Vanhan hanurin virittely

[jomppe]

Olisi vähän kysyttävää teiltä kokeneimmilta konkareilta.
Sain jokunen aika sitten tuttavankauppaa käsiini joskus 50-luvulla valmistetun italialaisen Manfrini kolmiäänikertaisen. Ihastuin sen keveyteen, hyvään tekniseen  kuntoon ja käsityön laatuun. Soinniltaan tämä hanuri on mielestäni tango- ja jats -soittajan instrumentti ja vieläpä hyvä sellainen. Siitä seuraa, että oikein kunnollisia valssiäänikertoja ei ole. Kaikki äänikerrat on viritetty samalle korkeudelle, joten vibratoefektiä ei ole. Vähäisen ymmärrykseni perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että vibratoa voisi saada aikaiseksi yhden koplarin alle, jossa soivat matalammalla ymmärtääkseni fagottiääni ja korkealla piccolo. Piccolo soi yksinään, mutta  muiden äänikertojen kanssa vain master -valinnassa. Kysymys kuuluukin, mitä tapahtuisi, jos piccolo -äänikerran virittäisi 2 - 2,5 hz korkeammaksi. Syntyisikö siitä yhden koplarin alle suomalaiseen valssiin sopivampi vibratoääni, mikä ei tietenkään ole mikään musette, mutta  nykyistä värikkäämpi kuitenkin.
Toisaalta on tietysti niin, että tällaisen melkein antiikkihanurin alkuperäisen soinnin säilyttämiselläkin on oma arvonsa.
Annan kovasti arvoa teidän viisaampien kommenteille.
Jomppe

[Viljo]

Kaikki äänikerrat on viritetty samalle korkeudelle, joten vibratoefektiä ei ole. Vähäisen ymmärrykseni perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että vibratoa voisi saada aikaiseksi yhden koplarin alle, jossa soivat matalammalla ymmärtääkseni fagottiääni ja korkealla piccolo.

Eli soittimessa on 4', 8' ja 16' äänikerrat, mutta ei kolmea 8' äänikertaa?

Kysymys kuuluukin, mitä tapahtuisi, jos piccolo -äänikerran virittäisi 2 - 2,5 hz korkeammaksi. Syntyisikö siitä yhden koplarin alle suomalaiseen valssiin sopivampi vibratoääni, mikä ei tietenkään ole mikään musette, mutta  nykyistä värikkäämpi kuitenkin.

Ensisijaisesti kannattaa ylläpitää viritystä, joka soittimessa on alun perin ollut. En lähtisi tekemään huojuntaa 4'-äänikertaan. Jos soittimessa on 4', 8' ja 16' äk:t, niin heti, jos lähdet tekemään huojuntaa 4- tai 16-jalkaiseen, niin tangoäänikerralta menee pohja. Ei siinä äänikerrassa kuulu olla huojuntaa. Varsinkin keski c-äänestä korkeammalle mentävät äänet alkavat häiritä tosi ikävästi, koska ne ovat sitten keskenään sangen epävireiset, jos 4' tekee huojuntaa.

Periaatteessa jos haluat tuohon tehdä huojuntaa, niin sen voisi tehdä 8' äänikertaan, mutta tässä tulee lisätyötä, sillä sinulle tulee erinäisiä vaihtoehtoja eteen: 1) teet 8' äänikerralla jaon ja työstät muut äänikerrat, ja lopuksi teet 8' huojunnan. Seuraava virittäjä puolestaan on harmissaan, kun hänelle tulee hankaluuksia virityksen miettimisessä, koska totutusta viritystavoista on poikettu. 2) Teet jaon oktaavia korkeammalta 16' äk:ssa ja virität 8' huojumaan. En sitten tiedä, onko tässä mitään järkeä - vähemmänpuoleisesti, luulisin :S Itse en tekisi huojuntaa yhtään tällaiseen tapaukseen.

Yleensä huojunnoissa puhutaan centeistä (puolisävelaskeleen sadasosa). Esim. suomalaisessa valssivirityksessä + 8 cent 8'-äänikerralla keski-aan kohdalla on vain huojuntavirityksen lähtökohta. Mitä korkeammaksi äänet tulevat, sitä enemän huojuntaa poistetaan centtimäärällisesti, vaikka huojunta itsessään voisikin lisääntyä.

[Viljo]

Ruokahalu kasvaa syödessä, eli palaisin vielä Manfrini -haitarini rakenteeseen. Diskattipuolella on kolme kielipenkkiä. Jokaisessa on kaksi ilmakanavariviä eli yhteensä kuusi soivaa äänikertaa, kaksi matalaa, kaksi keskikorkeaa ja kaksi korkeaa.

Näppäimet jakautuvat maskin alla tässä tapauksessa kahteen läppäriviin. Kunkin läpän alla on kolme ilma-aukkoa. Soitin on kolmiäänikertainen, ei kuusi.

Rekistereitä on viisi ja ne ohjaavat kuutta vaihtajalistaa. Esimerkiksi tangoäänissä käytetään matalan äänikerran lisäksi korkean äänikerran sisimmäistä ilmakanavariviä. Korkean äänikerran uloin ilamakanava (piccolo?) soi yksinään omalla rekisteripainikkeellaan ja tietysti myös master -rekisterissä.

Välipohjassa on kuusi rekisterilistaa, mitkä toimivat pareittain. Kun yhtä rekisterivaihtajanäppäintä painaa, niin kaksi välipohjassa olevaa rekisterilistaa liikkuvat vastakkaisuuntaisesti. Yksi äänikerta jakautuu kahteen kielipenkkiin (läppärivit).

Oma rekisterinsä on soundille, mikä muodostuu toisesta keskikorkean äänikerran ilmakanavasta ja korkean äänikerran ulommaisesta ilmakanavasta eli siitä piccolosta. Tämä soundi on aika lähellä master -soundia. Siitä heräsi kysymys, voisiko piccoloäänen viritää sivuun huojunnan saavuttamiseksi tähän   - ja vain tähän rekisteriin. Master -ääneen se tietenkin vaikuttaisi, mutta minun miestäni ei tangoääniin. Jotain Manfrinin alkuperäisyydestä siinä tietysti menetettäisiin.
Jomppe

Jos yhtä äänikertaa virittää, vaikuttaa se kaikkiin rekistereihin. Äänikerta = esim. piccolo eli se 4-jalkainen äänikerta. Rekisteri = yhden tai useamman äänikerran yhdistelmä (yhtaikaista toimintaa). Masterissa soi siis kolmen äänikerran ääniä. Jos yhtä äänikertaa virittää huojumaan, niin se vaikuttaa kaikkiin rekistereihin, jossa ko. äänikerta soi.

Kannattaa lukea Vapaalehdykkää esim.

http://www.vapaalehdykka.net/index.php?k=soittimet/harmonikka&sivu=%C3%A4%C3%A4nikerrat Ja tämän jälkeen muut 5-riviseen harmonikkaan liittyvät tekstit. Olet paljon viisaampi näiden lukemisen jälkeen.

ps. anteeksi, jos vastaukseni vähän töksähtää kasvoille. Sanon asiat aika suoraan

[klezberg]

Yhä olen sitä mieltä, että korkeimman kielipenkin ulommaisin ilmakanava on auki vain joko yksinään tai master -valinnassa, jossa tilassa se vaikuitaa kokonaissoundiin. Ei muuten.

Jos oikein ymmärsin Viljoa, niin samassa kielipenkissä on (tai voi olla) kahta eri äänikertaa. Oletko selvittänyt mihin äänikertaan tuo mainitsemasi ilmakanava kuuluu?

Ja kaipa soittimessa voi olla sellainen vikakin että koplari ei vaikutakaan johonkin ilmakanavaan mihin sen pitäisi vaikuttaa.

[Viljo]

Yhä olen sitä mieltä, että korkeimman kielipenkin ulommaisin ilmakanava on auki vain joko yksinään tai master -valinnassa, jossa tilassa se vaikuitaa kokonaissoundiin.

Tällöin ko. kielirivi pitäisi olla täysin kromaattinen ja läpät jakautuisivat yhteen riviin.

Eli yhdessä kielipenkissä diskanttipuolella on pääsääntöisesti kahden äänikerran ääniä. Perus 5-rivisessä kolme ulointa näppäinriviä (päärivit tekniseltä lähtökohdalta katsottuna) jakautuvat kahteen tai kolmeen läppäriviin. Läpät ovat konserttisoittimissa yleensä kolmessa rivissä, perussoittimissa kahdessa rivissä. Jos soitin on yksiäänikertainen tai kaksiäänikertainen cassotto, niin silloin yhdessä kielipenkissä on vain yhden äänikerran äänet.

[klezberg]

Yleensä huojunnoissa puhutaan centeistä (puolisävelaskeleen sadasosa). Esim. suomalaisessa valssivirityksessä + 8 cent 8'-äänikerralla keski-aan kohdalla on vain huojuntavirityksen lähtökohta. Mitä korkeammaksi äänet tulevat, sitä enemän huojuntaa poistetaan centtimäärällisesti, vaikka huojunta itsessään voisikin lisääntyä.

Tässä onkin tärkeä asia. Haitarien virittämisestä en tiedä mitään, mutta äänien fysiikasta sentään jotain. Huojunta syntyy kahden äänen taajuuksien absoluuttisesta erosta, siis hertseinä. Jos huojunnan tahdin haluaa pitää samana, pitää oktaavin verran ylös mentäessä virityksen eroa centtimäärä puolittaa.

[klezberg]

Tässä haitarissa on takapuolella soittokahvan juuressa koko haitarin korkuinen ääniaukkorivi. Ääni tulee paitsi kopan kautta siis myös näistä taka-aukoista. Ei ole sattunut aiemmin eteen moista rakennetta. Onko tämä jonkinlainen erikoisuus? Kielipenkkien asennon perusteella ei ymmärtääkseni ole kysymys ainakaan perinteisestä cassottorakenteesta. Mitähän ominaisuutta hanurin rakentaja lienee tavoitellut?

Siis aukkorivi soittajan vatsaa vasten? Minkäslaiselta kuulostaa jos soitinta soittaessa heiluttaa niin että aukot ovat välillä auki ja välillä vatsassa kiinni? Tai että yläpää on auki ja alapää kiinni tai päinvastoin?