Onko kokemuksia näistä soittimista?

[Giulietti]

Mä luulen, että Toivo Kärki ei "osannut" edes sanoa: harmonikka. Samoin Jaakko Salo 50-luvulla repi kurttua, pianosellasta. Nämä "revinnäistyöntekijät" ns. kulta-ajalla olivat bändisoittajien nimityksissä kurtisti, hanuristi, haitaristi, syliurkuri jne. Meidän keikkapändissä 60/70 luvulla, ilmavoimien soittajat puolestaan puhalsivat torveen, ränniin, lorukeppiin jne.jne. Keikalla sanottiin että: "puhallas Tatu rännillä Hopeinen Q, soita oikein räkäsesti", kukaan ei loukkaantunut soittimien nimistä, suosiaonosoitukset yleensä oli valtaisat. Kyllä se on soittajasta ja esittämisestä/esiintymisestä ja siitä ohikiitävästä hetkestä kiinni nämä arvostukset. Sitä arvostusta saa tai ei saa, se ei riipu soittimesta mainitusta nimestä pätkääkään. Siitä omatekoisesta arvostuksesta ja itsekehulla luodusta imitsistä ei ole, varsinkaan keikkasoitossa muuta kuin hirvittävä haitta.

Edelleen olen eri mieltä näistä nimityksistä. Jos pitäisin vaikka kirkkokonsertin, en kyllä laittaisi ilmoitukseen että "klassisia teoksia ja virsiä haitarilla" (kurtusta nyt puhumattakaan). Kyllä harmonikka on tuossa oikea sana. Se mitä sanaa Toivo Kärki on käyttänyt lienee se ja sama. Jos soittimen oikean ja virallisen nimen käyttö on jonkun mielestä elitismiä tai hienostelua, niin ajatelkoon hän sitten niin.

[htoyryla]

Edelleen olen eri mieltä näistä nimityksistä. Jos pitäisin vaikka kirkkokonsertin, en kyllä laittaisi ilmoitukseen että "klassisia teoksia ja virsiä haitarilla" (kurtusta nyt puhumattakaan). Kyllä harmonikka on tuossa oikea sana. Se mitä sanaa Toivo Kärki on käyttänyt lienee se ja sama. Jos soittimen oikean ja virallisen nimen käyttö on jonkun mielestä elitismiä tai hienostelua, niin ajatelkoon hän sitten niin.

Enpä minäkään sitä tarkoita että harmonikka-nimitys olisi elitismiä, ei tietenkään. Se mitä kutsun elitismiksi on kokonaismalli, jota näen siellä täällä, johon kuuluu vähän kaiken jakaminen oikeaan ja väärään, kelvolliseen ja kelvottomaan, siten että se oikea on vain harvojen hallussa. Oli sitten kyse termeistä, soittimista, soittotekniikasta, opiskelumenetelmistä, soittajista, sovituksista...

Omat käsitykseni ovat kutakuinkin tuon vastakohta, ja sitä kutsun kansanomaisuudeksi. Ja kun tuo elitismin ja kansanomaisuuden raja on ilmaantunut tälle foorumille, niin tuo nimikysymys vain sopi sitä kuvaamaan. Silti olen varma että moni kansanomaisesti musiikkiin suhtautuva soittaa harmonikkaa, siitä vain. Itselleni kävi tässä niin tyypillisesti, että kun joutuu vastakkainasetteluun, niin siinä omat näkemykset jyrkentyvät, ainakin ulospäin .

[waltsu]

Giulietille tiedoksi, että siellä kirkoissa on ihan talonpuolesta urut sekä yleensä kirkkomusiikkikoulun käynyt kanttori, kirkkomusiikin esittämistä varten. Se on se yhdistelmä jolla kirkkomusiikki hoituu parhaiten. Onhan siellä tietysti lupa soittaa (useimmiten) niitä virsiä vaikka tanhubassoKURTULLA, minäkin olen satunnaisesti, mutta kyllä oikeassa kirkkomusiikissa, kirkkokonserttissa soivat urut. Kirkkomusiikki on suurten säveltäjien uruille tehtyä musiikkia. Kyllä Jonan Sebastiankin jo kääntelee kylkeään, mikäli kuulee tanhubassolla musiikkiaan tärveltävän.

[Giulietti]

Giulietille tiedoksi, että siellä kirkoissa on ihan talonpuolesta urut sekä yleensä kirkkomusiikkikoulun käynyt kanttori, kirkkomusiikin esittämistä varten. Se on se yhdistelmä jolla kirkkomusiikki hoituu parhaiten. Onhan siellä tietysti lupa soittaa (useimmiten) niitä virsiä vaikka tanhubassoKURTULLA, minäkin olen satunnaisesti, mutta kyllä oikeassa kirkkomusiikissa, kirkkokonserttissa soivat urut. Kirkkomusiikki on suurten säveltäjien uruille tehtyä musiikkia. Kyllä Jonan Sebastiankin jo kääntelee kylkeään, mikäli kuulee tanhubassolla musiikkiaan tärveltävän.

Waltsulle ihan tiedoksi, että kirkkomusiikki (Bach, virret jne) sopivat mitä mainioimmin esitettäväks myös harmonikalla. Kysehän on siitä miten nuo teokset esitetään. Urkuteokset voidaan melodiabassoharmonikalla soittaa niin, ettei teoksia periaatteessa tarvitse edes sovittaa. Harmonikka on kirkoissamme soinut säännöllisesti jo 70-luvulta lähtien enkä usko että Bach tai kukaan muukaan säveltäjä siitä pahastuu. Kertoo tietenkin jotain waltsun tietämättömyydestä/ymmärtämättömyydestä jos hän ei tätä tajua.

[htoyryla]

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

[Giulietti]

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

[htoyryla]

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

Varmaan huojunnassa on eroa, mutta on siinä jotain muutakin. Ääni on selkeämpi, ilmavampi, heleämpi jotenkin ja reagoi soittoon enemmän.

Yleensähän mä en välitä kovin huojuvasta äänestä. Kaksirivisissä Castagnarin suorahko soundi miellyttää enemmän kuin huojuvat. Poikkeuksena sitten taas yhden karmoskan vähän sähköurku-leslieen sävähtävä ääni. Pitää kuunnella noita sillä korvalla... suoralta kädeltä ei tule mieleen että huojunnan taajuudessa olisi eroa, äänen sävyssä muuten.

[htoyryla]

Voi se olla osaltaan myös basson ja diskantin balanssista kiinni. Pikku-Serenellinissä diskantin hennotkin vivahteet kuuluvat vaikka basso soi. Basso soi myös pehmeämmin eikä niin tule diskantin alueelle.

[Giulietti]

Kyseinen Serenelli on varmasti tasapainoisesti soiva. Toiset soittimet vain soivat "kauniimmin" kuin toiset. Onhan näitä soittimia tullut itsellenikin vastaan, että vaikka soitin on kuinka laadukas, hyvät kielet jne. niin silti sointi ei vain jotenkin miellytä.

[ftamt]

Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

[Giulietti]

Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

Tämä pitää paikkansa. Pienet soittimet soivat tietyllä tapaa "kirkkaammin". Tietenkin noissa missä basso on 4-äänikertainen, tämäkin vaikuttaa äänen heleyteen. Soittimen koko vaikuttaa yleensäkin sointiin, isommat soittimet soivat muhkeammin kuin pienet ja yleensä ne oikein muhkeasti soivat ovat myös melko painavia, mikä on toisille suurikin ongelma. Vaikuttaahan soittimen koko tilavuuteen joten tämä kuuluu myös äänessä. Sitten on soittimet joissa painoa on saatu alas käyttämällä esim. paljon muovisia osia, kyllä tämäkin kuuluu äänessä jos muovia on käytetty väärissä paikoissa.

[htoyryla]

Tässä on taannoin puhuttu monista harmonikan sointiin vaikuttavista tekijöistä. Koosta ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Pienikokoiset soittimet soivat monesti heleämmin kuin isot. Niissä on sisällä huomattavasti vähemmän kieliä eli siis tavaraa. Basso on tietysti kaikissa samanlainen, jos kromaattisista- tai pianoharmonikoista puhutaan. Joissakin bassoissa on pärjätty 4 äänikerralla. Kyllähän täyteen ahdettu iso harmonikka soi väkisin eri tavalla, kuin 2-3 äänikertainen peli, jossa on enemmän tyhjää tilaa sisällä. Paljon haitareita nähneenä ja avanneena olen tehnyt tällaisenkin havainnon.
Toivo

Tietysti koko ja tila vaikuttaaa myös. Mutta kuinka? Tuossa pienessä Serenellinissä soi bassopuoli minusta mukavasti vaikka soitin on pieni. Ja nimenomaan pehmeästi. Äänikerroista en tiedä... välillä ihmettelen miksi bassopuolelle pitää ylipäänsä änkeä korkeampia äänikertoja. Bugarissa saa koplarilla pois alimman äänikerran, outo ratkaisu minusta. Basso menee ohueksi, ja vielä pahempaa, teräväksi, ja käy liikaa diskantin alueelle.

No... tulin juuri yksistä juhlista missä loppuillan musiikista vastasi ihan mielenkiintoinen kokoonpano ilmeisen taitavia soittajiakin. Läskibasso, haitari, foni, jazzkitara... Liekö tilan akustiikan haastavuus haitannut, mutta hyvä kun sai selvää mikä kappale oli kyseessä. Se ei ainakaan auttanut että miksaaja istui eteisessä, siis varsinaisen tilan ulkopuolella. Kappaleet olivat sellaista vanhaa 30 - 50 -luvun kotimaista. 

[Johan]

Olen tässä aina välillä todennut kuinka tuossa Bugarin Juniorfisassa minua miellyttää suora 16'+8' sekä nuo yksittäin soivat äänikerrat. Valssiääni ei esimerkiksi sytytä. Olen tuossa muutaman päivän harjoitellut yhtä kappaletta Bugarilla, ja nyt kun siirryin toiseen paikkaa pääsin kokeilemaan samaa pikkuviisriviselläni, Serenellin tekemällä lasten haitarilla jossa on vain valssiääni. Ai että tuntuu ja kuulostaa hienolta ja jotenkin reagoi soittoonkin sävykkäämmin kuin Bugarin valssiääni. Bassokin kuulostaa mukavan pehmeältä vaikka peli on tosi pieni. Mistähän nämä erot johtuvat. Jo aikaa sitten mietin että minkähänlainen isompi Serenellini olisi.

Voihan olla että Serenellin valssiäänikerran huojunta on erilainen kuin Bugarissa  (esim. leveämpi). Tämä virityshän vaikuttaa paljon siihen miltä valssiääni kuulostaa ja mihin se sopii. Itse pidän enemmän huojuvasta valssiäänestä. Toiset taas pitävät tuollaisesta vähän huojuvasta.

Varmaan huojunnassa on eroa, mutta on siinä jotain muutakin. Ääni on selkeämpi, ilmavampi, heleämpi jotenkin ja reagoi soittoon enemmän.

Yleensähän mä en välitä kovin huojuvasta äänestä. Kaksirivisissä Castagnarin suorahko soundi miellyttää enemmän kuin huojuvat. Poikkeuksena sitten taas yhden karmoskan vähän sähköurku-leslieen sävähtävä ääni. Pitää kuunnella noita sillä korvalla... suoralta kädeltä ei tule mieleen että huojunnan taajuudessa olisi eroa, äänen sävyssä muuten.

Minulla on selainen käsitys, että noihiin pienehköihin diskantiltaan kaksiäänikertaisiin peleihin saadaan kivasti soiva saundi juuri sillä, että toinen äänikerroista on suora ja toinen melko reipaasti huojuva.
Hyvä esimerkki on itselläni Hohnerin 26 / 48 koskettiminen kaksiäänikertainen Walter Special. Siinä on tuollaseksi pikkupeliksi räväkät äänet ja basso soi myös hyvin ja balanssissa diskantin kanssa. Laitan siihen usein pitemmät hihnat koska sillä on kiva soitella.
Sen heikko puoli taas on se, että äänilaji pitää usein valita siten, että "pysyy kahvalla".
Saman tyylisiä havaintoja on myös Paolo Sopraanin 2/5 äänikertaissa 34/78 Imperial pikkupelissä.
Venäläisvalmisteisssa pienissäkin peliessä taas tuntuu olevan usein panostettu erikosiesti basoon. Esimerkkinä esim 24/24 koskettimien pikkuinen Shuja, jossa on todella mahtava basso, vaikka soitin on melko vaatimattoman kokoinen. 

Johan

[htoyryla]

Minulla on selainen käsitys, että noihiin pienehköihin diskantiltaan kaksiäänikertaisiin peleihin saadaan kivasti soiva saundi juuri sillä, että toinen äänikerroista on suora ja toinen melko reipaasti huojuva.
Hyvä esimerkki on itselläni Hohnerin 26 / 48 koskettiminen kaksiäänikertainen Walter Special. Siinä on tuollaseksi pikkupeliksi räväkät äänet ja basso soi myös hyvin ja balanssissa diskantin kanssa. Laitan siihen usein pitemmät hihnat koska sillä on kiva soitella.
Sen heikko puoli taas on se, että äänilaji pitää usein valita siten, että "pysyy kahvalla".
Saman tyylisiä havaintoja on myös Paolo Sopraanin 2/5 äänikertaissa 34/78 Imperial pikkupelissä.

Korvakuulolta tuon Serenellinin huojunta on aika mieto, 1-2 Hz luokkaa.

Ja sehän pikkupeleissä on tosiaan on että pitää vähän sovitella että kappale mahtuu rajalliseen äänialaan. Itselleni se on aika tuttua muistakin soittimista ja löytyy melko automaattisesti.

Venäläisvalmisteisssa pienissäkin peliessä taas tuntuu olevan usein panostettu erikosiesti basoon. Esimerkkinä esim 24/24 koskettimien pikkuinen Shuja, jossa on todella mahtava basso, vaikka soitin on melko vaatimattoman kokoinen. 

Vähän samansuuntaista on useampikin sanonut noista karmoskoista joita mulla on neljä soittokuntoista. Tosin niistä uusimmassa, uutena jokunen vuosi sitten ostamassani, on menty laittamaan perusbassoihin mukaan kimeä äänikerta joka häiritsee minun korvaani.

[ftamt]

Minulla oli jonkun aikaa 1920-luvun lopulta pieni 5-rivinen musta Dallapé tasakahva, joka oli 2-äänikertainen. Siinä oli aivan samanlainen viritys kuin sen ajan 2-rivisissä, joten sillä oli hyvä soitella 2-rivisen kappaleita aivan aidolla soundilla. Se oli muuten normaali 5-rivinen, mutta bassosta
puutui kuudes vähennetty septimirivi, jota ei tuon ajan kappaleissa oikeastaan tarvittukaan. Se oli
todella hyväkuntoinen, mutta nuorena miehenä rahan puutteessa se oli pakko antaa vaihtokaupassa
isompaan haitariin. Tuota harmonikkaa olen kaivannut ja ehkä joskus löytyy tarpeeksi hyvä saman-
lainen. Tällaista on ollut tämä köyhän elämä. Rahaa ei ole vieläkään paljoa, mutta tavaraa on vuosien varrella kertynyt nurkkiin läjäpäin. Myös muutama haitarikin.
Toivo

[htoyryla]

Minulla oli jonkun aikaa 1920-luvun lopulta pieni 5-rivinen musta Dallapé tasakahva, joka oli 2-äänikertainen. Siinä oli aivan samanlainen viritys kuin sen ajan 2-rivisissä, joten sillä oli hyvä soitella 2-rivisen kappaleita aivan aidolla soundilla. Se oli muuten normaali 5-rivinen, mutta bassosta
puutui kuudes vähennetty septimirivi, jota ei tuon ajan kappaleissa oikeastaan tarvittukaan.

Eipä ole tuossa Serenellinissäkään dim-sointuja, hyvin on pärjätty ilmankin.

Tällaista on ollut tämä köyhän elämä. Rahaa ei ole vieläkään paljoa, mutta tavaraa on vuosien varrella kertynyt nurkkiin läjäpäin. Myös muutama haitarikin.

Nokian hommissa ollessa minulla oli varaa hankkia soittimia aika reippaasti. Tuo Bugarin Juniorfisa oli viimeinen siinä sarjassa. Nyttemmin pitää olla tarkkana mihin rahat käyttää, yhdelle viisiriviselle lisää olisi ilmeisesti tarvetta mutta sillekin rahalle on muutakin tarvetta. Muita soittimia jos myisi pois, mutta eipä niistä paljon saa, joten mieluummin taidan pitää fonit ja huilun kuin hankin niillä välirahaa haitariiin.

[Jambalaya]

Alkuperäinen kysymys kuului:
"Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto."

Miten tämän viestiketjun turinat liittyvät aiheeseen?

Kumpikin merkki on edustaa korkeaa laatua. Viestiketjussa on paukutettu rumpua Giulietin a mano-kielistä. Bugarissa on vuosikymmeniä käytetty korkeampaa laatuluokkaa edustavia a mano sign.-kieliä. Niihin on valmistaja on kehdannut stanssata nimensä. Kun mainittuja haitareita purkaa, niin ei ole vaaraa saada tikkuja sormiinsa, kuten eräässä suomessakin varsin tunnetussa harmonikkamerkissä.

Niitä Traviataa paremmin soivia vanhan ajan äänillä varustettuja pelejä löytyy: Borsinin, Bugarin (ei tarkoita Cravattaa) ja Ballone Burinin nostalgiamallit.

[Giulietti]

Alkuperäinen kysymys kuului:
"Iski pahanlaatuinen casotto-kuume ja olen nyt päätynyt kahteen casottoon, joista pitäisi jompi kumpi valita. Joko Bugari Armando Golden series tai sitten Giulietti Sun cassotto."

Miten tämän viestiketjun turinat liittyvät aiheeseen?

Kumpikin merkki on edustaa korkeaa laatua. Viestiketjussa on paukutettu rumpua Giulietin a mano-kielistä. Bugarissa on vuosikymmeniä käytetty korkeampaa laatuluokkaa edustavia a mano sign.-kieliä. Niihin on valmistaja on kehdannut stanssata nimensä. Kun mainittuja haitareita purkaa, niin ei ole vaaraa saada tikkuja sormiinsa, kuten eräässä suomessakin varsin tunnetussa harmonikkamerkissä.

Niitä Traviataa paremmin soivia vanhan ajan äänillä varustettuja pelejä löytyy: Borsinin, Bugarin (ei tarkoita Cravattaa) ja Ballone Burinin nostalgiamallit.

Alkuperäisestä aiheesta on siirrytty keskustelemaan ihan mielenkiintoisia liittyen harmonikan soimiseen. Bugarin soittimissa on kyllä ihan laadukkaitakin kieliä, mutta kun malleja on paljon myös kielten laatu on vaihdellut melkoisesti, eikä edes ostaja ole aina tiennyt millaiset kielet soittimessa on. Olen noita mainitsemiasi nostalgia malleja muilta valmistajilta kokeillut, mutta edelleen havainnut Traviatan parhaaksi ääneltään ja laadultaan. Traviata on huolella ja laadulla tehty. Kari Ahvenainen vaikutus näkyy siinä, että ainakin suomeen tuoduissa soittimissa ei ole laatuongelmia.

[poikkikulma]

Tulipa mieleeni tuossa Harmonikan kaupanteossa Ollin kertoma , hän on aikaisemmin ostanut uudet Harmonikkansa ja on saanut samalla ns,koeajaksi Harmonikan kotiinsa tuo on minusta järkevä tapa jos kauppiaan kanssa sen vaan onnistuisi sopimaan , eihän se kaikkialla sovi tietenkään matkat ym saattaa olla esteenä , myös tila missä Harmonikkaa testataan elikkä soitellaan kokeeksi vaikuttaa myös paljon ääneen , liikkeissä tuskin kauheen hyvä akustiikka on niin kuin jo aiemmin mainittiinkin kun pelin tuo sitten liikkeestä kokeilujen jälkeen kotiin niin se sointipa ei taatusti sitten olekaan samanlainen , myös yhden tärkeän asian olen huomannut itse kun kokeeksi Harmonikkaa peliä kuin peliä soittaa ITSE , se sointi kuullostaa sielä puolella ihan hyvältä , mutta laitapas joku muu jos on tilaisuus , soittamaan sitä ja mene sitten itse kuuntelijan puolelle niin ne äänipäs ei enää kuullostakaan samanlaiselta , akustiikka on tärkeä myös sen olen huomannut ja varmaan olette muutkin huomanneet , vaikutta äänen laatuun tosi paljon vaikka olisi kuinka huippu Harmonikka niin huonossa tilassa akustiikka kyllä sen äänen takuulla muuntaa , sen verran on tullut erilaisissa tiloissa soiteltua niin huonoissa kuin hyvissäkin ,mutta joskus on ollut se akustiikka ihan peestä niin soittaminen suorastaan alkaa ottaa "aivoon " kun tämä ei nyt tunnu miltään eikä kuullosta miltään . No tällasia tuli tässä mieleeni kun lueskelin noita kommenttejanne , Harmonikoista en mene sanomaan mitään mikä olisi se huippupeli minulle , olisikohan sekin vähän enempi makuasia ,toki huonojakin on itse en vaan ole niin laajalti niitä kokeillut , useita merkkejä on kyllä tullut soiteltua jo elämän aikana , kai ne nuo itänaapurin pelit lienee sieltä häntäpäästä 
Mauno 

[Jambalaya]

Ei Bugareissa olevia kieliä ole tarvinnut ryhtyä arvuuttelemaan.  Niissä olevat a mano sign.-kielet on viime vuosiin asti stanssattu kielivalmistajan kirjaimilla bassokopan alalaitaan soittajan puolelle. Näitä kieliä on käytetty vuosikymmeniä aivan tavallisissa cassotto-malleissa. 
Tässä on muutamia kielen valmistajia, jotka heti muljahtivat mieleen: S=Severini, mutta kun alettiin käyttää myös Sabbatinin (SB) kieliä, niin merkintä muuttui SV:ksi. C=Cagnoni, B=Binci, P=L.Pettinari ja M=Morlacch.

Nykyisissä haitarikaupan hyllyssä olevissa uusissa malleissa on kielilaattoihin stanssattu "Bugari Armando", ja kielivalmistajan kirjainta ei ole enää bassokopassa. Liekö tehdas itse alkanut valmistaa kieliä, vai onko ostettu oikeudet joltakin kielivalmistajalta. Itselläni oli joskus Kukkola & Knien valmistama peli, jossa oli Bugarin kielet. Niillä ei kylläkään ollut mitän tekemistä samanmerkkisen haitarin kanssa.