SHS 2015

[Viljo]

Nyt on tuo SHS:n ohjelma julkaistu. Vaikuttaa hyvältä!

http://www.satahamesoi.fi/ohjelma

[olli]

En nytkään kuulu kohderyhmään.  Epämiellyttäviä kokemuksia "tähtivieraista".  Olin Tuure Kilpeläisen porukkaa kuuntelemassa joku vuosi sitten Ylläksen haitarileirin yhteydessä.  Volyymit olivat katossa, joten piti lähteä puolen tunnin kuuntelemisen jälkeen kämpille.  Virve Rostista on kokemus jo vuodenvaihteesta 1992/1993.  Ravintolassa vuodenvaihdetta juhlittaessa sijoituimme aika lähelle lavaa.  No Viki antoi mennä täysillä.  Alkudrinkin jälkeen lähdimme vaimoni kanssa kotio.  No Anssi Kelaa en ole nähnyt livenä.  Näillä näkymin en ole tulossa Ikaalisiin

[ftamt]

Juu, ei tarvitse mennä, kun Dallapé ja Seminola loistavat poissaolollaan.
Toivo

[olli]

Kauas on etäännytty Sata-Häme Soi alkuperäisestä ideasta.  Haitarista on jäljellä pelimannikilpailut ja Hopeinen sekä Kultainen Harmonikka.  Haitarikonsertteja tai viihdekonsertteja ei nykyohjelmasta enää löydy.  Kauaksi ovat jääneet esim. "Harmonikan kultaisen ajan konsertti",  "Mestareiden muistokonsertti" (oli joskus Vili Vesterisen muistokonsertti), Haitariparaatit jne.

Sata-Häme Soi on nykyvuosina siirtynyt perinteisen "pop-musiikin festivaalin" suuntaan - haitari on jäänyt sivuosaan.

Itse olin muutamana vuonna 1980-luvulla Ikaalisissa.  Muistoihin (ja osin videoillekin) on jäänyt sellaiset kuuluisuudet kuten; A. Malandon tango-orkesteri, Alfred Hausen viihdeorkesteri, Mantovani, Osvaldo Pugliese...

Nykyaika varmaan vaatinee noita nuorten suosimia "kaihon karavaaneja" ja "menneisyyden vankeja" solisteineen

Onneksi on vielä olemassa haitarileirejä ympäri Suomen, joten haitarimusiikista pääsee nauttimaan ja jopa oppimaan jotain uuttakin

PS Tuli vielä mieleen, että Alfred Hause oli ruokailemassa muiden mukana jollain koululla.  Juttelin huonolla saksantaidollani hänen kanssaan ja sain nimikirjoituksenkin!  Mukava mies

[Giulietti]

En ole enää vuosiin käynyt kyseisessä tapahtumassa, koska ainoa kiinnostava "konsertti" on pelimannimestaruuskilpailut, joka sekin on hieman turhan pitkä seurattava kun kestää niin monta tuntia. Tapahtuma on tämän uuden ohjelmiston myötä etääntynyt turhan paljon alkuperäisestä tarkoituksestaan. Kaikki muu kuin harmonikka tuntuu olevan pääosassa.

[Viljo]

Katsoitko Olli tarkempaa päiväkohtaista ohjelmaa? Siellähän on joka päivä lavalla kerhoja ja muita hanuritaitajia päälavalla soittamassa puistoväelle. Eli kyllä sitä perinteistäkin ohjelmaa piisaa.

Miksi sanoin ohjelmaa hyväksi, on se, että ohjelma on tasapainoisesti tehty. Arkipäivinä on artisteja, jotka vetävät eläkeläisiä ja viikonloppuna on tilaa perheelliselle. Näihän se pitää ollakin, jotta tapahtuman kassavirta kasvaa riittäväksi. Se kyllä täytyy sanoa, että monet (huippu)artistit eivät ikinä pääse soittamaan tänne, mikäli ehtona olisi vain harmonikkamusiikin esittäminen. Harmonikka on kuitenkin osa isoa soitinperhettä, joten jos bändissä haitari mukana, mä ainakin oon tyytyväinen.

[juksa]

Kyllä kaiholla muistelen 1970-luvun loppupuolen ja 1980-luvun alkupuolen Sata-Häme Soi tapahtumia, joissa tuli käytyä useina vuosina. Viikon kestävät juhlat huipentuivat viimeiseen lauantaihin ja sunnuntaihin, jolloin oli aina suosittu Suuri Harmonikkaparaati. Olimme Ikaalisissa aina tuon viimeisen lauantain ja sunnuntain,  jolloin oli riittävästi erilaisia pelimanni  ja harmonikka tapahtumia ja kilpailuja useissa eri sarjoissa . Käytössä oli kauppaoppilaitoksen, lukion ja vanhan yhteiskoulun juhlasalit. Oli pelimannien mestariparaateja, suomalaisille harmonikkamestareille omistettuja konsertteja, kuten esim.  Laihanen, Manninen ja Könönen, sekä kansanmusiikki ja -tanssi tapahtumia ja ulkoalueella harmonikka soi pitkälle yöhön. Sunnuntain suuri Harmonikkaparaati oli mahtava harmonikkamusiikin esittäytymistilaisuus jossa oli suuria harmonikkaryhmiä ja kerhoja, kotimaisia solisteja ja ulkolaisia harmonikan taitajia. Konsertti esitettiin joskus kahteenkin kertaan ja sali oli aina täynnä.
Tapahtumien ohjelmasisältö sisälsi alkuun enimmäkseen, tai ainakin riittävästi, perinteistä harmonikka musiikkia, joka sitten vähitellen muuttui uudempaan ja modernimpaan suuntaan. Lippujen hinnatkin kohosivat ja kun tarjonta ei ollut mieleistä jäi Sata-Häme Soi tapahtumat vähitellen kokematta.  Näin koen omalta osaltani festifaaleille tapahtuneen, valitettavasti.

terv. juksa

[Giulietti]

Ei tuo tapahtuma kyllä meitä perinteisen harmonikkamusiikin ystäviä pahemmin enää vuosiin ole houkutellut.

[olli]

Ei tuo tapahtuma kyllä meitä perinteisen harmonikkamusiikin ystäviä pahemmin enää vuosiin ole houkutellut.

Näin on   Puistosoitot ovat sinänsä mukavaa festivaalihommaa, mutta ei riitä minulle   1980-luvulta jäi erityisesti mieleen kauppaoppilaitoksen yökonsertit - alkoivat kello 1.00.  Kerran tapasin näissä merkeissä sekä Esko Könösen että Taito Vainion

[eikkajuhani]

   Näyttääpi tuolla ohjelmaa olevan, tosin varsinaiseen harmonikkaperinteeseen liittyvää vähemmän kuin joskus aiemmin.  Pari kertaa olen paikalle rantautunut, todeten kyllä tuota ilmiötä, volyymit täysillä jne... Melkeinpä luulen että parhaat fiilikset saa caravaanarialueella noissa iltasoitoissa.  Esiintyjistä voin heti pari poistaa suosikkilistoiltani; Virve ja Anssi eivät oikein jaksa kiinnostaa. Jotenkin `äimistyin` tuon Kaihonkaravaanin yleisönsuosiosta, lähinnä täällä Jyväskylässä mentyäni kuuntelemaan..... kai siinä sitten jotakin oli, liekö ollut sanoituksessa jotain vetävää..(toistoa ainakin oli riittämiin)  Toisaalta nuo kaksi hanuristityttöstä kyllä menisi, Jonna ja .... Ellei sekin sitten mene kappalevalinnoissa yli hilseen, ... (tahtoo hilse olla jo meikäläisen iässä melko matalalla) Tässä olen vielä kahden vaiheilla, meniskö vaan puolen viikon maissa ja jättäis viikonlopun toisille tykkääjille..! 

  Eikkajuhani

[juksa]

Noilta vuosilta kun tuli vielä käytyä, on jäänyt mieleen pari tapaamani henkilöä. Meillä oli yksityis majoitus , jonka varasimme aina alustavasti seuraavaksi kesäksi. Kerran ajettuamme talon pihaan , siellä oli jo Esko Könönen seurueineen autonsa vieressä. Hän tuli heti kättelemään ja toivottelimme toisillemme antoisia musiikkihetkiä, oli miellyttävä tapaaminen.
Toinen henkilö oli Paul Witick, joka yöpyi samassa kotimajoituksessa. Hän oli tuolloin Ruotsissa asuva kokkolalainen harmonikan soittaja, joka voitti silloin v.1980  "Kulta-ajan Suomen Mestaruuskilpailun". Hänen kanssaan olin kirjeenvaihdossa ja sain kasetillisen äänittämäänsä hanurimusiikkia. Mukavia muistoja ja nautinnollisia musiikkihetkiä muistuu mieleen niiltä ajoilta.

Terv. juksa

[ftamt]

1980-luvun alussa kävin useina kesinä harmonikanvirityskursseilla, ollen opettaja lopussa itsekin.
Meille virittäjille oli varattu iltaisin ilmaiset konsertit, joten tuli noina vuosina nähtyä silloinen harmonikansoittajien kerma. Kävin myös muutamia kertoja naapurikaupungissa Hyvinkään harmonikkaviikolla. Sieltä muistan venäläisiä soittajia, John Molinarin, Taito Vainion, George de Godziskyn, Armas Piipon ja monen muun tunnetun soittajan Veikko Ahvenaisen lisäksi tietenkin.
Toivo

[juksa]

Olen näköjään ollut samoissa konserteissa kuin Toivokin. John Molinari oli Veikko Ahvenaisen järjestämissä konserteissa   mm. Kultturitalossa Helsingissäkin, ja he tekivät yhdessä kiertueita Euroopassa ja jopa Neuvostoliitossa. Molinari oli taitava  pianoharmonikkaa soittava virtuoosi. Erityisesti on jäänyt mieleen hänen taidokkaat soolojensa lopetukset, ne tuli aina ikäänkuin yllätyksenä.
Terv. juksa

[kultakala]

Harmonikka on kuitenkin osa isoa soitinperhettä, joten jos bändissä haitari mukana, mä ainakin oon tyytyväinen.

Joo! Jopa legendaarinen Dallapekin oli/on bändi.

[olli]

Harmonikka on kuitenkin osa isoa soitinperhettä, joten jos bändissä haitari mukana, mä ainakin oon tyytyväinen.

Joo! Jopa legendaarinen Dallapekin oli/on bändi.

Alkuperäinen Dallapè oli viihdeorkesteri   Tämä nykyinenkin Dallapé jatkaa hienoa perinnettä, eli on oikea viihdeorkesteri!  Osoittaa mielestäni tietämättömyyttä verrata Dallapéta nykyisiin bändeihin, joissa yleisimmin on koskettimet, komppi, sähköbasso ja rummut.

[EP]

..Harmonikka on kuitenkin osa isoa soitinperhettä, joten jos bändissä haitari mukana, mä ainakin oon tyytyväinen.

Myös samaa mieltä!
Lisäksi pelkästään yhden soittimen (oli kyseessä mikä soitin tahansa) kuunteleminen useita tunteja, alkaa kyllästyttämään vaikka kuinka pitäisikin soittimesta.
Hyvässä kokoonpanossa harmonikka pääsee hienosti esille. 

[kultakala]

Ajat muuttuvat ja musiikki sen mukana. Jos nuoria halutaan tapahtumaan, niin luulen ettei se perinteisellä hanurimusiikilla oikein onnistu. Ei hyvä, kun tulee olo oonko mä väärässä paikassa kun Iltatähteä vedetään sitä kymmenettätuhannetta kertaa ja yleisönä käytännössä vain vanhuksia.
Ja samaan aikaan joku jossain kommentoi, että hauskaa kun olet uskaltanut valita soittimen jolle vois joku nauraa. Varmasti tossakin on se taustalla että oletetaan että haitari = humppaa. Jos meininki ei muutu niin leimatkaan ei ikinä häivy ja sitä vähemmän ketään kiinnostaa...

Uskon kyllä, että jos nuoruudessa on kuunnellut noita iskelmiä niin niistähän diggaa sit vanhanakin. Vaan nykynuorille humppa on vaan musiikkia muun joukossa eikä omaa mitään lisäarvoa nostalgian tms. takia.

[EP]

Ajat muuttuvat ja musiikki sen mukana. Jos nuoria halutaan tapahtumaan, niin luulen ettei se perinteisellä hanurimusiikilla oikein onnistu. Ei hyvä, kun tulee olo oonko mä väärässä paikassa kun Iltatähteä vedetään sitä kymmenettätuhannetta kertaa ja yleisönä käytännössä vain vanhuksia.

Se on vaan niin, että wanhat on kuullu ehkä sen iltatähden 10000 kertaa, mut nuoret ei.
Itse en ole kyllästynyt, mutta minähän en olekaan harmonikansoittaja.
Kuunnellu olen aika läheltä vuosikymmeniä kun pändissä on se haitari lähes aina ollu, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Mun mielestä on kyse myös siitä, että osa vanhemmista soittajista ovat etupäässä vaatimassa harmonikkamusiikin uudistamista juuri siitä syystä, että nuoriso ei muka kiinnostu?
Kannattaa kuunnella monipuolisesti musiikkia, uutta mutta myös wanhaa, niin ei kyllästy.

[Viljo]

Poteroihin ei kannata mennä asiassa. SHS:n ohjelma on hyvin rakennettu. Se antaa jokaiselle jotain, eikä paapo pelkästään yhtä ikäryhmää. Päivät ovat myös huomioitu hyvin ja kellonajat eri tapahtumille. Se on pakko tehdä näin. Painopiste tosin täytyy olla jokseenkin siellä nuorissa (antaa esim. soittomahdollisuuksia vaikkapa hanuriristeilyllä), jotta he tulevat tapahtumaan seuraavana vuonna. Se on ihan päivän selvää, että muutos on jatkuva olotila ja jos tämä muutos jämähtää, niin samalla jämähtää kuulijakunta ja sitä myötä tapahtuman luonne. Jos näin pääsee käymään, on hankala ottaa uusia henkilöitä mukaan pitämään hauskaa musiikin ympärillä.

Kärjistän asiaa esimerkillä: jos on ystäväpiiri tai juhlinta muodostuu pitkälti alkoholin käytöstä, ei sinne ketään selväpäistä saa (siis ei alkoholia juonutta) pitämään hauskaa. Se on vaikeaa ja toiselle helposti epämiellyttävää. Kyse on kahdesta eri kulttuurista ja ymmärryksestä mitä on hauskan pitäminen.

[Johan]

Nuorista puheenollen on pakko kertoa muutaman vuoden takainen juttu liittyen nuoriin ja harmonikan soittoon.
Tuossa nejän mailin etäisyydellä on matkailualan yritys, josta soitettiin eräänä päivänä, että heillä on leirikoululaisa ja kaivattasiin saaristolaismusiikkia. Sovimme siis, että menen soittamaan nuorille.
Oli satanut päivällä, pakkasin harmonikan laukkuineen jätesäkiin suojatakseni sen roiskeilta ja ajoin kalapaatillani sadevaateet päällä kohteeseen.
Siellä oli kaksi luokkaa hiukan toisella kymmenellä olevia koululaisa ja rannassa paloi nuotio. Rantauduin, riisun sadevaateet itseltäni ja soittimeltani ja etsin sopivan paikan esiintyä.
Musiikiksi olin valinnut saaristolaisperäistä kansanmusiikkia, myös omaani,  ja meriaiheista tanssimusiikkia, kaikki "hatusta heittäen".
Kertoilin nuorille hieman taustoja soittamastani musiikista tapani mukaan ja enakko oletuksistani poiketen nuoret olivat erittäin kiinostuneita musiikistani, tanssivat kädet pystyssä ympärilläni pitäen hauskaa, tulivat juttelemaan ja kyselemään kuulumisia yms.
Oletin, että heitä ei pätkääkään kiinnosta harmonikkaa soittava ukko musiikkeineen ja yllätyin erittäin positiivisesti saamastani vastaanotosta.
Tunnelma nuotiolla oli vapautunut ja selkeä kontakti yleisöön syntyi kuin itsestään.

Toinen samantyylinen ylättävä tilanne oli kerran, kun sain tilauksen naapurikoulun 100v juhliin tehtävästä laulusta ja sen esittämisestä.
Juhlan jälkeen sitten juontaja haastatteli nuoria kysellen, että mikä jäi mieleen juhlasta, jolloin eräs alaasteen tyttö viittasi ja vastasi, että se oli se setä joka soitti haitaria ja lauloi.

Ei siis kannata luoda nuorien käyttäytymisestä ennakoasentaita soittimensa ja genrensä taikia.

Johan