Diskantin perusrivit?

[Giulietti]

No enpähän ole kuitenkaan täysin yksin tässä "viisriviskoulukunnassa"   Ei minuakaan pelkät tittelit "hurmaa", mitta tohtorin arvo mittaa henkilön paneutumista asiaansa

Mutta ei välttämättä tietämystä/osaamista asiasta. Tämä siis ihan yleisesti todeten, liittymättä kehenkään. Monta tohtoria olen työelämässä tavannut eikä heidän tietämyksensä aina kummoistakaan ole ollut. Minulle on aivan sama onko henkilö tohtori tai vaikka astronautti, en kunnioita titteleitä kuten tietty vanhempi sukupolvi vielä tekee. Palatakseni asiaan, nuo kommentit käden ja käsivarren asennosta olivat hyviä, näihin kiinnitetään liian harvoin huomiota. Ja itsekin olen ja aina ollut sitä mieltä että apurivejä pitää käyttää, kuitenkin kun aloittaa soittamaan harmonikkaa (viisirivistä) on aluksi hyvä opetellä soittotekniikka kolmella keskirivillä.

[mlut]

 pikkusormi ojossa johtunee mielestäni nimenomaan tuosta kolmella rivillä opettamisesta.
Silloinhan se pikkusormi on tarpeeton.

Tuo Ollin kommentti oli aika erikoinen. Mielestäni pikkusormea kannattaa opetella käyttämään aina, soittipa miltä riveiltä tahanasa. Ajatellaan vaikkapa 7-soinnun lurauttelua ns. arpeggiona eli sävelet peräkanaa.
Muuten, suomalaisessa näppäinjärjestelmässä toimii tuo periaate, että eri sävellajit voidaan soittaa samalla sormituksella tietyillä rivivalinnoilla. Mutta, toimiiko se myös muilla näppäinjärjestelmillä? Niistä en tiedä. Jos vastaus on kyllä tai vastaus on ei, voisi se tuoda perustellumpaa näkemystä soitinrakentajien filosofiasta.

[htoyryla]

pikkusormi ojossa johtunee mielestäni nimenomaan tuosta kolmella rivillä opettamisesta.
Silloinhan se pikkusormi on tarpeeton.

Tuo Ollin kommentti oli aika erikoinen. Mielestäni pikkusormea kannattaa opetella käyttämään aina, soittipa miltä riveiltä tahanasa. Ajatellaan vaikkapa 7-soinnun lurauttelua ns. arpeggiona eli sävelet peräkanaa.

Ollilla on varmaan tuossa mielessä se malli, jota joskus on kuulemma opetettu, että kolmea riviä soitetaan niin että tietty sormi hoitaa tietyn rivin. En minäkään muuten tuota kommenttia ymmärrä. Oman näkemykseni pikkusormen käytöstä kerroinkin jo. Kun muissakin, sormien kannalta vaativammissakin soittimissa pikkusormen käyttö onnistuu, niin miksei haitarissa.

Muuten, suomalaisessa näppäinjärjestelmässä toimii tuo periaate, että eri sävellajit voidaan soittaa samalla sormituksella tietyillä rivivalinnoilla. Mutta, toimiiko se myös muilla näppäinjärjestelmillä? Niistä en tiedä. Jos vastaus on kyllä tai vastaus on ei, voisi se tuoda perustellumpaa näkemystä soitinrakentajien filosofiasta.

Eiköhän se toimi näillä muillakin 5-rivissysteemeillä.

Ruotsalaisessa systeemissä keskirivit ovat siirtyneet sisäriveiksi, jos oikein muistan. Kolmen rivin suomalaissoittaja siirtyy samoin sisemmille riveille ja alkaa soittamaan. Bassokäden pitää vain löytää oikea paikka.

Venäläisessä systeemissä rivit on vaihtaneet paikkaa peilikuvaksi, mutta ei sekään asiaa muuta. Ja nimenomaan Venäjällä soitetaan myös paljon kolmirivistä.

Sen sijaan muistelen kuulleeni, että venäläinen systeemi on erilainen sormien käytön suhteen, mutta en ole vaivautunut ymmärtämään miksi. Ehkä pitäisi joskus päästä pari kuukautta kokeilemaan. 

[htoyryla]

No enpähän ole kuitenkaan täysin yksin tässä "viisriviskoulukunnassa"   Ei minuakaan pelkät tittelit "hurmaa", mitta tohtorin arvo mittaa henkilön paneutumista asiaansa

Mutta ei välttämättä tietämystä/osaamista asiasta. Tämä siis ihan yleisesti todeten, liittymättä kehenkään. Monta tohtoria olen työelämässä tavannut eikä heidän tietämyksensä aina kummoistakaan ole ollut.

Tohtorin tutkinto oikeastaan osoittaa pätevyyttä tietyn alan tieteellisen tutkimuksen tekoon. Ei välttämättä käytännön osaamista jossakin tietyssä asiassa.

[mlut]

Kyllä minulla on halua ilmaista arvostukseni Pasi Nurmiselle ja muille musiikin maistereille. Ei nuokaan oppiarvot helpolla tule. Siihen tarvitaan ymmärtääkseni hyvin monipuolista soittimen tuntemusta ja korkean tason käytännön osaamista. Kuuntelen herkällä korvalla heidän kommenttejaan, mutta tuskin kukaan näissä homissa sitä ihan viimeistä sanaa sanoo. Yksilöllisyydellä on sijansa.

Mindeliinin alkuperäiseen kysymykseen mennäkseni. Soittelen pääsääntöisesti kolmelta keskiriviltä ja hyödynnän sormituksen helpottamiseksi surutta ulompia rivejä, varsinkin soinnuissa. Joskus melodiakin vie pidemmäksikin aikaa muille riveille. Tämmöinen tapa minulle on jäänyt päälle, alku kokeilujen jälkeen. Orjallinen pysyminen joillain tietyillä kolmella rivillä tekee soittamisesta mielestäni turhan vaikeaa. Ja pikkurilliä kiusaan ahkerasti, vaikka sen yksi nivel on aikaan hiukan kärsinyt pallopelissä.

[htoyryla]

Kyllä minulla on halua ilmaista arvostukseni Pasi Nurmiselle ja muille musiikin maistereille. Ei nuokaan oppiarvot helpolla tule. Siihen tarvitaan ymmärtääkseni hyvin monipuolista soittimen tuntemusta ja korkean tason käytännön osaamista. Kuuntelen herkällä korvalla heidän kommenttejaan, mutta tuskin kukaan näissä homissa sitä ihan viimeistä sanaa sanoo. Yksilöllisyydellä on sijansa.

Mun kommentti koski nimenomaan tohtorintutkintoa, jossa syvennytään tekemään tutkimusta. Siinä keskitytään omaan tutkimusaiheeseen liittyviin opintoihin ja toisaalta tutkimusmetodiikkaan. Siis syvyyttä enemmän kuin laajuutta. Tietysti sitä ennen maisteritason opinnoissa on laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta. Itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta musiikin alan korkeakouluopinnoista, vain tekniikan ja humanistisen puolen.

[mlut]

Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.

[Giulietti]

Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.

Arvostan myös jokaista joka näin tekee, mutta en arvosta pelkkiä titteleitä, se aika oli 50-luvulla kun titteli toi kunniaa.

[htoyryla]

Juu. Tarkoitin niin musiikin maistereita kuin tohtoreitakin. Kansalaisia auttamaan, valistamaan ja alaansa kehittämäänhän heitä koulutetaan. Ja menihän siinä nimetkin sekaisin, kun Pasi Hirvosta tarkoitin.

Arvostan myös jokaista joka näin tekee, mutta en arvosta pelkkiä titteleitä, se aika oli 50-luvulla kun titteli toi kunniaa.

Ihan samoin on vähän kyseenalaista, kun joku esittelee minut fil.tri:na kun asiani ei koske tutkimusalaani. Toisaalta se muistuttaa minua siitä että pitää käyttää erityistä varovaisuutta siinä mitä esittää, samaan tapaan kuin jos olisi tekemässä tutkimusta.

Asian sivusta... oli mulla sentään väittelypäivänä haitari mukana. Ei itse väitöstilaisuudessa, mutta illallisella. Lauloin, ennen taka-alalla näkyvää jälkiruokaa, yhden keskiajalta peräisin olevan espanjanjuutalaisen laulun. Vastaväittäjä tunsi sen ja alkoi laulaa mukana. Hieno hetki. Vastaväittäjä kysyi vielä piruuttaan yhden kysymyksen laulun tekstistä, osasin vastata

[Minde]

Ollila ja Giulietilla oli juuri se pointti,  mitä en ehkä osannut silloin tuoda esille. Eli tuo käden tai ranteen asento tuppaa menemään helposti huonoksi, jos ne nappulat ei siinä ihan lähellä ole, kun "yrittää"soittaa sujuvasti. Otetaan nyt vaikka tämä mun treenaama ,Tavallinen tyttö; alkusoiton "Toisessa osassa e, h, g toistetaan kolme tahtia. .. menee kyllä, mutta ehkä sujuvammin, kun käyttää apuriviä. Sama Säkkijärvessä,  olen siis opetellut täysin kolmelta riviltä, mutta kun katsoo muiden soittoa, niin kyllä siellä ne apurivit on käytössä  Sävellajin vaihdon ymmärrän kyllä pointtina, mutta onko muuta perustelua asialle? 

[Teme]

En usko että on olemassa sitä yhtä ja oikeaa tapaa apurivien käyttöön tai käyttämättömyyteen. Itse soitan niin että kun alan harjoitella uutta kipaletta, alan soittaa sitä keskiriveiltä. Kun tulee vastaan kohta mikä ei tunnu lähtevän menemään luontevasti, otan apurivit käyttöön ja kokeilen erilaisia sormituksia mahdollisimman monipuolisesti ja valitsen niistä sitten sopivimman. Jos nuotissa on mallisormitukset niin kokeilen niitä, mutta lopullisen sormituksen määrittää omien sormien liikkuvuus ja tottumukset, eli en noudata mallisormituksia orjallisesti vaan etsin itselle luontevimmat. Ja käytän kaikkia sormia.

Summa summarum: Minde, kokeile rohkeasti apurivejä jos se helpottaa ja sujuvoittaa soittoasi ja etsi itsellesi sopivimmat sormitukset.

[Giulietti]

Ollila ja Giulietilla oli juuri se pointti,  mitä en ehkä osannut silloin tuoda esille. Eli tuo käden tai ranteen asento tuppaa menemään helposti huonoksi, jos ne nappulat ei siinä ihan lähellä ole, kun "yrittää"soittaa sujuvasti. Otetaan nyt vaikka tämä mun treenaama ,Tavallinen tyttö; alkusoiton "Toisessa osassa e, h, g toistetaan kolme tahtia. .. menee kyllä, mutta ehkä sujuvammin, kun käyttää apuriviä. Sama Säkkijärvessä,  olen siis opetellut täysin kolmelta riviltä, mutta kun katsoo muiden soittoa, niin kyllä siellä ne apurivit on käytössä  Sävellajin vaihdon ymmärrän kyllä pointtina, mutta onko muuta perustelua asialle? 

Tuo Tavallinen tyttö on hyvä esimerkki, sen ensimmäinen osa, missä kannattaa käyttää apurivejä, koska muuten sormet taipuvat aika huonoon asentoon, pisimmän keskisormen joutuessa kurottelemaan etu- ja nimettömän alle. Ilman muuta ainakin itse ottaisin ja otankin tuossa apurivit käyttöön.

[Minde]

Kiitos vastauksista. .. eli en siis joudu häpeäpaaluun, vaikka käyttäisinkin apuriviä    Jouduin kyllä myös toteamaan tänään, että sen totutun muuttaminenkaan ei ihan helppoa ole 

[Giulietti]

Ei se apurivien käyttö todellakaan paha juttu ole, siksi ne viisirivisessä olemassa ovat. Itsekin käytän esim. tuossa mainitussa Tavallisessa tytössä mielelläni apurivejä, käyttääkseni enemmän sormille luonnollisia asentoja. Toki tuon voi soittaa vain keskiriveilläkin, mutta mitäpä haittaa niiden apurivien käytöstäkään on.

[oki]

 Moi
Apurivien käyttö on 5-rivisessä harmonikassa suotavaa, siksi se on niin nerokkaasti tehty helpottamaan sormituksia.

Itse kuitenkin aloittelevana soittajana, pidän keskiriviltä soittettua Tavallista tyttöä niin hyvänä sormiharjoituksena, että en lähde sitä muuttamaan kolmelta riviltä mihinkään. Auttaa muun muassa trioli harjoituksissa joissa asteikkoja pitkin mennessä joutuu hyppimään sormituksilla rivinylityksiä. Toivottavasti osasin ilmaista asiani selvästi.
T Oki

[olli]

"En malta olla panematta lusikkaani tähänkään soppaan "  Eihän tämä sinänsä mikään soppa ole, mutta mielipiteitä riittää.  Okin kommentti lienee sinänsä aivan perusteltu.  Itse en niinkään opettele tällä iällä tekniikkaa, vaan kappaleen opettelu riittää.  Niinpä olen tuon Tavallisen tytön opetellut opettajani antamilla sormituksilla - ja sujuu.

Eka liitteessä on ote alusta, jossa käytän sisärivejä   Yritin keskiriveiltä käyttäen kolmea keskimmäistä sormea - tuntui jäykältä (no kun on jo oppinut toisen tavan).

Toka liitteessä käytän ulkorivejä (ei ole sormimerkintöjä).  Keskirivit tuntuivat jälleen jäykältä hommalta.

[olli]

Jouduin kyllä myös toteamaan tänään, että sen totutun muuttaminenkaan ei ihan helppoa ole 

Tämä on hyvä huomio   Kun oppii jonkun kappaleen ns. "valmiiksi" jollain tyylillä, on vaikeaa muuttaa soittoa   Minulla oli aikoinaan alussa hirveä hinku oppia kappale "heti" - siis vähällä harjoittelulla.  Hankalissa tahdeissa tein "omapäisiä" valintoja (jotka eivät olleet hetikään oikeita).  Myöhemmin olen pyrkinyt korjailemaan näitä "väärinoppimisia" - joka on todella hankala homma   Niinpä nyttemmin otan rauhallisemmin ja pyrin opettelemaan kappaleen alusta lähtien oikein

[olli]

Liitteenä ulkoriviä   Miten tämä soitettaisiin keskiriveiltä?  Eli Monosen tangon alku "Tähdet meren yllä".

[Giulietti]

"En malta olla panematta lusikkaani tähänkään soppaan "  Eihän tämä sinänsä mikään soppa ole, mutta mielipiteitä riittää.  Okin kommentti lienee sinänsä aivan perusteltu.  Itse en niinkään opettele tällä iällä tekniikkaa, vaan kappaleen opettelu riittää.  Niinpä olen tuon Tavallisen tytön opetellut opettajani antamilla sormituksilla - ja sujuu.

Eka liitteessä on ote alusta, jossa käytän sisärivejä   Yritin keskiriveiltä käyttäen kolmea keskimmäistä sormea - tuntui jäykältä (no kun on jo oppinut toisen tavan).

Toka liitteessä käytän ulkorivejä (ei ole sormimerkintöjä).  Keskirivit tuntuivat jälleen jäykältä hommalta.

Meneehän se varmasti noillakin sormituksilla, mutta ainakin tuossa A-osassa peukaloa käytetään melkoisesti vaikka sen paikalla voisi olla etusormi, vääntää kättä ikävään asentoon tuo peukalon liiallinen käyttö.

[Minde]

Ollille; Yritän juuri välttää ns. Väärin opettelua ja opetella joka tahdin oikein ja siksi juuri tämä apuriveille siirtyminen onkin tässä kysymyksenä, etten mene metsään. Voi olla, että mulla tämä apuriveille siirtyminen/siirtymisen kynnys on enemmän  henkinen, kuin "fyysinen"juttu  Ja en saa Olli sinun tiedostoja auki puhelimella...mielellään olisin kuunnellut ja katsellut.