Peukalo

[Giulietti]

Jos kokeilee naputtaa pöydän pintaa käden ollessa pöydällä nopeasti esim. etusormella huomaa tämän helpoksi tehtäväksi. Etu- tai keskisormi, myös nimetön tai pikkurilli mikäli niitä on käyttänyt paljon pystyvät liikkumaan nopeastikin ylös ja alas, mutta jos kokeilee samaa toistuvaa nopeaa päydän naputtamista peukalolla, huomaa tämän selvästi hankalammaksi, koska ylös alas-liike ei ole peukalon normaali liike. Käden nopeimmat sormet siis selvästikin ovat sormet 2-4 (varauksin myös pikkurilli) peukalon ollessa johtuen sivusuuntaisesta liikkeestä kuitenkin kaikkein ulottuvin. Tämän takia peukaloa tarvitaankin soittaessa jotta muita sormia voidaan siirtää peukalon yli.

Heh, mulla vissiin aivan erilainen käden fysiikka koska mulla peukalo ja etusormi naputtaa yhtä nopeasti, seuraavaksi nopein on keskisormi, sitten pikkurilli ja hitaimpana nimetön. Soittaessa käytän kaikkia sormia, syrjimättä mitään niistä. Ihan sen mukaan miten saan sormituksen tuntumaan luontevimmalta soittaa.

Mikäli peukalosi normaali liikerata on jotain muuta kuin sivusuuntainen, kätesi anatomia on todella erikoinen

[patukarhu]

Metsäkukat Gm kolmelta keskiriviltä. Itse lähden peukalolla liikenteeseen ja peukalo on usein mukana
soitossa. Minkälainen olisi sormitus ilman peukalon käyttöä kyseisessä kappaleessa?

[waltsu]

patukarhu edellä" :Metsäkukat Gm kolmelta keskiriviltä. Itse lähden peukalolla liikenteeseen ja peukalo on usein mukana
soitossa. Minkälainen olisi sormitus ilman peukalon käyttöä kyseisessä kappaleessa?"

Kuinka sen toisin pystyy ottamaankaan? Samoin yleiset 7 soinnut perusmuodoissaan ja niiden purku . Peukalo, etu ja keskari ovat vahvoja hermoradoiltaan, pikkusormi heikko ja nimetön heikoin.
Nykyisissä ns.rappukahvahanureissa peukalo peesailee luonnostaan mukana ja liikkuu ketterästi, paitsi alas-ylös, myöskin rivinverran suuntaansa ilman, että käden asento muuttuu luonnottomaksi.
Ilokseni  nykyiset mestarit, ovat tämän käytänteen hyväksyneet. Samoin suurinosa, hyvin entisistä mestareista.

[Giulietti]

Metsäkukat Gm kolmelta keskiriviltä. Itse lähden peukalolla liikenteeseen ja peukalo on usein mukana
soitossa. Minkälainen olisi sormitus ilman peukalon käyttöä kyseisessä kappaleessa?

Miksi haluaisit soittaa tämän ilman peukaloa? Kumma miten peukalon vähäinen käyttö mielletään peukalon käyttämättömyydeksi? Kappale missä voi harjoitella peukalon vähäistä käyttöä on esim. Pietro Deiron sävellys Ihanat päivät A-duuri(löytyy esim. suuresta harmonikkakirjasta), sen A-osan soitan käyttäen peukaloa vain toiseksi viimeisessä tahdissa, muuten peukalo kulkee kahvan reunassa.

[olli]

Kahden tai useamman koulukunnan taisto   "Giulietti" on mitä ilmeinen "ahvenais-giulietti"-fani.  Hän puolustaa ansiokkaasti omaa näkökulmaansa.  Muut sitten omiaan.  En löydä enää itsellenikään mitään uutta sanottavaa, joten kerron aiemminkin täällä sanomaani omasta historiastani.

Aloitin "nollasta" 1980-luvulla.  Kansalaisopiston opettaja soitti pianokahvalla, joten sormituksiin ei kiinnitetty huomiota.  Oppikirjana oli Ahvenaisen teos.  Itse piti sitten opetella sormitukset kirjasta.  Niinpä olin silloin sen Ahvenaisen oppikirjan armoilla.  Mielestäni opinkin joitain kappaleita soittamaan hänen sormituksillaan.  Aloitin siis haitarin soittamisen aika vanhana - lähes 40-vuotiaana   Sitten tuli taukoja eri syistä ja haitarin soittaminen jäi aika vähälle.

Nyt vanhempana ei sitten enää ole kovin hirveää intoa ryhtyä opettelemaan asteikkoja ja etydejä.  Minulle on tärkeää oppia kappaleet soittamaan sujuvasti itselle sopivalla sormituksella   Peukaloa käytän sekä myös vaurioitunutta pikkusormea silloin kun niiden käyttö sopii

PS. Kuka tietää minkätasoinen mestarisoittaja minustakin olisi tullut, jos olisin saanut alusta lähtien ammattilaisen opetusta

[Reppumies]

Kyllä se on intohimoinen palo haitarin soittoon, joka tekee hyvän soittajan. Itse sain ostettua jonkunlaisen haitarin 17 vuotiaana. Nyt on tullut soitettua 40 vuotta. Oppia en ole halunnut keltään. Kyllä siinä töitä saa tehdä, että pystyy soittamaan hyvin.  Ei ole kyllä vielä niin nopeaa kappaletta tullut vastaa, etteikö peukalo olisi kerennyt mukaan. Nopeampi minusta on peukalo, kuin pikkurilli.

[late]

Palaamatta tämän enempää tähän aiheeseen toteaisin, että itselläni kaikki sormet pelaavat suunnilleen yhtä hyvin.(Pikkurilli on heikoin) Eikä myöskään n.25v keikkakokemusten jälkeenkään ole minkäänlaisia  jännitystiloja kädessä. Soittaessa käytän itselleni luononmukaisesti kaikkia sormia täysin samanarvoisesti, myös useat juoksutukset kulkevat täten mielestäni luonikkaasti peukaloa käyttäen.(Ja miksi ei kulkisi). Säestystehtävissä, ja "paksuissa" soinnutuksissa saa pienen extran kun peukalo joskus työstää kaksi näppäintä samanaikaisesti ja syntyy 6 näppäimen sointukuvio.
TS. Luontevasti peukaloa käyttämällä ja siihen mitään erityistä huomiota kiinnittämättä itselläni homma tuntuu pelaavan. Uskon, että peukaloni toimii jonkinverran pikkurilliä nopeammin.
Jokainen soittaa ajallaan ja tavallaan, minulla se pelaa näin.

[mlut]

Onko liian selvää, miten peukalolla näppäillään diskanttipuollella, kun ei taida olla tullut esillekään?
Itse ainakin käytän enimmäkseen peukalon kynsiosan sivua, hyvin harvoin peukun päätä.

Giulietilta ''Kumma miten peukalon vähäinen käyttö mielletään peukalon käyttämättömyydeksi?''
Olen samaa mieltä. Minullakin on peukun käyttö vähentynyt vuosien saatossa, mutta en yritäkään siitä luopua.

[Rokka]

Mistä se johtuu, että jotkut tunnetutkin haitarinsoittajat opettavat, että peukalon käyttö diskantissa pitää olla mahdollisimman vähäistä? Itse käytän peukaloa tasavertaisesti. Ranne pysyy suorana, vaikka käytän peukaloa. 1234 sormet käytössä, pikkurilliä joskus. Kun soitan kolmella rivillä, peukalon luonnollinen paikka on sisimmäisellä rivillä, silti ranne pysyy suorana. Juoksutukset kulkee hyvin.

Jos peukaloa käyttää paljon, niin ei pitäisi ainakaan sisemmällä rivillä. Katsohan peiliin soittaessasi tai videoi soittosi. Usein itse oppineilla soittajilla peukalo on pääsormi soitossa, jota tungetaan joka paikkaan, kun ei muihin sormiin luoteta.

[pianohessu]

Itseoppineet ovat ainoita oikeita oppineita, muuta ovat opetettuja.

Eiköhän työ tekijääänsä neuvo tässäkin tapauksessa. Jos parikymmentäkin vuotta repii hanuria, uskon että on löytänyt itselle sopivan ja parhaan tekniikan sekä sellaisen taidon että kun menee metsään niin sieltä pääsee sujuvasti takaisin tielle.

Lukkari-Heikin polkassa on oktaavihyppy ja sen jälkeen kuudestoistaosia. Olen kiusannut itseäni soittamalla kyseisen kohdan oktaavihypyn peukalolta pikkusormelle ja kuudestoistaosat pikkusormi - nimetön vaihdolla.

Toisaalta, onko niin mukavaa kiusata tuttua miestä?

[ftamt]

Itseoppineita olivat myös Ahvenainen ja Pihlajamaakin sekä ennen monet muutkin mestarit. Absoluuttista totuutta sormituksista ei ole, joten älkää tuijottako fundamentalistisesti kenenkään soittajan oppeihin.  Jokaiselta löytyy jotain hyvää ja kannattaa ottaa oppia, jos omat kyvyt riittävät ja sen pystyy omilla sormilla toteuttamaan.
Toivo

[Giulietti]

Absoluuttista totuutta ei varmaan kukaan ole yrittänytkään tarjota, mutta ajatus siitä että vain soittamalla harmonikkaa oppisi hyvän tekniikan on aika älytön. Jos kerta oppia on tarjolla, miksi sitä ei hyödyntäisi. Kuten tuossa aiemmin eräs keskustelija totesi, monen itseoppineen ja huonon tekniikan omaavan tunnistaa siitä että peukalo on soittaessa se käytetyin sormi.

[olli]

Selaillessani vanhoja Hanuri-lehtiä, silmään osui juttu Seppo Leinosta.  Näin Seppo toteaa: "Sormituksissa on monta tyyliä - tyylejä on lähes yhtä monta kuin on soittajiakin.  Enpä usko, että olisi kahta soittajaa, joilla olisi samanmittaiset sormet, miksi sormitustekniikka pitäisi kaikilla olla sama?  Asenteissa ei saisi olla liian jyrkkä.  Jotkut meinaavat, että tämä, minkä minä näytän, on ainoa oikea.  Koskaan se ei voi olla siitä syystä, että jokaisen soittajan käsi ja sormet ovat yksilölliset."  Juttu on Hanurilehden numerossa 3/88.

[Reppumies]

Minä se nostan hattua korkealle itseoppineille soittajille. Heidän soitossaan on sitä jotakin korvalle, mitä haitarin soitossa pitää ollakin. Sama se käyttääkö peukaloa vai ukkovarvasta. Ei näitä turhan liruttelijoita kauan jaksa kuunnella. Neuvojia kyllä riittää, jokainen mielellään neuvoo, mutta useimmiten päin persettä. Paras tehdä, mikä itsestä tuntuu hyvälle ja toimii. Pääasia on, kun soittaa, kuulija nauttii. Kyllä sen palautteen näkee aika äkkiä.

[maukka]

Olen yrittänyt itse opetella ja pyrin aikaisemmin vähentämään peukalon käyttöä. Kun luin keskustelujanne innostuin kokeilemaan pikkusormeakin ilman tunnon tuskia. Nyt joudun pitämään rannetukea, kun ranteeni kipeytyi, ei kuitenkaan soittamisesta. Tein sellaisen havainnon että rannetukihan on erittäin hyvä haitarin soitossa. Näin pyrkii väkisinkin hakemaan helppoja reittejä sormille. Minä en ole yleensä opetellut mitään sormituksia kappaleisiin, vaan se sormi mikä on nopein menee nappulalle.

[waltsu]

Tämä peukaloketju on kuin uskovaisten ja kommunistien jankkaamista, ei johda mihinkään eikä hyödytä kumpaakaan osapuolta, jokainen on mielipiteineen oikeassa. (Vertauksesta ei saa loukkaantua, ei tullut muuta mieleen).

No jankkaan minäkin. Peukalon anatomia on niin hyvä, että  sitä on hyväksi käytettävä. Vitjan alussa mainituissa Metsäkukissakin jopa 3 kertaa ekan repriisin, pelkässä melodiansoitossa. Mikäli haluaa hieman runollisempaa tulkintaa ja sointujen käsittelyä, sille tulee töitä jo huomattavasti enemmän.

Ohjeistukset veto ja työntöpalkeen käytöstä (nuottikirjoituksessa) ovat täysin turhat. Jokainen hanuri on yksilöllinen ja lounastaa ilmaa erilailla. Samakin merkki ja samalla äänikerralla, riippuen esim siitäkin, onko sillä moikotettu keikoilla, vai onko ns. hyvin pidetty, kotisoittohanuri.
Palkeen käyttöä ja nyanssointia yleisemmin kannattaa kyllä miettiä. Se elävä esitys on monesti niin pienestä kiinni.

[Giulietti]

Minä se nostan hattua korkealle itseoppineille soittajille. Heidän soitossaan on sitä jotakin korvalle, mitä haitarin soitossa pitää ollakin. Sama se käyttääkö peukaloa vai ukkovarvasta. Ei näitä turhan liruttelijoita kauan jaksa kuunnella. Neuvojia kyllä riittää, jokainen mielellään neuvoo, mutta useimmiten päin persettä. Paras tehdä, mikä itsestä tuntuu hyvälle ja toimii. Pääasia on, kun soittaa, kuulija nauttii. Kyllä sen palautteen näkee aika äkkiä.

Minäkin arvostan itseoppineita taitureita suuresti, tosin näitä ei juurikaan ole. Jos kuitenkin aikoo kehittyä hyväksi ja taitavaksi soittajaksi, niin soittamalla vain siten mikä hyvältä tuntuu kehitystä ei juurikaan tapahdu. Mikäli siis tavoitteena on muutakin kuin oppia soittamaan se Metsäkukkia.

Itseoppineita olivat myös Ahvenainen ja Pihlajamaakin sekä ennen moni muutkin mestarit. Absoluuttista totuutta sormituksista ei ole, joten älkää tuijottako fundamentalistisesti kenenkään soittajan oppeihin.  Jokaiselta löytyy jotain hyvää ja kannattaa ottaa oppia, jos omat kyvyt riittävät ja sen pystyy omilla sormilla toteuttamaan.
Toivo

Veikko Ahvenaisen tekniikka perustuu hänen omienkin kertomustensa mukaan pitkälti itävaltalaisen pedagogin Carl Czernyn oppaisiin. Czernyhän oli esim. Franz Lisztin opettaja. Czernyn etydien avulla Ahvenainen kehitti tekniikkansa ja kuten hän on itsekin muistelmissaan todennut ei varmasti ilman noita oppaita olisi kehittynyt koskaan virtuoosiksi asti. Kokeilemalla vain mihin sormet sopivat, ei kehitystä tapahdu. 

Minusta on jostain syystä tehty täällä peukalon käytön vastustaja, vaikka olen koko ajan kirjoittanut peukalon vähäisemmän käytön puolesta. Itse käytän peukaloa vain kahdella uloimmalla rivillä (mikäli puhutaan kaikista viidestä rivistä) tai soittaessani sisäriveillä käytän peukaloa vain keskirivillä (eli sillä missä sijaitsee A/C). Tällöin ranne ei käänny mutkalle ja kädessä ei ole jännitystiloja.

[olli]

Veikko Ahvenaista ymmärrän vanhoilla peleillä soitettaessa   Eräässä vanhassa Hanuri-lehdessä oli piirros Veikosta ja ohessa Veikon ohje: "Pitäkää peukalo kahvassa, jotta voitte vaihtaa koplaria"   Näissä vanhoissa peleissähän on se rekisterinvaihtaja kahvan takana.  Peukalolla sitten siirretään joko ylös- tai alaspäin.  Esim. minun Kravatissani on vain ne kaksi asentoa (viulu tai master), niin opetella täytyy, että rekisteri vaihtuu oikeassa kohdassa oikeaan aikaan

PS Vili Vesterinen ei tykännytkään muista koplareista, kuin siellä kahvan takana olevasta

[Giulietti]

Veikko Ahvenaista ymmärrän vanhoilla peleillä soitettaessa   Eräässä vanhassa Hanuri-lehdessä oli piirros Veikosta ja ohessa Veikon ohje: "Pitäkää peukalo kahvassa, jotta voitte vaihtaa koplaria"   Näissä vanhoissa peleissähän on se rekisterinvaihtaja kahvan takana.  Peukalolla sitten siirretään joko ylös- tai alaspäin.  Esim. minun Kravatissani on vain ne kaksi asentoa (viulu tai master), niin opetella täytyy, että rekisteri vaihtuu oikeassa kohdassa oikeaan aikaan

PS Vili Vesterinen ei tykännytkään muista koplareista, kuin siellä kahvan takana olevasta

Mutta miten tämä liittyy tähän aiheeseen?

[olli]

Mutta miten tämä liittyy tähän aiheeseen?

Peukalostahan tässä aiheessa on kysymys