Weltmeister

[La Melodiosa]

Käväisin katsomassa Weltmeister-hanureiden sivuilla. Kallein malli hieman yli 3000€. Kuvassa ihan hyvän näköisiä. Päteekö hinta maahan tuotuna netistä tilaamalla? Onko kenelläkään mitään kokemuksia tai mielipiteitä kyseisistä laitteista? Kannattaako kiertää kaukaa kyseinen laite!

[ftamt]

Welmeisterin kalliimmissa malleissa on hyviäkin vehkeitä. Suomeen vuosien varrella tuodut halvat mallit ovat kyllä ihan rimpulipelejä, jotka kuuluvat samaan sarjaan vastaavan mallisten Herman Bugstedtien, Royal Standardien, Firottien ja venäläisten turistihaitarien kanssa.Halvalla ei saa laatua, mutta näillä ja muilla vastaavilla on moni vähävarainenkin päässyt alkuun.
Toivo

[kallek]

Näyttää löytyvän jopa 8600€ maksava cassottokin. Luulisi, ettei tuohon hintaan ihan pilipalivehkeitä myydä...

[Johan]

Minulla on tuossa Weltmeister Cantus De Luce IV casotto, syvät erittäin voimakkaat saundit ja painavin peli mitä talosta löytyy. Olen sillä soitellut viime kesänäkin yhden useamman tunnin ulkokeikan pitääkseni pelin timmissä ja kyllä se ihan kivasti soi, sanoisin, että hintalaatusuhde siinä on melko paikallaan kunhan tuon painon kärsii. Soittelen sillä ajoittain myös säestyskeikkoja, saundeissa on casottomaista syvyyttä mikä miellyttää.

Minulla oli -90 ....97 samanlainen peli veneessä vakituisesti ja ainoa ongelma olivat nuo kasettirakenteiseen bassokoneistoon nivelletyt bassokoskettimien varret, jotka olivat heiman liian kevyttä kamaa ja alkoivat 7 vuoden soittamisen jälkeen nurjahdella.
Halusin kuitenkin kokoelmaani samanlaisen pelin, nostalgia arvoja, kun sellainen melkein soittamattomana sattui eteen.

Kokoelmassani on myös saman valmistajan, Harmona GMBh:n  pähkinäpuukoppainen  Harmona Monte Natur 41 vuodelta 1992, jossa on italialaset Antonellin kielet ja musette viritys, mutta se ei ole yhtä laadukas soitettava kuin tuo casotto. Noiden bassokoneistossa olevien nivelinen takia tuntuma vaatii totuttelua tässä pelissä.

Lisäksi minulla on pari kolmiäänikertaista Weltmeisteriä -60 luvulta, toinen tuollainen "matala pätkä" ja toinen täysimittainen samantyylinen peli, mutta niitä ei juuri tule pideltyä, kun kevyttoimisempiakin pelejä on käytössä.

Sain tehtaalta esitteen ja hintalistat 2009,  ja silloin Supita II casotto maksoi Saksassa 6499€ ja kyllä sillä jo kehtaa soitella. Casotto 414 italialaisin kielin maksoi silloin 2999€, se on hieman kevyemmin tehty casotto kuin Supita. Monte Natur 41 maksoi silloin selluloidipintaisena myös 2999€

Mikäli mahdollista, ennen ostopäätöstä kanattaisi etsiä vastaava peli kotimaasta kokeiltavaksi, jotta hankintapäätöstä tehtäessä olisi jo käsitys pelin soittotuntumasta.

Kolmellatuhanella eurolla löytyy kyllä käytettyjen markkinoitakin melko houkuttelevia hyväkuntoisia soittimia joita varmasti myös kanattaa vertailla ennen hankintaa.

Tässä yksi esimerkki,  http://www.vapaalehdykka.net/forum/index.php?topic=1907.0


Johan

[huru.ukko]

Welmeisterin kalliimmissa malleissa on hyviäkin vehkeitä. Suomeen vuosien varrella tuodut halvat mallit ovat kyllä ihan rimpulipelejä, jotka kuuluvat samaan sarjaan vastaavan mallisten Herman Bugstedtien, Royal Standardien, Firottien ja venäläisten turistihaitarien kanssa.Halvalla ei saa laatua, mutta näillä ja muilla vastaavilla on moni vähävarainenkin päässyt alkuun.
Toivo

Eikö nämä merkit olleet ennen sotia kuitenkin aika laadukkaita, Laatu huononi käsittääkseni  sodan jälkeen kun hanureita alettiin tehdä Itä-Saksan puolella, esim 2-rivinen Lumikki oli HB.n valmistama, ja kai käsittääkseni kuitenkin aika hyvä peli aikanaan, mutta kun Firotti alkoi valmistaa Lumikkia  ei voi puhua samana päivänäkään, Ja eikö Hb ollut aika suosittu hanuri myös Suomessa, Milloin lie lopettanut hanurin valmistuksen. Se taisi olla kirjavaa laatu vuosisadan alkupuolella, Etenkin näiden vähärivisten kanssa , osa tehty melkein raakalaudasta.

[ftamt]

Royal Standard ja HB harmonikat olivat ladukkaampia pelejä ennen sotia. Etenkin Royal Standard oli aivan tasaveroinen Dallapé-harmonikkojen kanssa. Kyllä Bugstedtia tehtiin vielä 1950-luvun alussa ja sen rinnalla myös Lumikkia, mutta ne olivat heikkolaatuisia. Käsitykseni mukaan Fazer teettätti 1920-
luvulla 2-rivisiä HB:n tehtaalla useammalla nimellä. Oli Lumikki, Kaiutar, Kullervo, Sampo, Suomi, Finlandia speciale ja Stradella speciale mallit. Kaikki olivat kuitenkin samanlaisia sisältä hiukan vaihtelevin kielimäärin. Näistä merkeistä Lumikki ja Kaiutar olivat suosituinpia ja Kaiutarta sai ostaa myös 3-rivisenä. Fazerilla oli myös soitinkorjaamo, jossa harmonikkojen korjauksista ja virityksistä huolehti säveltäjä Hannes Konnon vanhempi veli Robert Konno (1889-1939). Fazerin Musiikkikauppa
oli 1920-1930 luvuilla täyden palvelun musiikkitalo, josta sai ostaa myös harmonikan osia.
Toivo

[pietrodeiro]

Kyllä noista uudemmista Weltmeistereista jotkut mallit ovat ihan herkkiä ja kelpo pelejä soimaan, varsinkin ne jotka ovat tehty laadukkailla Italian kielillä. Muistelen myös lukeneeni jokunen vuosi sitten jostain saksalaisesta musiikkilehdestä sellaisen artikkelin että "kansalaisraadille" oli Saksassa järjestetty sellainen "sokkotesti" jossa erimaalaisilla harmonikoilla oli soitettu verhon takana samat kappaleet ja yllätys - voittajaksi selvisi nimenomaan tuollainen Weltmeisterin casotto. No tuollaiset testit saattavat olla tietysti ihan höpöjuttuja tai voihan se olla myös niin että keskieurooppalaisten korva on niin mieltynyt/tottunut kyseisen harmonikkamerkin soundeihin.
Minulla pitäisi olla myös tuollainen pianokahvalla oleva Cantus casotto jossain haitarilaatikossa ja muistelisin myös ettei se paina sen enempää kuin muutkaan kunnon 4 tai 5 äänikertaiset casotot (olisiko hiukan yli 10 kg) ja muistelen myös että siinä on kyllä erittäin hyvät soundit.
Pitääpä kaivella varaston laatikoita ja tutkia tilanne - ja mikäli peli on vielä tallella niin se on myös joutavana. Joten mikäli asia kiinnostaa niin siitä lähtisi jollekin pianokahvaisesta casottohaitarista kiinnostuneelle ihan kelpo soittopeli sopuhintaan.

[La Melodiosa]

KIITOS KAIKILLE KATTAVISTA VASTAUKSISTA! Kyllähän Johan on varmaan oikeassa, että kannattaa katsella kotimaasta käytettyä, jos peliä vaihtaa. Tuntumani sokko-ostoksesta on vähän arpapeliä ulkomailta ostettaessa vaikka siinä on 30 vrk. palautusoikeuskin. Diskanttipuolen rivijärjestyskin näytti olevan poikkeava suomalaisesta järjestyksestä. Giulietin Traviata äänen perusteella on jotenkin aina viehättänyt. Kokeillut en kuitenkaan ole. Melodiosani painaa henkilövaakalla mitattuna 10 kg, että sillä paikkeillahan ne painot liikkuu. Täytynee pitäytyä vaan vanhassa näppäinpelissä, täytyy miettiä.

[huru.ukko]

Royal Standard ja HB harmonikat olivat ladukkaampia pelejä ennen sotia. Etenkin Royal Standard oli aivan tasaveroinen Dallapé-harmonikkojen kanssa. Kyllä Bugstedtia tehtiin vielä 1950-luvun alussa ja sen rinnalla myös Lumikkia, mutta ne olivat heikkolaatuisia. Käsitykseni mukaan Fazer teettätti 1920-
luvulla 2-rivisiä HB:n tehtaalla useammalla nimellä. Oli Lumikki, Kaiutar, Kullervo, Sampo, Suomi, Finlandia speciale ja Stradella speciale mallit. Kaikki olivat kuitenkin samanlaisia sisältä hiukan vaihtelevin kielimäärin. Näistä merkeistä Lumikki ja Kaiutar olivat suosituinpia ja Kaiutarta sai ostaa myös 3-rivisenä. Fazerilla oli myös soitinkorjaamo, jossa harmonikkojen korjauksista ja virityksistä huolehti säveltäjä Hannes Konnon vanhempi veli Robert Konno (1889-1939). Fazerin Musiikkikauppa
oli 1920-1930 luvuilla täyden palvelun musiikkitalo, josta sai ostaa myös harmonikan osia.
Toivo

En ole ihan varma että HB olisi tehnyt Kaijutarta ja näitä Suomi hanureta, Vanha Kaijutar ja Lumikki olivat niin erinlaisia tekniikaltaan että ehkä eri tekijät, Saksalaisia kyllä molemmat,, Muistelisin että aikoinaan soittaja ja hanurikauppias Nymanin Heggu Lahdesta olisi sanonut että Kajuttaren valmisti joku muu kuin HB.   Uudemmat Lumikit, sellaiset pyöreäkulmaiset, on Firotin tekemiä, ja sama uudemmat Kaijuttaret,
Näistä vähärivisistä on aika vähän tietoa, taisi silloin 10-20 luvuilla olla paljon valmistajia jotka eivät päässeet historian lehdille

[ftamt]

Voi hyvinkin olla, että Lumikkia ja Kaiutarta ovat valmistaneet myöhemmin muutkin.
Olen vuosien varrella avannut nuo melkein kaikki mainitsemani puukuoriset 2-riviset ja kaikki ne
ovat sisältä lähes identtisiä peltiläppineen, rautalankabassokoneistoineen ja kielet on naulattu päistä saksalaiseen tapaan mutka- tai niskanauloilla. Italialaisesta nimestään huolimatta Stradella speciale on samaa sarjaa. Pienikantaiset ja pienikokoiset kielet olivat useimmiten sinkkilaatoilla. Joissakin
kielisarjoissa taisi myös olla messinkiset kielet. Näistä tutkimuksista on jo kymmeniä vuosia, joten jossakin asiassa muisti saattaa heittää. Tunsin myös Mustalais-Hemmin, kuten tunnen Mannenkin.
Molemmat olivat mukavia miehiä ja Mannehan elää ja voi hyvin. Hemmillä oli kuitenkin edullisemmat
hinnat, sillä hänen aikanaan keräily oli alkamassa, eikä innokkaat ostohaluiset keräilijät olleet vielä
nostaneet hintoja. Silloin oli myös vanhoja haitareita suuret määrät tarjolla, eikä tarvinnut montaa
viikkoa odotella kun jo sai ostaa hyvän Kravatin tai Kukkamallin. Täällä Etelä-Suomessa oli monta
hyvää paikkaa, jossa oli hyväkuntoisia vanhoja soittimia koko ajan tarjolla hintaan 500-2000 markkaa. Oi niitä aikoja....

[huru.ukko]

Hemmi oli mukava kaveri, kävin usen tarinoimassa, ja kuuntelemassa hänen soitteluaan kun kävin Lahdessa, taitaapa olla jossain kasetilla jotain hänen isänsä säveltämä kipale, joka taisi soitella myös 2-rivistä
Hänellä oli paljon tietoa hanureista,, Olin myös saattamassa Heggua viimeiselle matkalleen.