Sormitukset

[olli]

Mitenkään vähättelemättä Tatu Kantomaata soittajana, ei hän ainakaan minulle edusta kokenutta pedagogia tai erityisen menestynyttä konsertoijaa. Tässä näkyy Ollin perisuomalainen kateus Veikko Ahvenaista kohtaan, joka kyllä aiemmistakin viesteistä on tullut läpi. Suomalainenhan on aina kateellinen, varsinkin jos joku menestyy.

Kun näyttää, etteivät kaikki tunne tai tiedä Tatun tarinaa, niin tässä linkki hänen kotisivuilleen
http://www.tatukantomaa.net/cv.html

[Giulietti]

Olen noilla sivuilla vieraillut joskus ja tiedän kyllä kyseisen soittajan historian. Melkoista soopaa hän kyllä kirjoittaa ja jopa täysin faktoja tarkistamatta, käsien hermotuskaan ei näytä olevan hänellä ihan hallussa vaikka siihen viittaakin. Olisi myös kiva tietää mihin materiaaleihin hän kirjoituksessaan viittaa, olisi todella mielenkiintoista nähdä missä opetetaan tuo 2-3-4-5 sormitus ja mille riveille tuo on tarkoitettu. Haluaisin myös tietää minkä hermon sormet 3-4 jakavat?

[Viljo]

Ylläpitäjän välikommentti:

Täällä on esitetty teräviä mielipiteitä, ne on ihan ok. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että keskustelu voi kärjistyä. En viittaa vain tähän ketjuun, vaan ihan yleisesti. Luonnollisesti hyvä argumentaatio on hyvä pitää mielessä. Nimimerkkien takana on helppo puuskuttaa tuhatta ja sataa. Julkisuuden henkilöt, joihin esimerkiksi mielestäni tällä alalla Tatu Kantomaa tai Veikko Ahvenainen kuuluvat, on kestettävä normaalia kovempaa kritiikkiä. Pääasia on, että perustelkaa omat mielipiteenne.

Toiveeni on, että erilaisiin poteroihin asettumista ei tulisi. Näistä kuka kuuluu kenenkin etupiiriin -juttuja on ollut vuosikymmeniä. Milloin on kinasteltu mikä näppäimistö on paras, milloin mikä haitarimerkki on paras, milloin mikä soittaja ja tämän sormitukset ovat parhaita. Harmonikkakansa on Suomessa kuitenkin kohtuu pieni lukumäärällisesti ja tätä kentää on ihan turha lähteä pirstaloimaan hakemalla haettuina erimielisyyksinä. Eli argumentaatio kuntoon ja perusteeton huutelu pois.

[Tatu Kantomaa]

Olli lähestyi minua sähköpostitse ja kysyi peukalon pitämisestä kahvalla tai sen takana. Samalla sivusi peukalon käyttöä ylipäänsä. Vastasin Ollille ja annoin luvan julkaista vastaukseni täällä. Tarkennan nyt itse vähän tuota arpeggion sormituskohtaa. Mainitsemani Metsäkukkia oli vain esimerkki. Kyse ei ollut Metsäkukista sinänsä, vaan arpeggiosta. Ajattelin, että suuri osa lukijoista saa heti ajatuksesta kiinni, kun käytän tuttua kappaletta esimerkkinä.
Ahvenaiseen asia liittyy siten, että hänen tekstinsä ( ja sanomisensa) peukalon käyttämättömyydestä ovat johtaneet siihen, että syntyy väärinkäsityksiä asian suhteen, sekä käytännössä vääriä valintoja sormituksille. Valitettavasti Veikon uudempaa materiaalia löytyy nyt kyseenalaisilla sormituksilla. Liitän oheen kuvan mestarin omasta sävellyksestä ja sormituksista, jotka eivät missään tapauksessa ole optimaaliset arpeggioiden suhteen eikä oikein muutenkaan.
Valitettavasti kritiikitön suhtautuminen sormituksiin on jalkautunut myös käytäntöön, jossa esim. lapsille opetetaan harmonikansoittoa nuottiesimerkin kaltaisin sormituksin.

En usko, että tässä yhteydessä on tarpeellista mennä kovin pitkälle käden keski- ja kyynärhermoihin. Jos asia kiinnostaa enemmän voi siitä lukea ken haluaa. 

[Giulietti]

Kyseisessä nuottiesimerkissä oleva sormitus, siis tämä arpeggion soittaminen sormilla 2-3-4-2-3-4 ei kyllä avaudu minulle. En käsitä miten tuon saisi sujuvaksi, ei ainakaan nopeassa kuviossa. Kuten viestissäni aiemmin totesin käytän itse sormitusta 1-2-3-1-2-3 esim. tuossa oheisessa nuottiesimerkissä, silloin peukalo on alempana kuin muut sormet ja käden asento on hyvä. Vastaavasti tuossa g-mollissa G-Bb-D-G-Bb-D, sormitus 2-3-1-2-3-1 toimii vastaavasta syystä. Näinhän tuo opetetaan ainakin kaikissa näkemissäni harmonikkakouluissa, esim näissä Veikko Ahvenaisen kouluissa. Jos joku tietää paremman sormituksen tuohon olisi kiva kuulla?

Tietääkseni käden hermot jakaantuvat sormille siten, että keskihermo jakaantuu peukalolle, etusormelle, keskisormelle ja nimettömälle. Kyynärhermo taas jakaantuu pikkusormelle ja nimettömälle. Nimettömässä vaikuttaa siis kaksi hermoa. Jos siis sormia joilla on sama hermo ei voisi liikuttaa kunnolla yksittäin, peukalon, etusormen ja keskisormen yksittäinen liikuttelu olisi hankalaa? Mika Väyrynen esitteli joskus luennollaan kuinka hän soittaa jopa vasemman käden nimettömällä ja pikkusormella trilliä ja hyvin näytti toimivan. Nimetön ja pikkusormi vain ovat ihmisillä ilman harjoitusta ne heikommat sormet, jotka harjoittelulla kyllä vahvistuvat kuten tuosta Väyrysen esimerkistäkin näkyy. Pidän sormien harjoituttamista hyvin tärkeänä asiana soittajalle, tuosta aiheesta kirjoitin oman otsikkonsa alle, eräs keskustelija vain tulkitsi tämän peukalosta puhumiseksi. Kannattaa lukea oheinen ketju niin huomaa miten asia menee täysin sivuun alkuperäisestä aiheesta.

Viljolle voin sanoa, että on ihan turha olla huolissaan erimielisyyksistä, maailma on niitä jokatapauksessa pullollaan. Harmonikkapiireissäkin näitä eri näkemyksiä tulee aivan varmasti olemaan kuten on urheilussakin jne.Sitten kun pääsemme siihen tilanteeseen että olemma kaikesta samaa mieltä, kehitys pysähtyy. Ei nyt sorruta samaan kuin media eräässä toisessa ajankohtaisessa aiheessa, mistä ei saa olla kuin tiettyä mieltä Faktat on syytä tarkistaa kirjoituksiin, siitä olen samaa mieltä, kaikki eivät niin ehkä tee.

[olli]

Ajattelin ensin, että antaa olla   Mielestäni Giulietin kommentti: "Tässä näkyy Ollin perisuomalainen kateus Veikko Ahvenaista kohtaan, joka kyllä aiemmistakin viesteistä on tullut läpi. Suomalainenhan on aina kateellinen, varsinkin jos joku menestyy."  Tämä on varsin kaukaa haettu.  Olen kriittinen ja joskus jyrkkäkin omien mielipiteitteni suhteen.  En missään nimessä kadehdi ketään.   Arvostan kaikkia suomalaisia harmonikansoittajia - myös Ahvenaista.  Olen hänenkin kanssaan käynyt keskusteluja sekä kasvokkain että sähköpostitse.  Kaikkiin hänen mielipiteisiinsä en ole yhtynyt - mutta että kateellinen

[waltsu]

Nimim.Giulietin kriteerit täyttää ainoastaan nämä yksinkertaisuudessaan hyvinkin puisevat (minun katsannossa) Ahvenais Veikon revinnäistyöt sekä opetuksessa peukalon vieroksunta. Hänen, siis Giulietin katsannossa kaikki toiset, Suomalaisittain todella merkittävät harmonikkataiteilijat ja bedakogit, Pihlajamaasta nuoremman polven Tatu Kantomaahan ym. ym. ovat aivan vääräoppisia?!! Giulietti esittää asiat ainoina totuuksina, poikkeavat mielipiteet ovat kateellisten vaikerointia, jotka tulee jättää omaan arvoonsa.

Jäävittömyys kritiikissä on yleensä helpoin ominaisuus, noin niinkuin teoriassa, muttta käytännössä vaikea saavuttaa. Periaate kritiikissä on, että arvostelija ja arvosteltava eivät saa syödä samalta kupilta. Muutoin siitä tulee megalomaanista hypetystä, kuten täällä on käynyt.

[Giulietti]

Nimim.Giulietin kriteerit täyttää ainoastaan nämä yksinkertaisuudessaan hyvinkin puisevat (minun katsannossa) Ahvenais Veikon revinnäistyöt sekä opetuksessa peukalon vieroksunta. Hänen, siis Giulietin katsannossa kaikki toiset, Suomalaisittain todella merkittävät harmonikkataiteilijat ja bedakogit, Pihlajamaasta nuoremman polven Tatu Kantomaahan ym. ym. ovat aivan vääräoppisia?!! Giulietti esittää asiat ainoina totuuksina, poikkeavat mielipiteet ovat kateellisten vaikerointia, jotka tulee jättää omaan arvoonsa.

Jäävittömyys kritiikissä on yleensä helpoin ominaisuus, noin niinkuin teoriassa, muttta käytännössä vaikea saavuttaa. Periaate kritiikissä on, että arvostelija ja arvosteltava eivät saa syödä samalta kupilta. Muutoin siitä tulee megalomaanista hypetystä, kuten täällä on käynyt.

Oletko waltsu lainkaan katsonut mitä kirjoitan, faktoja kannattaisi nyt itse kunkin tarkistaa. Tässä keskustelussa puhuttiin esim. tuosta arpeggion soitosta ja sen sormituksesta, en siinä nyt mielestäni erityisemmin vieroksu peukaloa? Olen edelleen, kuten olen aina ollut, sitä mieltä että kaikkia sormia tarvitaan soitettaessa, peukaloa pitäisi kuitenkin käyttää siten että se ei ole se pääasiallinen soittava sormi ja harjoituttaa erityisesti sormia 4 ja 5 vahvemmiksi. Olen itse hakenut oppia sormituksiini eri materiaaleista ja arvostan Veikko Ahvenaisen, Mika Väyrysen ja Esko Könösen (toki monen muunkin) erityisen hyvää soittotekniikkaa. Sitä en tiedä mitä bedakogi tekee, mutta hyviä ja asiansa osaavia harmonikkapedagogeja meillä on onneksi. 

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu jostain syystä olla arvostamatta eläviä taiteilijoitamme. Kuolemansa jälkeen heidän arvonsa vasta tunnustetaan, näinhän oli mm. Olavi Virran osalta eikä hieno harmonikkataiteilija Esko Könönenkään koskaan eläessään saanut sitä arvostusta joka hänelle taitojensa puolesta olisi kuulunut. Nyt yli kolmekymmentä vuotta poismenonsa jälkeen häntä vuolaasti kehutaan. Veikko Ahvenainen on tehnyt suunnattoman hienoa työtä suomalaisen harmonikan hyväksi, konsertoinut tuhansia konsertteja ympäri maailman ja kirjoittanut oppimateriaalia ja nuottikokoelmia harmonikalle. Levyttänyt yli 1000 levytystä jne. Uskon että tuolla  yli 70-vuoden soittokokemuksella hänellä on tietoa josta kannattaa ottaa oppia.

[mlut]

Veikko Ahvenainen on tehnyt suunnattoman hienoa työtä suomalaisen harmonikan hyväksi, konsertoinut tuhansia konsertteja ympäri maailman ja kirjoittanut oppimateriaalia ja nuottikokoelmia harmonikalle. Levyttänyt yli 1000 levytystä jne. Uskon että tuolla  yli 70-vuoden soittokokemuksella hänellä on tietoa josta kannattaa ottaa oppia.

Yo. kolahtaa niin paljon omaan näkemykseeni, että haluan siinä Giuliettia kompata.
Muuten. Oisikohan kirjoittamisella ja soittamisella joitain yhtymäkohtia:
Mistä soittaa/kirjoittaa, miten soittaa/kirjoittaa, miten käsittelee soitinta/kirjoituskonetta.