Peukalo

[htoyryla]

Tämän palstan eräs ongelma tuntuu olevan se, että käyttäjäkunta koostuu pääasiassa vanhemmista herroista jotka kokevat ettei heillä ole enää tarvetta oppia mitään.
...
Aikaisemmin täällä oli henkilö jota myös kiinnosti soittotekniikka ja käden hyvä asento, mutta kyseistä nimimerkkiä ei ole täällä viime vuosina näkynyt. 

Teet aika rajuja yleistyksiä taas.

Se, miten täällä suhtaudutaan tapaasi opettaa meitä, ei kyllä kerro vielä mitään siitä miten kukin tuntee tarvetta oppia ja opiskella jotakin.

En ole huomannut että haluni tai kykyni opiskella ja oppia olisi vähentynyt iän mukana. Muuttunut se kyllä on. On paljon tarkempi sen suhteen mihin aikansa käyttää ja kuinka oppiminen toimii parhaiten ja kannattaa järjestää.

Omalta kohdaltani näiden keskustelujen ongelma onkin juuri siinä, että nämä soittotekniset asiat kiinnostavat, oppiminen myös, mutta samalla pitää priorisoida mihin käyttää aikaansa. Oppimistyylini on myös kouluajoista asti ollut omaperäinen, mutta sillä olen pärjännyt aika hyvin tuloksin niin työelämässä, akateemisessa maailmassa kuin harrastuksissakin. Soitonopettajien kanssa ei sitten aina synkkaa... klarinetinopettajakaan ei tykännyt siitä että halusin myös keskustella soittotekniikasta enkä vain soittaa harjoituksia. Ymmärrän toki... onhan se ilman muuta paljon työläämpää paneutua oppilaan ongelmiin kuin vain lyödä harjoituksia eteen.

[htoyryla]

Olisi myös mielenkiintoista tarkastella lähestymistapaasi soitonopettamiseen ja oppimiseen tätä päivää olevien opetusta ja oppimista koskevien teorioiden ja mallien valossa, jos tuntisin niitä tarpeeksi. Mutta olen ammattilaisilta kuullut että semmoisia on olemassa.

[olli]

Tämän palstan eräs ongelma tuntuu olevan se, että käyttäjäkunta koostuu pääasiassa vanhemmista herroista jotka kokevat ettei heillä ole enää tarvetta oppia mitään. Tämä on enemmänkin pappojen turinakerho. Sama ilmiöhän on monissa harmonikkakerhoissakin, toiminta antaa varmasti mukana oleville vanhoille soittajille paljonkin, muttei uusille tai välttämättä kuuntelijoillekaan paljoa mitään.

"Pappojen turinakerho" mikäs sen parempi titteli meille senioreille olisikaan!   Harmonikkakerhoissa myös opitaan uutta - joka ikinen kerta   Tämä edellyttää luonnollisesti ammattitaitoista johtajaa   Harmonikkamusiikin kuuntelijoita on salit täynnä, silloin harvoin kun konsertteja lähimaille satutaan järjestämään

[htoyryla]

Oppimista ja oppimishalua vaatii sekin että ottaa kokonaan uusia soittimia kokeilun ja oppimisenkin alle. Niinkuin esimerkiksi kaksirivisen. Totesin että sitä miten palkeen ja sormien yhteispeli toimii käytännössä, ei voi mitenkään päätellä, se pitää itse kokea. Ja se onkin siinä mielessä terveellistä meikäläiselle, että siinä ei ole aikaa ajatella miten se soitto nyt menee, sen täytyy tulla kuin itsestään.

Sitäkään ei vain kerkiä soittamaan niin paljon kuin pitäisi... tekisi hyvää niin kropalle ja mielelle.

[Giulietti]

Pelkäänpä Giulietti, että sen uuden oppimisen kanssa on ongelmia aivan eri osoitteessa. Ja se ikä??!!

Itselleni uuden oppiminen ja opin ottaminen sieltä missä sitä on tarjolla ei ole koskaan ollut ongelma. Pelkästään soittamisessa joutuu opettelemaan joka päivä jotain uutta jos aikoo kehittyä soittajana. Jo pelkkä olemassa olevan soittotaidon ylläpitäminen vaatii harjoittelua. Soittajana kun ei ole koskaan valmis vaan se matka on jatkuva. Ikäni on kyllä profiilissa, entäs sinun waltsu?

[waltsu]

Kromaattisten harmonikkojen soittorinki / Vs: Harmonikkamusiikin arvostus 22.07.2014 16:30:21

Giulietti kirjoittaa:
"Ylipäänsä näin selkeää jakoa musiikissa ei muualla maailmassa kuin suomessa juurikaan ole. Ehdin vierailla 80-luvulla mm. Neuvostoliitossa jossa riippumatta instrumentista oli hyvinkin tavallista soittaa samassa konsertissa klassista musiikkia ja ns. viihdemusiikkia. Siellä kukaan taiteilija ei kokenut viihdemusiikin esittämistä halvempi arvoiseksi tai huonommaksi. Muistan kuinka toistakymmentä vuotta sitten olin kuuntelemassa Mika Väyrysen luentoa jossa hän kertoili eri maiden harmonikkamusiikista ja soittotyyleistä hyvinkin kiinnostavasti. Jossain vaiheessa yleisö pyysi häneltä, että soita jotain, vaikka Metsäkukkia. Tähän Väyrynen tokaisi että sitä päivää ette tule näkemään jolloin hän soittaisi Metsäkukkia. Tämä kertoo että soittaja ei ole hyväksynyt soitintaan eikä sen historiaa, eikä ole valmis taiteilija jos se taiteellisuus on kiinni siitä mitä soittaa, eikä siitä miten soittaa. Suuri taiteilija voi olla soittamalla Bachia, Mozartia, Sibelliusta tms, mutta yhtä hyvin soittamalla Metsäkukkia tai säkkijärven polkkaa. Tai olla suuri taiteilija soittamalla näitä kaikkia, mutta siihen pystyykin vai todella harva ja osaava."

Joku näissä sinun jutuissa mättää. Olet ilmeisesti vanhempi kuin useampi palstalaisista, ikähän ei sinänsä haitta ole, mutta on se hyvä muistaa itse, ilmoituksesi foorumilla on 35 v. Eli ehdit vierailla varsin nuorena, 80-luvulla, soittopuuhissa Neuvostoliitossa?

[htoyryla]

No, minäkin olen haitarinsoittajana kuusivuotias.

[Giulietti]

Soittamassa en ole koskaan väittänyt käyneeni Neuvostoliitossa, kuulijana konserteissa kylläkin. Viimeisen kerran  vuonna 1990 ollessani 11-vuotias. Ja siellä samassa konsertissa soitettiin klassisia teoksia, kansanmusiikkia ja viihdesävelmiä, mitään tyylilajia ei ylenkatsottu kuten täällä suomessa. Niin että waltsun kannattaa vaan pysytellä housuissaan ja lukea teksti tarkasti eikä tehdä omia tulkintoja.

[kultakala]

Huonolla sormituksella pääsee vielä ehkä jonkun hitaan ja helpon kappaleen ns. läpi, mutta vähän vaikeamman kanssa voi tulla jo ongelmia. No siis mähän olen ihan itseopettelija, kotisoittaja, amatööri, rämppääjä, harrastelija, maan matonen, yli-ikäinen lapsisoittaja ym. mutta itsehän voin todeta sormitukseni toimivuuden ihan vain jännällä havaitsemisella, että meneekö kappale alusta loppuun sujuvasti ja vaikka nopeamminkin. Jos ei mee niin sormituksia korjaillaan. Ja siis huom. virheistäkin voi aina oppia.

No, minäkin olen haitarinsoittajana kuusivuotias.

Entäs tulkintapuoli? 

[htoyryla]

Entäs tulkintapuoli? 

Mä mieluummin soitan yksinkertaisia juttuja, joissa on varaa tulkinnalle. Tahtoo useimmiten vain jäädä hiominen liian vähiin.

Sormitusneuvoja kokeillessakin olen yleensä huomannut, että niiden kanssa soitosta jää pois jokin juttu, koristelu tai harmoninen lisäys.

Mutta siis... harjoittelu kiinnostaa ja tuntuisi toimivan, mun omilla ehdoilla. Mutta kun vaihtelee soitinta koko ajan, niin eihän siinä missään mestariksi tule.

[htoyryla]

Huonolla sormituksella pääsee vielä ehkä jonkun hitaan ja helpon kappaleen ns. läpi, mutta vähän vaikeamman kanssa voi tulla jo ongelmia.

Ei kai tätä kukaan kiistä? Varmaan jokaisella on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Tässähän on kiistelty mikä kullekin on sopiva ja toimiva sormitus ja kuka sen pystyy sanomaan.

[Rokka]

Kyllä se on intohimoinen palo haitarin soittoon, joka tekee hyvän soittajan. Itse sain ostettua jonkunlaisen haitarin 17 vuotiaana. Nyt on tullut soitettua 40 vuotta. Oppia en ole halunnut keltään. Kyllä siinä töitä saa tehdä, että pystyy soittamaan hyvin.  Ei ole kyllä vielä niin nopeaa kappaletta tullut vastaa, etteikö peukalo olisi kerennyt mukaan. Nopeampi minusta on peukalo, kuin pikkurilli.

Tässä on jotain tuttua. Aivan kuin olisin jossain törmännyt kyseiseen kirjoittajaan.

[Reppumies]

Tutun oloinen lettipää kuvassa, Rokka.

[olli]

Tuli vastaan tällainen video:
https://www.youtube.com/watch?v=ORqzx7sLvcw

Hän ei juuri peukaloaan tarvitse - neljä riviä ja neljä sormea riittävät

[htoyryla]

Mä olen varmaan nyt täysin seonnut. Laitan peukalon kahvan reunaan ja kokeilen soittaa kaikkea mahdollista niin että se pysyy siinä. Silloinkin kun sitten pitää kättä hetkellisesti siirtää tai kääntää että saa etusormella soitettua jonkun yksittäisen nuotin --vaikkapa sen asteikon kvintin-- alempaa. Ja tykkään että tämä on hauskaa. Kai tää on meikäläiselle nyt semmoinen extremelaji.

Jännää on että pikkusormen käyttö on mennyt vaikeammaksi. Kolme keskimmäistä sormea kun heiluu nyt joka paikassa, niin pikkusormi on vähän hukassa. Vanhassa systeemissä käsi liikkui paljon vähemmän ja pikkusormen oli helpompi osua tarvittaessa näppäimelle.

Varmaan mä seuraavaksi kokeilen varpailla.

[htoyryla]

Soittelin taas haitaria. Täytyy myöntää että peukalon välttelykeskustelu ja Giuliettin suositukset johtivat minut kokeilemaan kolmen keskimmäisen sormen yhteiskäyttöä yleensä ja peräkkäisissä asteikon sävelissä eritoten. Kyllä sillä on ollut vaikutusta. Olen myös huomannut, että aikaisemmin sormet lepäsivät nappuloilla eivätkä niistä paljoa nousseet, nyt olen vähitellen saanut sormiin enemmän liikettä. Tuosta jutusta varmaan on johtunut se sormien eksyminen pitemmälle siirryttäessä. Sormet eivät ole saaneet tarpeeksi harjoitusta tehdä isompia liikkeitä ja löytää perille eri tilanteissa.

En silti lähtisi ottamaan tunteja Giuliettin edustaman koulukunnan edustajilta. Vaikka vinkeistä on ollut apua, niin esimerkiksi sormitusjärjestysten kaavamainen käyttö tuottaa vaikeuksia jos keskisormi joutuu selvästi ulommalle riville kuin viereiset sormet. Tutkiskelen niihin vaihtoehtoisia malleja, mutta sen rinnalla myös harjoitan noita sormia ja seurailen tottuisiko sormet ajan myötä niin että keskisormen saisi sinne ilman semmoisia jännityksiä jotka kuuluvat soitossa esim. rytmin tai fiiliksen häiriöinä.

[Giulietti]

Soittelin taas haitaria. Täytyy myöntää että peukalon välttelykeskustelu ja Giuliettin suositukset johtivat minut kokeilemaan kolmen keskimmäisen sormen yhteiskäyttöä yleensä ja peräkkäisissä asteikon sävelissä eritoten. Kyllä sillä on ollut vaikutusta. Olen myös huomannut, että aikaisemmin sormet lepäsivät nappuloilla eivätkä niistä paljoa nousseet, nyt olen vähitellen saanut sormiin enemmän liikettä. Tuosta jutusta varmaan on johtunut se sormien eksyminen pitemmälle siirryttäessä. Sormet eivät ole saaneet tarpeeksi harjoitusta tehdä isompia liikkeitä ja löytää perille eri tilanteissa.

En silti lähtisi ottamaan tunteja Giuliettin edustaman koulukunnan edustajilta. Vaikka vinkeistä on ollut apua, niin esimerkiksi sormitusjärjestysten kaavamainen käyttö tuottaa vaikeuksia jos keskisormi joutuu selvästi ulommalle riville kuin viereiset sormet. Tutkiskelen niihin vaihtoehtoisia malleja, mutta sen rinnalla myös harjoitan noita sormia ja seurailen tottuisiko sormet ajan myötä niin että keskisormen saisi sinne ilman semmoisia jännityksiä jotka kuuluvat soitossa esim. rytmin tai fiiliksen häiriöinä.

Ja minkä koulukunnan edustaja nyt siis olen? Olisi kiva tietää kun olet näin hauskasti onnistunut minut lokeroimaan. Jos edustamani koulukunta on sellainen joka uskoo että soittamisen (hyvän sellaisen) perusta on hyvä tekniikka ja asteikkojen osaaminen, niin kyllä, tunnustaudun sellaiseksi.

[htoyryla]

Soittelin taas haitaria. Täytyy myöntää että peukalon välttelykeskustelu ja Giuliettin suositukset johtivat minut kokeilemaan kolmen keskimmäisen sormen yhteiskäyttöä yleensä ja peräkkäisissä asteikon sävelissä eritoten. Kyllä sillä on ollut vaikutusta. Olen myös huomannut, että aikaisemmin sormet lepäsivät nappuloilla eivätkä niistä paljoa nousseet, nyt olen vähitellen saanut sormiin enemmän liikettä. Tuosta jutusta varmaan on johtunut se sormien eksyminen pitemmälle siirryttäessä. Sormet eivät ole saaneet tarpeeksi harjoitusta tehdä isompia liikkeitä ja löytää perille eri tilanteissa.

En silti lähtisi ottamaan tunteja Giuliettin edustaman koulukunnan edustajilta. Vaikka vinkeistä on ollut apua, niin esimerkiksi sormitusjärjestysten kaavamainen käyttö tuottaa vaikeuksia jos keskisormi joutuu selvästi ulommalle riville kuin viereiset sormet. Tutkiskelen niihin vaihtoehtoisia malleja, mutta sen rinnalla myös harjoitan noita sormia ja seurailen tottuisiko sormet ajan myötä niin että keskisormen saisi sinne ilman semmoisia jännityksiä jotka kuuluvat soitossa esim. rytmin tai fiiliksen häiriöinä.

Ja minkä koulukunnan edustaja nyt siis olen? Olisi kiva tietää kun olet näin hauskasti onnistunut minut lokeroimaan. Jos edustamani koulukunta on sellainen joka uskoo että soittamisen (hyvän sellaisen) perusta on hyvä tekniikka ja asteikkojen osaaminen, niin kyllä, tunnustaudun sellaiseksi.

Olet kyllä nimiä maininnut. Varmaan ne voisi ne hakea näistä kirjoituksista esiinkin.

En ole noiden yleisten periaatteiden kohdalla eri mieltä, vaan sitten kun mennään oikeiden sormitusten tasolle. Muistelen kun keskusteltiin minun pitkän keskisormen ongelmasta ja sinä selitit kuinka asiaa on aikoinaan käsitelty paljonkin missä nyt olikaan ja tultu siihen tulokseen mikä on oikea tapa oppia.

Mutta hyvä ihminen, mähän annan sulle krediittiä siitä että ne sinun periaatteesi ovat yleisellä tasolla nimenomaan ohjanneet minua löytämään parannusta tekniikkaani.

[Giulietti]

Ymmärsin kyllä, että olet saanut parannettua tekniikkaasi, joka onkin mitä hienoin asia. En vain pidä tälläisistä lokeroinneista johonkin koulukuntaan, varsinkin kun tässäkin keskustelussa aiemmin tulkittiin melko väärin tätä peukalon käyttöä. Hienoa kuitenkin jos olet ohjeillani saanut tekniikkaa kehittymään.

[htoyryla]

Ymmärsin kyllä, että olet saanut parannettua tekniikkaasi, joka onkin mitä hienoin asia. En vain pidä tälläisistä lokeroinneista johonkin koulukuntaan, varsinkin kun tässäkin keskustelussa aiemmin tulkittiin melko väärin tätä peukalon käyttöä. Hienoa kuitenkin jos olet ohjeillani saanut tekniikkaa kehittymään.

No siis minähän en varsinaisesti edes tunne mitään todellisia koulukuntia. Vaikutelmani varmaankin tulee tavastasi esittää asioita näissä keskusteluissa. Jokin siinä jo sinänsä panee vastaan, vaikka sitten aikaa myöten asia saattaakin mielessä kehittyä päätyä kokeilun alle.

Jos mä ottaisin tunteja, haitarissa tai jossain muussa instrumentissa, niin valitsisin opettajan joka osaa sopeutua mun ongelmiin ja auttaa niissä eteenpäin. Kirjoja mä voin lukea itsekin.