tuntijaksi en kyllä viitsi lähteä.

Mähän olen aika monen soittimen kanssa jo hankkinut kokemusta siitä millaisia ovat, miten ne soivat ja mistä itse voisin tykätä. Haitarin kanssa on nyt raja vastassa. Pidän akustisista soittimista, vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

[mahu]

vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

Näin se on itsellänikin. Harmonikkaa ostaessa kannattaa kahdesti miettiä mitä muuta sillä rahalla saa ja pärjäiskö vähemmällä. Ja ne huoltojen hinnat huomioida myös. Täytyy muistaa että soitto on sormissa ei haitarissa


Nykyinen Pihlajamaan pelini soi kevyesti, näppäimet ovat kevyet ja liikerata sopivan pieni. Näistä ominaisuuksista pidän enkä ole Giulietista tai Bugarista vastaavaa löytänyt. Vaikka en ole etsimällä etsinytkään. Tämä pelini on 4-äänikertainen ja ostaessani sitä paikallisesta liikkeestä niin myyjä (soittaja itsekin) sanoi että et tule koskaan tarvitsemaan kalliimpaa haitaria. Pelini maksoi 1400 euroa ja todellakaan en ole kalliimmasta kiinnostunut koska en ole vielä keksinyt mitä siinä voitan. Melodiabassoa joskus haaveilin mutta hinta oli selkeä este.


Mutta eikös bugaria nyt enemmän näytä noilla ammattimuusikoila olevan, ainakin uudempia? Giuliettia mielestäni harvemmin näkee esim. Kultaisessa Harmonikassa?

[htoyryla]

vaikka olen tekniikan mies, mutta siihen rumbaan mikä vaadittaisiin itselleni mieleisen pelin löytämiseksi en taida lähteä. Jos vielä haitarin ostan, niin todennäköisesti digipelin, jossa pääsee vaihtamaan soundimaailmaa. Eihän se sama ole kuin oikea, mutta eipä se umpimähkään ostettu viiden tonnin haitarikaan kuitenkaan ole semmoinen kuin toivoisi. Digipelin kanssa pääsee asialle tekemäänkin jotain, eikä tarvitse panna vielä tonnia huoltoon joka sekin olisi arpapeliä, kun ei itse osaa neuvoa millaisen haluaa.

Näin se on itsellänikin. Harmonikkaa ostaessa kannattaa kahdesti miettiä mitä muuta sillä rahalla saa ja pärjäiskö vähemmällä. Ja ne huoltojen hinnat huomioida myös. Täytyy muistaa että soitto on sormissa ei haitarissa

Joo... tuossa meinasin huoltokustannuksilla jo sitäkin, kun jotkut sanovat että saahan haitarin korjauksella, virityksellä ja mahdollisella kielien vaihdolla mieleisekseen. Voi saada, mutta pitää silloinkin tietää mitä haluaa ja osata kertoa se, eikä sekään ole halpa tapa saada itselleen sopiva. Jos ei ole kokemusta ja näkemystä, niin rahat menevät ja saa sitä mitä korjaaja haluaa tai luulee minun haluavan.

Nykyinen Pihlajamaan pelini soi kevyesti, näppäimet ovat kevyet ja liikerata sopivan pieni. Näistä ominaisuuksista pidän enkä ole Giulietista tai Bugarista vastaavaa löytänyt. Vaikka en ole etsimällä etsinytkään. Tämä pelini on 4-äänikertainen ja ostaessani sitä paikallisesta liikkeestä niin myyjä (soittaja itsekin) sanoi että et tule koskaan tarvitsemaan kalliimpaa haitaria. Pelini maksoi 1400 euroa ja todellakaan en ole kalliimmasta kiinnostunut koska en ole vielä keksinyt mitä siinä voitan. Melodiabassoa joskus haaveilin mutta hinta oli selkeä este.


Mutta eikös bugaria nyt enemmän näytä noilla ammattimuusikoila olevan, ainakin uudempia? Giuliettia mielestäni harvemmin näkee esim. Kultaisessa Harmonikassa?

Omassa Bugarissani mua miellyttää oikeastaan vain 16'+8' rekisteri, ja välillä 16' tai 8' äänikerrat yksinään. Muille en ole juuri löytänyt käyttöä. Valssirekisteriä soitan mieluummin pikku-Serenellinillä, jossa ei muuta olekaan.

Olen välillä miettinyt, että olisikohan pitänyt aikoinaan ostaa se Pihlajamaan peli, jota ensin kokeilin Loposen kaupassa. Hermostuin vain siihen Loposeen, kun se ei hyväksynyt mun tapaani kokeilla uutta soitinta. Mä yritin löytää c-molliskaalan ja soittaa Hiljaa juuri kuin lammen laine. Tämä oli kaikki väärin Loposen mielestä, joten sain tarpeekseni ja menin Vihtiin, jossa sain kokeilla omalla tavallani ja jopa tunnustusta siitä että se sävelmä löytyi sieltä.

[ftamt]

Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta. Omat kokemukset ovat takavuosilta pikemminkin toisin päin. Jäykästä näppäimistöstä saa määrättyyn rajaan asti siedettävämmän löysäämällä jousien jäykkyyttä. Myös näppäinten korkeutta voidaan
säätää. Näiden asioiden takia harmonikkaa ei kannata mennä vaihtamaan, jos muut asiat soittimessa on kunnossa. Painolle ei mahda tietenkään mitään, mutta oikein leveillä remmeillä soitin ei tunnu enää niin painavalta. Jos harmonikassa on tarkat ilmatiiviit kielet, niin niiden vaihtaminen on täysin
turhaa. Jos soittimen runko ei soi eli värähtele, niin ei se siitä muutu parhaillakaan kielillä. Monesti tuijotetaan liikaa kieliin, joka on vain osatekijä harmonikan soinnissa. Tärkeintä kielissä on herkkyys
ja virityksen pitävyys. Harrastelijamuusikot hakevat usein vikaa soittimesta, vaikka vika on loppujen
lopuksi omissa käsissä. Tähän olen itse syyllistynyt ja huomannut monen muunkin tekevän niin.
On myös soittajia, jolle voi antaa minkälaisen haitarin raadon tahansa, niin aina lähtee kappaleet hyvin tulemaan, eivätkä valita soittimen huonoutta tai ainakaan ääneen.
Toivo

[htoyryla]

Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta. Omat kokemukset ovat takavuosilta pikemminkin toisin päin. Jäykästä näppäimistöstä saa määrättyyn rajaan asti siedettävämmän löysäämällä jousien jäykkyyttä. Myös näppäinten korkeutta voidaan
säätää. Näiden asioiden takia harmonikkaa ei kannata mennä vaihtamaan, jos muut asiat soittimessa on kunnossa.

Ei mulla näiden mun haitareiden suhteen ole soitettavuuden suhteen valittamista. Enimmät niistä, paria huonokuntoista vähärivistä lukuunottamatta, on ihan hyviä soittaa. Monenlaiseen tottuu... aikoinaan vierastin oikeita pianoja kun olin tottunut keyboardien kevyeen kosketukseen, nykyään taas kaipaan juurikin semmoista kunnon pianon kosketintuntumaa... siis kosketinsoitinhommissa. Haitaripuolella soittelin alkuun paljon noita venäläisiä pikkupelejä, joihin muut ei tunnu koskevan pitkällä kepilläkään. Edelleenkin tykkään että niistä saa tosi hienon äänen.

Painolle ei mahda tietenkään mitään, mutta oikein leveillä remmeillä soitin ei tunnu enää niin painavalta. Jos harmonikassa on tarkat ilmatiiviit kielet, niin niiden vaihtaminen on täysin
turhaa. Jos soittimen runko ei soi eli värähtele, niin ei se siitä muutu parhaillakaan kielillä. Monesti tuijotetaan liikaa kieliin, joka on vain osatekijä harmonikan soinnissa. Tärkeintä kielissä on herkkyys
ja virityksen pitävyys. Harrastelijamuusikot hakevat usein vikaa soittimesta, vaikka vika on loppujen
lopuksi omissa käsissä. Tähän olen itse syyllistynyt ja huomannut monen muunkin tekevän niin.
On myös soittajia, jolle voi antaa minkälaisen haitarin raadon tahansa, niin aina lähtee kappaleet hyvin tulemaan, eivätkä valita soittimen huonoutta tai ainakaan ääneen.

Minä tarkoitin etupäässä soitinten soundeja, ja kyllä niissä on eroja. Joka peli mitä mullakin on, jollain lailla erilainen. Bugari soi oikein komeasti, mutta noita mainitsemiani rekistereitä lukuunottamatta soundi ei vain jotenkin innosta itseäni. Äänessä on kyllä loistoa mutta kun mulla ei ole sellaiselle oikein käyttöä. Kuinkahan sen soundin saisi soittotekniikalla toisenlaiseksi. Jotain voi tehdä palkeen käytöllä ja kuinka näppäimiä käsittelee, mutta kyllähän se perussoundi siellä pysyy, tuli se sitten rakenteesta, rungosta, kielistä tai mistä hyvänsä.

Viulu esimerkiksi on ihan toisesta laidasta... melkein kaikki tuntuu riippuvan omasta itsestä, sen huomaa kun joskus saa sen hetkisen soimaan paremmin. Otelautasormien asento ja paine, jousikäsen rentous, käsivarren, kyynärpään ja ranteen liikeradat ja rentous, voi voi. Mutta silti, olen jo erojakin ollut löytävinäni viuluissa. Yhdestä tulee ohuehko mutta kaunis ääni, toisesta iso mutta kumiseva, ja nyt olen päässyt kokeilemaan kolmatta jossa on paras näistä kolmesta. En usko että se kumina on minusta kiinni, saattaa johtua siitä ettei tallaa ole sovitettu tiivisti viulun kannen mukaan. 

[Giulietti]

Näinhän se on kuten Toivo tuossa edellä mainitsee, että hyvässä harmonikassa koko runko soi hyvin ja sisällä on vieläpä jopa tasaisesti soivat kielet jotka pysyvät vireessä ja soivat hyvin sekä hiljaa, että kovempaa. Näppäimien korkeutta tai jäykkyyttä voi ammattilaisella säädättää mikäli sillä kokee merkitystä olevan, itse en koskaan ole huomannut että omaa soittoani häiritsisi se, onko soittimessa jäykkä tai löysempi kosketus tai miten pitkä näppäimen liike on. Jotkut ovat näille asioille herkempiä. Myös remmeillä jotka siirtävät painoa enemmän lantiolle, soittimesta saa kevyemmän tuntuisen mikäli sitä on tarvetta soittaa seisten.

Mikäli kuitenkin omistaa soittimen jossa on nämä hyvät ominaisuudet ja vieläpä sellainen ääni että se itseä miellyttää, ei ole mitään syytä vaihtaa soitinta uudempaan. Siinä harvoin voittaa mitään. Hyvin pidetty ja säännöllisesti huollettu soitin kyllä kestää. Mitään uutta harmonikkoihin ei ole kehitelty vuosikymmeniin, joten näissä erilaisissa uutuksissa mitä jatkuvasti markkinoidaan, ei ole mitään oikeasti uutta. Uusi väri tai pinnoite ehkä, mutta laatu ei uusissa soittimissa enää mihinkään parane. Harmonikat ovat olleet jo vuosikymmenien ajan niin laadukkaita kuin niistä tehdä voi (kun siis puhutaan laadukkaista soittimista, tietenkin markkinoilla on aina ollut hieman heikompiakin/halvempiakin soittimia). Nythän suurena uutuutena mainostetaan ilman vahaa kiinnitettyjä kieliä, näitähän on ollut olemassa jo todella vanhoissakin soittimissa joten mistään uutuudesta ei voida puhua.

[htoyryla]

"vieläpä sellainen ääni että se itseä miellyttää"

Minullehan just tämä soundi, ääni, on se avainkysymys. FTAMT meinasi että taitava soittaja saa soittimen kuin soittimen soimaan, mutta mahtoiko kuitenkaan tarkoittaa isoja soundillisia muutoksia (vaikka on toki soittimia joissa soittajan vaikutus soundiin on keskeinen, itse tuntemistani ainakin saksofoni ja viulu).

Tuli kuitenkin mieleen, että itselläni on aika hento soittotatsi. Näin se on mulla kaikissa soittimissa. Sähkökitara ei mene mulla särölle läheskään yhtä helposti kuin muilla soittajilla, vaikka samoilla värkeillä ja asetuksilla mentäisiin. Klarinetinopettaja aikoinaan usutti soittamaan kovempaa että saisi paremman äänen. Haitarikin soi mulla yleensä aika hiljaa. Mutta ei se nyt olohuoneessa oikein voikaan niin kovaa soida.

Ja sitten mitä kokemusta mulla on soittimista, niin se mitä kovaa soittaminen tekee äänelle ja sen aukeamiselle, niin luulenpa että Bugarin kanssa se vain vahvistaisi soundissa niitä piirteitä joista en niin välitä.

Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä että harmi kun haitareista ei ole sillä tavalla ääninäytteitä kuin tänä päivänä löytyy monesta muusta soittimesta, että voisi rauhassa tehdä netissä ennakkoon perehtymistä, sen mukaan mikä miellyttää omaa korvaa (ja tiedän hyvin että soitinyksilöissäkin on eroja, mutta silti).

[htoyryla]

Siinä kauppias vihonviimeisen tempun tekee, jos alkaa arvostelemaan ostavaa asiakasta.

Loponenhan oli paitsi kauppias myös soitonopettaja, ja taisi tämä jälkimmäinen rooli iskeä päälle siinä tilanteessa.

Turhan herkkä saatan olla itsekin noissa asioissa. Mutta niin vain olen. Itsehän mahdollisesti kärsin siinä jos jätin hyvän pelin ostamatta. Toisaalta sitä ei siinä kohtaa voinut tietää. Fiksua olisi ollut käydä Vihdissä mutta jättää sekin ostamatta. Kerätä kokemusta. Mutta toisaalta sitä tarvitsi itselle pelin että pääsi oikeasti kasvattamaan kokemusta soittimesta.

[ftamt]

On myös totta, että kaikki harmonikat eivät kuulosta samanlaiselta rakenteen tai kielien takia. Kaikkia hyviä ominaisuuksia on täysin mahdotonta rakentaa yhteen harmonikkaan. Senpä takia monelle soittajalle alkaa kertyä vuosien kuluessa erilaisia soittimia, joita voi sitten vaihtaa oman mielialansa tai käyttötarkoituksen mukaan. Jotkut vaihtavat ainoaa soitintaan usein tavoitellessaan unelmahaitaria, jota ei kuitenkaan löydy. Monet sitten katuvat jälkeenpäin kauppojaan. On huomattava sekin, missä tilassa soitetaan. Moni huomaakin vasta kotonaan, että eihän tämä soikkaan niin hyvin kuin siellä musiikkikaupassa. Kauppoja tehdessä pitäisi vielä malttaa soittaa vertailun vuoksi sitä omaa vanhaa samassa paikassa. Ostaessa olisi oltava myös järki mukana, eikä vain pelkkä tunne. Romanttista haaveilijaa on helppo höynäyttää. Muutamien oppirahojen jälkeen se järkikin alkaa tulla mukaan. Silloinhan ei ole niin väliä haitarikaupoissa, jos on varaa ostaa entisten lisäksi uusia soittimia.
Toivo

[Giulietti]

Ikävä kyllä soittimia on pakko olla useampi jos haluaa erilaisia harmonikkasoundeja. Ellei nyt sitten ole niin äärimmäisen mieltynyt esim. tiettyyn cassotto ääneen tms. Itse pidän perinteisissä harmonikkakappaleissa vanhan ajan äänistä, tietynlaisessa musiikissa ja esim. joissakin tangoissa cassotto-äänistä. Tämän takia on pakko olla ainakin kaksi soitinta. Ja koska noiden soittimien äänet ja ominaisuudet miellyttävät, en lähde niitä vaihtamaan. Monenlaista soitinta olen omistanut ja joidenkin kohdalla myös pettynyt, kun eivät olekaan olleet sitä mitä ensin ajattelin. Tunnen myös näitä jotka ovat vaihtaneet soitintaan lähinnä huvin vuoksi esim. uudempaan "hienompaan" malliin ja jälkeenpäin harmitelleet vaihtoa.